Kakkavaippaketju

[Sippura]

Kiitos kaikki

Ja Nugat, nyt meitsi on täällä ihan herkkiksenä

Onnea kaikille Forden äideille, olette päivänne todellakin ansainneet!

[Wildchild]

Oi, onnea Ahkeralle!

Ja Sippuralle tarrasukkia odotukseen! Muista levätä tarpeeksi, sillä tämä sinun ensimmäinen ja
viimeinen raskaus, jossa voit oikeasti levätä silloin kun tahdot.. Minä tajusin tuon asian vasta
toisessa raskaudessa.

[theia]

Ahkeralle onnittelut tulokkaasta!

...ja tietenkin Sippuralle masuasukista. Ihanaa!

[Kati]

Onnittelut Sippuralle ja Miehelle!
Olen muutaman kerran miettinyt mitä teidän vauvahaaveille kuuluu, taannoin jossain kuukautiskeskustelussa ymmärsin, että yritystä on. Hienoa kuulla iloisia uutisia!

Kaksi viivaa, ruksi tai mikä se merkki nyt onkaan, on huikea päivä elämässä. Kaikki kokee mullistuksen, yhtäkkiä sitä ajattelee ensi vuonna tähän aikaan ja mikäköhän siitä tulee isona -juttuja kaiken muun onkohan siellä kaikki hyvin ja onko tämä edes totta -ajatusten ohella. Sisällä kuplii ja kihelmöi.

Wildikseltä viisas ohje: muista levätä. Lepää ja ulkoile, niillä pärjää hyvin.

Raskaussaika oli ihana, oikein on ikävä sitä kihelmöivää odotuksen ja jännityksen tunnetta sekä vauvamahaa. Maha oli suuri ja suunnattoman kaunis. En ole koskaan tykännyt kropastani niin paljon kuin raskausaikana. Ja nyt vauvan ollessa tuhisemassa, en osaa vieläkään olla ihmettelemättä, että se oli juuri hän, joka iltaisin venytteli mahassa ja jonka terävä kantapää sai kavahtamaan onnesta.

[hookoo]

Hui, täällähän on puolet forden naisista lisääntynyt!

Suuresti onnea, jaksamista ja kaikkea hyvää teille ja pikkusille.

[ahkera]

Mä myöskin just tässä yks päivä mietin, että miten Sippuran vauvahaavet jakselee. Tosi paljon onnea plussasta ja onnea myös raskausajalle. Lepäämisen ja ulkoilun lisäksi raskausajan vinkiksi minulta, että heti pois netistä, kun alkaa ahdistaa liikaa. On meinaan miljoona tapaa, millä voi pilata tulevan lapsensa elämän jo kohdussa. Milloin syöt väärin, milloin liikut väärin, milloin ajattelt väärin... Kaikki ei tietenkään oo ihan yhtä taipuvaisia stressaamiseen ku minä, mutta kannattaa tosiaan suodattaa rankalla kädellä ellei tahdo hulluksi tulla.
Mä kanssa tykkäsin ihan hulluna raskausmahasta. Vaikka se olikin iso ja hankala ja täynnä arpia, niin se oli kuitenkin jotenkin niin älyttömän koskettava. Ja sitä oli niin ihana silitellä ja taputella. Tosin onhan sitä ihan silitellä ja taputella tuota tuhisijaakin.
Meidän hyvion alkanut kestovaippailu on kokenut takaiskun. Kestin vielä sen, että lähes joka vaipassa on kakka, mutta tuo pissan määrä. Miten ihmeessä se onnistuukaan pissaamaan niin paljon. Ja kun kesken unia ei kuitenkaan raaski toista vaipanvaihtoon raijata, niin koitan nyt kehitellä jotain lisäimuja harsojen lisäksi. Ei meillä kestojen kanssa kertaakaan mitään vahinkoa vaatteille asti sattunut (mitä on pari kertaa nyt kyllä kertakäyttöjen kanssa tullut), mutta tuntuu jotenkin niin ikävältä, että toinen on ihan litsläts vaipassa. Vaikka ei se kyllä siitä ole itse protestoinnut.
Mutta juu, häpihäpitsoitsoi edelleen ja yllättävän vähän väsyttää. Ajatukset ei kyllä jäsenny mitenkään kristallinkirkkaasti, mutta saapahan sormille jumppaa, kun kirjoittaa.
Ja myöhästyneet äitienpäiväonnittelut kaikille forden äipille.

