Kävin miettimään noita ulkomaisia erikoisasiantuntijoita taas uudelleen. Nythän meille lennätetään Aasiasta esimerkiksi hoitajia - jotka on toki miusta alansa rautaisia ammattilaisia, muttei ehkä erikoisasiantuntijoita. Ketä tänne siis kaivataan työtä tekemään?
Luulen, että tulevina vuosina ja vuosikymmeninä hinku voi olla sentyyppinen, että kaikenlaiset ammattilaiset "kelpaavat". Nykyäänkin rekrytään jo esimerkiksi metallimiehiä Suomen rajojen ulkopuolelta.
Mie tavallaan ymmärrän tuon Hyssälän ja kumppaneiden huolen nuorten jäämisestä kortistoon. Miusta työelämästä vieraantumisen riski on oikeasti suuri, jos 500 päivää on työttömänä ja se on yhteiskunnalle kallista, jos nuori tai kuka tahansa työelämään peruslähtökohdiltaan sopiva ei työuraa tee.
Taas on itseilmaisu vähän hukassa, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.
Mielenterveysongelmat ja työelämästä vieraantuminen, joista Kuolo puhui, on iso dilemma. Siinä vaiheessa kaivataan moniammatillista tukea ja hoitoa, että saa ensin ihtensä kuntoon ja sitten työelämään, eikä välttämättä heti kokopäivätyöhön tai muuhun "kyykytystouhuun".
Into keskustella työttömyydestä johtuu varmaan allekirjoittaneen äidistä, joka on työkkärissä töissä ja työskentelee ns. vaikeasti työllistyvien kanssa. Joku siinä miusta vähän mättää, jos nelikymppisellä on työkokemusta vähemmän kuin esimerkiksi miulla, kun en oo koskaan työelämässä kovin pitkiä ajanjaksoja ollut. Siksi toivon, että tuo Sata-orkesteri saa oikeasti jotain toimivaa systeemiä aikaiseksi. Samoin Paltamon kunnan Työtä kaikille - hanke on mielenkiintoinen.

Maksakoot osa-aikatyöllä, jos luksusta haluavat.

