En suostunut nyrkkeilemään, vaikka veljen mielestä se olisi ollut kivaa.
Ollaan oikeastaan ystävystytty vasta, kun molemmat oli yli 20 v, vaikka joskus yläasteiässä alettiinkin "jo" tulla toimeen. 
En suostunut nyrkkeilemään, vaikka veljen mielestä se olisi ollut kivaa.
Ollaan oikeastaan ystävystytty vasta, kun molemmat oli yli 20 v, vaikka joskus yläasteiässä alettiinkin "jo" tulla toimeen. 
Tää oli varmaan vitsi?Shay kirjoitti:skray kirjoitti: Tää 5kk hoitovapaalla on ihan riittävän kauan, että meinaan tulla hulluksi. En tajua, miten jotkut kituuttaa tällä tavalla vuosia..
Onkohan niillä kaikilla rikkaat aviomiehet?

), niin jotenkin nyt tää taaperoaika on mahtavaa. Kun toinen osaa jo kommunikoida, ja yhdessä voi tehdä vaikka mitä. Mua on myös helpottanut, kun nyt Pötkylä viihtyy rattaissa, eli voidaan kävelläkin muskariin ym harrastuksiin.
n. 15 1-2v:tä + vanhempi = kaaos. Kaikki ei kuitenkaan aina katso oman herranterttunsa perään ja toiset vaan kiljuu ja sinkoilee by default. Ei kiinnostais jatkaa, mutta pakko se kai on kun siitä on maksanut JA lapsi diggaa siitä hetkittäin.
Ja kun itse muuttuu siinä mukana, ja jokainen lapsi on aivan omanlaisensa.theia kirjoitti:Onko oikeita tai vääriä syitä "hankkia" lapsia?
:piisamirotta:Emilia kirjoitti:Tää oli varmaan vitsi?Shay kirjoitti:skray kirjoitti: Tää 5kk hoitovapaalla on ihan riittävän kauan, että meinaan tulla hulluksi. En tajua, miten jotkut kituuttaa tällä tavalla vuosia..
Onkohan niillä kaikilla rikkaat aviomiehet?
Jotenkin sitä ajatteli, että kyllä sitten sitä jo kaipaa töihin ja muuta, mutta ei, ei kaipaa. Rahapussi sen sijaan kyllä vähän kaipaa, vaikka mies nyt olikin sitä mieltä, että oon kotona niin kauan kun haluan, kyllä me jotenkin pärjätään. Ja oltais me varmaan pärjätty, mutta en osannut ehkä ajatella kauemmas.
En haluuaaaa
Koska ennen mun töihinpaluuta se pitäis tehdä, ja niin, että lapsi ehtii tottua siihen muutokseen. Itkettää vaan.
Vauveli herää kuitenkin "vaan" nelisen kertaa yössä. Jos saisi venytettyä ensimmäisen unipätkän edes tunnin pitemmäksi niin minäkin saisin vähän paremmat unet eikä tarvitsisi koko ajan olla ihan pilvessä.
Eihän lapsen ole tarkoituskaan nukkua täysiä öitä pariin ensimmäiseen vuoteen, mutta ei kai sitä tarvitsisi joka välissäkään herätä...
Joten taitaa nyt olla, että hyväksyn toistaiseksi taas kohtaloni olla maitomasiina, ja kokeillaan joskus myöhemmin uudelleen. 
theia kirjoitti:Kaikki tsempit ja neuvot on luokkaa "pitää vaan huudattaa, niin ne oppii, jos annat periksi, niin lapsi oppii että huutamalla saa periksi". En mä vaan pysty huudattamaan
Enkä mä usko, että jos yhdessä asiassa nyt et huudata lastas, niin se tuskin oppii siitä että saa kaiken periksi sillä huutamisella.
. 
Tärkeintähän siinä on, että on läsnä, yrittää lohduttaa ja sylissä saa olla (jos/kun se kelpaa). Ensimmäinen yö on aina pahin eikä muutosta varmaan pysty tekemään huudattamatta muuten kuin odottamalla. Ennen kolmatta vuotta yösyönnit kai pitäisi luonnollisestikin loppua. 

Poitsulle on hyvä, että saa olla päiväkodissa ja kotona, just hyvä yhdistelmä. 
) keväällä, jos 


Tyydyn vain tsemppaamaan! Voisinpa auttaa jotenkin. 
Kibaya kirjoitti:Käsittääkseni niitä tulee olla kun päiväkoti alkaa ja siirrytään kotihoidosta siihen toisenlaiseen rytmiin. Myös ryhmää vaihtaessa vissiin tulisi olla sellaisia keskusteluita. En tiedä sen virallista termiä![]()
).
Jotenkin niin eri, kun toinen jo niin iso, ja ymmärsi esimerkiksi haluta kakkua
(Kakun asemesta söi mieluummin kyllä hedelmiä
). Lahjojen avauskin oli tietenkin ihan eri juttu kuin vuosi sitten. Pötkylä oli tosi hämmentynyt pakettien hurjasta määrästä ja meinas välillä se avaus mennä vähän ohi. (Myöskin mun äidin "lahjakortin" lukeminen Taikalle oli aika
kun aikuinen nainen hokee 2v:lle "kuuntele nyt!" kun Pötkylä yllättäen olis halunnut a) rapistella sitä korttia tai b) avata sitä valtavaa pakettia...)
). Kakkupöydässä oli työkaverin siskon leipoma Tatu-kakku (Tatusta ja Patusta siis), mun ja Kiban tekemiä Tatun pää -mokkapaloja, kaksi papukaija-ananasta + verkkomeloni sisällään hedelmäsalaattia (kiiviä, sitä melonia, ananasta, viinirypäleitä), Aukun keksejä. Keltasta ja punaista limpparia Tatu ja Patu -teeman mukaisesi.
), mutta aina se jää pariin sanaan kun pitää säätää jotain...


Ei siis pahasti, kättä nostamalla saatiin se ihan irti, enkä usko että se oikeasti edes sattui




theia kirjoitti:Pikkuihminen numero 2 tulossa perheeseemme joulukuussa![]()
Tänään käytiin kurkkaamassa tyypin pötköttelyä ultrassa, ja kaikki oli kuten pitikin.
Edelliseen verrattuna oon ollut niin sairaaaan väsynyt, ja monta viikkoa etoi oikein olan takaa (onneksi en kuitenkaan oksennellut), mutta nyt on hetken aikaa ollut olot normaalit.

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa