luettu, luettavana, luettavaksi?

[theia]

Mä oon lukenut aivan liikaa YA-dystopioita. Muutama hyvä on ollut siellä seassa, mutta enimmäkseen se on se sama kaava. Silti yritän etsiä jotain parempia tapauksia. Hairahdun ostamaan Google Playstä keskellä yötä jotain turhuuskirjoja, ihan vaan sen takia että niitä voi lukea puhelimella ja ne on just silloin siinä ja ostettavsissa oh me.

[puolikarkea]

Totesin viime vuonna lukeneeni hävyttömän vähän ja juuri ennen vuoden vaihtumista kävin pinon kirjoja. Ennen olen kulkenut elämäkertahyllyn ohi, nyt nappasin sieltä mukaani useamman teoksen.

Luettavana:

Svetlana Aleksijevits - Tsernobylista nousee rukous (kirjoitan tabletilla, en löydä erikoismerkkejä)

Ihmisten muistelmia ydinvoimalaonnettomuudesta ja elämästä sen jälkeen. Sivut ovat tempaisseet minut mukaansa, välillä huomaan pyyhkiväni silmäkulmaa. Mietityttää mitä noille kirjan ihmisille kuuluu nyt, ovatko elossakaan, kun alkuperäisen teoksen julkaisemisesta on yli 17 vuotta.

Minna Keinänen & Harri Nyman - Kissojen Suomi, katit historian poluilla

Pukki lahjoitti jouluna kissakirjan. En vielä montaa sivua ole lukenut, mutta olen jo oppinut monta asiaa kissojen historiasta. Esim. ensimmäinen suomalaisessa kansanrunoudessa esiintynyt nimeltä mainittu kissa on hiiden kissa Kipinätär, jonka tehtävä oli juosta kiinni varas ja raadella, kunnes varas toi varastetun omaisuuden takaisin. Kepeä, hauskan oloinen lukupaketti.

Luettavaksi:

Stephen King - Tuulen avain

Musta torni -sarja on tehnyt vaikutuksen, tästä en kuitenkaan odota kummia. Toivottavasti yllättää positiivisesti.

Jouko Halmekoski - Orjamarkkinat, huutolaislasten kohtaloita Suomessa

Totesin, etten tiedä juuri mitään huutolaislasten elämästä. Korjaan siis asian ja epäilen takakansitekstin pohjalta, ettei tule olemaan hilpeä lukukokemus.

Göran Rosenberg - Lyhyt pysähdys matkalla Auschwitzista

Kaikessa kammottavuudessaan holokausti kiinnostaa. Miten ihminen voi selviytyä niin hirveistä asioista, miten ihminen voi olla niin julma toisia kohtaan. En odota tästäkään mitään hilpeää lukukokemusta.

[Lyyra]

Lainasin kämppikseltä yläasteen historiankirjan! Sitä voisi olla ihan kiva lueskella, mutta saa nyt nähdä, tuleeko ryhtymisestä mitään.

[Suvi]

Mä luin kaikki Narnia-sarjan kirjat ilmestymisjärjestyksessä, osittain Lyyran innoittamana. Hidas kun olen, olin suunnittellut koko kirjasarjan lukemista pari vuotta ja nyt sain vasta aikaiseksi lukea ne kaikki. Tai jos tarkemmin ajatellaan, olen jo suunnittellut jo parikymmentä vuotta, että lukisi koko sarjan putkeen. Sain lapsena sarjan kirjoja aina vuoden välein (ehkä sitä mukaa, kun suomennoksia julkaistiin?) ja luinkin ainakin kerran kesässä yhden Narnia-kirjan, mutta en kaikkia (paitsi ehkä kolme ensimmäistä) ikinä peräkkäin.

