Viikon puheenaiheet

[Emeritus]

Ior Bockin tappaja vapaaksi

Eikös sitä ihan vasta ollut lehdissa juttua siitä miten nykyinen rikoslaki mahdollistaa henkirikoksesta selviämisen seuraamuksitta juuri tämmöisessä tapauksessa?
Tuosta jutusta jäi kyllä fiilis ettei ihan kaikkea kerrottu, vai voidaanko oikeasti vapauttaa kokonaan syytteistä ja päästää menemään tappoon syyllistynyt, olkoonkin vaikka kuinka syyntakeeton?

[LazyBastard]

Kyllä tuollainen on erittäin harvinaista. Hannu Lauermakin sanoi Uuden Suomen jutussa, ettei ole koskaan vastaavasta tapahtumasta kuullut.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/114818- ... a%E2%80%9D

[Emeritus]

Nyt kun on tämä Dalai Laman turnee päällä ja Kiinan hallinnon paheksumislautakunnalla kädet täynnä työtä, kävin miettimään tuota koko showtaan.
Jos ja kun Lama otetaan yhtään virallisemmin vastaan missään, tulee heti noottia että nyt ollaan Kiinan sisäisiin (yeah, right...) asioihin puututtu ja kuinka kaikki kiinalaiset ovat siitä taas niiiiiin mielensä pahoittaneet. Ajatushan tuon takana on selkeä, jos annetaan liekaan yhtään löysää missään hoodilla, miehitetty tai ei, on vaarana että alkaa lumipalloefekti ja alkaa erinäistä liikehdintää ja vaatimuksia yhdellä jos toisellakin kolkalla valtakuntaa.

Mutta noista mielensäpahoittamisnooteista, varoittelevat maiden välisten suhteiden heikkenemisellä ja ties millä diiba-daaballa, mutta entäs käytännössä? Ei tule mieleen oikein mitään muuta realistista mahdollisuutta kuin taloudelliset toimet mielenpahoittajamaata kohtaan, eli siis vientihanojen kiristys/sulkeminen tai hintojen nostoa. Ja tässäkin ärsyttäjämaan koko ja merkittävyys tuntuu painavan aika paljon. Obama menee morjestelemaan Lamaa ja Kiina ruikuttaa, mutta epäilenpä että se maiden väliseen kauppaan vaikuttaa yhtään mitenkään. USA on kuitenkin niin merkittävä Kiinan kauppakumppani, etteivät sitä vaan voi mennä torppaamaan vaikka olisi puolueen mielestä kuinka monen miljardin kiinalaisen mieli pahoittunut yhden "separatistijohtajan" kanssa kaveeraamisen takia.

Suomen hallintoportaan äärivarovaisuus ja rähmälöinti vs. Viron lähes valtiollinen Dalai Laman vastaanotto on hyvin kiiintoisa tapaus. Virossa arvioivat että maansa on sen verran pieni kauppakumppani ja viennin kohde Kiinalle, ja ettei mieltensäpahoittamisesta tulisi olemaan sen kummempia käytännön seurauksia. Suomessa taas... Oikeaa pelkoa persiissä että Kiina laittaa vientihanansa kiinni jos Lamaa otetaan vastaan yhtään virallisemmin? Okei, Suomi on varmaankin Kiinan kokonaisviennistä ja ulkomaankaupasta sen verran pieni muru, ettei varmasi kovin paljoa painaisi jokusen tovin kauppatauko, mutta mahtaisivatko oikeasti mennä tehdä moista?

Virolla tuntuu olevan, miten sen nyt sanoisi... Cojones. Mutta kaipa sitä täytyy täällä sitten itään päin nyöristelyn perinteitä pitää edes jotenkin yllä kun rajan takaa meni se suuri ja mahtava yhteiskuntakokeilu nurin tuossa jokunen vuosi sitten...

[Yabba]

Oikeaa pelkoa persiissä että Kiina laittaa vientihanansa kiinni jos Lamaa otetaan vastaan yhtään virallisemmin? Okei, Suomi on varmaankin Kiinan kokonaisviennistä ja ulkomaankaupasta sen verran pieni muru, ettei varmasi kovin paljoa painaisi jokusen tovin kauppatauko, mutta mahtaisivatko oikeasti mennä tehdä moista?

