Kissamaisia juttuja

[Lumikki75]

Kyynel tuli silmään mullekin. Sippuralle voimahali.

- - -

Iloisempia asioita perään, jottei jäisi näin synkkä tunnelma. Onko kukaan koskaan ottanut koiranpentua niin, että talossa on jo melko iäkäs kissa? Muutetaan pian omakotitaloon ja haluaisin tosi kovasti ottaa koiran, mutta epäilyttää miten meidän 10-vuotias kissa mahtaisi siihen suhtautua.

[SirPet]

Iloisempia asioita perään, jottei jäisi näin synkkä tunnelma. Onko kukaan koskaan ottanut koiranpentua niin, että talossa on jo melko iäkäs kissa? Muutetaan pian omakotitaloon ja haluaisin tosi kovasti ottaa koiran, mutta epäilyttää miten meidän 10-vuotias kissa mahtaisi siihen suhtautua.

Kotikotiin tuli koira kissan jälkeen, samoin siskolla, mahtoiko olla peräti pariinkin kertaa. Varsinkin kotikotona aikanaan kissasta ja koirasta tuli vallankin hyviä ystäviä, monasti nukkuivatkin rinnakkain.

[elegia]

Ei ole mitään omakohtaista kokemusta asiasta, mutta tuttavien kokemusten perusteella ja muutenkin ihan mututuntumalla se olisi nimenomaan järkevämpää ottaa koiranpentu taloon jossa on valmiiksi kissa, eikä toisin päin. Kissahan voi aluksi ottaa tästä nokkiinsa (mutta niinhän se ottaa uusista kissoistakin), mutta on kuitenkin talossa se "pomo" ja pienen koiran on helpompi alistua tähän hierarkiaan.

[Lumikki75]

Rohkaisevaa tietoa, kiitoksia molemmille!
Koira ei kyllä olisi ihan hurjan pieni (cockerspanieli olisi haaveissa), mutta kumminkin sen verran pieni että koko-ongelmia tuskin tulisi.

[Sippura]

Edelleen kiitos myötätunnosta, täältä saatu virtuaalituki tuntuu lohdulliselta.

Kissan ja koiran yhteiselosta ei ole omakohtaista kokemusta, mutta tätini otti
aikanaan n. 3-vuotiaan haukun taloon, jossa asusti ennestään vähän vajaa 10-
vuotiaat kissasisarukset. Aikansa hakivat paikkaansa, mutta nykyään tulevat
oikein mainiosti toimeen - tietty se vaati muutaman kipakan tassunläpäytyksen
koiran naamalle, mutta koira oppi ainakin asemansa heti kättelyssä

[Kuolo]

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta miun kokemuksen mukaan koirat ja kissat tulee oikeen hyvin toimeen. Tai no ainakin sietävät toisiaan

Todennäkösesti vanhan kissan pitää hössäävää pentua vähän läpsiä alkuunsa, mut tuskin siinä montaa viikkoa menee niin. Ja koira oppii aika nopeesti, ettei kissan silmille pidä hyppimän.

Pitäs koittaa saada tallennettua jollain tapaa tilanne kun koira tökkii selällään makaavaa kissanpentua kuonollaan ja kissan pentu on läpsii tietty kuonoa. Molemmilla tuntus olevan hauskaa

En tiiä mikä siinä on, mutta mein koirat on molemmat aina jostain syystä väistäny kun joku kissoista on pyrkiny kainaloon nukkumaan. Jotenkin ne on ollu kauheen vaivaantuneita.

[Eowyn]

Meillä kun oli puolivuotta hoidossa koira (n. vuoden ikäinen), niin hyvin tuli toimeen meidän kattien kanssa. Ei mennyt kuin pari päivää niin ihan sovussa olivat, kunhan hauveli vaan tajusi ettei saa huomioida koko kissaa. No kyllä sitten ajan kanssa ne osasi jopa jo leikkiä yhdessä! Jahtasivat toisiaan, sitä oli kyllä hauska katsoa. Mutta suloisinta oli kun meille tuli kissanpentu ja se nukkui koiran kyljessä kiinni. Ja aika iso kokoero vielä (koira labbis), silti se tajusi varoa pientä pentua. Mutta tällä koiralla olikin erinomainen luonne.

[Sippura]

Saatiin tänään Tyynen uurna kotiin. Tuli jotenkin ihan hirmu hyvä olo, kun
tietää että kisu on jossain muodossa jälleen kotona.