Narnia-kirjat olivat mulle lapsena tosi tärkeitä ja rakastin sitä (nykyään ehkä kökköä) 1980-luvun lopulla tehtyä Velho ja leijona -kirjaan pohjautuvaa sarjaa. (Muistaakseeni sitä tv-sarjaa tehtiin Hopeiseen tuoliin asti, mutta en katsonut kuin noita ekaan kirjaan perustuvia jaksoja.) Ehkä myös sen sarjan ansiosta Velho ja leijona on lempparini Narnioista, ja senkin takia, että sitä on tullut luettua noista kirjoista useimmin. Kaspianin matka maailman ääriin on toinen, jota luin näistä lapsena eniten. Pidin siitä, että maisemat vaihtuivat ja kiinnosti seitsemän lordin kohtalo, ja jaksaa kiinnostaa yhä vieläkin.

Muistan, etten edes lapsena pahemmin pitänyt kahdesta viimeisestä kirjasta. (Taikurin sisarenpoika ja Narnian viimeinen taistelu). Taikurin sisarenpojan luomiskertomus oli vaan hämmentävä. Narnian viimeisen taistelun uskonnollisuus ja kaikki mahdolliset kauhukuvat olivat vaan jotenkin liikaa. Sitäpaitsi kirjasta puuttuu huumori, jota kaikissa muissa sarjan kirjoissa mielestäni kuitenkin on. Kirja on jo alusta saakka ahdistava. Itse asiassa nyt kuin luin viimeistä kirjaa, tuli vaan sellainen fiilis, että olenko kokenut kirjan tosi tylsänä aikaisemmin ja hyppinyt joitain kohtia yli.

Kirjoissa on jeesustelua ja uskonnollisuutta enemmän kuin tarpeeksi. Kyllä. Etenkin viimeisessä kirjassa Lewisin vakaumus ja kristillisyyden suoranainen tuputtaminen paistaa ihan liikaa läpi. Ensimmäisissä kirjoissa tosin Aslanin voi vielä ajatella vain yhtenä fantasikirjallisuuden sankareista, tai ainakin näin ajattelin itse lapsena. Onhan monissa muissakin fantasiakirjoissa viittauksia Raamattuun suorasti tai epäsuorasti (uhrautuva sankari, "Valittu" yms.). Tai sitten vaan näin lapsena Aslanin Lucyn silmin, hiukan naiivisti, kunnioitettavana, pelottavana, mutta turvallisena.

Kirjat ovat seksistsiä ja rasistisiakin. Kyllä. Aika usein korostetaan, että naiset/tytöt ovat jotenkin heikompia kuin miehet ja miehet automaattisesti urhoollisempia, eivätkä miehet saa itkeä. Tytöt itkevät sitten senkin edestä. Rasismi näkyy narnialaisten suhtautumisessa kalormenialaisiin. Annetaan aika ajoin ymmärtää, että tummien kalormenialaisten tavat ovat vääriä, koska heillä on oudot vaattet, ruoka ja eri jumala. Tosin kalormenialaiset ajattelevat narnialaisista samalla tavalla. Ehkä nämä sitten kuvastavat ainakin osittain aikansa asenteita, onhan kirjasarjan teko aloitettu jo 1940-luvulla, ja sarja ilmestynyt 1950-luvulla. Ja onhan esim. Sormusten herrassakin kaikki pahikset tummia ja rumia ja pahisten joukossa taistelevat etelästä tulleet suorastaan mustia.