Kyllä Suomen vähäinen vienti ja talous on aika kiinni tuossa valtiossa, ei tosin niinkään tuonnissa/viennissä, vaan enemmänkin välillissä valmistuksesta, joten kyllä, jos Kiina sattuisi Suomelle kauppapakotteita laittamaan oltaisiin me kusessa.

[Lyyra]

Vielä takaisin Englannin mellakoihin (vaikka olivatkin ehkä toissaviikon puheenaihe).

Miljoonia ja taas miljoonia cd- ja dvd-levyjä sisältänyt varasto on poltettu maan tasalle. Isoilla levy-yhtiöillä ei tunnu paljon missään, mutta tuhannet indie-artistit ovat menettäneet musiikkinsa ja elokuvansa. Ja suurella osalla indie-artisteja ei ole varaa painattaa levyjään tai leffojaan uusiksi. Jääpä nekin sit kuulematta.

[Wildchild]

Kukaan ei varmasti ole missannut tässä viime viikkojen aikana uutisointia tapauksesta nimeltä
Karoliina Kesti. Tämä 15-vuotias skootteri-tyttö on ollut hukassa nyt reilun kuukauden. Ja joka
päivä iltapäivälehdet jaksaa kirjoittaa jotakin aiheesta. Joo, ymmärrän kyllä että tapaus on mysteerinen,
vanhemmat epätoivoisia jne. Mutta tarvitseeko siitä ihan oikeasti joka päivä kirjoittaa kun ei
ole varsinaisesti mitään uutta kerrottavaa? Ja ymmärrän kyllä senkin, että on olemassa ihmisiä
joita tämä tytön katoaminen kiinnostaa ja koskettaa, mutta kun on olemassa myös meitä muita
jotka toki toivovat että tyttö löytyy (elävänä tai kuolleena) mutta eivät vain jaksa lukea joka päivä
periaatteessa samoja uutisotsikoita samasta tapauksesta. Alan jo vähitellen toivomaan, että tyttö
löytyisi jo senkin takia että näistä uutisotsikoista pääsisi eroon. Kun ei vain jaksa enää.
(Ja anteeksi niille joita tämä kirjoitus ehkä loukkasi.)

[Yabba]

Kukaan ei varmasti ole missannut tässä viime viikkojen aikana uutisointia tapauksesta nimeltä
Karoliina Kesti. Tämä 15-vuotias skootteri-tyttö on ollut hukassa nyt reilun kuukauden. Ja joka
päivä iltapäivälehdet jaksaa kirjoittaa jotakin aiheesta. Joo, ymmärrän kyllä että tapaus on mysteerinen,
vanhemmat epätoivoisia jne. Mutta tarvitseeko siitä ihan oikeasti joka päivä kirjoittaa kun ei
ole varsinaisesti mitään uutta kerrottavaa? Ja ymmärrän kyllä senkin, että on olemassa ihmisiä
joita tämä tytön katoaminen kiinnostaa ja koskettaa, mutta kun on olemassa myös meitä muita
jotka toki toivovat että tyttö löytyy (elävänä tai kuolleena) mutta eivät vain jaksa lukea joka päivä
periaatteessa samoja uutisotsikoita samasta tapauksesta. Alan jo vähitellen toivomaan, että tyttö
löytyisi jo senkin takia että näistä uutisotsikoista pääsisi eroon. Kun ei vain jaksa enää.
(Ja anteeksi niille joita tämä kirjoitus ehkä loukkasi.)

Minua tässä tapauksessa (ja myös siinä taannoin toisaalla kadonneessa tyttösessä) ärsyttää lähinnä se, että jos niitä kuvia lisätään vanhempien luvalla (oletettavasti) niin eikö tosiaan löydy mitään parempaa kuvalähdettä kuin IRC-Galleria/Herutus/Facebook/jmv.? Siis oikeasti... (Päätelmä kuvien lähteistä perustuu täysin iltalehtienmainoslehdykkäkuvien ulkoasuun liittyvään analyysiin.)

