Vaivaisten valitukset

[Nugat]

Eikös terveelliseen aamupalaan kuulukkin kermavaahto?



Eli tänään on mennyt aivan mussuttelun merkeissä. Sisarusten perheet ja muita sukulaisia tuli perinteisesti kylään ja aamusta asti äiteen kanssa ollaan leivottu ja maisteltu.



Välistä vähän suklaamunia, rahkatorttua ja jotain himskutin kinuskijäätelöä.



Turvottaa ja närästää. Ja tässä pitäisi päästä pikkuhiljaa päättäjäiskuntoon.

Mutta eikös tarpeeksi yksipuolinen ruokavalio laihduta?

[Dnd]

Olipas kökkö olo tänään. Ei meinannut tulla auton imuroinnista mitään, kun päätä jomotti. Särkylääkkeellä ja pienellä lepäilyllä meni lopulta ohitse.

[Fantsu]

Kävin eilen ottamassa jäykkäkouristusrokotuksen ja nyt on vasen käsivarsi kipeän kankea. Perin ärsyttävä sivuvaikutus, kun ei sitä osannut odottaa.

[Pascal Lemoix]

Ensi kerralla otat pakaraan... ?

---

Itsellä yläselkä jumittaa. Tai melkeinpä oikea kylki. Salkun kantaminen oikealla kädellä aiheuttaa kipua.

Tullut oltua taas kaksin kerroin ruudun ääressä. No, onneksi ei ole alaselkä. :kopkop:

[Lyyra]

Kävin eilen ottamassa jäykkäkouristusrokotuksen ja nyt on vasen käsivarsi kipeän kankea. Perin ärsyttävä sivuvaikutus, kun ei sitä osannut odottaa.

Pascalin vinkistä muistin, että mulle pistettiin viimeksi jäykkis pakaraan. Terkkari sanoi, että sitä ei enää saisi käsivarteen pistääkään kun on niin tujua kamaa. Oli meinaan persaus hellänä sen jälkeen.

[Fantsu]

Mulle ei tarjottu mitään vaihtoehtoja, vaan ohje oli suora "vasen hiha ylös". Käsivarressa on vieläkin iso patti, vaikka pahin tuntuu jo olevan takana. Mies kävi jokin aika sitten ottamassa myös piikin, eikä saanut siitä mitään oireita... #@%&¤ Hannu-Hanhi.

[Galileo]

Käsivarressa on vieläkin iso patti, vaikka pahin tuntuu jo olevan takana.

[Pascal Lemoix]

En tiedä, olenko enää niin iloissani siitä, että vaiva on yläselässä. Ei se koko ajan tunnu, mutta ajoittain jopa sisäänhengitys sattuu. Tai ei se hengitys sinänsä, vaan ilman sisälläolo.

"Kun kipu ja kuume purasee,
muista silloin Bura-C."



Ei oikein tuntunut lepokaan auttavan. Alaselkävammojen kanssa on niin, että aamulla tuntuu vähän aikaa hyvältä ja sitten se huononee, kun nousee ja kävelee. Tämän kanssa nimenomaan aamu oli hankala ja sitten se vähän asettuu.

[Dnd]

Eilen en päässyt paljoa sängystä ylös. Vaivoin vessaan ja takaisin. Olo oli aika ontto. Maha ei tiennyt haluaako se olla kovalla vai löysällä. Elimistö luovutti osansa myös suun kautta. Ylimääräistä ilmaa tuntui kyllä suolistossa olevan. Nyt on parempi, kun tuo jomotus menisi päästä pois.

[dena]

Mul on ollu oikee nilkka kipee jo varmaan vuoden. En tiiä mikä siinä on. Riippuu päivästä millanen se on. Joskus se ei kärsi juuri mitään osumaa. Ei oo vaan jaksanu/kerenny mennä lekuriin. Ja ironista siinä on se, että oon sairaalassa töissä

[Lumikki75]

Mul on ollu oikee nilkka kipee jo varmaan vuoden. En tiiä mikä siinä on. Riippuu päivästä millanen se on. Joskus se ei kärsi juuri mitään osumaa. Ei oo vaan jaksanu/kerenny mennä lekuriin. Ja ironista siinä on se, että oon sairaalassa töissä

Sähän olet kuin siippa! Tosin sillä on ollut nilkka kipeä vasta reilun kuukauden päivät.
Onkohan siinä taustalla joku lääkäripelko vai miksi se on niin hankalaa?

