) Odotin kirjaston e-kirjaa pari kuukautta lainaan ja odotellessa perehdyin netissä blogeihin ja muihin sivustoihin. Kirjan luettuani liityin Facebookin Konmari Suomi-ryhmään ja nyt olen jo aloittanut vaatteiden "konmarituksen".
Hirveästi työsarkaa ei ole vielä ollut, koska pelasin maaliskuun ajan Minimalistipeliä ja siinä samassa vaatekaappi tyhjeni varmaan puoleen entisestä. Paidoista sain kuitenkin vieläkin poistettua 14 kappaletta ja tällä hetkellä kaapissa on 4 neuletta, 4 pitkähihaista, 1 huppari, 2 t-paitaa ja ehkä jotain 6 toppia. Joudun "marittamaan" vaatekaapin osioin kerrallaan, koska aikapula ja jaloissa pyörivä 1,5 v. Vaatekaappi on kuitenkin helppo, en juurikaan kiinny vaatteisiin ja käytän yleensä loppuun (roskiskuntoon) ne, joista tykkään. Ne, joista en, laitan sitten Uffiin tai vastaavaan. Alaosat-kategoriassa en jaksanut edes laittaa tavaroita kasaan, koska näin kaikki housut ja hameet yhdellä silmäyksellä eikä ollut aikomustakaan luopua yhdestäkään.
Koen olevani jollain tapaa minimalisti. En tykkää tavarantäyteisestä kodista. Minulle esineiden käytännöllisyys ja käyttöarvo tuovat iloa siinä, missä jollekin toiselle esineen esteettisyys. En esimerkiksi poista kotoani mitään, minkä tilalle joutuisin ostamaan uutta. En todellakaan tahdo joutua tilanteeseen, johon olen monien huomannut päätyvät, että "Kävin läpi vaatekaapin ja nyt mulla ei ole kuin tämä yksi paita, jota käyttää" Kirjassa ei sanota tästä mitään, mutta musta se on vaan pöljää tyhjätä koko kaappi ja ostaa se sitten täyteen uutta. (Tätä huomaan käyneen edellisen isomman vähennysprojektini yhteydessä. Nykyään en juurikaan shoppaile.) Mistä sen tietää, kuinka pian nuo uudethankinnat ei enää tuotakaan iloa. Anteeksi skeptisyyteni, mutta moniin jää varmaan laput kiinni....
Aiemmin kokeilin sitä "tavara päivässä pois"-hommaa ja se oli hemmetin raskas ja hidas prosessi. Jos olisin tuntenut itseni hieman paremmin silloin, olisin tajunnut heti, ettei musta ole sellaiseen. Tämä KonMarin tapa, jossa tavarat revitään kaikki yhteen kasaan ja valitaan ne, jotka jäävät, sopii itselle paremmin. Täähän on mun perussuursiivousmetodi!
Ainut, mikä vähän häiritsee on se, että Pomppiksen tavaroihin ei saa koskea eikä se todellakaan ole innostunut tästä kuviosta. Joten jossain vaiheessa ollaan varmaan tilanteessa, jossa mun tavarat mahtuu matkalaukkuun ja kaikki muu on ukon...
Kuis muut? Sanokaa ny joku jotain.


. Lähinnä ehkä siksi etten pidä tuota mitenkään maailmaa mullistavana tai uutena asiana. Mutta tällä hetkellä nämä kertakäyttökulutuksen vastaiskut on ihan paikallaan, kun vastassa on ikean katalogit ja muut "anna meille rahasi, me annamme kertakäyttötavaroita" -kulutuksen lippulaivat. Siinä mielessä turhien asioiden karsiminen on paikallaan.
Lastenvaatteiden ohella eniten pyörii just tätä sisustusryönää mikä vaihtuu selkeästi trendien mukaan. Voi melkein sanoa naistenlehtiä silmäillessään että vuoden päästä ne tavarat on kirppiksillä myynnissä. Ja sitä en ymmärrä. Jos siihen auttaa tämä konmaritus niin hyvä!

Sitä en kyllä säilytä siksi, että uskoisin joskus haluavani vielä oppia sitä soittamaan, se on ollut siellä vintillä jo ties kuinka kauan, vaan siksi, ettei koskaan muka ole ollut sopivaa aikaa miettiä miten sen saisi myytyä. Olen hirveän laiska käyttämään mitään Tori-palveluitakaan. Huuto.netissä myin joskus kirjoja, mutta sekin oli vaivalloista.
Hyvä muistutus itelle, miten toista ei ehkä kiinnosta samalla tavalla kuin itteä. (Eikä olla vielä edes kitaroissa.
En ole tästä täysin vakuuttunut, se vaatii vähän vaivaa kuitenkin ja vaatteet menevät siinä aika ryppyyn, eli pitää olla vaatteita, joissa sillä ei ole väliä. Mutta kokeillaan nyt näin hetken, saa nähdä pysyvätkö laatikot vain järjestyksessä...