Tämä piti kuitenkin olla puolustuspuhe Narnian puolesta, mutta kerroin nyt ensin, mistä en sarjassa pidä, tai kiinnitin nyt aikuisena huomiota. Yritin kuitenkin suurimmaksi osaksi päästää "läpi sormien" nuo äsken mainitsemani jutut ja lukea kirjoja sillä lapsen innolla, jolla niitä joskus luin. (Paitsi viimeisen kirjan kohdalla se ei onnistunut, koska en lapsenakaan pitänyt siitä, kuten aikaisemmin sanoin.) Pidin kirjojen tarinoista ja maailmoista. Pidin niistä kreikkalaisen ja roomalaisen mytologian henkilöistä ja muista oudoista otuksista, jotka asuvat Narniassa. (Tosin pakko taas vähän kritisoida: Nykytiedon valossa hieman ärsytti, että puhuvat eläimet ovat jotenkin automaattisesti ylempiarvoisia kuin muut eläimet ja "typeriä" puhumattomia eläimiä saa noin vaan metsästää ja ampua.) Pidin siitä, että ärsyttävä serkku voi muuttua kiltiksi Narniassa ja että Narniassa voi kasvaa ja kehittyä aikuiseksi tai viisaammaksi ja jatkaa sieltä paluun jälkeen normaalisti koulussa. Pidin siitä, että vaikkapa vaatekaapin kautta voi päästä Narniaan (jos haluaa), olla siellä kuukausia tai vuosia ja ettei palatessa meidän maailmaamme ole kulunut yhtään aikaa.

En tiedä, kannattaako aikuisena näiden lukemista aloittaa, jos ei ole näitä koskaan lukenut. Voihan näitä tietenkin lukea vaikka aikansa kuvana. Ja jos itse jaksaisin lukea nämä englanniksi, se vanhahtava englanti olisi varmaan mielenkiintoista lukemista. Suosittelen kuitenkin, jos on lapsena tykännyt tästä kirjasarjasta. Se on sitten toinen juttu, tuleeko -fiilis vai osaako katsoa noita nykyaikana ärsyttäviä juttuja läpi sormien. Kyllä kuitenkin uskon, että jotkut vähän alle 10-vuotiaat voivat tykätä, elleivät sitten nämä ole jo liian vanhahtavia nykyajan lapsille. No, minä tykkäsin näiden lukemisesta ainakin.

[Kibaya]

Musta tuntuu että Narnia on kirjasarjana fantasian siitä päästä mikä on kevyttä fantasiaa ja missä on todellisuuden rajat selkeästi esillä. Ehkä se on juuri tuo seksismin, kristillisyyden ja ajankuvan mukana tuleva "tavallisuus". Sellaista fantasiaa on helppo lukea, mutta se voi olla vähän tylsää jos on lukenut jo jotain muuta ( ). Voisin kyllä kokeille lukea Narniaa, edes yhden!
Tosin en tiedä onko nykytiedon valossa suurtakaan muutosta siihen että puhuvat/ajattelevat eläimet ovat puhumattomien yläpuolella. Kyllähän sitäkin näkee. Mutta kai siinä pohjataan hierarkia-ajatteluun missä ruokapyramidin yläosissa syödään alaosia ja lihaa pitää olla syötävänä. Se puolustaisi asetelmaa missä ollaan ylä- ja alapuolella.

[Suvi]

Musta tuntuu että Narnia on kirjasarjana fantasian siitä päästä mikä on kevyttä fantasiaa ja missä on todellisuuden rajat selkeästi esillä. Ehkä se on juuri tuo seksismin, kristillisyyden ja ajankuvan mukana tuleva "tavallisuus". Sellaista fantasiaa on helppo lukea, mutta se voi olla vähän tylsää jos on lukenut jo jotain muuta ( ). Voisin kyllä kokeille lukea Narniaa, edes yhden!

Juu, ja tavallaan "pidin" jotenkin myös siitä ajatuksesta (tai ainakin se kiehtoo), että ensimmäisessä kirjassa sota on läsnä, siten että lapset lähtevät pommituksia pakoon maalle. Se sotakin jotenkin tuo sitä "tavallisuutta" sarjaan.

Tosin en tiedä onko nykytiedon valossa suurtakaan muutosta siihen että puhuvat/ajattelevat eläimet ovat puhumattomien yläpuolella. Kyllähän sitäkin näkee. Mutta kai siinä pohjataan hierarkia-ajatteluun missä ruokapyramidin yläosissa syödään alaosia ja lihaa pitää olla syötävänä. Se puolustaisi asetelmaa missä ollaan ylä- ja alapuolella.

