Kakkavaippaketju

[marenkienkeli]

Mulla ja veljellä on reilu 2 vuotta ikäeroa. Emme me kovin paljon lapsena leikkineet yhdessä, kun kummallakin oli niin omat jutut. Tappeluitakin oli aika paljon. Harvemmin fyysisiä, koska mä opin parin kerran jälkeen, että ei kannata pikkuveljeä lyödä, koska hän lyö lujempaa takaisin. En suostunut nyrkkeilemään, vaikka veljen mielestä se olisi ollut kivaa. Ollaan oikeastaan ystävystytty vasta, kun molemmat oli yli 20 v, vaikka joskus yläasteiässä alettiinkin "jo" tulla toimeen.

[Kibaya]

Mitä oon nyt seurannut sivusta 6- ja 7-vuotiaita tyttöjä, niin ne on ihan kamalia. Ikäeroa on aika tarkalleen vuosi ja ihan koko ajan kaikki on kamalaa kilpailua ja kateutta. Tappelua ja kinastelua peräjälkeen. Nahistelut vielä menee, mutta aika paljon enemmän on semmosta tukkanuottasillaoloa ja lapsen ilkeyttä. Ei ehkä johdu kaikki ikäerosta (no tietenkään), mutta kyllä silläkin osansa on.

En tiedä minkälaista se olisi jos ei molemmat ois noin vahvaluonteisia tyttöjä.

[Emilia]

Tää 5kk hoitovapaalla on ihan riittävän kauan, että meinaan tulla hulluksi. En tajua, miten jotkut kituuttaa tällä tavalla vuosia. .

Onkohan niillä kaikilla rikkaat aviomiehet?

Tää oli varmaan vitsi?

Itse olin vanhempainvapaan jälkeen hoitovapaalla noin vuoden. Raskainta oli se jokapäiväinen rutiinimaisuus ja aikuisen juttuseuran puute. Monesti tuli ikävä töihin, mutta jos säästöt olisi riittäneet, olisin jatkanut hoitovapaata pidempäänkin. Oikeasti maailman parasta seurata pikkuisen touhotusta ja kasvamista.

[theia]

Vaikka kaikki vaiheet on olleet kivoja ja ihania (tietenkin kun ei oo muusta tiennyt ), niin jotenkin nyt tää taaperoaika on mahtavaa. Kun toinen osaa jo kommunikoida, ja yhdessä voi tehdä vaikka mitä. Mua on myös helpottanut, kun nyt Pötkylä viihtyy rattaissa, eli voidaan kävelläkin muskariin ym harrastuksiin.

Meidän taaperosirkus on ärsyttävän täynnä n. 15 1-2v:tä + vanhempi = kaaos. Kaikki ei kuitenkaan aina katso oman herranterttunsa perään ja toiset vaan kiljuu ja sinkoilee by default. Ei kiinnostais jatkaa, mutta pakko se kai on kun siitä on maksanut JA lapsi diggaa siitä hetkittäin.

Tässä juuri yritin miettiä, mitä "neuvoja" sitä uskaltaa antaa kaverille, jolla on aivan pian LA. Oon oikeastaan sanonut lähinnä, ettei mitään kannata yrittää suunnitella, kun ei tiedä kuka sieltä on tulossa Ja kun itse muuttuu siinä mukana, ja jokainen lapsi on aivan omanlaisensa.

---

Onko oikeita tai vääriä syitä "hankkia" lapsia?

[marenkienkeli]

Onko oikeita tai vääriä syitä "hankkia" lapsia?

Niin, mikä on oikeaa tai väärää? Mun mielestä olisi väärin hankkia lapsi esim. parisuhteen pelastamiseksi.

Kaikki syyt ovat samaan aikaan oikeita JA vääriä. Niin kuin kaikki muukin elämässä. :piisamirotta:

[Shay]

Tää 5kk hoitovapaalla on ihan riittävän kauan, että meinaan tulla hulluksi. En tajua, miten jotkut kituuttaa tällä tavalla vuosia. .

Onkohan niillä kaikilla rikkaat aviomiehet?

Tää oli varmaan vitsi?