[Kuolo]

Miulla oli jalkapöytä kipeenä joku ehkä kaheksan kuukautta. Välillä pahempi, välillä parempi. En menny lääkäriin, koska tiesin, ettei ne osaa sille mitään tehä. Sit kun työrintamalla hiljeni ja sai olla viikon kotona, niin jo helpotti, eikä enää oo koskenu.

Se muuten tuntu tujulta kun sairaalassa tökkäsivät ketorinia pakaraan. Poltteli muuten jonkin aikaa

[Nugat]

Mul on ollu oikee nilkka kipee jo varmaan vuoden. En tiiä mikä siinä on. Riippuu päivästä millanen se on. Joskus se ei kärsi juuri mitään osumaa. Ei oo vaan jaksanu/kerenny mennä lekuriin. Ja ironista siinä on se, että oon sairaalassa töissä

Sähän olet kuin siippa! Tosin sillä on ollut nilkka kipeä vasta reilun kuukauden päivät.
Onkohan siinä taustalla joku lääkäripelko vai miksi se on niin hankalaa?

Mulla on ollu nilkka kipeänä 10 vuotta. 6 vuotta kävin vähintään kerran vuodessa valittamassa, että sattuu kävellä. Pistivät aina röntgeniin eikä mitään näkynyt, joten mitään ei ollut. Lopulta huusin lääkärin suohon niin johan sain lähetteen fysioterapiaan. Teraupetti sitten huokaili ja ihmetteli, sillä hänen mukaansa nilkka olisi pitänyt leikata jo aikoja sitten. Kokeiltiin kuitenkin ensin fysioterapiaa ja ei kauaakaan kun alkoi tuntumaan paremmalta. Ajatelkaa, vain muutama jumppaliike mitä piti joka päivä tehdä ja se oli siinä! Vielä kun välillä muistaa jumpata niin pysyy nilkka kasassa. Kyllä sen huomaa kun on liikkumatta kauan, niin rupeaa nilkka pottuilemaan. Oikea kenkäkin tekee paljon.

Lapsena muutaman kerran kun venäyttää jalan kunnolla saa siitä kärsiä loppuelämän

[dena]

Mul on ollu oikee nilkka kipee jo varmaan vuoden. En tiiä mikä siinä on. Riippuu päivästä millanen se on. Joskus se ei kärsi juuri mitään osumaa. Ei oo vaan jaksanu/kerenny mennä lekuriin. Ja ironista siinä on se, että oon sairaalassa töissä

Sähän olet kuin siippa! Tosin sillä on ollut nilkka kipeä vasta reilun kuukauden päivät.
Onkohan siinä taustalla joku lääkäripelko vai miksi se on niin hankalaa?

Mulla on ollu nilkka kipeänä 10 vuotta. 6 vuotta kävin vähintään kerran vuodessa valittamassa, että sattuu kävellä. Pistivät aina röntgeniin eikä mitään näkynyt, joten mitään ei ollut. Lopulta huusin lääkärin suohon niin johan sain lähetteen fysioterapiaan. Teraupetti sitten huokaili ja ihmetteli, sillä hänen mukaansa nilkka olisi pitänyt leikata jo aikoja sitten. Kokeiltiin kuitenkin ensin fysioterapiaa ja ei kauaakaan kun alkoi tuntumaan paremmalta. Ajatelkaa, vain muutama jumppaliike mitä piti joka päivä tehdä ja se oli siinä! Vielä kun välillä muistaa jumpata niin pysyy nilkka kasassa. Kyllä sen huomaa kun on liikkumatta kauan, niin rupeaa nilkka pottuilemaan. Oikea kenkäkin tekee paljon.

Lapsena muutaman kerran kun venäyttää jalan kunnolla saa siitä kärsiä loppuelämän

Joo se voi olla sama mullakin. Kyllähän niitä nilkkoja tuli telottua kersana aika huolella. Ja kun ne löystyvät sen verta ni on ne menny myöhemmälläkin iällä sitte pari kertaa.

Ite oon myös juossu kyllä lääkäreillä ihan kiitettävästi. En kyllä niinkään nilkkojen takia vaan ihan muun vaivan. Silloin sitten vähän kyllästyin siihen ja varsinkin siihen kun ei mitään koskaan löytynyt ja kukaan ei sanonut mitään oikeastaan mistään. Nykyään moiset angstit on kyllä jo ohitte varsinkin kun tietää, että suurin osa lekureista on kyllä päteviä. Kai siinä on joku, että kun on sairaalassa töissä ni ei sinne sitten hevillä vapaapäivänä lähe

[Fantsu]

Miehen flunssa siirtyi mulle ja minä jäin potemaan, kun Mies lähti töihin. Ihan surkea olo... Katsotaan, jos huomenna jo pääsis töihin. Ilman sijaista hommat menee muuten pahasti pyllylleen.

[Lyyra]

Ai saaaaaaaaa**na. Multa tosiaan takavarikoitiin vappuaattona viisaudenhampaita. Kertaakaan ei oo ollu ikenet näin kipeänä vielä toipumisaikana. Lääkäri määräsi 600mg ibuprofeenia 3 kertaa päivässä (eli n. 8h välein), mutta kun noiden vaikutus on tänään hävinnyt aina kolmessa tunnissa. Aiemmin pärjäsin 6 tuntia yhdellä pillerillä.

Mitä tehdä? Eihän noita voi määrättömästikään nappailla!

[Kuolo]

Napppaile useemmin jos siltä tuntuu. Kyllä sen vatsassa sit tuntee jos on liikaa nappaillu.

Panacod ois kyl niin paljon parempaa. Sen verran tehokas, ettei sitä tarvii ihan koko ajan olla syömässä.

[Aurora B.]

Tämä ei tuonne työketjuun oikein istunut, joten avaudutaan täällä vakavasta työuupumisesta lisää. Tai sen oletetusta seuraamuksesta.

Mä olen puutunut ja tunnoton kainaloista alaspäin liki kokonaan Vähän myös käsissä ja parissa sormessa havaittavissa puutumista. Sain viime keskiviikkona kahden viikon saikkulapun kouraan, syynä stressi. Torstaina alkoi vasenta kättä vihloa, perjataina se oli puutunut, lauantaina koko vasen puoli ja sunnuntaista lähtien koko helvetin paketti. "Lievää" paniikkia oli ilmassa.

Eka lääkäri sanoi, että "ei se (puolen kropan puutuminen ja tunnottomuus) varmaan mitään vakavaa ole". Toka lääkäri, jolle menin jo hyperventiloiden, kun ei omaa kroppaa tuntenut ollenkaan, vakuutti, ettei ole hermostollista/neurologista/kehossa mitään varsinaista vikaa ja menee "jossain vaiheessa ohi". Sanoi, että on mahdollista, että keho reagoi näin stressitiloihin. Huomasin, että kaikki lihakset on ihan jäykkänä. Siis _kaikki_. Ei silleen jumissa, että kipeitä olisivat (paitsi niskassa), mutta kireänä kuitenkin. Enkä saa niitä rennoksi millään. Kyselin asiaa työterveyspsykologilta istunnon aikana. Hänen asiantunteva kommenttinsa oli, että "kai se on mahdollista, mutta en ole lääkäri". Soitin työterveyslääkärille, että mitäs nyt, kannattaisko mun vielä käydä hänen juttusillaan, tai vaikka hieronnassa, niin "ei kai siitä mitään hyötyä ole. Katsotaan, jos ei ole parin viikon päästä mennyt ohi, niin soita uudestaan". Joo että toivu sä siinä henkisestä uupumisesta, kun tulee lisää stressattavaa...

