Master of Libris

[Suvi]

Ei.

[Jorssi]

Hermann Hesse - Arosusi?

[Suvi]

Jees!

Pisteet:

Jorssi 5

L-S 2
LazyBastard 2

elegia 1½

DarkSide 1
Pascal Lemoix 1
Purple 1
Walker 1

Deni ½
kmaria ½

----
Jorssi jatkaa.

[Jorssi]

"Kuvitelkaa nuorukaista matkalla kohti nippa nappa puoli minuuttia kestävää tapahtumaa - vasemman käden menetystä - ja vielä paljon ennen keski-ikää."

"Hämmästyttävän iso osa urheilusankarien vammoista sattui kentän tai areenan tai jään ulkopuolella. Muuan Boston Bruinsin entinen, nyt jo eläkkeelle jäänyt maalivahti viilsi vasemman kätensä poikittaiset nivelsiteet poikki, kun puristi viinilasiaan liian tiukasti vihkisormustaan vasten. Ja entä se jatkuvasti rangaistusaitiossa istunut New England Patriotsin tukimies, joka katkaisi valtimonsa ja muutaman hermon yrittäessään avata osteria Sveitsin armeijan linkkuveitsellä. He olivat riskialttiita veikkoja - onnettomuusaltista joukkoa - mutta he olivat kuuluisia. Tri Zajac palvoi heitä; heidän fyysistä ylivoimaisuutta uhkuvat, nimikirjoituksin varustetut valokuvansa katsoivat potilaita vastaanoton seiniltä."

[Yabba]

Onkos Palahniukilta tullut uutta materiaalia Kirjasta ei tietoa, muttas tuo tekstin rakenne muistuttaa Chuck Palahniukin kätten tuotosta. Tosin sehän ei kyllä ole kovin hyvä tae

Chuck Palahniuk - Snuff ?

[Jorssi]

Ei ole Palahniuk.

"Muslimit seisoivat leijonahäkkien kupeessa liian peloissaan tai ällistyneinä tai loukkaantuneina mennäkseen lähemmäs. Heidän puiset kottikärrynsä oli lastattu täyteen imelältä lemuavaa lihaa, mikä taas ällötti sirkuksen hinduvegetaristeja. Leijonat haistoivat lihan ja vitkastelu ärsytti niitä.
Kun ne alkoivat karjua, kameramies zoomasi niihin ja Patrick Wallingford haistoi aidon spontaanin tilanteen ja tuikkasi mikrofoninsa kohti häkkiä. Hän sa enemmän kuin koko rahan edestä.
Tassu heilahti, ja kynsi iski Wallingfordin vasempaan ranteeseen. Mikrofoni putosi. Ennen kuin kukaan ehti kissaa sanoa, hänen vasen kätensä oli kyynärpäätä myöten sisällä häkissä. Vasen olkapää jumiutui kalterien väliin ja vasen käsi oli rannetta myöten leijonan kidassa."

[Jorssi]

Hups, täähän meinas unohtua ihan täysin. Ilmeisesti kukaan täällä ei ole tätä kirjaa lukenut, koskapa tuosta edellisestä vihjeestä sen kyllä olis tunnistanu. Käsi ja sen menetys ja uuden saaminen ovat kirjassa keskeisessä osassa. Tältä kirjailijalta on ainakin kaksi kirjaa ollut täällä aiemminkin kyseltävänä (vanha Forde mukaan lukien). Tämä ei ole niitä tunnetuimpia kirjailijan teoksia ja se on ilmestynyt tällä vuosituhannella. Amerikkalainen kirjailija on kyseessä.

Takakannen teksti:
"Jälleen kerran Sukunimi esittelee lukijoilleen vastustamattoman sankarin: televisiotoimittaja Patrick Wallingfordin, jonka kohtalokas onnettomuus heittää hänen oman mediansa armoille. Sankarinsa kautta kirjailija kertoo menetyksestä, surusta ja parantavasta rakkaudesta, ihmisen halusta muuttua ja tarttua uusiin tilaisuuksiin."

[Lyyra]

Käsi ja sen menetys ja uuden saaminen ovat kirjassa keskeisessä osassa.

Kertooko se Def Leppardin rumpalista?

[Suvi]

Lisää vihjeitä?

[Jorssi]

Oho, tää oli taas unohtunu. Ei oo nyt kirjaa käsillä, mutta voisin antaa pari vinkkiä noin muuten vaan.

Kirjailija on mies ja syntynyt vuonna 1942. Hän on voittanut Oscarin. Häneltä on tähän mennessä ilmestynyt 16 kirjaa, joista yksi on kokoelma, yksi on screenplay, yksi on kuvakirja ja kaksi on non-fiction-kirjoja. 17:sta ilmestyy tämän vuoden lokakuussa.
Udeltava kirja on vuodelta 2001.

Enempää en nyt tähän hätään keksi, mutta voin kyllä jotain pätkää vielä yrittää tänne laittaa, jos oikeaa vastausta ei tule.


Muoks. uutta pätkää vielä.

