Ajankulu tosiaan on kummallista. Mihin se aika oikein katoaa?

On tässä vielä pari kuukautta aikaa totutella ajatukseen äitiydestä, mutta silti

Pääosin raskaus on mennyt tosi ihanasti, tähän asti ainakin. Ei ole juurikaan kolotuksia eikä huonovointisuutta, kunto on parempi kuin pitkiin aikoihin, selkä on ok, kaikki arvot kohdillaan, mistään ei turvota ja painokin on noussut hillitysti. No, ilmoitusluontoisessa tuli kerrottua vappureissusta ja siitä, ettei enää kroppa jaksa ihan tuollaisia pitkiä automatkoja ja päiviä muutenkaan. Olisikin ollut ihme, jos jaksaisi, mutta jotenkin en osannut hyvinvointisuudessani ajatella sitä ihan noin raskaaksi. Äiti kyllä tuumaili mulle _jälkikäteen_, että hän ihmettelikin, että kuinka mä jaksan edes suunnitella tuollaista reissua, mutta ei sitten viitsinyt sitä etukäteen mainita

Olisin voinut harkita toistamiseen.
No nyt on kokeiltu, ja loppuaika otetaankin sitten paljon rennommin.
...Ehkä

Tarvikkeita on hommattu vaiks hurumycket. Veljellä olikin vanhat yhdistelmävaunutkin jemmassa, ja saatiin ältsyn hyvään hintaan satsi: vaunut, sänky + petivaatteita, palju, pyörän turvaistuin, potta, potkutraktori (

), ja läjä kaikkea sekalaista

Osa toki tulee käyttöön vasta myöhemmin, mutta veli halusi pois omista varastoistaan lojumasta, joten kilttinä siskona otin kaiken vastaan, mitä lohkesi

Polkupyöräkin saadaan kesän jälkeen, kun heidän muksunsa siirtyy isompaan malliin. Kaverilta sain ihan ilmaiseksi keinuhirven (

) ja pienen lasten askartelupöydän, ja saan pieniä vaatteita, kunhan heidän kuukauden vanha poikansa hieman kasvaa. Samaiselta kaverilta sain pussillisen äitiysvaatteita, jotka riittävät kyllä mainiosti loppuun asti. Sit saatiin entiseltä naapurin mummolta keinutuoli, sellainen typistetty malli. Siinä on hyvä sitten ipanan kanssa istua ja heijata lapsi uneen

Ei ole mennyt rahaa kuin pari hassua satasta

Käytiin kollaamassa MLL:n Ipanakirppiskin, kun sattui olemaan justiinsa tuossa vähän aikaa sitten Laihialla. Sitteri ja itkuhälytin sieltä tarttui mukaan liki ilmaiseksi. Hirveästi olisi ollut vaatteita tarjolla, mutta plääh. Kestovaipat näyttivät ihan hirveiltä käytettynä, ne taidan ostaa uusina. Tosin soffiksen äiti sanoi, että jos hänen ei tarvitse niitä käyttää (tai siis ettei meidän jälkikasvu käytä), kun muksu on heillä hoidossa, niin hän voi tehdä niitä kyllä

Njoo, tarkoituksena oli muutenkin ottaa biohajoavat kertsit kavereiksi, joten eiköhän isovanhemmat voida vapauttaa kestovaipparumbasta

Eniten tässä odotuksessa on juilinut jatkuva neuvolassa ramppaaminen

Näköjään pahenee loppua kohti. Ok, mä jollain tasolla ymmärrän, että tällainen valmennus on hyvästä, mutta ei tässä mihinkään olympialaisiin olla menossa. Ja liika on liikaa, tulee vaan ähky kaikesta tietotulvasta. Ja siis tarkoitan tällä nyt nimenomaan kaikkea muuta häsäämistä kuin äidin ja lapsen terveydentilan seurantaa.
No, synnärillä oli kiva vierailla, nähdä vähän paikkoja etukäteen. Tosin alkoi pikkasen jännittää, kun koko homma ikäänkuin konkretisoitui siinä vierailun aikana. Kohta mä olen siellä ähkimässä tuskissani, kiljumassa soffikselle, että sen vikaa kaikki ja rukoilemassa anestesialääkäriltä kovempia mömmöjä

Pääosin olen kyllä levollisin mielin, mutta jännittää silti vähäsen. Vaikka on tässä kyllä aikaa vielä panikoitua

Masu on ihana ja söpö, välillä on hassun kiintynyt olo siihen, sitten välillä tulee sellainen fiilis, että mikä hemmetti _tuo_ on, ja miksi se on siinä

Lienee normaalia. Muuten mielialan vaihteluita ei ole ollut, olen oikeastaan jopa hieman pettynyt. Missä se peloteltu hormonimyrsky on? Vai tuleeko se vasta myöhemmin? Eikä ole ollut mitään outoja mielitekojakaan. Tai edes vähemmän outoja. Hö

Menen jatkamaan odottelua