[skray]

Onhan se vähän turha niin isosti uutioida asioista, joissa ei ole tapahtunut mitään edistystä viime aikoina. Töissä oon huomannu, että melkein joka päivä lööpeissä tapaus on mainittuna aika isostikin ilman sen suurempia uutisia. Onko se sitten vaan niin, ettei Suomessa oo tapahtunut mitään muuta tarpeeksi shokeeraavaa tai järkyttävää, että pitää samaa asiaa vatvoa, jotta lehtiä myytäisiin? Tiedä häntä.

[Tr*ina]

Karoliina Kestin ruumis on löytynyt. Ruumis löydettiin lammesta 100 metrin päässä KK:n skootterista. Kuoleman syy hukkuminen, rikoksen mahdollisuus hyvin pieni.

Jälkiviisaana koko juttu sai käsittämättömät mittasuhteet. Kaikista suurin ylilyönti oli se, että yritykset alkoivat kilvan tarjota löytöpalkkioita.

Tapausta miettiessä ei voi olla ajattelematta, että joidenkin ihmisten henki on arvokkaampi kuin toisten. Tavanomaisen itsemurhaajan, viisikymppisen miehen, katoaminen tuskin mainitaan edes paikallislehdessä.

[Yabba]

Karoliina Kestin ruumis on löytynyt. Ruumis löydettiin lammesta 100 metrin päässä KK:n skootterista. Kuoleman syy hukkuminen, rikoksen mahdollisuus hyvin pieni.

Jälkiviisaana koko juttu sai käsittämättömät mittasuhteet. Kaikista suurin ylilyönti oli se, että yritykset alkoivat kilvan tarjota löytöpalkkioita.

No, jollakinhan ne tyhjät aukot täytyy täyttää (ja loistavaa mainosarvoahan tuolla palkkiojutulla saadaan) vaan mikähän nyt on sen Bemarikuskiraasun tila, kun puoli valtakuntaa ainakin hetkellisesti häntä vihasi... Ainakin itseäni hieman munaskuista kouraisisi, jos yllätyksekseni lehdestä lukisin että olen etsittynä murhasta.

Tapausta miettiessä ei voi olla ajattelematta, että joidenkin ihmisten henki on arvokkaampi kuin toisten. Tavanomaisen itsemurhaajan, viisikymppisen miehen, katoaminen tuskin mainitaan edes paikallislehdessä.

Onko jossain kerrottu että itsemurha? Itselle lähinnä tuli mieleen että taitaapi olla enemmän tyyliin menenpä käymään pulahtamassa, ja sille tielle jäin, tilanteesta; eli muunnelma vetoketju auki jorpakkoon tapahtumasta.

Tokin johan lehdet näemmän ihmettelevät miksei sitä ensimmäisellä naarauksella löydetty => varmasti on käyty viemässä vasta naarauksen jälkeen => tampereen salaperäinen sarjamurhaaja iski jälleen.

[bustball1980]

Teoria: Laskuhumalassa miettinyt rattijuopumustaan ja skootterin hajoamista. Rattijuopothan on maalattu nyky-yhteiskunnassa yhteiskunnan viholliseksi numero yksi, joten teki oman ratkaisunsa ja hukuttautui.

Harmittava kuolema olipa vahinko tai tahallinen. Niin se vaan on, nuoren tytön kuolema koskettaa enemmän kuin kaljamahaisen 50v miehen.

[theia]

Mä en kyllä ehkä ymmärrä, kun Facebookiin on luotu Event "sytytä kynttilä Karoliinan muistolle".

Tässä on kuitenkin yksittäinen kuolemantapaus, joka on vaan ollut enemmän tapetilla.

Ugh, en osaa nyt muotoilla ajatustani.

[Lyyra]

Tuskin tästä nyt mitään päivänpolttavaa aihetta nousee, mutta onko tää tyyppi ihan tosissaan?