Tavallaan joo, mutta tuli tällainen hölmö ajatus tässä välissä mieleen (ja samalla spoilaan vähän), että toiseksi viimeisessä kirjassa Aslan valitsee "typerien" puhumattomien eläinten joukosta ne parhaimmat, jotka saavat puhelahjan, niin voiko ajatella tätä niin pitkälle jonkinlaisena symboliikkana sille, että jotkut ihmiset oikeuttavat toisten ihmisten tappamisen sillä, että jumala/mikälie kaikkivaltias on heidät valinnut, ja näin ollen ovat "parempia", ja heillä on oikeus alistaa ja tappaa toisia ihmisiä? Voi olla, että olen ihan hakoteillä.

[marenkienkeli]

Miehekkeellä on tuo Narnia-kirjasarja yksissä kansissa, joten pari vuotta sitten luin sen. Ei ihan vakuuttanut. Suurin osa ihan hyvää tekstiä, mutta mitä lopummassa oltiin, sitä enemmän mulla -reaktioita. Ei oikein toiminut mulle. Ehkä juuri siksi, että en ollut niitä koskaan lukenut. Ja kun tiesi, että Tolkien on antanut vaikutteita kirjaan (Oli L. S. Lewisin hyvä ystävä noihin aikoihin.), mulla olivat odotukset liian korkealla.

[Suvi]

Ja kun tiesi, että Tolkien on antanut vaikutteita kirjaan (Oli L. S. Lewisin hyvä ystävä noihin aikoihin.), mulla olivat odotukset liian korkealla.

Ja sitä paitsi Tolkien ei itsekään pitänyt ainakaan Velhosta ja leijonasta.

[Aranwe]

Sivistin itseäni ja luin Sofi Oksasen Puhdistuksen, tosin englanninkielisenä versiona koska Amazon ja Kindle. En oikein osaa sanoa pidinkö siitä vai en, mutta ainakin siihen pääsi loppua kohti paremmin sisään. Jäin hieman kaipaamaan jonkinlaista "mitäs sitten tapahtui" lopetusta kirjalle.

[Suvi]

Sitten ihan jotain muuta.

Kävin kirjastossa, ja siellä yksi sarjakuvakirja vaati minua ottamaan sen mukaansa, niin enhän voinut kieltäytyä.

Kirja oli Viides Beatle - Brian Epsteinin tarina, jonka luin pariin kertaan, kunnes se piti palauttaa.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti Brian Epsteinin tarinan siitä asti kun hän alkoi The Beatlesin manageriksi. Beatlesista siinä ei kerrota paljon mitään, he ovat oikeastaan vain vähän hölmöjä sivuhenkilöitä, ja keskitytäänkiin enemmän Epsteiniin työhön Beatlesin hyväksi ja hänen henkilökohtaisiin ongelmiinsa (pilleririippuvuus, homous...).

Teoksessa on paljon upeita kuvia, vähän kuin jotain maalauksia. Samalla kirja on jotenkin elokuvamainen. Se voisi ihan hyvin olla elokuvan kuvakäsikirjoitus, ja jäikin harmittamaan, että jo Brian Epstein -elokuva (josta luin kauan aikaa sitten) on kai vähän jäissä.

[marenkienkeli]

Luettu: Risto Isomäki - Litium 6. Sain eilen luettua kirjan loppuun ja täytyy todeta, että tykkäsin kovasti. Ihanaa lukea kirjaa, jossa tieteelliset faktat on oikeasti tarkistettu ja taustatyö tehty hyvin. Ja lisäksi kirja on mukaansatempaava.

Täytynee mennä kirjastoon etsimään lisää Isomäen kirjoja.

Hauskasti eilen oli myös julkaistu, että kirja on 101 kirjaa -listalla, jossa on kirja jokaisesta Suomen itsenäisyyden vuodelta.

[Pascal Lemoix]

Henriikka Rönkkönen - Mielikuvituspoikaystävä


Voi jestas sentään, mitä komiikkaa! Jos tykkää yhtään samanlaisesta huumorista kuin minä, niin suosittelen mitä mahtavimmin.

Näytteitä:

"Vaikka pornokaupan myyjä olisikin ihan tavallinen ihminen, niin kuin hän tietysti oli, alkoi mielikuvitukseni laukata turhankin ahkerasti, kun mies kysyi, voiko hän auttaa. Sanoin "ei kiitos", sillä mielikuvitukseni ansiosta tämäkin kaveri vaikutti siltä, että olisi voinut tunkea shampoopullon omaan peräreikäänsä ja tursottaa sieltä vaahdot hiuksiini ja pestä ne. En itsekään ymmärrä, miten pääni voi keksiä mitään tällaista - -"

"Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun leikin tekomunalla. Tosin kerran laitoin sen päälle ja asetin lattialle, koska koirani sekosivat munan suristessa ja liikkuessa hitaasti ympyrää. Minä nauroin, ja se oli loppujen lopuksi antoisin kokemus, jonka dildosta sain. Kyllä kannatti maksaa siitä 15,90."



Hankkikaa ja nauttikaa!

[Eowyn]

Aika sopivasti täällä ollut keskustelua Narnia-kirjoista, olen juuri viime aikoina ajatellut, että jos lukisin ne nyt. Mutta luettuani Suvin kommentin, voi olla että jääkin lukematta, nimenomaan mietin sitä että pystynkö enää aikuisiässä ihastumaan niihin. Lapsuus hurahti niin nopeasti ohi, etten silloin ehtinyt lukea niitä. Joskus yritin lukea Harry Potteria, mutta sekin tuntui liian lapselliselta, joten jätin kesken. Mutta sitten tykkään kyllä Harry Potter- leffoista.

Viime vuosina lukeminen on jäänyt minulla aika vähälle, johtuen pienistä lapsista, ei jaksa eikä kerkeä keskittymään. Walking dead- sarjakuvat olen lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet (englanniksi). Nyt sitten olen yrittänyt alkaa lukea oikeita kirjojakin taas, ja kylläpä olen niin kaivannut lukemista! Nyt luen Bernard Cornwellin Viimeinen kuningaskunta-kirjaa, Viikingit-sarjan innoittamana. Kirja on hyvä ja mielenkiintoista luettavaa, mutta näin äiti-ihmisenä se viikinkien sydämettömyys lapsiakin kohtaan on niin raastavaa, vaikka kirja onkin fiktiota.

[Eowyn]

Sivistin itseäni ja luin Sofi Oksasen Puhdistuksen, tosin englanninkielisenä versiona koska Amazon ja Kindle. En oikein osaa sanoa pidinkö siitä vai en, mutta ainakin siihen pääsi loppua kohti paremmin sisään. Jäin hieman kaipaamaan jonkinlaista "mitäs sitten tapahtui" lopetusta kirjalle.

Itse tykkäsin tosi paljon Puhdistuksesta. Oli niin mielenkiintoinen, että luin kirjan lähes yheltä istumalta. Tykkäsin enemmän kirjasta kuin elokuvasta. Minusta kirjan loppu oli hyvä, enkä tiedä mitä siihen oikeastaan olisi lisännyt, tosin siitä on kyllä vuosia kun luin sen, en muista kaikkea enää.

[Pascal Lemoix]

Eräänä päivänä kauppakeskus Dixissä samoilin ja menin katsomaan, kun siihen oli auennut Suomalainen kirjakauppa. Vaeltelin hyllyjen välissä ja myyjä kysyi, voiko auttaa. Sanoin katselevani, vaikka vähän harmitti. Katselin siinä kirjaa veikkausvoittovaroilleni. Nykyäänhän siis olen löytänyt kaksinkertaisen tavan tukea kirjallisuutta Veikkauksen kautta, kun pelatuista varoista menee taiteelle ja sitten voittorahoilla ostan korostetusti kirjallisuutta.

