Tämä ei tuonne työketjuun oikein istunut, joten avaudutaan täällä vakavasta työuupumisesta lisää. Tai sen oletetusta seuraamuksesta.
Mä olen puutunut ja tunnoton kainaloista alaspäin liki kokonaan

Vähän myös käsissä ja parissa sormessa havaittavissa puutumista. Sain viime keskiviikkona kahden viikon saikkulapun kouraan, syynä stressi. Torstaina alkoi vasenta kättä vihloa, perjataina se oli puutunut, lauantaina koko vasen puoli ja sunnuntaista lähtien koko helvetin paketti. "Lievää" paniikkia oli ilmassa.
Eka lääkäri sanoi, että "ei se (puolen kropan puutuminen ja tunnottomuus) varmaan mitään vakavaa ole". Toka lääkäri, jolle menin jo hyperventiloiden, kun ei omaa kroppaa tuntenut ollenkaan, vakuutti, ettei ole hermostollista/neurologista/kehossa mitään varsinaista vikaa ja menee "jossain vaiheessa ohi". Sanoi, että on mahdollista, että keho reagoi näin stressitiloihin. Huomasin, että kaikki lihakset on ihan jäykkänä. Siis _kaikki_. Ei silleen jumissa, että kipeitä olisivat (paitsi niskassa), mutta kireänä kuitenkin. Enkä saa niitä rennoksi millään. Kyselin asiaa työterveyspsykologilta istunnon aikana. Hänen asiantunteva kommenttinsa oli, että "kai se on mahdollista, mutta en ole lääkäri". Soitin työterveyslääkärille, että mitäs nyt, kannattaisko mun vielä käydä hänen juttusillaan, tai vaikka hieronnassa, niin "ei kai siitä mitään hyötyä ole. Katsotaan, jos ei ole parin viikon päästä mennyt ohi, niin soita uudestaan".

Joo että toivu sä siinä henkisestä uupumisesta, kun tulee lisää stressattavaa...
Soitin hierojalle, joka oli sitä mieltä, että pitkään jatkunut stressi (onko 2 vuotta pitkä?) voi aiheuttaa lihasten pysyvää jännitystilaa. Siltä tosiaan tuntuu. Se taas voi aiheuttaa tätä puutumista. Onneksi huomiseksi on aika tuolle. Toki hieroja puhui oman toimeentulonsakin puolesta, mutta silti tuntuu, että voi hyvinkin olla oikeassa. Ja jos kerta mussa ei ole mitään "fyysistä" vikaa, niin ei tuosta haittaakaan voi olla. Ihmettelen vain, miksi lääkäri hieronnan torppasi niin suoralta kädeltä. Jos ei auta puutumiseen, niin ainakin rentouttaisi lihaksia ja mieltä, ja kenties auttaisi siinä työuupumisesta toipumisessa. Olen itse yrittänyt varovaisesti venytellä, ja se helpottaakin jonkun verran aina hetkeksi (samoin helpottaa hitusen, kun paree puolisko hieroo), mutta kun en kunnolla uskalla, kun en pysty rentouttamaan lihasta venyttääkseni sitä tehokkaasti. Ja kun en tunne kunnolla, niin menee pian paikat totaalisesti hajalle, jos väkisin alkaa vääntää.
Tää on niin... outoa. Eilenkin törmäsin sohvaan, enkä huomannut sitä muuten kuin siitä, että sohva liikahti. Jalassa ei tuntunut mitään. Kävely on hankalaa, kun ei tunne omaa askelta. Juokseminen on liki mahdotonta. En tunne nälkää enkä vessahätää. Makaaminen on outoa, kun ei tunne edes sitä, missä asennossa on. Vaatteiden hinkkaus tuntuu joissakin paikoissa, mutta inhottavalta, pistelevältä.
Yritän silti kävellä, ja tänään olin jopa salilla vähän venyttelemässä ja verryttelemässä. Jonkun verran aina auttaa liikkuminen, ja on sen verran paljon mukavampaa kuin makoilu tai istuminen, että tekisi mieleni olla koko ajan liikkeessä. En kuitenkaan jaksa, kun tuntuu, että olen niin poikki.
Ihan romuna koko akka. Perkele.