[skray]

Mielenkiintoset mielipiteet on hepulla kyllä.
Olen joistain asioista jopa samaa mieltä hänen kanssaan. Esim. kuria ja kunnioitusta todellakin tarvittaisiin lisää kouluihin, ainakin sen perusteella mitä olen opettajatutuilta kuullut. Palkitsemissysteemi, jossa vain menestyneitä oppilaita palkitaan on osittain hyvä idea. Ne jotka on palkintonsa ansainneet, ne saakoot ja olkoon laiskat paskat ilman. Sitähän se tavallaan tosielämässäkin on; tekemällä töitä edistyt elämässäsi ja lopussa odottaa palkinto. Jos et viitsi tehdä mitään, et ole palkintoasi myöskään ansainnut. Koulumaailmassa pitäis ehkä kuitenki vähän miettiä enemmän, että kuinka rohkaistaan sitten niitä laiskoja paskoja tekemään enemmän töitä koulutuksensa eteen ja kuinka teroitetaan heidän päähänsä, että se kannattaa.
Rajulta kuulostaa se, että otettas sosiaalietuudet pois niiltä perheiltä, joiden lapset pinnaa koulusta liikaa. Tai vapaakoulut, ne ne vasta kamalalta kuulostaakin.

[Kibaya]

Mä taas olen aivan eri mieltä ton kaverin kanssa.
Huolen tapahtumista ja siihen johtaneista asioista mä ymmärrän kyllä, mutta tommosta systeemiä, joka kasvattaa ihmisten - siis lasten - välisiä luokkaeroja ja epäarvoisuuksia en käsitä. Ei se ainakaan hyvinvointia lisää.

Uskon vahvasti enemmän Dalai Laman sanomaan: "Modern education pays attention to the development of the brain and the intellect, but this is not enough. We need also to be able to develop warm-heartedness in our educational systems. This we need from kindergarten all the way through university."

Sosiaaliavustusten peruminen, kuri, eikä tasapäisyyden vähentäminen kuulosta kovin empaattiselta, eikä lämminsydämellisyydeltä.
Surullista.
Se, että opettajat joutuvat olemaan sijaisvanhempina kertoo mun mielestä siitä, että niihin koteihin tarvitaan apuja, eikä sitä, että sysätään niiden lasten vastuu (jota tähänkään mennessä ei ole osattu ottaa) takaisin sinne kotiin. Syrjäytetään syrjäytyneitä lisää. Viedään se vähäinenkin tuki, jotta saadaan parempia tilastoja! Poliittinen liike, että saadaan pisa-testeissä paremmat tulokset

En mäkään kyllä vapaakouluista innostu. En ainakaan siitä, että koulut annetaan yksityisten ja uskonnollisten yhteisöjen käsiin
Suppean maailmankatsomuksen opettaminenhan se on ratkaisu tämmöiseen huonovointisuuteen, juu. Not.

Mutta noin muuten. Myötätuntia me tarvitsemme lisää. Joka puolella. Jokainen. Myötätuntoa, jotta kykenemme ajattelemaan pois omasta itsestä. Sori Cameron, mutta susta ei paljon myötätunto huou.

[Lyyra]

Vertauskuva:




Niin se WTC-juttu. 10 vuotta vanha juttu. Tornien entisellä paikalla on edelleen rakennustyömaa. Museokin avataan. Ihmiset itkee edelleen (tää on musta omituista, koska en mä itke enää 12 vuoden jälkeen edes mummini kuolemaa, en muista itkinkö silloinkaan). Palomiehet eivät ole enää sankareita. Onnettomuuksissa kuolleiden nimiä luetaan ääneen. Lennonjohdon tallenteita ja koneiden mustista laatikoista löytyneitä ääninauhoja julkistetaan. Ilta-Sanomilla on oma teemalehtensä aiheesta. YLE muistelee, minkälaista toimituksessa oli tuona päivänä - joku oli muistanut kuvata senkin. Kysellään: missä olit ja mitä teit, kun?

Olihan se hurjaa. Silmät tapittivat tv-ruutua koko illan, eikä isäkään komentanut tekemään läksyjä. Seuraavana päivänä laskin aiheesta jo koulussa vähän leikkiäkin, vaikka aika monet olivat järkyttyneitä. Sittemmin pahikset on saatu kiinni ja lukemattomia muita tyyppejä on otettu hengiltä siinä sivussa. Lentomatkustamisesta on tehty matkustajille todella vaikeaa. Pikkulapset eivät pääse enää ohjaamoon ihailemaan lentäjien työtä. Euroopassa uskalletaan ehkä piakkoin poistaa nesterajoitukset lentokoneessa, kokeiluluontoisesti.

Missä tämän asian kanssa nyt mennään? Onko se todella edelleen niin kipeä aihe? Eikö kymmenessä vuodessa muka olisi ehtinyt tehdä muistomerkkejä ja museoita ja muita? Entäs se kuuluisa terrorisminvastainen sota? Onko siitä opittu mitään? Onko tapahtumien lomaan mahtuneista sankaritarinoista opittu mitään? Onko ihmisyydestä opittu mitään?

[Pascal Lemoix]

Kyllä 9/11 on jo muuttunut tietyssä mielessä viihteeksi. Niin paljon erikoislähetyksiä ja -lehtiä. Melkein tekisi mieli sanoa: hypeä. Vaikka kysymyksessä on terrori-isku, niin siinä on paljon elementtejä, jotka tekevät siitä tarinan, joka halutaan kuulla uudelleen ja uudelleen. Uhrautumista, rakkautta, kuuluisia viimeisiä sanoja. Ihan ykkösluokan käyttistä.

Valitettavasti.

--

Tuohon Englannin kouluasiaan voisi lisätä sen, että siellä yksityiskoulujen perinne ja paine ovat edelleen vahvoja. Kun opettajat oikeasti väänsivät oppilaita korvasta, että miten se "Romans go home!" sanotaan latinaksi. Samoin "oppi/kansakoulun" ero on aina ollut suuri. Nuo arvot ovat jokseenkin päinvastaiset, mihin Suomessa yleisesti uskotaan.

Mutta onhan se niinkin, että jos vanhemmat ja oppilaat itse eivät vastuuta ota, niin koulun pakkokeinot ovat aika vähissä. Sitten mennään niillä vitosilla luokka ja vuosi eikä kenellekään ole suureksi vahingoksi, jos oppilas on poissa paljon. Vaikka tehtäisiin mitä, niin aina on ne, joilla on paremmat valmiudet koulunkäyntiin ja he ovat aina edellä niitä heikompia.

[L-S]

Kyllä 9/11 on jo muuttunut tietyssä mielessä viihteeksi. Niin paljon erikoislähetyksiä ja -lehtiä. Melkein tekisi mieli sanoa: hypeä. Vaikka kysymyksessä on terrori-isku, niin siinä on paljon elementtejä, jotka tekevät siitä tarinan, joka halutaan kuulla uudelleen ja uudelleen. Uhrautumista, rakkautta, kuuluisia viimeisiä sanoja. Ihan ykkösluokan käyttistä.

Valitettavasti.

Niinhän se on. Yhdysvallat on niin pitkälti spektaakkeliyhteiskunta, että se nauttii saadessaan repiä tällaisesta kaiken irti. 9/11 on kuin katastrofielokuva, josta tuli totta.

Ja onhan tässä vielä ne sodatkin vähän käynnissä ja tuoreessa muistissa, ja Osaman kuolemasta vasta vähän aikaa, joten ei ihme, että tätä vielä muistellaan. En mä tuomitse, saa sitä surra. Olihan se järkyttävyydessään jotenkin vertaansa vailla, varsinkin kun siitä kerran tuli niin suuri mediaspektaakkeli. Tuskin siitä hyvn pian yli päästään. Ja sitä paitsi, eiväthän jotkut suomalaiset ole vielä päässeet yli talvisodastakaan...

Ja sitten vielä sekin, että itkemistähän yleensä tapahtuu, kun jokin selkeästi muistuttaa tapahtuneesta. En mäkään itke 10 vuotta sitten kuolleita isovanhempiani, mutta jos niiden kunniaksi järjestettäisiin suureellinen muistotilaisuus, jossa heistä puhuttaisiin ja mitä kaikkea, niin en sitten tiedä... Joka tapauksessa se, että mitä enemmän asiasta paukutetaan rumpua, sitä todennäköisempää on, että liikutusta syntyy jossain päin.

Ja noi kysymykset, että onko ihmisyydestä opittu mitään... paha kysymys, mutta liekö kukaan sitten koskaan odottanutkaan, että tässä niin kävisi. Hienoa tietysti olisi, jos, mutta...

[Dnd]

Tuskin siitä hyvn pian yli päästään. Ja sitä paitsi, eiväthän jotkut suomalaiset ole vielä päässeet yli talvisodastakaan...

Eihän nykynuoret tunnu tietävän talvisodasta/jatkosodasta yhtään mitään. Tuntuu ettei niistä taideta kertoa edes koulussa paljoa. Tästä pitäisi mielestäni olla enemmänkin juttua. (Ei mitään roskalehdistön skandaalinhakuisuutta, vaan ihan oikeaa juttua.) Onhan se täällä asuvien ihmisten kohdalla huomattavasti suurempi asia kun vaikka nykyajan poliitikot, joista kirjoitellaan kun mitään tärkeämpää ei vaan ole. Mennään yhtä kauan ajassa eteenpäin ja ketään ei edes kiinnosta joku nykyinen tapahtuma, jota nyt hypetetään. Vain merkittävät asiat, jotka kirjataan ylös, säilyvät. (Nekin niin kuin ne tallennetaan. Sen takia yksi tallennus suuresta asiasta on usein liian vähän.)
Talvisodastakin itseä kiinnostaisi tietää enemmän, etupäässä mukana olleiden sotilaiden näkökulmasta ja kertomana, mutta kun tietoa ei ole tallennettu kun "suurten strategisten kokonaisuuksien osalta" ja porukan hengissä selvinneet on kuukahtaneet pois, niin mistäs mitään löydät.

[Lyyra]

Tuskin siitä hyvn pian yli päästään. Ja sitä paitsi, eiväthän jotkut suomalaiset ole vielä päässeet yli talvisodastakaan...

Eihän nykynuoret tunnu tietävän talvisodasta/jatkosodasta yhtään mitään. Tuntuu ettei niistä taideta kertoa edes koulussa paljoa. Tästä pitäisi mielestäni olla enemmänkin juttua. (Ei mitään roskalehdistön skandaalinhakuisuutta, vaan ihan oikeaa juttua.) Onhan se täällä asuvien ihmisten kohdalla huomattavasti suurempi asia kun vaikka nykyajan poliitikot, joista kirjoitellaan kun mitään tärkeämpää ei vaan ole.

Tuo tärkeyskin on subjektiivista. Kyllä nykyajan poliitikkojen päätökset vaikuttavat nykypäivän arkielämään selvästi enemmän kuin talvisota vuosikymmeniä sitten. Tämän päivän koululaisilla on vanhemmatkin jo reilusti sotien jälkeen syntyneitä, joten sitä kosketuspintaa ei samalla tavalla ole. Ei sitä ollut minullakaan, vaikka isäni on syntynyt 1945. Asioista ei vain puhuttu. Ja ainakin mulla se kiinnostus herää nimenomaan konkretian kautta. Ei koulussa kerrota, miten tapahtumat ovat vaikuttaneet nimenomaan just sun elämään.

Mun ensimmäinen ihan konkreettinen kosketus talvisotaan oli viime kesänä, kun kävimme rajan takana, Suomelle aikoinaan kuuluneilla mailla, jossa isoisäni ja isoisoisäni ovat aikoinaan eläneet ja rakentaneet talojaan ja elämiään. Silloin sen tajusi, että se on jotenkin vaikuttanut myös minun elämääni. Asiat konkretisoituivat ihan eri tavalla kun näki ne paikat ja antoi mielikuvituksen lentää. Eikä sillä ollut mitään tekemistä rintamalinjojen ja strategisten päätösten kanssa, joita koulussa opetetaan. Enemmän mä kuvittelin isoisääni poikosena pelaamassa pesäpalloa koulun urheilukentällä, tai rakentamassa taloaan juuri ennen talvisodan syttymistä. Ja sitä, miltä hän on mahdollisesti miettinyt, kun kutsu ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja sitä kautta sotaan on tullut. Ja kun talonrakennus on pitänyt jättää sikseen ja purkaa maan tasalle.