No joo, mutta tuntuu, että pienellä rahalla kituuttaminen tuo liikaa stressiä elämään. Kyllähän sitä aina pärjää vähälläkin, jos haluaa. :p

[theia]

Alle kaksi kuukautta aikaa enää olla Pötkylän kanssa kotona Jotenkin sitä ajatteli, että kyllä sitten sitä jo kaipaa töihin ja muuta, mutta ei, ei kaipaa. Rahapussi sen sijaan kyllä vähän kaipaa, vaikka mies nyt olikin sitä mieltä, että oon kotona niin kauan kun haluan, kyllä me jotenkin pärjätään. Ja oltais me varmaan pärjätty, mutta en osannut ehkä ajatella kauemmas.
En halua viedä lasta hoitoon En haluuaaaa
Tässä pitäis varmaan yrittää nyt oikeasti tehdä noille öille jotain, kun tyyppi edelleen tissittelee 3-8x yössä Koska ennen mun töihinpaluuta se pitäis tehdä, ja niin, että lapsi ehtii tottua siihen muutokseen. Itkettää vaan.

Ja on vauvakuume. Kaikki ympärillä saa vauvoja.

[Shay]

Ai, teilläkin on vielä noin rikkonaiset yöt. Mun tekis mieli pistää tuo yhdeksänkuukautinen unikouluun, kun en saa yhtäkään pitempää pätkää nukuttua yöllä. Vauveli herää kuitenkin "vaan" nelisen kertaa yössä. Jos saisi venytettyä ensimmäisen unipätkän edes tunnin pitemmäksi niin minäkin saisin vähän paremmat unet eikä tarvitsisi koko ajan olla ihan pilvessä. Eihän lapsen ole tarkoituskaan nukkua täysiä öitä pariin ensimmäiseen vuoteen, mutta ei kai sitä tarvitsisi joka välissäkään herätä...

[theia]

Hienosti meni eka "ei tissiä yöllä" -kokeilu. Lapsi nukkui harvinaisen 4h putken, heräsi, pyysi maitoa. Kerroin, miten oltiin illalla ja yöllä puhuttu, että ei maitoa yöllä, kun äitin tissi on pipi, ja miten maidon ja äidin on hyvä nukkua yöllä, ja siitä alkoi huuto. HUUTO. Mä olin jo ajatellut, että sellainen itkukitinä on ok, sitä pystyn kuuntelemaan, mutta tää oli hysteeristä hyeenahuutoa. Ei halunnut silitystä, ei syliä. Muutaman kerran rauhoittui lyhyeksi hetkeksi, kun aloin kertomaan pupusta tarinaa, mutta sitten taas huuto.
Kaikki tsempit ja neuvot on luokkaa "pitää vaan huudattaa, niin ne oppii, jos annat periksi, niin lapsi oppii että huutamalla saa periksi". En mä vaan pysty huudattamaan Joten taitaa nyt olla, että hyväksyn toistaiseksi taas kohtaloni olla maitomasiina, ja kokeillaan joskus myöhemmin uudelleen.

[Kibaya]

Kaikki tsempit ja neuvot on luokkaa "pitää vaan huudattaa, niin ne oppii, jos annat periksi, niin lapsi oppii että huutamalla saa periksi". En mä vaan pysty huudattamaan

On asioita missä se "huudattaminen" voi olla ainoa keino selvitä ja sitten on niitä tilanteita missä se on turhaa. Vaikka uskon että tiesit tämän kyllä jo. Enkä mä usko, että jos yhdessä asiassa nyt et huudata lastas, niin se tuskin oppii siitä että saa kaiken periksi sillä huutamisella.

Unikoulut ja muut vieroitustarinat mitä oon kuullut on aika paljon ollut semmoisia missä on yritetty jotain ratkaisua ensin ja sitten lopulta ne on ratkenneet kuin "itsestään". Ehkä hyvä esimerkki se mun kummitytön huono nukkuminen, mikä muuttui kun hän sai tavallisen sängyn pinnasängyn tilalle. Siihen asti yöt oli hirveitä, vaikeita ja se laps huusi hysteerisenä herätessään. Tavallisen sängyn kohdalla ne loppui välittömästi. Mikä lie siihen sitten syynä, kosmisista voimista alkaen .
Sielläkin kokeiltiin unikouluja ja tassutteluja ja huudattamisia ja muita.
Harmi ettei tissittömyyteen oo mitään patenttiratkaisua niinkuin noihin sänkyihin.

