Lumikki75 kirjoitti:Iloisempia asioita perään, jottei jäisi näin synkkä tunnelma. Onko kukaan koskaan ottanut koiranpentua niin, että talossa on jo melko iäkäs kissa? Muutetaan pian omakotitaloon ja haluaisin tosi kovasti ottaa koiran, mutta epäilyttää miten meidän 10-vuotias kissa mahtaisi siihen suhtautua.





No kyllä sitten ajan kanssa ne osasi jopa jo leikkiä yhdessä! Jahtasivat toisiaan, sitä oli kyllä hauska katsoa.
Mutta suloisinta oli kun meille tuli kissanpentu ja se nukkui koiran kyljessä kiinni. Ja aika iso kokoero vielä (koira labbis), silti se tajusi varoa pientä pentua. Mutta tällä koiralla olikin erinomainen luonne. 
Sillä oli naarmu poskella johon se sai antibiootteja. Munuaiset ei sitten kestänneet sitä kuuria ja niin kuoli meiän neiti. Tiedettiin kyllä että neiti oli sisäsiittoinen ja erittäin mahdollista oli, että munuaisten kunto ei ollut koskaan ollut kohdallaan. Mutta surullista tämmöinen! Kun sitä olettaa kissan elävän sen kymmenen vuotta ainakin, niin tämä tuli niin äkkiä.
Meillä on enää jäljellä neidin pentu ja se voi hyvin eikä ole edes huomannut olevansa ainoa kissa talossa (luulee varmaan olevansa koira... tai pahimmassa tapauksessa ihminen) eikä luultavasti kaipaakkaan kaveria. Mutta mä kaipaan.
Pieni ja pörröinen eläin olisi nyt aika kiva. 
Tarjouksia on tullut paljon, että vaan pois hakisin mutta ei vielä.
Nugat kirjoitti:Tällaiset elänkuumeet on sitten kamalia!

Sippura kirjoitti:Sellaisen seurauksena meidän perheen pääluku tuplaantuu kertaheitolla, kun
13-viikkoiset kisuveljekset haetaan kotiin loppuviikosta.



Sunnuntaina köllittiin punkassa johonkin iltapäiväneljään asti kolmistaan, rapsuttelua ja silittelyä jaoin tasapuolisesti kummallekin puolelle sänkyä. En tosiaan tiedä mitä tekisin ilman kisujani. 
Kaivoin viikonlop-
Annoin sille sit ruutallisen maitoa perään, niin ehdollistui ruutta takasin kivaks asiaks 
Kuolo kirjoitti:Se ilme kun se kissa tajuaa, ettei siinä ruiskussa olekaan maitoa, on ehottomasti näkemisen arvonen. Annoin sille sit ruutallisen maitoa perään, niin ehdollistui ruutta takasin kivaks asiaks




Siunattu eläin.
Eilen tulin illalla kotio ja kännystä akku loppu etsin piuhaa, kappas, piuhassa ei enää ollut sitä päätä, joka tökätään puhelimeen.
Kisut olivat nakertaneet piuhan poikki ja vieneet piuhan pään johonkin salaiseen piiloonsa (varmaan sinne samaan, jonne vievät kaiken muunkin katoavan tavaran). Hehe. 


Ilmeisesti en jossain vaiheessa rapsuttanut tarpeeksi Hänen mielestään, joten kumartuessani jotain lattialta nostamaan Typy nappasi hiuspannan päästäni ja heitti lattialle.
Kelloihin ja koruihin (joo, on kivaa kun kissa repii huulikorusta) sillä on ollut taipumusta tarttua, mutta että hiuspantakin päästä, voi toopea. 

Kuolo kirjoitti:Mie ruuttasin mein viljon lärviin tänään kolmannen annoksen mirrixiä. ..
Mutta ei sitä enää ole näkyny.

grrrrau!
Nyt voisi ehkä jopa vaatia jotain.... erillaisempaa.
Olen kokennu valaistuksen! Tämä mullistaa matolääkemarkkinat! Mutta sitä ei näytä saavan ilman reseptiä.
Ja sitä saa antaa ilmeisesti vain puolenvuoden välein ja luvataan ennaltaehkäisevää vaikutusta. Saas nähdä nyt mitä tapahtuu.
Ei ne oo enää sellaisia pieniä kar-
).
Toi-
), mutta sen jälkeen se tasaisesti väheni. Maukka ei ole sylikissa ollut ollenkaan. Eikä se mun ensimmäinen vanhus, vaikka ainoana kissana elelikin.
Outolintu kirjoitti:Sippura: Onko mahdollista, että sun kissat on joskus syöneet hiiriä tai myyriä? Jos, niin Mirrix ei tapa kaikkia matoja, se ei tepsi hiiristä ja myyristä saataviin matoihin. Jos ei, niin toisen kuuri toivottavasti hoitaa homman.

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa