oh me.
oh me.
Sain lapsena sarjan kirjoja aina vuoden välein (ehkä sitä mukaa, kun suomennoksia julkaistiin?) ja luinkin ainakin kerran kesässä yhden Narnia-kirjan, mutta en kaikkia (paitsi ehkä kolme ensimmäistä) ikinä peräkkäin.
Ehkä nämä sitten kuvastavat ainakin osittain aikansa asenteita, onhan kirjasarjan teko aloitettu jo 1940-luvulla, ja sarja ilmestynyt 1950-luvulla. Ja onhan esim. Sormusten herrassakin kaikki pahikset tummia ja rumia ja pahisten joukossa taistelevat etelästä tulleet suorastaan mustia. 
Yritin kuitenkin suurimmaksi osaksi päästää "läpi sormien" nuo äsken mainitsemani jutut ja lukea kirjoja sillä lapsen innolla, jolla niitä joskus luin. (Paitsi viimeisen kirjan kohdalla se ei onnistunut, koska en lapsenakaan pitänyt siitä, kuten aikaisemmin sanoin.) Pidin kirjojen tarinoista ja maailmoista. Pidin niistä kreikkalaisen ja roomalaisen mytologian henkilöistä ja muista oudoista otuksista, jotka asuvat Narniassa. (Tosin pakko taas vähän kritisoida: Nykytiedon valossa hieman ärsytti, että puhuvat eläimet ovat jotenkin automaattisesti ylempiarvoisia kuin muut eläimet ja "typeriä" puhumattomia eläimiä saa noin vaan metsästää ja ampua.) Pidin siitä, että ärsyttävä serkku voi muuttua kiltiksi Narniassa ja että Narniassa voi kasvaa ja kehittyä aikuiseksi tai viisaammaksi ja jatkaa sieltä paluun jälkeen normaalisti koulussa. Pidin siitä, että vaikkapa vaatekaapin kautta voi päästä Narniaan (jos haluaa), olla siellä kuukausia tai vuosia ja ettei palatessa meidän maailmaamme ole kulunut yhtään aikaa.
-fiilis vai osaako katsoa noita nykyaikana ärsyttäviä juttuja läpi sormien. Kyllä kuitenkin uskon, että jotkut vähän alle 10-vuotiaat voivat tykätä, elleivät sitten nämä ole jo liian vanhahtavia nykyajan lapsille.
No, minä tykkäsin näiden lukemisesta ainakin. 
). Voisin kyllä kokeille lukea Narniaa, edes yhden! Kibaya kirjoitti:Musta tuntuu että Narnia on kirjasarjana fantasian siitä päästä mikä on kevyttä fantasiaa ja missä on todellisuuden rajat selkeästi esillä. Ehkä se on juuri tuo seksismin, kristillisyyden ja ajankuvan mukana tuleva "tavallisuus". Sellaista fantasiaa on helppo lukea, mutta se voi olla vähän tylsää jos on lukenut jo jotain muuta (). Voisin kyllä kokeille lukea Narniaa, edes yhden!
Kibaya kirjoitti:Tosin en tiedä onko nykytiedon valossa suurtakaan muutosta siihen että puhuvat/ajattelevat eläimet ovat puhumattomien yläpuolella. Kyllähän sitäkin näkee. Mutta kai siinä pohjataan hierarkia-ajatteluun missä ruokapyramidin yläosissa syödään alaosia ja lihaa pitää olla syötävänä. Se puolustaisi asetelmaa missä ollaan ylä- ja alapuolella.

-reaktioita. Ei oikein toiminut mulle. Ehkä juuri siksi, että en ollut niitä koskaan lukenut. Ja kun tiesi, että Tolkien on antanut vaikutteita kirjaan (Oli L. S. Lewisin hyvä ystävä noihin aikoihin.), mulla olivat odotukset liian korkealla.marenkienkeli kirjoitti:Ja kun tiesi, että Tolkien on antanut vaikutteita kirjaan (Oli L. S. Lewisin hyvä ystävä noihin aikoihin.), mulla olivat odotukset liian korkealla.





Jos tykkää yhtään samanlaisesta huumorista kuin minä, niin suosittelen mitä mahtavimmin.

Nyt luen Bernard Cornwellin Viimeinen kuningaskunta-kirjaa, Viikingit-sarjan innoittamana.
Kirja on hyvä ja mielenkiintoista luettavaa, mutta näin äiti-ihmisenä se viikinkien sydämettömyys lapsiakin kohtaan on niin raastavaa, vaikka kirja onkin fiktiota. 
Aranwe kirjoitti:Sivistin itseäni ja luin Sofi Oksasen Puhdistuksen, tosin englanninkielisenä versiona koska Amazon ja Kindle. En oikein osaa sanoa pidinkö siitä vai en, mutta ainakin siihen pääsi loppua kohti paremmin sisään. Jäin hieman kaipaamaan jonkinlaista "mitäs sitten tapahtui" lopetusta kirjalle.






Niin minäkin. Se on erittäin mainio kirja.Pascal Lemoix kirjoitti:Andy Weirin teos Yksin Marsissa on ollut huomattavan koukuttava. Suosittelen!
Pascal Lemoix kirjoitti:
Mites, Suvi, joko olet lukenut?
Elisa Kirjassa olisi näköjään voinut lukea sen ilmaiseksi tiettyyn ajankohtaan asti, mutta unohdin koko jutun.
Itse tuskin tuota koskaan jaksan lukea, mutta tiedänpä oleellisen.
Saa nähdä tuleeko tämän vuoden puolella valmiiksi, kun samalla luen ties mitä muutakin, kuten työjuttuja ja tietysti elokuussa ilmestynyttä Ultra Bra -kirjaa. Jälkimmäinen on varsin kiinnostava, siinä kerrotaan bändin tarinasta paljon sellaista mitä en ole tiennyt. Keskipisteenä on Kerkko Koskinen, joka on näköjään varsinainen persoona. Erityisesti fiilistelin kuvauksia bändiläisten elämästä 90-luvun alusta, niissä on jännä tunnelma.Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa