Aku Ankan taskukirjat

[Pascal Lemoix]

Nythän näitä julkaistaan uudelleen. Minulla oli hinku ostaa jo yhdistelmät 1/2 ja 3/4, mutta järkeilin, että en tarvitse. Yhdistelmän 5/6 ostin nyt. Numeroa 5 meillä ei koskaan ollut, mutta tämä kutonen (Aku Baba ja viisi rosvoa) tuntuu vielä vuosienkin jälkeen ihan tutulta jopa.

Parhaimmillaan meillä oli varmaan 65-70 prosenttia taskukirjoista, kun niitä oli runsas sata kappaletta. Sitten meni mielenkiinto ja vaihdettiin niitä divarissa pois suhteella: "Anna kaksi, ota yksi". Sitä muutama kierros ja ei jäänyt kuin muutama hassu hyllyyn pyörimään. Lähinnä kiinnostaa testata muistia, että paljonko muistaa. Aika paljon!

[päivänpolttaja]

Enpä ole ainakaan noin viiteentoista vuoteen muistanut, että noita on hankittu aikoinaan myös. Tosin lähinnä 1990-luvun taskukirjoja. En tiedä, missä ne ovat varastoituna nykyään. Uskoisin taskukirjojen tarinoiden herättävän muistoja, jos rupeaisi oikein kelamaan. Olennainen osa lapsuutta kyllä. Muistan, että jo ennen kuin osasin lukea isä luki noita minulle ja kylässä oleville kavereille. Sitten, kun oppi lukemaan, ne olivat ensimmäisiä itse luettuja tekstejä Aku Ankka -lehden ohella.

[L-S]

Mielestäni Aku Ankan taskukirjoissa oli huonompia tarinoita kuin Aku Ankka -lehdessä. Vähän laiskemmalla kädellä piirretyn näköisiä ja tarinat usein jotain rikosjuttuja tai muuta ihme sekoilua. Oli mulla toki niitä muutamia olemassa, Aku Ankasta kuitenkin muuten lapsena pidin. Mutta tosiaan, olivathan nämä niitä ensimmäisiä, mitä tuli itse luettua siinä heti lukemaan opittua. Tosin luin silloin myös Maija Mehiläinen -lehteä ja pian myös jotain pieniä alakouluikäisille tarkoitettuja kirjoja.

[päivänpolttaja]

Taskukirjojen tarinathan ovat enimmäkseen italialaisten tekemiä. Juttelin kerran niiden suomentajan kanssa, ja hän totesi niissä olevan usein hyvin vähän huumoria Aku Ankkaan itseensä verrattuna jo siksikin, että italialaiseen kulttuuriin ei Aku Ankka -tyyppinen ironia kuulu.

[Suvi]

Taskukirjojen tarinathan ovat enimmäkseen italialaisten tekemiä. Juttelin kerran niiden suomentajan kanssa, ja hän totesi niissä olevan usein hyvin vähän huumoria Aku Ankkaan itseensä verrattuna jo siksikin, että italialaiseen kulttuuriin ei Aku Ankka -tyyppinen ironia kuulu.

Joo, mä en myöskään oikein koskaan ole tykännyt Aku Ankan taskukirjoista juuri noiden italialaisten piirtäjien takia. Aika usein taskareissa hahmotkin ovat ihan "väärän" näköisiä ja yleensä paljon ilkeämpiä. Ainoa taskari, jonka omistan/olen omistanut (missäköhän sekin on), on julkaisu, jossa esiintyy Carl Barks. Muuten siinä Mikki ja Hessu seikkailivat jossain fantasiamaailmassa.

Mutta kyllähän olen kuitenkin niitä lukenut, jos taskareita on tullut vastaan, esim. mökillä, kylässä yms.

(Ja mäkin luin Maija Mehiläistä. Se tuli mulle ennen Aku Ankkaa.)

[theia]

Mikki-tarinat oli mulle aina tosi vaikeita. Ne oli aina tylsempiä kun esim. Aku Ankka -tarinat. Minneköhän omat taskarit on kadonneet

[Pascal Lemoix]

Taskukirjat perustuivat pitkään saksalaiseen materiaaliin. Taisi olla päälle sadan numeron, kun siirryttiin italialaiseen ja se mekin veljen kanssa tulkittiin huonommaksi ja hiljalleen hiipui pois koko innostus.

Aku Ankka -lehteen mulla ei kovin tiivistä sidettä päässyt muodostumaan, kun siellä ärsytti jotkut Hiawatha-turhuudet välissä. Ja puoli lehteä meni hukkaan, kun oli "jatkuu seuraavassa numerossa" tai "jatkoa edellisestä numerosta". Hammaslääkärissä oli keskimäärin joka toinen numero...

Selvittelin vähän lisää ja itse asiassa materiaali on ollut italialaista aiemminkin, mutta saksalaiset ovat tehneet tarinoiden nitovat väliosat. Oma kultakausi näkyy olevan tuolla n. 1985-1989, joiden kannet ovat melkeinpä sykähdyttävän tuttuja.