KonMari

[Emilia]

Päivän megatrendi, Marie Kondon Siivouksen elämänmullistava taika -kirjan aiheuttama "heitän pois iloa tuottamattomat asiat". Tunnustan, hurahdin tähän. Ideana on siis käydä läpi joka ikinen kotoa löytyvä tavara ja päättää, tuottaako se iloa sen verran, että saa jäädä. Tarkemmat speksit on aika helppo jokaisen itse kuukkeloida. (Ja jos ei jaksa, saa kysyä. )

Odotin kirjaston e-kirjaa pari kuukautta lainaan ja odotellessa perehdyin netissä blogeihin ja muihin sivustoihin. Kirjan luettuani liityin Facebookin Konmari Suomi-ryhmään ja nyt olen jo aloittanut vaatteiden "konmarituksen".

Hirveästi työsarkaa ei ole vielä ollut, koska pelasin maaliskuun ajan Minimalistipeliä ja siinä samassa vaatekaappi tyhjeni varmaan puoleen entisestä. Paidoista sain kuitenkin vieläkin poistettua 14 kappaletta ja tällä hetkellä kaapissa on 4 neuletta, 4 pitkähihaista, 1 huppari, 2 t-paitaa ja ehkä jotain 6 toppia. Joudun "marittamaan" vaatekaapin osioin kerrallaan, koska aikapula ja jaloissa pyörivä 1,5 v. Vaatekaappi on kuitenkin helppo, en juurikaan kiinny vaatteisiin ja käytän yleensä loppuun (roskiskuntoon) ne, joista tykkään. Ne, joista en, laitan sitten Uffiin tai vastaavaan. Alaosat-kategoriassa en jaksanut edes laittaa tavaroita kasaan, koska näin kaikki housut ja hameet yhdellä silmäyksellä eikä ollut aikomustakaan luopua yhdestäkään.

Koen olevani jollain tapaa minimalisti. En tykkää tavarantäyteisestä kodista. Minulle esineiden käytännöllisyys ja käyttöarvo tuovat iloa siinä, missä jollekin toiselle esineen esteettisyys. En esimerkiksi poista kotoani mitään, minkä tilalle joutuisin ostamaan uutta. En todellakaan tahdo joutua tilanteeseen, johon olen monien huomannut päätyvät, että "Kävin läpi vaatekaapin ja nyt mulla ei ole kuin tämä yksi paita, jota käyttää" Kirjassa ei sanota tästä mitään, mutta musta se on vaan pöljää tyhjätä koko kaappi ja ostaa se sitten täyteen uutta. (Tätä huomaan käyneen edellisen isomman vähennysprojektini yhteydessä. Nykyään en juurikaan shoppaile.) Mistä sen tietää, kuinka pian nuo uudethankinnat ei enää tuotakaan iloa. Anteeksi skeptisyyteni, mutta moniin jää varmaan laput kiinni....

Aiemmin kokeilin sitä "tavara päivässä pois"-hommaa ja se oli hemmetin raskas ja hidas prosessi. Jos olisin tuntenut itseni hieman paremmin silloin, olisin tajunnut heti, ettei musta ole sellaiseen. Tämä KonMarin tapa, jossa tavarat revitään kaikki yhteen kasaan ja valitaan ne, jotka jäävät, sopii itselle paremmin. Täähän on mun perussuursiivousmetodi! Ainut, mikä vähän häiritsee on se, että Pomppiksen tavaroihin ei saa koskea eikä se todellakaan ole innostunut tästä kuviosta. Joten jossain vaiheessa ollaan varmaan tilanteessa, jossa mun tavarat mahtuu matkalaukkuun ja kaikki muu on ukon...

Kuis muut? Sanokaa ny joku jotain.

[Kibaya]

Mulle on tyrkytetty tuota Konmarinointia aika monelta suunnalta. Se mitä olen lukenut blogeista (suomeksi ja englanniksi) niin mun fiilis on vaan . Lähinnä ehkä siksi etten pidä tuota mitenkään maailmaa mullistavana tai uutena asiana. Mutta tällä hetkellä nämä kertakäyttökulutuksen vastaiskut on ihan paikallaan, kun vastassa on ikean katalogit ja muut "anna meille rahasi, me annamme kertakäyttötavaroita" -kulutuksen lippulaivat. Siinä mielessä turhien asioiden karsiminen on paikallaan.
En vain kestä tuota että pitäisi karsia itselleen just joku maksimimäärä vaatteita tai tavaroita.