[Sippura]

Kiitokset edelleen onnitteluista

Kati ja ahkera mainitsi vauvamahat. Mä oon ollut aina ihan heikkona pyöreisiin raskaus-
vatsoihin, ja mun mielestä nainen kuin nainen on aivan uskomattoman kaunis raskaana.
Omaa vatsaani aloin kytätä heti plussatestin jälkeen (Mikäs se oli se "Ei voi kestää.."
-mainos jokin aika sitten ) ja kun maha lopulta pullahti esille, niin tunne oli aivan hui-
kea Varmasti siihen ennättää loppuvaiheilla sitten väsyäkin, mutta vielä tässä vaihees-
sa sitä tulee vilkaistua joka kerta kun kävelee peilin ohi ja ihan huomaamattaankin sitä
tulee siliteltyä useasti päivän mittaan.

Muista levätä tarpeeksi, sillä tämä sinun ensimmäinen ja viimeinen raskaus, jossa voit oikeasti levätä silloin kun tahdot.. Minä tajusin tuon asian vasta toisessa raskaudessa.

Osui ja upposi! Hyvä pointti, joka täytyy pitää mielessä

[Eowyn]

ahkeralle onnea jäppisestä. sippuralle onnea odotukseen!

raskausmahasta puheenollen, mä koin sen ihanana ehkä 6 kk:lle asti, sit alkoi kylkeen sattumaan aina kun istui ja muutenkin välillä. oli niin hemmetin tukala olla etten kyllä kaipaa niitä aikoja. ainoa hyvä asia raskaana olemisessa oli ne ihanat potkut! fyysisesti oli muuten niin järkky olo et, huhhuh. ei todellakaan ollut mikään hehkeä ja kukoistava olo, vaikka anoppi kerran sanoikin että olen muka kaunistunut, ei siltä tuntunut tosin.

[Annis]

Mies sanoi tänään, että kyllähän sä aina tonkin näköisenä menisit

Mut joo, kyllä mä itse odotan sitä, että tästä mahasta pääsee eroon. Eihän tässä enää kauaa, tänään rv 37 tasan. kyllähän tässä ihan hyvin on jaksanut vielä tuohutakin (ei, mun siivousinto ei oo yhtään laskenut ), jalkapohjat on ihan helvetin kipeät ja selkä ja niskat ja kaikki ja mä vielä en yhtään ees nauti hieronnasta

mut potkut on kyllä kivoja

[Kati]

Eihän tässä enää kauaa, tänään rv 37 tasan.

No hui! Ollaan jo niin lähellä. Tai sitten menee vielä viisi viikkoa. Kannattaa muistaa, että +-2 viikkoa LAsta on normaali syntymä.

Yksi vinkki vielä loppuviikoille. Vierestä seuranneena opin itse.
Älä tuijota sitä LA-päivää turhan intensiivisesti. Yhdellä ystävällä jokainen päivä yli LAn oli yhtä pitkää helvettiä. Vauva ei lähtenyt syntymään ja hän tunsi itsensä huonoksi äidiksi, vaikka tiesi kyllä, että se syntymä voi venyä pari viikkoa.

Seurasin tuota ystäväni kipuilua (vauva syntyi 42+0) ja kun oma LA tuli, osasin onneksi olla hieman tyynempi. Kävin leffassa ja pitkällä lenkillä, illalla nukkumaan mennessä jännitti kyllä hervottomasti, olimme nimittäin aivan varmoja, että meille tulee yölähtö. Ei vaan tullut. Ei seuraavanakaan, eikä sitä seuraavana. Aamuisin kanssanisäkäs kyseli, että eikö vieläkään. Ei vieläkään.

Kun lähtö lopulta tuli, tuli se päivällä ja jos mietit, mistä sen tunnistaa, niin kyllä sen tunnistaa. Ainakin pääsääntöisesti. Poikkeuksia ovat ne plop, se tuli huomaamatta ulos -synnytykset.
Onnea matkaan!

[Wildchild]

Eihän tässä enää kauaa, tänään rv 37 tasan.

No hui! Ollaan jo niin lähellä. Tai sitten menee vielä viisi viikkoa. Kannattaa muistaa, että +-2 viikkoa LAsta on normaali syntymä.

Yksi vinkki vielä loppuviikoille. Vierestä seuranneena opin itse.
Älä tuijota sitä LA-päivää turhan intensiivisesti. Yhdellä ystävällä jokainen päivä yli LAn oli yhtä
pitkää helvettiä. Vauva ei lähtenyt syntymään ja hän tunsi itsensä huonoksi äidiksi, vaikka tiesi
kyllä, että se syntymä voi venyä pari viikkoa.