Voimia

[Shay]

Huudattaminen kyllä koskee sydämeen, vaikka tietää, ettei lapsi oikeasti kärsi. Tärkeintähän siinä on, että on läsnä, yrittää lohduttaa ja sylissä saa olla (jos/kun se kelpaa). Ensimmäinen yö on aina pahin eikä muutosta varmaan pysty tekemään huudattamatta muuten kuin odottamalla. Ennen kolmatta vuotta yösyönnit kai pitäisi luonnollisestikin loppua.

Meillä on vähän rauhoittuneet yöt. Tassuttelemalla menee jo ensimmäinen herääminen, toisella annan maitoa, kolmannella nostan viereen, kun herätään siitä tunnin sisään yleensä. Yksi turha herääminen on siis jäänyt pois.

[theia]

Me laitettiin hyvissä ajoin meidän päivähoitohakemus menemään, koska näin suositeltiin. 4kk ennen on "suositus", me laitettiin 6kk ennen. Lopputulos? Ainoa (kunnallinen) vapaa paikka on niin kaukana meistä, kun on mahdollista. Siihen nähden, että käydään molemmat vanhemmat töissä toisella paikkakunnalla, ja toi on 1h kävelyn/30+min julkinen (yhdellä vaihdolla) päässä... Onhan meillä auto, mutta kun pitääksemme hoitopäivät haetun lyhyinä (max 25h/viikko), pitää toisen hakea, ja toisen viedä... Ihan mahdoton yhtälö. Mies nyt sanoi, että jos me se joudutaan ottamaan vastaan, niin varmasti hänen vanhempansa auttavat. He, jotka sanoivat aiemmin hoitoasioista puhuttaessa "kyllä me sitten autetaan niin paljon kun mahdollista, mutta olemme mökillä (aina kuin voivat)". Enpä siis voi millään heidän apuunsa luottaa. Tai laskea yhtään mitään niiden varaan.
No, lähettyvillä olisi yksi yksityinen päiväkoti, jossa on EHKÄ yksi vapaa paikka. Sitä on tarjottu toiselle perheelle, jotka eivät vielä ole ottaneet sitä vastaan. Eli se voi periaatteessa mennä milloin vaan. Jos se ei mene, meillä on siihen mahdollisuus... Vuodenvaihteen jälkeen päästäisiin tekemään sopimusta.

Mua niin sanotusti AHDISTAA. Tulee vaan ne kaikki could've-should've-would've:t mieleen, mitä OLISI pitänyt tehdä. Olla aktiivisempi, soitella.

Ja kaveri saa toisen lapsensa (heidän esikoinen about samanikäinen kun meidän Pötkylä), ja aikovat pitää esikkonsa päiväkodissa kevään osapäiväisenä... Ei pitäisi tuomita, mutta tässä tilanteessa mun sydän itkee, kun jos he ottaisivat lapsensa kotihoitoon, niin meille olisi paikka. Mutta eihän se niin mene. Kyllä mä järjellä tiedän, ettei mulla ole syytä olla katkera siitä.

Sen lisäksi mies kysyi tossa aiemmin jotain tyhmää ("niin sä palaat täysipäiväisesti töihin?") ja mulla meni kuppi nurin. Näin paljon toikin tätä mun tekemää (ajatus)työtä arvostaa. Mun työajan lyhentämisen aiheuttamia stressejä ja sopimisia. Siihen päälle se, että mä tunnun olevan ainoa, joka yrittää panostaa meidän suhteeseen, yritän järkätä treffejä ym. Se ei toistaiseksi oo edes ehdottanut mitään. Mä oon hommannut (sen veljen&vaimonsa) hoitamaan lasta, kun oltiin mun kaverin häissä. Siskoni lapsenvahdiksi, kun käytiin syömässä ja juomassa (silloin mies joi itsensä superhumalaan supernopeasti, ilta oli aika lyhyt, loppujen lopuksi :/ ), ja nyt että päästään yhdessä katsomaan Star Warsia, silloinkin hoidin sopivan päivän, hoitajan ja varasin liput ym. Ja mistä oon saanut kiitosta tai arvostusta? Edes hiljaista? En mistään. (joo, kyllä, mies on paljon lapsen kanssa ja siivoaa, kokkaa ym kotona, mutta kaikki muu sitten onkin mun harteilla...)