Konmarissa mun vaikeus olisi just se, että mikä on tärkeetä. Mulle on tärkeetä just kaikki vanhat tavarat. Eka nukke. Eka posliiniesine (=karhu), kirjat, ponit... you name it. Se mikä ei ole tärkeää on papereita. Rikkinäiset asiat. Mulla on vähän se "tätä voi joskus tarvita, vaikken olekaan tätä vuoteen käyttänyt" -ajattelu. Nykyisin mulla ei ole kotona laatikoita joita en olisi käynyt läpi. Monta vuotta meni varastokamojen suhteen just niin että mulla oli monta laatikkoa tavaraa jostain menneisyydestä, mm. se vuoden -96 Mignon

Mä en ole minimalisti. Yhdistän minimalismiin valtavasti semmoisen värittömyyden, kun taas tavarapaljouteen taas värejä. Ehkä tämä on naistenlehti/-blogien aivopesua, mutta vaaleansävyt ja semmoinen hajuton-mauton-harmaa ei toimi mun kotona. Tällä hetkellä omassa kodissani ärsyttää kun on paljon valkoista seinää! Yyyh! Onhan mulla toki rojua, että jotain pitäis tehdä että sais ne säilöttyä jotenkin. Toi asunto on meinaan minimalistinen säilytyksen suhteen. Minimalismin vastakohtana pidän semisti ehkä retroutta, mikä taasen toimii mulle kyllä. Värikylläisyyttä ja semmoista

Se päivässä tavara pois toimii ehkä semmoisilla, jotka ostaa paljon tavaroita tai jolla on just se luopumisen vaikeus. Jos tätä ei ole, niin tavara päivässä on tosi hidas tahti. Itsestäni tiedän etten varmaan pystyis tähän kovinkaan kauaa.
En myöskään pystyisi siihen että pitäisi elää vain sadalla tavaralla! Kauheeta! Mun kaikki kahvikupit ja muut! Eih!
Mulla on myöskin se, että kaikki mitä mulla on, on joku tarkoitus miksi olen sen säästänyt. Kävin pari muuttoa sitten isosti tavaroita läpi ja heivailin pois niitä millä ei ollut mitään tarkoitusta. Papereita kertyy, niihden suhteen pitäisi kehittää joku systeemi. Niitä mä käyn puolen vuoden välein läpi ja viskon pois.

Ehkä näissä sisustus- ja tavararaivausjutuissa pitää löytää se oma tapa ja kultainen keskitie. Ei just sitä, mitä Emilia kuvasi että ensin tyhjätään vaatekaappi ja jäljelle jää vain 1 paita ja sitten ostetaan uusia ja puolen vuoden päästä sama homma. Se mielestäni on tämän idean vastaista, sillä siinä tuetaan tätä kertakäyttökulttuurin ylläpitoa.

Itse ajattelen näistä kulutushysteriajuhlista niin, että koko ajan ei tarvitse ostaa uutta. Koko ajan ei tarvitse uutta huonekalua tai sisustuselementtiä tai muuta tavaraa. Kulutustavaroita kulutuksen mukaan, esim. keittiössä, mutta silloin ne vanhat pitää heittää roskiinkin. Eikä niin että on kohta kolmetoista veistä joista voi käyttää vain yhtä. Joissain tavaroissa voi myös kierrättää, eikä ostaa aina täysin uutta. Mua oikeasti hirvittää välillä mitä noissa fb-kirppiksissä näkee. Sohvaa, joka on alle vuoden vanha myydään pois uuden tieltä kun vanha ei sopinut enää uuteen sisustukseen värin puolesta! MI-TÄ!!! Lastenvaatteiden ohella eniten pyörii just tätä sisustusryönää mikä vaihtuu selkeästi trendien mukaan. Voi melkein sanoa naistenlehtiä silmäillessään että vuoden päästä ne tavarat on kirppiksillä myynnissä. Ja sitä en ymmärrä. Jos siihen auttaa tämä konmaritus niin hyvä!

[marenkienkeli]

Mä oon huono heittämään tavaroita pois. Ja Mieheke on vielä huonompi.

Ainakin yhtä Konmari-oppia olen kuitenkin jo hyödyntänyt. Suurinnan osan lyhythihaisista paidoista olen nimittäin käärinyt rullalle siten, että kun kyseisen paitalaatikon ottaa hyllyltä, näkee heti, mitä siellä on. Edessä olevat, jatkuvassa käytössä olevat paidat on tavallisesti viikattuna, mutta ne näkeekin kätevästi verkkiseinämän läpi. Eli tärkeää on, että pystyy hahmottaa, mitä omistaa.

