Dnd kirjoitti:L-S kirjoitti:Tuskin siitä hyvn pian yli päästään. Ja sitä paitsi, eiväthän jotkut suomalaiset ole vielä päässeet yli talvisodastakaan...

Eihän nykynuoret tunnu tietävän talvisodasta/jatkosodasta yhtään mitään. Tuntuu ettei niistä taideta kertoa edes koulussa paljoa.
Seuraa tunnepuhetta, jota en hirmuisesti osaa perustella, mutta ulos täytyy päästää jotain.
Miten voi mistään päästä ylitse, ellei asioista puhuta. Sota oli äärettömän raskasta ja traumatisoivaa aikaa. Sitä eläneet ja siitä selvinneet pyrkivät unohtamaan kaiken kamalan ja jatkamaan elämää (mikä on aivan ymmärrettävää). Monissa perheissä sodasta palanneet eivät puhuneet sanallakaan kokemuksistaan, suojeltiin ilmeisesti läheisiä ja itseään niiltä kauheuksilta (onneksi monet kuitenkin puhuivat ja historiaan jäi tallennettavaa.) Ainakin meidän suvussa... Eihän suomalaiset puhu tunteistaan. Ei ihme että me ollaan sukupolvesta toiseen hiljaisia ahdistuneita jöröttäjiä, montaa sotaa koettu ja aina oltu niitä pieniä ja ahdistettuja. Kun näitä asioita ei olla päästy kunnolla käsittelemään traumat periytyvät eikä mistään päästä ylitse. Vieläkin on sellainen olo, vaikka "nyt nykyaikanahan kaikki on toisin", että kuitenkaan sodasta ei puhuta jotenkin... jotenkin... kunnolla. Jotain tärkeää tuntuu mielestäni jäävän jonnekkin taakse. Sain siitä melkein kiinni, kun yritin tutkia iso-isäni jalanjälkiä sodassa, mutta heidän ryhmästään on todella, todella surkea päiväkirja.
Elokuvia, kirjoja ja tv-sarjoja on tehty vaikka kuinka, mutta niissä ei ikinä, ei ikinä, saada välitettyä sitä kauhua, ääniä, vilua, nälkää, tappamista, sydämmen sykettä, pelon virtausta suonissa, sammaleen kosketusta iholla kun ympärillä räjähtelee, tappamista ennen kuin toinen ehtii tappaa sinut, tunnetta kun pappi tulee pihalle ja koputtaa oveen.... Tarinat ovat vain kuoret, tunteet voi kokea vain omakohtaisesti.
Kuinka näistä voi ikinä päästä yli ja unohtaa.
Jossain tuolla lähi-idässä soditaan nyt myös joo. Mutta se ei tunnu miltään. Mielessäni on vain kuva uutisista, poukkoileviä ihmismassoja ja jossain paukkuu. Mikä on vikana, kun ei tunnetta ei saa välitettyä? Onko sama homma nykyään suomen sotien kanssa?
Ehkä nuoriso pitää sitä tavattoman kaukaisena asiana, mutta vanhemmat ihmiset elävät vielä pula-aikaan valmistautuen (kuten meidän suvussa...). Eikä koulussa päntätä kuin päivämääriä ja tapahtuma paikkoja. Oikeita ihmisiä ei käsitellä. Paitsi suurta ja mahtavaa Mannerheimiä.

Tai jotain. Jotenkin en vertaisi esim. talvisotaa WTC tapaukseen, sehän kosketti lopulta aika pientä ihmisjoukkoa, mutta kun on oikea sota kyseessä ja maan joka ihminen siinä jollainlailla kiinni, niin se on jotain sellaista mitä nykyään ei pysty kukaan kuvittelemaankaan, paitsi sen kokeneet. En halua kuitenkaan vähätellä WTC:n tapahtumia, hirmuinen asia sille, joka on sen läheltä joutunut kokemaan.
Tarvitsisi sikana aikaa, että saisin ajatukset järjestykseen.