[skray]

Ai että syksy meni nopeasti. Töissä on ihanaa ja jaksan kotonakin olla, kun pääsee arkena töihin. Poitsu käy päiväkodissa 2 päivää viikossa ja loput mun äiti käy hoitamassa poitsua. Liian helppoa, kun ruokakin yleensä kotiin tullessa valmiina. Poitsulle on hyvä, että saa olla päiväkodissa ja kotona, just hyvä yhdistelmä.

[Shay]

^ skray, tuohan on aika mukava hoitoratkaisu. Voisi harkita sen pöllimistä.
Äiti vähän vinkkaili, että voisi hoitaa vauvaa (kohtahan tuo on jo taapero ) keväällä, jos
siskontyttö tulisi kesäksi hoitamaan (vähän kuin äitin avuksi kai). Sitten kesäloman ja miehen isyysloman
jälkeen pitäisi miettiä päiväkotipaikkaa. Voisihan olla tytölle hyväksi, jos saisi olla mun äidillä hoidossa
edes yhden päivän viikossa niin olisi rauhallisempi ympäristö kuin päiväkoti. En tiedä, miten kaupunnista
löytyy perhepäivähoitopaikkoja. Sellainenkin voisi olla ihan hyvä. Mietin vaan oppisiko tyttö päiväkodissa
paremmin nykymaailman sekavaan menoon kuin hiljaisemmassa perhepäivähoitopaikassa, jossa ei
välttämättä olisi ikätovereita. Itse olen niin epäsosiaalinen, että stressaan jo nyt sitä, että saako tyttö
kavereita ja miten hän pärjää porukassa...

[theia]

Päiväkotielämä on alkanut :huokaus: Viimeksi hain itkuisen lapsen sieltä (kasvattajan näkemys oli että väsymystänsä itkee). Joka kerta hoitajat painottavat, miten äänekästä oli taas päiväunille käyminen, ja lapsi kuulemma joka kerta itkee puolisen tuntia.

Alkuun lapsesta olikin tosi kivaa jäädä päiväkotiin, mutta taitaa se totuus pikkuhiljaa valjeta ja Pötkylä ymmärtää, ettei tää olekaan enää mikään väliaikainen juttu, vaan "uusi tulevaisuus"

Tuntuu niin pahalta mun pienen ihmisen puolesta, kun en voi auttaa, ja jotenkin nyt kun töissä ilmapiiri on niin paska niin tuntuu paskimmalta idealta ikinä jatkaa töitä ja laittaa lapsi päiväkotiin

[Kibaya]

onko teillä ollut päiväkodissa jo semmoinen keskustelu missä käytte läpi lapsen yksilöllisiä tarpeita? Se, missä voisi puhua miksi se päiväuniaika on haasteellinen ja yhdessä miettiä onko jotain keinoja miten rauhoittaa Pötkylää.
Käsittääkseni niitä tulee olla kun päiväkoti alkaa ja siirrytään kotihoidosta siihen toisenlaiseen rytmiin. Myös ryhmää vaihtaessa vissiin tulisi olla sellaisia keskusteluita. En tiedä sen virallista termiä

Mietin jo, että olisiko jotain semmoisia hommia mitä voisi tehdä kotoa käsin, mutta mulla tulee mieleen vaan jotkut perhepäivähoitajaksi ryhtymiset ja verkostomarkkinointi Tyydyn vain tsemppaamaan! Voisinpa auttaa jotenkin.

[Pascal Lemoix]

Käsittääkseni niitä tulee olla kun päiväkoti alkaa ja siirrytään kotihoidosta siihen toisenlaiseen rytmiin. Myös ryhmää vaihtaessa vissiin tulisi olla sellaisia keskusteluita. En tiedä sen virallista termiä

Koulumaailmassa se on tällä hetkellä "nivellyspalaveri" tai mahdollisesti "arviointikeskustelu".