Ja esim. rippijuhla- ja ylppärikengät olen viimein viemässä kierrätykseen, kun en ole tuon tyyppisiä juhlakenkiä vuosiin halunnut käyttää. Voitto.

Hirmuisen pientä vaatemäärää en halua omistaa, mutta harhaostoihinkaan en usein sorru. Vielä muutama vuosi sitten mulla oli vielä tilanne, jossa Mieheke totesi: "Miten jollain naisella on näin vähän juhlavaatteita?" Nyt tilanne on jo sellainen, että pitkän juhlamekon lisäksi en tarvinne uusia juhlavaatteita vuosiin. Lähinnä tarvitsen uusia alusvaatteita rikkoutuneiden tilalle ja jokusen paidan, mutta tarpeellisuuskin tulee siitä, että tummaakaan pyykkiä en vaan jaksa joka viikko pestä.

Tavaramäärän vähentämisessä on kuitenkin jo pientä yritystä. Miehekekin suostui jopa heittämään pois asioita, jotka ovat selkeästi hänen eivätkä sitä kautta ole suoranaisesti karsintani kohteena.

[Emilia]

Mä toivon, että Pomppis ottaa ajanmyötä vaikutteita ja luopuu omista turhakkeistaan. Tai en mä ainakaan usko, että tuo kovin paljoa iloa omistaa kolme kitaraa, vaikkei osaa edes soittaa niitä. Enemmän tuntuu potevan huonoa omaatuntoa, kun ei jaksa opetella.

Kirjassa oli siitä, miten ihminen usein haalii itselleen tavaraa sen mukaan, mitä haluaisi olla. Sitten kun haave ei toteudukaan, jää esim kitarat nurkkiin pyörimään, koska ei haluta luopua ajatuksesta, että kyllä mustakin voi joskus tulla virtuoosi. Vaikka tärkeämpää olisi antaa tila käyttöön sellaiselle tavaralle, jota käyttää ja josta tulee hyvä mieli. (Tai tyhjyydelle, jos siitä on enemmän iloa.)

[L-S]

En ole varsinaisesti perehtynyt KonMariin, korkeintaan jokusen aiheeseen liittyvän lehti- tai blogijutun olen lukenut, että tiedän pääpiirteissään mistä on kyse. Ei kuitenkaan jotenkin tee mieli lukea itse kirjaa. En tiedä miksi, ei mua haittaa sekään, että tuo ei välttämättä ole Kibsin sanoin mitenkään maailmaa mullistava tai uusi asia, onhan hyvä että välillä keksitään vanhoja asioita uudestaan siten, että joku saa niistä hyötyä ja innostuu. Arkisissa asioissa tarvitaan monesti kannustusta ja inspiraatiota tai jotain sysäystä. Ei se ole huono asia. Epäilemättä KonMareissa ja vastaavissa viehättää se, että ne ovat jotenkin kokonaisvaltaisempia lähestymistapoja, auttavat muuttamaan omaa ajattelua. Mutta epäilen ehkä jo etukäteen halukkuuttani alkaa toteuttaa sitä metodia.

Silti tarvitsisin kyllä itsekin jostain riittävästi energiaa, aikaa ja tahtoa vähentää tavaramäärää, erityisesti vaatteita ja kirjoja. Minäkin olen huono heittämään tavaroita kokonaan pois. Siivoan kyllä välillä vaatekaappia, mutta vaatteita tulee säilöttyä johonkin vintille, siltä varalta että niitä joskus tarvitsisi, tai siksikin ettei jaksa miettiä mihin ne voisi viedä. Kirpparipöytää en ole saanut koskaan perustettua, koen kirpparit hankaliksi.

Ja Emilian viestistä muistin, että mulla on vintillä myös klassinen kitara, jota en yhtään osaa soittaa. Sitä en kyllä säilytä siksi, että uskoisin joskus haluavani vielä oppia sitä soittamaan, se on ollut siellä vintillä jo ties kuinka kauan, vaan siksi, ettei koskaan muka ole ollut sopivaa aikaa miettiä miten sen saisi myytyä. Olen hirveän laiska käyttämään mitään Tori-palveluitakaan. Huuto.netissä myin joskus kirjoja, mutta sekin oli vaivalloista.

[Emilia]

Olen nyt konmarittanut omalta osaltani vaatteet, paperit, cd:t, osan leffoista sekä keittiön että kylppärin ja lisäksi jotain satunnaista muuta vastaantullutta sälää. Ai niin, sähköhimmeleitä.

Kämpässä on jatkuva kaaos, eteisen kierrätyskeskuspino kasvaa kasvamistaan, kun auto on rajallisesti käytössä. Kohta kamaa on jo sen verran, että kehtaan kutsua ne kierrätyskeskuksen tyypit noutamaan. Myyminen ja jopa poisantaminen on osoittautunut aivan mahdottomaksi. Lopulta tein rauhan itseni kanssa ja päätin laittaa mahdollisimman paljon tuonne kierrätyskeskukseen ja myyntiin vain arvokkaimmat jutut.

Kirjahyllyn siivoamista välttelen varmaan ikuisesti. Ei siksi, etteikö mun puolesta voisi laittaa lähes kaiken sieltä kiertoon, mutta kun suurin osa on Pomppiksen, en jaksa vaivautua. Erinäisiä sähköjohtoja ja -laitteita läpikäydessämme saatiin aikaan niin helvetillinen riita, ettei mitään järkeä. Hyvä muistutus itelle, miten toista ei ehkä kiinnosta samalla tavalla kuin itteä. (Eikä olla vielä edes kitaroissa. )

Syksyllä tulee muutto ja nyt on jo helpottuneempi olo, kun ei tarvii kantaa uuteen asuntoon turhuuksia.

[Emilia]

Outoja juttuja tapahtuu. Keittiön pöytä, joka on viime aikoina ollut lähinnä romunkerääjävarastona, on siivonnut itse itsensä. Kattelin tänään pitkään sitä, kunnes tajusin, ettei siinä pöydällä levännyt kuin pari lehteä ja yksi sateenvarjo. (Odotan, että Pomppis vie varjonsa jossain kohtaa pois sinne, minne se kuuluu. En enää koske hänen tavaroihinsa.) Pöydän pystyi pyyhkimään helposti!

Harmi, ettei ole valokuvia osoittamaan eroa. Se on nimittäin valtava. Enkä todellakaan ole erityisesti siivonnut. Pinot vain löysivät pikkuhiljaa paikkansa muualta.

[theia]

Mä tosiaan luin kirjan kans, ja siitä tuli hirveä hinku alkaa järjestää tavaroita. Ihan en kyllä kaikkea sulattanut, mutta sen ns perusidean kyllä. En kuitenkaan viitsi vielä alkaa käydä esim. vaatteita läpi kun en tiedä mihin kokoon asetun imetyksen yms jälkeen, jos vaikka palautuisin vähän pienempään kokoon kun mitä ennen raskautta

Kunpa olis ton kirjan lukenut ennen muuttoa, olis jo sillon ehkä katsonut tavaroitaan eri silmin! Vähennän kamaa kyllä, just oon laittamassa DVD:itä kiertoon (ja toki jäi vielä monta hyllyä niitäkin, ehkä rankkaan niitä viel uusiks).

[L-S]

Kas, meillä on tällainenkin ketju. Mä olen näköjään yllä julistanut, etten halua lukea kirjaa, mutta joskus myöhemmin sitten luin sen, kun mulla oli käytössä BookBeat-palvelu ja se kirja oli siellä. Nyt mulla on se palvelu taas, ja perehdyin toisesta kirjasta KonMari-viikkaukseen.

Varsinaista konmaritusta en ole kyllä kämpässäni toteuttanut juurikaan, mutta siivosin viime viikonloppuna vaatekaapin, ja sain heitettyä aika paljon pois tai lajiteltua Uffiin vietäväksi. Jäljelle jäi kuitenkin aika paljon, myös sellaista mikä ei tuota suurta iloa, mutta halusin saada ne mahtumaan pienempään tilaan, joten kokeilin siihen KonMari-viikkausta. En ole tästä täysin vakuuttunut, se vaatii vähän vaivaa kuitenkin ja vaatteet menevät siinä aika ryppyyn, eli pitää olla vaatteita, joissa sillä ei ole väliä. Mutta kokeillaan nyt näin hetken, saa nähdä pysyvätkö laatikot vain järjestyksessä...

En ole kuitenkaan päässyt siihen pisteeseen, että pystyisin täysillä toteuttamaan Marie Kondon oppeja. Ne kuulostivat periaatteessa sikäli järkeviltä, että ei hän mielestäni kehottanut heittämään kaikkea pois ja ostamaan sitten uutta, vaan karsimaan tavarat järkevästi. Hän kertoi kuitenkin kirjassa omista oppivuosistaan, jolloin hän oli heittänyt pois suurin piirtein perheenjäsentenkin tavarat lupaa kysymättä, mutta tajunnut sitten, että eihän tässä ole järkeä.