"Iho tosiaan oli varsinainen peijooni, ja se selvisi Patrickille hyvin pian. Tammikuun ensimmäisenä maanantaina, pian sen jälkeen kun Packers tyri villin kortin ottelun San Franciscossa, Wallingford lensi Green Bayhin. Kaupunki oli murheen murtama: Wallingfordin hotellin aula oli kuin hautaustoimisto. Hän kirjoittautui sisään, kävi huoneessaan suihkussa ja ajoi partansa. Kun hän soitti Dorikselle, tämän äiti vastasi puhelimeen. Vauva ja Doris olivat päiväunilla; hän pyytäisi Dorista soittamaan hotelliin kun tämä heräisi. Patrick pyysi huomaavaisesti häntä välittämään osanottonsa Doriksen isälle. "Siis 49ersien voitosta."
Wallingford oli unten mailla - uneksimassa järvenrantamökistä - kun rouva Clausen tuli hänen hotellihuoneeseensa. Hän ei soittanutkaan ensin, hän vain tulla tupsahti. Äiti vahti lasta. Hän oli tullut autolla ja ajaisi vähän myöhemmin Patrickin katsomaan Otto junioria.
Wallingford ei tiennyt mitä ajatella. Halusiko Doris olla hetken kahden kesken hänen kanssaan? Halusiko hän käden kanssa kontaktiin, jota ei halunnut äitinsä näkevän? Mutta kun Patrick kosketti kädellään - vasemmalla kädellään, kuinkas muuten - Doriksen kasvoja, tämä käänsi päänsä pois. Ja kun Patrick sitten ajatteli koskettaa Doriksen rintoja, hän näki että tämä oli arvannut hänen ajatuksensa ja että tätä inhotti.
Doris ei edes riisunut takkiaan. Ei hänellä ollut ollut mitään erityistä syytä tulla hotelliin. Varmaan hänen vain oli tehnyt mieli ajella autolla - ei muuta.
Kun Wallingford sitten näki pikku Oton, vauva näytti tunnistavan hänet. Se oli varsin epätodennäköistä, mutta silti Patrickin sydän oli pakahtua. Hän lensi Bostoniin pää täynnä hämmentäviä aavistuksia. Doris ei ollut ottanut mitään kontaktia käteen - hän ei ollut juuri katsonutkaan sitä! Oliko Otto junior niin tykkänään riistänyt hänen huomionsa ja hellät tunteensa?"

[elegia]

Töttöröö, Kaikki isäni hotellit.., eikun siis John Irving ja kyseessä lienee sitten Neljäs käsi.

[Jorssi]

Jeeeessss!

Pisteet:

Jorssi 5

elegia 2½

L-S 2
LazyBastard 2

DarkSide 1
Pascal Lemoix 1
Purple 1
Walker 1

Deni ½
kmaria ½

[Suvi]

Elegia kysymään!

[elegia]

Ups! Ajattelin jo viikonloppuna tulla tänne kirjoineni kysymään, että vieläkö löytyy intoa arvuuttelulle, mutta sitten unohdin kaiken kiiren keskellä. No, mutta! Tässäpä sitten:

"Uudenvuoden aatto on tunteellisten luuserien aikaa. Omapa oli virheeni. Totta kai katolla olisi tällaista rupusakkia. Minun olisi pitänyt valita jokin fiksumpi päivä, vaikka maaliskuun kahdeskymmeneskahdeksas, jolloin Virginia Woolf asteli jokeen, tai marraskuun kahdeskymmenesviides (Nick Drake). Jos näistä jompana kumpana olisi yöllä väkeä katolla, he olisivat todennäköisesti samanhenkisiä kuin minä, eivät mitään törppöjä jotka ovat jotenkin saaneet uskoteltua itselleen, että kalenterivuoden päättyminen on jollain lailla merkittävää."

"En ole koskaan ollut erityisen taipuvainen itsetutkiskeluun, enkä näin sanoessani esitä mitään pahoittelua sen osalta. Voisi näet väittää, että suurin osa maailman ongelmista johtuu juuri itsetutkiskelusta. En tarkoita sellaisia asioita kuin sota, nälänhätä, sairaus tai väkivaltarikos - en sellaisia ongelmia. Tarkoitan pikemminkin sellaisia kuin ärsyttävä kolumni sanomalehdessä, itkuiset rupatteluohjelman vieraat ja niin edelleen. Tajuan kyllä nyt, että on vaikea torjua itsetutkiskelua silloin, kun ei ole muuta tehtävää kuin istuskella ja ajatella itseään. Voisi kai yrittää ajatella muita ihmisiä, mutta ne joita yritin ajatella tuppasivat olemaan minulle tuttuja ihmisiä, ja tuttujen ajatteleminen johdatti minut takaisin juuri sinne missä en halunnut olla."

[elegia]

Noniin! Kaivannee sitten lisää vihjeitä?
Kyseessä olevan kirjailijan tuotoksista on tehty elokuvia. Useimmiten niissä on pääosassa poikamies. Tämä kirja ei ole sellainen.

"Sillä miehellä joka hyppäsi ole kaksi syvällistä ja näennäisen ristiriitaista vaikutusta meihin kaikkiin. Ensiksikin, hän sai meidät tajuamaan, ettemme kykenisi tekemään itsemurhaa. Ja toiseksi, tämä tieto teki meistä taas itsemurhaan taipuvaisia."

[Suvi]

No voi hitto. Ensin "vaadin" kysymyksiä, enkä edes itse vastaa. Pää on ihan tyhjä.
Tuli jostain syystä mieleen Nick Hornby, mutta en muista sen yhden kirjan nimeä.

Kirjailijaksi ainakin veikaan Nick Hornbya.

[elegia]

Jee, hyvä Suvi! Nick Hornby on oikein!
Entäs kirja?

[Suvi]

Vau! Nyt olen aika ylpeä itsestäni.
Tiedän kaikki muut Nick Hornbyn kirjat (ainakin nimeltä) paitsi tuon yhden. Kyseessä on varmaan kuitenkin se melko uudehko teos, joka on sillä tavalle poikkeava, että päähenkilönä on nainen. Harmi, etten muista kirjan nimeä.

[Jorssi]

Itsemurhasta päätellen voisi olla kyseessää Alas on pitkä matka, jota en vieläkään ole saanut luetuksi, vaikka on ollut suunnitelmissa.

[elegia]

Alas on pitkä matka on oikea vastaus. Hyvä Jorssi ja hyvä Suvi! Pisteet puoliksi ja Suvi kysyköön seuraavaksi!

Pisteet:

Jorssi 5½

elegia 2½

L-S 2
LazyBastard 2

DarkSide 1
Pascal Lemoix 1
Purple 1
Walker 1

Deni ½
kmaria ½
Suvi ½

[Suvi]

Apuva, kyselemiseen sopivat kirjat alkavat loppua.

Keksityn nimen käyttäminen on vaarallista. Keksittäköön millainen nimi hyvänsä, niin aina on joku suuruudella siunatun valtakuntamme jossakin sopukassa joku samanniminen henkilö, joka ehdottomasti suuttuu, eikä suutukaan hetkiseksi, vaan ikuisiksi ajoiksi, ja rupeaa puhumaan, että kirjan tekijä on varta vasten käynyt siellä nuuskimassa salaa kaiken: kuka hän on ja millainen nuttu on hänen päällään ja kenen Agrafena Ivanovnan luona hän pistäytyy vieraisilla ja mikä on hänen lempiruokansa. Jos taas nimittäisi heitä heidän miestensä virka-arvon mukaan, niin herra paratkoon, se on vieläkin vaarallisempaa. Nykyään ovat meidän virkaherramme arvohenkilömme kaikki niin ärsyttyneitä, että kirjaan painettu näyttää heistä henkilökohtaiselta loukkaukselta -- sellainen tuntuu olevan suorastaan ilmassa. Ei tarvitse muuta kuin sanoa, että eräässä kaupungissa on typerä mies, niin se on jo henkilökohtainen loukkaus: ei aikaakaan, kun tulla tupsahtaa joku arvokkaan näköinen herrasmies ja alkaa huutaa: "Olenhan minäkin mies, siis minäkin olen typerä"; lyhyesti sanoen, hän käsittää asian heti paikalla.

[Suvi]

Ööh... ei ollut ilmeisesti helpoimmasta päästä ko. vihje. Yritetäänpäs helpottaa:

- Kuinka sanoitte? Suokaa anteeksi ... minä olen hieman huonokuuloinen, olin kuulevinani perin kummallista ...
- Aikomukseni on ostaa kuolleita, jotka kuitenkin henkiluettelon mukaan ovat elossa, sanoi X.

M:lta putosi piippu lattialle, ja suu joka oli mennyt selälleen, jäikin auki muutamaksi minuutiksi. Ystävykset, jotka olivat keskustelleet siitä hauskasta elämästä, mikä vallitsee ystävien kesken, olivat kauan aikaa liikahtamatta, tuijottaen toisiinsa niinkuin ne muotokuvat, joita ennen vanhaan oli tapana ripustaa vastatusten kuvastimen kummallekin puolelle. Viimein M nosti varsipiippunsa lattialta ja katsoi alhaalta päin hänen kasvoihinsa koettaen päästä selville, eikö hänen huulillaan näkyisi jonkinlaista pilan hymyä ja eikö hän ollut vain laskenut leikkiä; mutta mitään semmoista ei näkynyt, päinvastoin kasvot näyttivät tavallista vakavammilta. Sitten hänen päähänsä pälkähti, että vieras kenties jollakin tavalla yht'äkkiä oli menettänyt järkensä, ja kauhistuneena hän katsoi tarkasti häntä. Mutta vieraan silmät olivat aivan kirkkaat, niissä ei ollut sitä villiä, levotonta tulta, joka vilkkuu mielenvikaisen silmissä. Kaikki oli oikealla tolalla ja järjestyksessä.

[urakka]

Olisko Gogolin Kuolleet sielut?

[DarkSide]

Gogolin Nenä?

[Suvi]

urakka!

Pisteet:

Jorssi 5½

elegia 2½

L-S 2
LazyBastard 2

DarkSide 1
Pascal Lemoix 1
Purple 1
urakka 1
Walker 1

Deni ½
kmaria ½
Suvi ½