Käytännössä on vaikea järjestää moniakaan juttuja, joita periaatteessa tavoitellaan.

[theia]

Meillä päiväkotielämä on mennyt kuitenkin suht hyvin. Pieniä harmeja on, mutta joka aamu Pötkylä lähtee suhteellisen innoissaan päiväkotiin, puhuu hoitajista (eikun kasvattajista) kotona. Päiväunet edelleen haaste, veikkaan että vie paljon pidempään totutella, kun ei oo päiväkodissa Pötkylällä vakirytmiä (päivät siis 9-15 tai 11-17 enimmäkseen) eikä edes vakipäiviä (koska ei ole kiinteää vapaapäivää ).

No, eilen meillä juhlittiin 2v synttäreitä Jotenkin niin eri, kun toinen jo niin iso, ja ymmärsi esimerkiksi haluta kakkua (Kakun asemesta söi mieluummin kyllä hedelmiä ). Lahjojen avauskin oli tietenkin ihan eri juttu kuin vuosi sitten. Pötkylä oli tosi hämmentynyt pakettien hurjasta määrästä ja meinas välillä se avaus mennä vähän ohi. (Myöskin mun äidin "lahjakortin" lukeminen Taikalle oli aika kun aikuinen nainen hokee 2v:lle "kuuntele nyt!" kun Pötkylä yllättäen olis halunnut a) rapistella sitä korttia tai b) avata sitä valtavaa pakettia...)

Tarjoiluina oli (taco)salaattibuffa ja äiti teki feta-kasvisvoileipäkakun (oli pienoinen ongelma kun pyysin, että olis kiva että olis kasvis, niin ei kaikki voisi syödä... ). Kakkupöydässä oli työkaverin siskon leipoma Tatu-kakku (Tatusta ja Patusta siis), mun ja Kiban tekemiä Tatun pää -mokkapaloja, kaksi papukaija-ananasta + verkkomeloni sisällään hedelmäsalaattia (kiiviä, sitä melonia, ananasta, viinirypäleitä), Aukun keksejä. Keltasta ja punaista limpparia Tatu ja Patu -teeman mukaisesi.

Mut hyvät bileet. Yritin ehtiä jutella vieraiden kanssa (pari jätin kyllä tarkoituksetta juttelematta ), mutta aina se jää pariin sanaan kun pitää säätää jotain...

[Kibaya]

Ostin mun veljen kanssa sen pojalle lelun internetsistä. Laps oli toivonut pidempään sellaista lelua, mitä ei enää meidän lelukaupoista löytynyt ja velli tartti apua nettikauppaloinnissa. Löydettiin Amazonista hyvä, silloin sunnuntai-iltana kun molemmilla vähän silmät sirrillään. Otettiin toimitus tiistaiksi. Paketti tuotiin illalla vähän jälkeen kahdeksan
Eilen kävin viemässä lelun ex-kälylle sen töihin. Iltapäivällä sain videon, missä lapsi kävelee autolle ja löytää lelun. Ääni väristen, melkein itkua tihrustaen siinä kuuluu innostunut "äitiiiii, se on se lelu!". Sitten seuraa pomppimista, lelun tutkimista paketin läpi ja innostunut lapsi. Tänään sain vielä videota siitä miten lelun ominaisuudet toimii ja kuvia kun laps on ihan vaan pikkasen täpinöissään siitä että siinä on se lelu.

Lelun siipien kärkiväli oli 55cm.
Se on ihan hitsin iso

[Kibaya]