Soitin hierojalle, joka oli sitä mieltä, että pitkään jatkunut stressi (onko 2 vuotta pitkä?) voi aiheuttaa lihasten pysyvää jännitystilaa. Siltä tosiaan tuntuu. Se taas voi aiheuttaa tätä puutumista. Onneksi huomiseksi on aika tuolle. Toki hieroja puhui oman toimeentulonsakin puolesta, mutta silti tuntuu, että voi hyvinkin olla oikeassa. Ja jos kerta mussa ei ole mitään "fyysistä" vikaa, niin ei tuosta haittaakaan voi olla. Ihmettelen vain, miksi lääkäri hieronnan torppasi niin suoralta kädeltä. Jos ei auta puutumiseen, niin ainakin rentouttaisi lihaksia ja mieltä, ja kenties auttaisi siinä työuupumisesta toipumisessa. Olen itse yrittänyt varovaisesti venytellä, ja se helpottaakin jonkun verran aina hetkeksi (samoin helpottaa hitusen, kun paree puolisko hieroo), mutta kun en kunnolla uskalla, kun en pysty rentouttamaan lihasta venyttääkseni sitä tehokkaasti. Ja kun en tunne kunnolla, niin menee pian paikat totaalisesti hajalle, jos väkisin alkaa vääntää.


Tää on niin... outoa. Eilenkin törmäsin sohvaan, enkä huomannut sitä muuten kuin siitä, että sohva liikahti. Jalassa ei tuntunut mitään. Kävely on hankalaa, kun ei tunne omaa askelta. Juokseminen on liki mahdotonta. En tunne nälkää enkä vessahätää. Makaaminen on outoa, kun ei tunne edes sitä, missä asennossa on. Vaatteiden hinkkaus tuntuu joissakin paikoissa, mutta inhottavalta, pistelevältä.

Yritän silti kävellä, ja tänään olin jopa salilla vähän venyttelemässä ja verryttelemässä. Jonkun verran aina auttaa liikkuminen, ja on sen verran paljon mukavampaa kuin makoilu tai istuminen, että tekisi mieleni olla koko ajan liikkeessä. En kuitenkaan jaksa, kun tuntuu, että olen niin poikki.


Ihan romuna koko akka. Perkele.

[marenkienkeli]

Aukku, kuulostaa kammottavalta tilanteelta! Toivottavasti saat jostain avun tilanteeseesi!

[Lumikki75]

Voi Aukku. Kuulostaa aivan kamalalta.

Mikä lääkäreitä oikein vaivaa?
Pitäisi niidenkin tajuta, että tuollainen on paitsi ihan hirveää, myös potentiaalisesti vaarallista (jos kerran ei edes tunne vaikka satuttaisi itseään), joten jotain muutakin varmaan tarttis tehdä kuin odotella. Toivottavasti hieronta auttaa.

[Fantsu]

En yritä puolustella lääkäreitä, mutta jos vaivalle ei ole mitään erityistä lääketieteellistä syytä, parempi etteivät sitten edes uskottele niin. Ihmistä, jolla on jo muita ongelmia, ei auta pelotella olemattomilla lääketieteellisillä vaivoilla. Vaiva voi hyvinkin mennä ohi itsekseen, mutta odottavan aika on toki pitkä... Kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista hierontaa, jumppaa mistä voisi olla hyötyä. Ainakin ne piristävät mieltä, jollei muuta tulosta näy. Mielen piristäminen ja ajatusten saaminen muihin asioihin olisi tärkeää.

[L-S]

Aukku
Kuulostaa pelottavalta.
Toivottavasti menee ohi pian. Ja toivottavasti töissä otetaan asia vakavasti. Työuupumus sinänsä on jo tarpeeksi vakava juttu, ja jos oireisiin kuuluu vielä tuollaistakin...

[Mr. Smith]

Torstaina alkoi vasenta kättä vihloa, perjataina se oli puutunut, lauantaina koko vasen puoli ja sunnuntaista lähtien koko helvetin paketti. "Lievää" paniikkia oli ilmassa.

Sama juttu minullakin aikoinaan vuosia sitten, siis ennen kuin päätin jättää maailman viidenneksi viimeisen neuvostovaltion taakseni. Pelkäsin että kohta tulee sydänkohtaus.

Jaksamista

[Aurora B.]

Kiitos sympatiasta, olette ihania

Smithers, ymmärsinkö siis oikein? Sulla on ollut vastaavanlainen puutumisjuttu? Mä luulin, että olen ihan friikki, kun kroppa oirehtii näin Nettisurffailukaan ei järin auttanut, ensin iski paniikki kaiken maailman aivokasvaimista ja ms-taudeista, sitten kun lääkäri tuumasi, ettei tämä mitään sellaista ole, niin suuri hämmennys. Ei kenelläkään muulla ole tuntunut tällaista olevan. Korkeintaan jotain kasvojen tai käden puutumista kireiden niskalihasten takia...



Tämä kokemus on kyllä vahvistanut mun käsitystä siitä, että normaali lääketiede ei pysty tai suostu katsomaan ihmistä psyko-fyysisenä kokonaisuutena. Jos ei ole kropassa vikaa, niin ratkaisuja ei tarvitse etsiä. Jos on päässä vikaa, niin saa joku muu hoitaa. Molempia ei voi olla, ja jos sellainen friikki vastaan tuleekin, niin se on sitten sen toisen puolen ongelma.

Työterveyspsykologi oli ihan pelleilyä, enkä saanut siitä irti muuta kuin vahvistuksen vakavalle työuupumukselle. Niin ja pääsinhän mä taas avautumaan uudelle ihmiselle, kuinka paskaa töissä on Psykon vinkit mun työolojen helpottamiseksi oli lähinnä tasoa "kirjoita ylös, jos jokin asia töissä ahdistaa tai aiheuttaa pahaa oloa". Joo, piirtele kukkasia marginaaliin, kyllä se siitä. Toisekseen mentiin ihan älytöntä vauhtia, kun meidän firman ja työterveyden sopimuksessa ei ollut mainintaa työterveyspsykologin käyntikerroista. Niin psyko oli sitä mieltä, että jätetään varmuuden vuoksi yhteen Firma varmaan lähetää siitäkin laskun mulle Yritin ehdottaa psykolle, että voin kyllä tulla istuksimaan soffalle ihan omallakin kustannuksella, mutta akka kierteli aiheen jotenkin oudosti, höpisi vaan siitä epäselvästä sopimuksesta, ja että _mun_ pitäisi selvittää, kuinka monta kertaa voin siellä käydä. Jälkikäteen tajusin, että sehän on työterveyspsykologi, ei varmaan tarjoa omakustanteisia palveluja... Olisi sitten voinut *tana suoraan sanoa, ja vaikka ehdottaa jotain toista psykoa, jonka juttusille olisin voinut mennä.


Ainut asian oikeasti vakavasti ottanut, tai ainakin niin, että musta tuntui, että otti vakavasti, oli mainitsemani toka lääkäri. Niin ja tämä hieroja, jolle kohta menen.


Noin muuten kerrottakoon, että vaikka puutuminen ei ole häävisti helpottanut, niin on kuitenkin alkupaniikkia parempi olo. Eikä puutuneisuuskaan enää ihan _niin_ pahalta tunnu, kun tähän on vähän tottunut Toivon vaan hartaasti, että hieronta auttaisi edes vähän.

[Mr. Smith]

Smithers, ymmärsinkö siis oikein? Sulla on ollut vastaavanlainen puutumisjuttu? Mä luulin, että olen ihan friikki, kun kroppa oirehtii näin Nettisurffailukaan ei järin auttanut, ensin iski paniikki kaiken maailman aivokasvaimista ja ms-taudeista, sitten kun lääkäri tuumasi, ettei tämä mitään sellaista ole, niin suuri hämmennys. Ei kenelläkään muulla ole tuntunut tällaista olevan. Korkeintaan jotain kasvojen tai käden puutumista kireiden niskalihasten takia...

Jep, oikea käsi puutui pikkuhiljaa. Ensin pisteli niin kuin olisin maanut päällä, ja nyt veri alkaisi kiertämään. Lopulta oltiin osittain tunnottomia. Lisäksi oli univaikeuksia, olin normaalia kalpeampi jne.

Oireet helpottivat huomattavasti kun jätin paikan oman onnen nojaa, ja lähdin opiskelemaan.