Ja päälimmäisenä oli harmi siitä, kuinka alueella nykyisin kesiään viettävät venäläiset eivät edes tiedä, että paikalla on ollut vireä kylä. Ja osittain myös siitä, että miksi se maapläntti piti aikoinaan Venäjän saada, kun ei sillä ole sittemmin edes tehty mitään.

Mutta jos sitä tämän päivän arkielämää miettii, niin kyllä verotusmuutokset, vaalit ja uudet lait koskettavat nykynuorison arkea ihan eri tavalla. Tässä päivässähän he elävät. Enkä mä tiedä, onko tämän päivän koululaisilla edes mahdollisuuksia päästä sen konkretian äärelle, kun heidän vanhemmillaankaan ei välttämättä ole sitä kosketuspintaa enää.

Ja se tässä päivässä eläminen oli ehkä mun pointti tuossa WTC-ihmettelyssäkin. Iskuista on tosiaan jo vuosikymmen. Onko se asia todellakin vielä niin pahasti kesken, että vieraat ihmiset itkevät uhreja muistotilaisuudessa, ja että sitä aluettakaan ei ole vielä saatu raivattua kunnolla?

[Pascal Lemoix]

Varmaankin WTC on pysäyttävä sukupolvikokemus, joka jakaa ajan "ennen" ja "jälkeen". Amerikka oli vuosikymmenet ja monet ihmiset koko elämänsä tuudittautuneet siihen, ettei heihin mikään iske. Mutta iski vaan. Suomessa on ollut 90-luvun alun lama ja Lahden doping-tapaus. Moni jää kiinni vastaaviin ja menettää tulevaisuudenuskonsa. Suomen oloissa keskikalja liittyy herkästi kuvaan mukaan.

Ihmiselle on pelottava kokemus, kun tajuaa, että maailma ei olekaan se, mitä luuli sen olevan. Esimerkiksi monet vuonna 1945 syntyneet vastustavat nyt EU:ta, maahanmuuttajia, kriisiterapiaa, digibokseja ynnä muuta, kun ei ennenkään ollut. Vaikka se "ennen" olisi ollut miten huono tahansa, niin sitä kaivataan.

[Pvi]

Talvisodastakin itseä kiinnostaisi tietää enemmän, etupäässä mukana olleiden sotilaiden näkökulmasta ja kertomana, mutta kun tietoa ei ole tallennettu kun "suurten strategisten kokonaisuuksien osalta" ja porukan hengissä selvinneet on kuukahtaneet pois, niin mistäs mitään löydät.

Googleta kirjeitä kenttäpostia ja päiväkirjoja. Nettiinkin on laitettu paljon sodan ajan ensimmäisen käden tietoa. Seuraavaksi kysy kirjaston tädiltä. Sitten kun et vieläkään ole saanut tarpeeksi etsi eri arkistoista.
Tässä tapauksessa etsivä kyllä löytää.

[Nugat]

Tuskin siitä hyvn pian yli päästään. Ja sitä paitsi, eiväthän jotkut suomalaiset ole vielä päässeet yli talvisodastakaan...

Eihän nykynuoret tunnu tietävän talvisodasta/jatkosodasta yhtään mitään. Tuntuu ettei niistä taideta kertoa edes koulussa paljoa.

Seuraa tunnepuhetta, jota en hirmuisesti osaa perustella, mutta ulos täytyy päästää jotain.