[Nugat]

Nyt on ollut surua kissarintamalla jo jonkin aikaa.
Kissa, joka häivisi huhtikuussa, on edelleen kadonnut. Inhottavaa kun ei tiedä onko se jääny auton alle tai joku metsäneläin syöny vai olisiko sittenkin käynyt kuten pari vuotta sitten, kun joku oli ottanut kollin kesäkissakseen ja syksyllä viskannut pihalle kun kyllästyi. Lehteenkin laitetiin jo ilmotus ja paljon puheluita tuli (mikä oli yllättävää mutta mukava huomata että jotkut sentään välittää), mutta mikään ilmoituksista ei vastannut meidän kollia.
Epävarmuus siis jatkuu. Kun talvi ja pakkaset tulee voi olettaa, että se ei ole enään hengissä ellei joku ole sitä ottanut. Kissatalossakin niin huonosti ilmoittavat löydetyistä eläimistä. Lehdissä ei ole enää mitään ilmoituksia ja nettiä ne ei pahemmin päivitä. Ja silti väittävät että täyttä on. Mistä sitä edes tietää jos ne on meidän kollin johonkin eteenpäin pistäny.

Toinen surullinen asia tapahtui jonkin aikaa sitten kun narttu kuoli vasta neljän vuoden iässä. Sillä oli naarmu poskella johon se sai antibiootteja. Munuaiset ei sitten kestänneet sitä kuuria ja niin kuoli meiän neiti. Tiedettiin kyllä että neiti oli sisäsiittoinen ja erittäin mahdollista oli, että munuaisten kunto ei ollut koskaan ollut kohdallaan. Mutta surullista tämmöinen! Kun sitä olettaa kissan elävän sen kymmenen vuotta ainakin, niin tämä tuli niin äkkiä.

No kaikesta huolimatta tai siitä johtuen, kissakuume alkaa nousta pintaan. Meillä on enää jäljellä neidin pentu ja se voi hyvin eikä ole edes huomannut olevansa ainoa kissa talossa (luulee varmaan olevansa koira... tai pahimmassa tapauksessa ihminen) eikä luultavasti kaipaakkaan kaveria. Mutta mä kaipaan. Pieni ja pörröinen eläin olisi nyt aika kiva.
Mutta täytyy pinnistää edes jouluun asti, kun on vähän pidempi loma tiedossa. Tai parempi jos jaksaisi odottaa ensi kesään asti, kun muutan takaisin kotiin. Niin siitä pentu ajasta voisi nauttia kunnolla. Tarjouksia on tullut paljon, että vaan pois hakisin mutta ei vielä.
Tällaiset elänkuumeet on sitten kamalia!

[Crazy_Clown]

Voi Nugat, toivottavasti nyt katti löytyy

[Sippura]

Nugat, toivottavasti kisunne löytää vielä takaisin kotiin

Tällaiset elänkuumeet on sitten kamalia!

Niin on

Sellaisen seurauksena meidän perheen pääluku tuplaantuu kertaheitolla, kun
13-viikkoiset kisuveljekset haetaan kotiin loppuviikosta.

[Gaffa]

Sellaisen seurauksena meidän perheen pääluku tuplaantuu kertaheitolla, kun
13-viikkoiset kisuveljekset haetaan kotiin loppuviikosta.

Ihanaa, kissanpentuja!
Kuvei sitten kun herrat saapuvat kotiin. Jooko?

Muakin vaivaa kissakuume.
Edellisen katoamisesta on jo puolitoista vuotta, joten voisi olla aika ottaa uusi.
Löysin muuten kuvan tuosta viimeksi kadonneesta kissasta, Leosta.
Kuvassa Leo on ehkä 4 kk vanha. Siitä kasvoi lopulta semmoinen jätti, että se ei enää mahtunut tuohon koppaan.
Huoh, tuli kauhea ikävä nyt kun näin tuon kuvan.

[shaana]

On mulla maailman ihanimmat kissut. Tulin kotiin lauantaiyönä ja hirveä huuto tietty sitten heti. No hetken päästä kuitenkin änkivät syliin ja puskivat ja tuuppivat vimmatusti hyristen. Sunnuntaina köllittiin punkassa johonkin iltapäiväneljään asti kolmistaan, rapsuttelua ja silittelyä jaoin tasapuolisesti kummallekin puolelle sänkyä. En tosiaan tiedä mitä tekisin ilman kisujani.

[Sippura]

Villasukkien kutominen (joo, mulle se on kutomista vaikka korrekti termi taitaa olla
neulominen) ja 2 innokasta kissaa ei ole kaikkein paras yhtälö Kaivoin viikonlop-
puna alkuvuodesta puikoille jääneet villasukat esille ja siitä sällit vasta innostuivat.
Aika mielenkiintoista yrittää kutoa kun sylissä väijyy kaksi nappisilmää valmiina hyök-
kimään lankakerään, puikkoihin ja kutojan käsiin.

Huomenna on matokuurin ensimmäinen päivä, kaikki pienet kissat huutaa jee! Tai
sitten ei

[Kuolo]

Mie ruuttasin mein viljon lärviin tänään kolmannen annoksen mirrixiä. Se ilme kun se kissa tajuaa, ettei siinä ruiskussa olekaan maitoa, on ehottomasti näkemisen arvonen Annoin sille sit ruutallisen maitoa perään, niin ehdollistui ruutta takasin kivaks asiaks

[Sippura]

Se ilme kun se kissa tajuaa, ettei siinä ruiskussa olekaan maitoa, on ehottomasti näkemisen arvonen. Annoin sille sit ruutallisen maitoa perään, niin ehdollistui ruutta takasin kivaks asiaks

Matokuurin alku viivästyi tälle illalle, täytyypä pitää mielessä tuo maitojuttu
Ja Viljo on ihana nimi kisulle!

Ehdollistamisesta puheenollen, me ollaan ehdollistettu poikia valjaisiin ilta-
ruuan aikana. Samalla kun kissat mättävät ruokaa naamaansa niin me uju-
tetaan Miehen kanssa valjaat niille niskaan. Toinen pojista loukkaantui sy-
dänjuuriaan myöten eilen, eikä suostunut edes seisomaan valjaat päällä.
Siinä se sitten kaatuili marttyyrimäisesti pitkin kämppää ja loi anovia kat-
seita että eikö näitä kamalia juttuja voisi jo ottaa pois, te senkin pahan
kätyrit

[shaana]

Valjaat + marttyyriasenne =

Entinen lapsukainen, ex-känppiksen ja meitin yhteinen hoidokki Kaasupää kuului tähän maahanheittäytyjien joukkoon. Joskus se ulkosalla juoksi koirien perään rinta rottingilla valjaista välittämättä, mutta joskus se heittäytyi kyljelleen ja kummallisesti menetti kävelykykynsä. Siunattu eläin.

Omat tollot antoivat takaisin mulle, olen lukenut viime ajat Pottereita kotona ollessani, enkä ole siis kaiken aikaa paijannut ja rapsutellut kisuja. Eilen tulin illalla kotio ja kännystä akku loppu etsin piuhaa, kappas, piuhassa ei enää ollut sitä päätä, joka tökätään puhelimeen. Kisut olivat nakertaneet piuhan poikki ja vieneet piuhan pään johonkin salaiseen piiloonsa (varmaan sinne samaan, jonne vievät kaiken muunkin katoavan tavaran). Hehe.

[Sippura]

Kirjoittelin tuonne keksi, kakku -ketjuun itsetehdyistä suklaakekseistä. Jemmasin
leipomukset keittiön työpöydälle muovipussiin, pussin suun tungin tarjoilulautasen
alle. Seuraavan työpäivän jälkeen ei ollut vaikea arvata, kuka oli kaivanut keksin
pussista, tiputtanut sen lattialle ja järsinyt sen tähän kuntoon

[shaana]

Typy on kyllä ihan ässä mitä huomion pummaamiseen tulee.

Tänään jokusen päivän tauon jälkeen istuin tässä kotikoneella jotain datailemassa, niin Typyhän loikkasi tuohon viereiselle pikku lipastolle istumaan ja tapitti siinä ihan Yodan näköisenä mua silmät viirussa. Parin minuutin välein nousi polvea vasten seisomaan, naukaisi ja puski ja laskeutui takaisin istumaan ja tapittamaan. Rapsutuksia sai aina vaivanpalkaksi työstään. Ilmeisesti en jossain vaiheessa rapsuttanut tarpeeksi Hänen mielestään, joten kumartuessani jotain lattialta nostamaan Typy nappasi hiuspannan päästäni ja heitti lattialle. Kelloihin ja koruihin (joo, on kivaa kun kissa repii huulikorusta) sillä on ollut taipumusta tarttua, mutta että hiuspantakin päästä, voi toopea.