Anyway. Löysinpä sitten käsiini Liane Moriartyn teoksen Nainen joka unohti (What Alice forgot, 2010). Australialaisessa teoksessa päähenkilö Alice herää kuntosalilta päänsä lyöneenä vuonna 2008. Muuten hyvä, mutta hänen muistinsa mukaan on vuosi 1998 ja viimeiset 10 vuotta ovat kadonneet.

Teos yhdistelee taitavasti hauskaa ja vakavaa eikä lukija tietenkään malta olla spekuloimatta omalla elämällään, minkälaista olisi herätä, jos viimeiset 10 vuotta olisivat kadonneet.

--

Jos minä heräisin vuoden 2007 muistot päällimmäisinä, en voisi uskoa, että olen:

-Kuntosalin vakioasiakas
-Naimisissa
-a. valmistunut, b. opettaja

Ja paljon kaikkea pientä. Mulla on luottokortti (tai oikeastaan kaksi), asuntolaina, Facebook-tili (!), Osuuspankin tili jne.

Suosittelen

[Pascal Lemoix]

Sain luettua loppuun Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet. Teos on hitaan ja perusteellisen kerrontansa vuoksi sinänsä kiehtova, mutta täytyy samalla myöntää, että välillä se jäi multa useammaksi viikoksi kesken. En osaa sanoa, onko siinä mitään liikaa tai liian vähän, koska se on hyvin omalakinen teos. Ainakaan se ei mene pilalle minkään väkisinväännetyn ratkaisun kautta ja voisin kuvitella, että teos ei tavoittele mitään myyntitrendejä.

Onpa nyt japanilaiseen ajatteluunkin ainakin kirjan verran tullut tutustuttua.

--

Nyt menossa Hemingwayn Kuolema iltapäivällä. Teos kertoo ainakin härkätaistelusta ja en vielä tiedä, mistä muusta. Tässä kävi jotenkin hassusti sikäli, että vaikka härkätaistelu jo aiheena tuntuu vastenmieliseltä, niin teos imi mukaansa ja ainakin ensimmäisenä iltana luin sitä pidempään kuin oli nukkumisen kannalta aikomuksena. Paljon ajatuksia, joita en ole osannut härkätaistellun liittyen ajatella. Romaani on lähdössä ns. oudompaan suuntaan hiljalleen.

[Pascal Lemoix]

Ei ole hirveän produktiivi lukukesä ollut. Viimeistelin ed. mainitun Hemingwayn, lopussa hieman hyppien. Olihan se joo, mutta samasta aiheesta ei ehkä ihan noin paljoa jaksanut.

--

Menossa on ollut Minna Lindgrenin Kuolema ehtoolehdossa, joka on monin paikoin nokkela ja näppärä, mutta perimmältään tulee mieleen jopa Eläinten vallankumous kaikessa synkässä lohduttomuudessa.

Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat myös kesken, mutta siinäkin vain odotan, koska se menee pahasta hirveäksi, joten voi jäädä keskenkin.

--

Taas vähän nostaa päätään se, etten jaksa alun jälkeen teoksia, kun en jaksa aina olla tarinan lopusta riittävän kiinnostunut.

[Pascal Lemoix]

Menossa Marko Jantusesta kertova elämäkerta Läpi helvetin. Nimestä saisi Touko-Pouko-biisin: "Läpi helvetin, helvetin läpi..."

Anyway, on ollut mielenkiintoista luettavaa. Jantusen päihdeongelmat on raportoitu toki lehdissäkin, mutta aina tarina kokonaisena on parempi. Samalla sivutaan jälleen jääkiekon merkkipaaluja.

Jotenkin Sillanpään huumejupakka tekee tästä entistäkin ajankohtaisemman.