Miten voi mistään päästä ylitse, ellei asioista puhuta. Sota oli äärettömän raskasta ja traumatisoivaa aikaa. Sitä eläneet ja siitä selvinneet pyrkivät unohtamaan kaiken kamalan ja jatkamaan elämää (mikä on aivan ymmärrettävää). Monissa perheissä sodasta palanneet eivät puhuneet sanallakaan kokemuksistaan, suojeltiin ilmeisesti läheisiä ja itseään niiltä kauheuksilta (onneksi monet kuitenkin puhuivat ja historiaan jäi tallennettavaa.) Ainakin meidän suvussa... Eihän suomalaiset puhu tunteistaan. Ei ihme että me ollaan sukupolvesta toiseen hiljaisia ahdistuneita jöröttäjiä, montaa sotaa koettu ja aina oltu niitä pieniä ja ahdistettuja. Kun näitä asioita ei olla päästy kunnolla käsittelemään traumat periytyvät eikä mistään päästä ylitse. Vieläkin on sellainen olo, vaikka "nyt nykyaikanahan kaikki on toisin", että kuitenkaan sodasta ei puhuta jotenkin... jotenkin... kunnolla. Jotain tärkeää tuntuu mielestäni jäävän jonnekkin taakse. Sain siitä melkein kiinni, kun yritin tutkia iso-isäni jalanjälkiä sodassa, mutta heidän ryhmästään on todella, todella surkea päiväkirja.

Elokuvia, kirjoja ja tv-sarjoja on tehty vaikka kuinka, mutta niissä ei ikinä, ei ikinä, saada välitettyä sitä kauhua, ääniä, vilua, nälkää, tappamista, sydämmen sykettä, pelon virtausta suonissa, sammaleen kosketusta iholla kun ympärillä räjähtelee, tappamista ennen kuin toinen ehtii tappaa sinut, tunnetta kun pappi tulee pihalle ja koputtaa oveen.... Tarinat ovat vain kuoret, tunteet voi kokea vain omakohtaisesti.

Kuinka näistä voi ikinä päästä yli ja unohtaa.

Jossain tuolla lähi-idässä soditaan nyt myös joo. Mutta se ei tunnu miltään. Mielessäni on vain kuva uutisista, poukkoileviä ihmismassoja ja jossain paukkuu. Mikä on vikana, kun ei tunnetta ei saa välitettyä? Onko sama homma nykyään suomen sotien kanssa?

Ehkä nuoriso pitää sitä tavattoman kaukaisena asiana, mutta vanhemmat ihmiset elävät vielä pula-aikaan valmistautuen (kuten meidän suvussa...). Eikä koulussa päntätä kuin päivämääriä ja tapahtuma paikkoja. Oikeita ihmisiä ei käsitellä. Paitsi suurta ja mahtavaa Mannerheimiä. Tai jotain. Jotenkin en vertaisi esim. talvisotaa WTC tapaukseen, sehän kosketti lopulta aika pientä ihmisjoukkoa, mutta kun on oikea sota kyseessä ja maan joka ihminen siinä jollainlailla kiinni, niin se on jotain sellaista mitä nykyään ei pysty kukaan kuvittelemaankaan, paitsi sen kokeneet. En halua kuitenkaan vähätellä WTC:n tapahtumia, hirmuinen asia sille, joka on sen läheltä joutunut kokemaan.

Tarvitsisi sikana aikaa, että saisin ajatukset järjestykseen.

[Dnd]

Nugat

Aika heikot on välillä talvisodan päiväkirjat.
Jatkosodastakin osa päiväkirjoista on tuhoutunut/kadonnut. Esimerkiksi juuri Jääkäripataljoona Seiskan Konekivärikomppanian, jota itse olisin kaivannut. Nähtävästi tuhoutui siinä samalla, kun useampi mieskin kuoli. Kohta tämän jälkeen olemattomaksi kutistunut porukka liitettiin Laaguksen joukkoihin. JP seiskasta on kyllä tehty hyvä kirja, mutta siitä uupuu tarkemmat KK-komppanian tiedot kyseisestä syystä johtuen. Alikersantti oli tuolloin haavoittunut ja koska ei ollut paikalla niin säilyi hengissä. Häneltä kävin kysymässä lisätietoja, kun vielä elossa ja hyvämuistisena oli.

[Pvi]

Minusta Kyllikki Villan Tyttö sodassa Kenttälotan kirjeitä 19411944 oli mukaansa tempaava ja käsinkosketeltava.
Tietenkään lotta ei ollut mukana taisteluissa, joten tappamisen tunnelmiin ei pääse, mutta muuten elämään sodan keskellä.