Tälle täysi komppi!
Meillä esikoinen syntyi muutaman päivässä myöhässä, se oli vielä siedettävää. Juniori antoikin
odotuttaa itseään hieman pitempään, syntyi viikoilla 41+5. Ei se helvettiä ollut, sillä sitä tiesi että
kaikki on ihan normaalia. Mutta sen verran olin varuillani että kun rv alkoi numerolla 4, en uskaltanut
lähteä pidemmille reissuille. Suurimman helvetin siitä teki sukulaiset, jotka kyselivät että eikö vieläkään?

Mutta nauti mahasta vielä kun voit. Kohta sitä pyöreää ja möyrivää massua ei enää ole.

Moniko muuten jo synnyttäneistä on kokeneet valepotkuja mahassa synnytyksen jälkeen? Mistä ne johtuu?
Itse meinaan tutustuin tähän ilmiöön juniorin synnyttyä. Monta kertaa havahduin ensin ajattelemaan
"ihanaa kun tuo potkii mahassa", kunnes tajusin että hetko, ei siellä ole enää ketään.

[ahkera]

Moniko muuten jo synnyttäneistä on kokeneet valepotkuja mahassa synnytyksen jälkeen? Mistä ne johtuu?
Itse meinaan tutustuin tähän ilmiöön juniorin synnyttyä. Monta kertaa havahduin ensin ajattelemaan
"ihanaa kun tuo potkii mahassa", kunnes tajusin että hetko, ei siellä ole enää ketään.

Mä olen ainakin. Aivan omituinen tunne. Ja musta ainakin näytti, että mun mahakin olisi pomppinut. Ei ihan loppuraskauden tyyliin, mutta sillee, ku ne ekat ulospäin näkyneet potkut. Tätä tapahtui sairaalasta kotiutumisen jälkeen parina päivänä. Tosi omituista.

[Kati]

Moniko muuten jo synnyttäneistä on kokeneet valepotkuja mahassa synnytyksen jälkeen? Mistä ne johtuu?

En ole kokenut, mutta niistä kyllä varoitettiin. Ymmärtääkseni johtuvat ihan vaan kohdun palautumisesta ennalleen. Ovat siis vaarattomia, mutta varsin erikoisen tuntuisia. Muistaakseni vielä niin, että ilmenevät erityisesti imetyksen yhteydessä.

Meillä alkaa huomenna vauvauinti. Saattaa olla ja onkin niin, että äiti jännittää tytärtä enemmän. Ihan jo siksi, että äiti inhoaa uimahalleja ja tytär taas uusia tilanteita. Jopa niin iso muutos kuin hoitopöytä väärässä paikassa ihan omassa kotona sai suun mutrulle ja itkun alun aikaiseksi. Paniikkihuutokohtauksia on saatu muutamassa vauvanhoitohuoneessa. Katsotaan nyt käydäänkö uimassa ensimmäistä ja samalla viimeistä kertaa.

[Kaarina]

Meillä kävi siskoni kylässä, joka odottaa vauvaa ja sain sitten tunnustella pienen potkuja mahan päältä. Tuntui oikeasti aika hurjalta tuntea sellaisia ihania, pieniä töytäisyjä. Tämä täti alkaa olla aika innoissaan!

[Annis]

Meil on poika

Kauan siinä kesti ja synnytystäkin käynnisteltiin luvattoman monta päivää, mutta tuossa se nyt tuhisee
Ja on yllättävän helppo kaveri, ei turhia huutelee ja nukkuukin hyvin

[damn]

Onnea Annikselle ja Miehelle!

[puolikarkea]

Onnittelut uudesta tulokkaasta Annis!

[Wildchild]

Onnea Anniksen pesueelle!

[Kati]

Onnittelut pojalle sekä äidille ja isälle!
Kuumaan maailmaan hän tuli, toivottavasti selviätte helteistä.

Meillä ei näistä säistä nyt oikein tykätä. Pieni (joka ei enää edes ole niin pieni, aika kuluu aivan liian nopeaan) on kovin uupunut, ei ole ollenkaan oma eloisa itsensä. Pari päivää tämmöistä menisi, mutta näin viikon paahteen jälkeen alkaa talon seinät hohkaa saunakivien lailla, edes yöksi ei saada viileämpää oloa.

[Suvi]

Onnea Annis ja perhe!

[Dnd]

Annikselle ja toiselle osapuolelle onnittelut.

[Sippura]

Onnea Annikselle ja kasvaneelle perheelle!

[marenkienkeli]

Paljon, paljon onnea Annikselle, Miehelle ja pienelle Pojalle! Tässähän ihan herkistyi kyyneliin asti, kun luki tällaiset ihanat uutiset.

[ceuro]

Annis
Suurensuuret onnentoivotukset perheenlisästä!

[Maija]

Isot onnittelut koko perheelle!