[Pascal Lemoix]

Olen lähes lukenut Asfalttihipin. Olen pitänyt Hectorin rauhallisesta kerrontatyylistä. Samalla kuva hänestä ihmisenä on täydentynyt, vaikka mitään yllättävää sinänsä ei ole tullut esiin. Taustojen kautta tavallaan syventyy se, mitä on ajatellutkin jo.

Toki myös Cumulus-ajoista saa huomattavasti lisätietoa, koska sitä aikaa en ole oikein musiikinkaan kautta koskaan kunnolla lähentynyt.

Mites, Suvi, joko olet lukenut?

[Pascal Lemoix]

Andy Weirin teos Yksin Marsissa on ollut huomattavan koukuttava. Suosittelen!

[Jorssi]

Andy Weirin teos Yksin Marsissa on ollut huomattavan koukuttava. Suosittelen!

Niin minäkin. Se on erittäin mainio kirja.

[Suvi]

Mites, Suvi, joko olet lukenut?

Herranjestas, en ole tätäkään vielä ehtinyt lukemaan. Elisa Kirjassa olisi näköjään voinut lukea sen ilmaiseksi tiettyyn ajankohtaan asti, mutta unohdin koko jutun.

Kyllähän tämä kirja niitä ns. pakollisia luettavia olisi.

[Pascal Lemoix]

Mulla on ollut Juice Leskisestä kertova Risainen elämä hyllyssä lukematta jo pitkään. En ole raaskinut/tohtinut tarttua siihen, ennen kuin hetki on oikea. Tänä kesänä piti, mutta sitten tuli muuta. Nytkin on tulossa Sokos Emotionin Kutsu kauneuteen -messut, joten...

Uuden päämäärän sain, kun tietooni tuli, että Juice-leffa ilmestyy joulukuussa ja se perustuu tuohon kirjaan suureksi osaksi. Että siihen mennessä ainakin luen.

[Pascal Lemoix]

Olen suurelta osin lukenut Hotakaisen teoksen Kimi Räikkösestä. Kuva henkilöstä on syventynyt. Myös siinä suhteessa, että Kimi on lähtökohtaisesti matalasti koulutettu, kiroileva, päihteitä aktiivisesti käyttänyt henkilö, joka (tekisi mieli sanoa: sattuu olemaan) on äärimmäisen lahjakas yhdessä asiassa. Hänen onnekseen se yksi asia on formulan ajaminen, mikä tuottaa mukavasti miljoonia tilille.

Toisaalta osaa ajatella tarkemmin sitä, kuinka samana vuonna itseni kanssa syntynyt Räikkönen on löytänyt elämänsä rakkauden samana vuonna kuin minä ja että hänenkin isänsä on käyttänyt aktiivisesti alkoholia ja nyt vainaa.

Osassa taas tuntee Hotakaisen ikuisen tyylin, mikä ei kuitenkaan jyrää henkilöä alleen.

[L-S]

Kiitos tästä Kimi Räikkönen -tiivistelmästä. Itse tuskin tuota koskaan jaksan lukea, mutta tiedänpä oleellisen.

Kun nyt tähän ketjuun tulin, kommentoinpa jotain aiheeseenkin. Mä aloin kesällä lukea Paul Austerin 4 3 2 1:tä. Luen sitä e-kirjana, mutta fyysisenä kirjanahan se on sellainen 1000-sivuinen järkäle. Saa nähdä tuleeko tämän vuoden puolella valmiiksi, kun samalla luen ties mitä muutakin, kuten työjuttuja ja tietysti elokuussa ilmestynyttä Ultra Bra -kirjaa. Jälkimmäinen on varsin kiinnostava, siinä kerrotaan bändin tarinasta paljon sellaista mitä en ole tiennyt. Keskipisteenä on Kerkko Koskinen, joka on näköjään varsinainen persoona. Erityisesti fiilistelin kuvauksia bändiläisten elämästä 90-luvun alusta, niissä on jännä tunnelma.