Olen vahtimassa veljen uusioperhelapsia.
Tässä on lapset jotka koettelee mun hermoja kinasteluilla ja semmoisella nälvinnällä toisilleen ja usein myös aikuisille. "Etsä MUKA osaa voidella yhtä vaivasta leipää" oli lause mihin mä aamulla heräsin. Nämä myös koettelee sillä, että kaikesta pitää koko ajan intää. Oon aika hyvä perustelemaan ja oon saanut pysyttyä rauhallisena, mutta itsehillintä on kovilla.
Aamupäivä meni ihan ok kun oltiin nuorimmaisen kanssa kahdestaan, mutta koululaisten tullessa kotiin meinas pää räjähtää. Semmosta semisti kiusaamismeininkiä ja kiukuttelua. Olin vaan että zen, ei vaikuta ja homma laantui itsestään. Ihan ku noi yrittäis ärsyttää kaikkia ympärillä olevia suurimman osan ajasta.
Vanhin lapsista lähti kaverille, kaks jäi tähän ja tähän asti kaikki on mennyt ihan hyvin. Pari melkein riitaa, mutta keskusteltiin ne auki. Lapset totesi äsken kun tehtiin leffaa varten järjestelyjä: "miksi sä oot, Tantti, niin erilainen ku äiti tai Veljes, ei ne koskaan keskustele jos meinaa tulla riita. Ne vaan komentaa ja sit jollain on paha mieli." ja jouduin miettimään tarkkaan mitä sanon. En halunnut dissata muita aikuisia, mutten myöskään tehdä itsestäni sitä outoa kummajaista.

Huomiseen pitäis vielä jaksaa ja pysyä jotenkin järjissään.

[theia]

Voihan tahtoaika. Varsinkin kun lapsi on väsynyt, niin on ihan jäätävää juupas-eipäs -meininkiä. Eikä siis niin, että laps olis juu ja mä ei, vaan se käy itse sen vuoropuhelun
Pötkylä: "MAITOA!!"
Minä: "Okei, maitoa, tässä olis"
P: "EIIIII! EI MAITOA!!!"
M: "Ei tarvii ottaa maitoa jos ei haluu."
P: "MAITOOOAAAAAAA"
Ja sama kaikesta, haluaa syliin/haluaa kävellä, iltapalaa/ei iltapalaa..

Puhekin kehittyy hurjaa tahtia, jokseenkin huvittavaa kun yksi painokkaasti sanoo "tarvitsetko apua?" "haluatko syliin" ym, silloin kun itse tarvitsee apua.

Just tässä yks aamu Pötkylä meni olkkarissa kirjahyllyn viereen jotain härväämään, mä istun sohvalla ja näen Pötkylästä puolet:
Pötkylä: "Ai SATTUU"
Minä: "Mikä sattuu?
P: "Mitä kävi?"
M: "Niin, mitä kävi??"
P: "Patteri kävi!"
M: "Okei, tuu tänne, äiti puhaltaa"
P: "PATTERI KÄVI"
- menin katsomaan ja siellä se oli käsi jumissa patterissa Ei siis pahasti, kättä nostamalla saatiin se ihan irti, enkä usko että se oikeasti edes sattui

Ah puhuvat pienet ihmiset

[Pascal Lemoix]

Tuosta puhumaan oppimisesta. Eräs pikkupoika vähän hätääntyi, kun isovanhemmat tekivät lähtöä.

Poika: -Mä lähden kanssa kotiin.
Mummonsa: -Sä oot jo kotona.
P: -Mä lähden kanssa kotona.



Huomasi, että sanoi jotain väärin ja teki korjauksen. Ei ihan oikeaan asiaan, mutta teki kuitenkin.

[theia]

Pikkuihminen numero 2 tulossa perheeseemme joulukuussa
Tänään käytiin kurkkaamassa tyypin pötköttelyä ultrassa, ja kaikki oli kuten pitikin.

Edelliseen verrattuna oon ollut niin sairaaaan väsynyt, ja monta viikkoa etoi oikein olan takaa (onneksi en kuitenkaan oksennellut), mutta nyt on hetken aikaa ollut olot normaalit.

[Pascal Lemoix]

Vau! Onneksi olkoon!

[Kibaya]

Pikkuihminen numero 2 tulossa perheeseemme joulukuussa
Tänään käytiin kurkkaamassa tyypin pötköttelyä ultrassa, ja kaikki oli kuten pitikin.

Edelliseen verrattuna oon ollut niin sairaaaan väsynyt, ja monta viikkoa etoi oikein olan takaa (onneksi en kuitenkaan oksennellut), mutta nyt on hetken aikaa ollut olot normaalit.

Niin paljon onnea

Vauvaflippausta odotellessa