[damn]

Sisko otti pari kissanpentua tässä jokunen viikko sitten. Kissakuume alkoi tarttua kummasti minuunkin ja olen nyt käynyt niitä pikkuisia katsomassa monta kertaa. Ihanan energisiä poikia molemmat ja voi sitä ihanuutta kun ne jossain vaiheessa väsähtää ja tulevat syliin nukkumaan.
Kyllä minä vielä itsekin otan kissoja joku kaunis päivä, mutta tällä hetkellä se ei onnistu kun on tuo yksi elikko jo nurkissa pyörimässä. Elämäni on muutenkin tällä hetkellä vähän turhan levotonta, kun saatan yllättäen lähteä moneksi päiväksi reissuun. Tämä kämppä olisi kuitenkin aivan ihanteellinen lemmikkieläimille. Kissat

[Nugat]

Mie ruuttasin mein viljon lärviin tänään kolmannen annoksen mirrixiä. ..

Meiän karkurikolli on myös Viljo. Mutta ei sitä enää ole näkyny.

Mutta tosiaan, kun etsinnöistä huolimatta sitä ei ole vieläkään löytynyt, olen uskaltanut jo haaveillla.
Haluan Whiskas-kissan.
Harmaan jolla on mustat raidat. grrrrau!

Kun tässä tätä lomaa nyt näyttää niin mahdottomasti siunaantuvan, huomasin että mullahan on älyttömästi aikaa tutustua pentuun ja opettaa talon tavoille!
Mutta vielä ei ole kiire. Mutta jos tuommoinen pieni ja pörröinen jostain tulee vastaan, voisin vaikka napata sellaisen. Niin epätoivoinen en sentään ole (kuten joskus) että otan heti vastaan tulevan aivan-sama-mimmoinen-mirri. Onhan kaikki pennut niin mahdottoman söpöjä. Nyt voisi ehkä jopa vaatia jotain.... erillaisempaa.

Sitä paitsi ainoa kissamme on ruvennut hakeutumaan naapurikollien jengiin. Se tarvitsee seuraa. Ystävän. Jolle voi jutella. Se tarvitsee jonkun, joka ohjaa pois huonosta seurasta. Tottakai minä tiedän ratkaisun.

Ja matolääkkeistä. Olen kokennu valaistuksen! Tämä mullistaa matolääkemarkkinat! Mutta sitä ei näytä saavan ilman reseptiä.
TAdadaa! Niskaan laitettava matolääke! Niskavilloihin jakaus, ihon päälle ruiskastaan mömmöä ja tadaa! Kissa on madotettu! Kuulemma jotain ekstra vahvaa lääkettä, mutta meiän kissassa oli jokin ihmeellinen mato, mikä ei suostunut kuolemaan tavallisilla lääkkeilä ja lääkäri määräsi tätä. Tai sitten se oli jokin tavallinen mato, mutta sitkeä sellainen. Älkääkä kysykö lääkkeen nimeä. En jaksa linkuttaa lääkekaapille. Mutta vau. Ja sitä saa antaa ilmeisesti vain puolenvuoden välein ja luvataan ennaltaehkäisevää vaikutusta. Saas nähdä nyt mitä tapahtuu.
Ja niin! Koirallamme oli nenäpunkki ja se sai vastaavaa lääkettä antibiootin lisäksi. Ja niskavilloiihin sekin laitettiin. Ällistyttävää.

[Sippura]

Mä oon miettinyt pienten kissojen hellyydennäyttämisasiaa viime päivinä aika paljon.
Lähinnä sitä, että mahtaakohan pienten kisujen syliintuleminen ja huomionhakeminen
vähentyä vanhemmalla iällä? Olen kuullut sanottavan, että jos talossa on 2 kissaa, niin
jossain vaiheessa ne ikäänkuin unohtavat ihmiset ja tyytyvät ennemmin toistensa seu-
raan eivätkä kaipaa enää niin paljoa hellyyttä ihmisiltä. Onko teillä muilla kokemusta
tällaisesta? Kiinnostaisi tietää, että miten paljon tähän asiaan pystyy vaikuttamaan itse.
Tietty joka päivä me molemmat leikitetään poikia ja otetaan niitä syliin useita kertoja
ja kannustetaan niitä tulemaan syliin esim. telkkaria katsoessa. Mutta mahtaakohan kis-
soille riittää jossain vaiheessa tällainen hellyttely? Vai nauttivatko ne koko ikänsä lähei-
syydestä jos ne ovat pennuista asti tykänneet olla sylissä ja hakeutuneet syliin omasta
tahdostaan?

Musta tuntuu, että noi pojat kasvaa niin kohisten Ei ne oo enää sellaisia pieniä kar-
vapalluroita, mitä ne oli silloin kuukausi sitten meille tullessaan - nyt ne on jo ihan oike-
an kissan näköisiä! Koen ehkä lieviä kasvukipuja ja tunnen luopumisen tuskaa (vaikka
eihän noi ole mihinkään edes menossa ).

Ai niin, ja matolääkkeistä puheenollen: kuurin antaminen pojille oli helppoa kuin mikä!
Tahnan ruuttaaminen suuhun meni tuosta vaan ja lääke nieltiin mukisematta, mitä nyt
vähän irvistivät pahaa makua, mutta muuten ei ollut mitään ongelmaa. Huippua Toi-
selle piti antaa uusi kuuri kun vilkkuluomet eivät menneet piiloon ekan kuurin jälkeen
(taitaa siis olla vieläkin matoja), toivottavasti tämä toinen kerta puree sitkeimpiinkin
loisiin.

[Outolintu]

Ei mun Viljo pentunakaan paljon sylissä viihtynyt. Eikä se ole koskaan oikein välittänyt paijaamisesta. Mauno haluaa masurapsua, ja nauttii siitä. Viljo tykkää kyllä välillä silittelystä, etenkin pään alueelta, mutta muuten se yleensä väistää tai muuten ilmaisee, ettei nappaa. Ihan ihan pienenä se nukkui exän syliin aina välillä (ei mun koskaan ), mutta sen jälkeen se tasaisesti väheni. Maukka ei ole sylikissa ollut ollenkaan. Eikä se mun ensimmäinen vanhus, vaikka ainoana kissana elelikin.

Mun kavereiden kavereilla on kissoja. Yhdellä lauma, yhdellä yksi jne. Ja ne kaikki on sylikissoja. Ja se lauma leikkii kaiken liikkuvan kanssa, juoksevat kuulemma hulluna perään jos vaikka heittää nappuloita ja huiskalelun näkeminenkin saa aikaan lautasenkokoiset pupillit. Mä jos heitän nappuloita, niin kissat katsovat paikoiltaan, mihin ne laskeutuvat ja löntystävät sitten perään. Joskus heikkoina hetkinä saattavat jopa ottaa pari hölkkäaskelta. Huiskaleluja voi pyöritellä viiden sentin päässä naamasta, eivätkä ne tee mitään. Yksi kaveri sanoikin kerran, että miksi sun kissat ei reagoi. Että kun hän heiluttaa huiskaa kavereidensa kissojen luona, niin pitää varoa etteivät ne tiputa kaikkia tavaroita pöydiltä. Ja ne hyppivät valtavia ilmaloikkia lelujen perässä. Mun kissat saattavat joskus nousta takajaloilleen, mutta pääsääntöisesti ne eivät rasita itseään moisella. Miksi, miksi, miksi mun kissat ei voi olla helppoja miellyttää!?!

Sippura: Onko mahdollista, että sun kissat on joskus syöneet hiiriä tai myyriä? Jos, niin Mirrix ei tapa kaikkia matoja, se ei tepsi hiiristä ja myyristä saataviin matoihin. Jos ei, niin toisen kuuri toivottavasti hoitaa homman.

[Sippura]

Sippura: Onko mahdollista, että sun kissat on joskus syöneet hiiriä tai myyriä? Jos, niin Mirrix ei tapa kaikkia matoja, se ei tepsi hiiristä ja myyristä saataviin matoihin. Jos ei, niin toisen kuuri toivottavasti hoitaa homman.

Kisut on olleet ikänsä (eli täydet 4 kk) sisäkissoina, mutta kasvattajalta saatiin
kuulla, että emo on pörrännyt ulkona myös raskausaikana ja siis todennäköisesti
syönyt mitä on kiinni saanut. Matovaiva on siis mitä todennäköisimmin saatu e-
mon maidon kautta. Pojille on annettu Flubenol-matolääkettä, mahtaisikohan mer-
kinvaihto auttaa..? Ajattelin tiedustella asiaa ensi viikolla eläinlääkäriltä, kun vuo-
rossa on ekojen rokotteiden tehostus.

[Kuolo]

Sylikissan resepti: Pidä kissaa sylissä päivittäin viimeistään viikko sen syntymisestä. Sit kun niille vielä syöttää maitoa, niin kesyyntyvät vielä enemmin

Tottakai silti syliin pyrkiminen vähenee sitä mukaa kun kissa kasvaa. Poistuu se luonnollinen läjääntymisen tarve. Pari päivää vanhat pennutkin hakee samantien yhteen läjään vaikka ne ei vielä mitään näekään.