Euforiat ja ahdingot - eli kaikenlaiset tuntemukset

[Pascal Lemoix]

Johan nyt pitää olla.

Theialle jaksamista.

[heartless]

Theia.
Jaksamisia sinne.

[Emilia]

Jaksamista theialle ja heartlessille.

Omat semiahdistukset tuntuvat niin vähäpätöisiltä tuommosten asioiden rinnalla.

[Dnd]

Theialle jaksamista.

"Surun kyynelten keskeltä,
loistavat onnellisten muistojen
kultaiset säteet."

[Mr. Smith]

Theia

[Sippura]

theia, voimia

[shaana]

No voi nyt jumaliste. theialle iso läjä voimia ja monta halausta.

[Aurora B.]

Äh. Toisten kohtaamat menetykset vetävät aina yhtä sanattomaksi. Osanottoni.

[teuwo]

Sanat on jälleen vähissä. Jaksamista theialle

[theia]

Kiitos kaikille.

Huoh. Epämääräisten hysteeristen itkukohtauksien jälkeen olo on epätodellinen.

[Saku]

Paljon voimia Theia.

[teuwo]

Eilen valitin pesutuvan varauspolitiikasta, tänään olisin todella tyytyväinen, jos murheet oisivat noin mitättömiä.

Työkaveri lähti aamulla käymään työterveydessä ja kuvitteli palaavansa töihin pikaisesti. Pikainen oli kyllä siirto sairaalaan, sillä diagnoosi on akuutti leukemia. Oli ahdistavaa käydä kirjoittamassa kamun oveen, että "poissa", kun mielessä kävi, että palaakohan koskaan.

Täytyy toivoa parasta ja niin, toivotaan sitä parasta, mitä ikinä se sitten onkaan.

[Nugat]

Työkaveri lähti aamulla käymään työterveydessä ja kuvitteli palaavansa töihin pikaisesti. Pikainen oli kyllä siirto sairaalaan, sillä diagnoosi on akuutti leukemia. Oli ahdistavaa käydä kirjoittamassa kamun oveen, että "poissa", kun mielessä kävi, että palaakohan koskaan.

Kamalaa olisi kuulla sairastavansa vakavasti, jos vain meinaa äkkiä käydä tarkastuksessa. Vai oliko kaverilla jo aavistus asiasta? Kuitenkin, kyllä varmasti tuntuu maailma pysähtyvän diagnoosin kuullessa vaikka valmistautunut olisi uutisiin, tai tiedon tullessa täysin puun takaa.

No voimia vaan työkaverilles ja ittelles. Varmasti vaivaa, että miten mahtaa kaverin käydä.

Nää on melkein näitä juttuja, että terveenä tarkastukseen ja sairaana ulos.

[Lyyra]

Ikävä.

[Suvi]

Työkaveri lähti aamulla käymään työterveydessä ja kuvitteli palaavansa töihin pikaisesti. Pikainen oli kyllä siirto sairaalaan, sillä diagnoosi on akuutti leukemia. Oli ahdistavaa käydä kirjoittamassa kamun oveen, että "poissa", kun mielessä kävi, että palaakohan koskaan.

No voimia vaan työkaverilles ja ittelles.

Samoin täältä.

----
Itselläni on kevättä rinnassa, enkä tiedä miksi. Ja olen melko väsynyt.

[Nugat]

Mihin nämä kaksi kuukautta ovat kadonneet! Huomenna alkaa arki ja tuntuu, että olin vaan muutaman viikon lomalla. Loma oli kyllä tarpeen, onneksi olen ollut aikaisempina vuosina niin reipas, että koulusta voi olla onnellisena pois. Kannattaa olla hyväksisuorittettuja kaikki yhden jakson tunnit. Ja hankkia siinä samalla työuupumuksen.
Mutta olo on kyllä ristiriitainen. Toisaalta on kiva päästä kouluun aloittamaan hommat, mutta toisaalta... siellä koulussa on niin huono ilmapiiri niin opettajien kuin oppilaiden kesken ja on vain muutama ihminen joiden kanssa voi oikeasti Jutella ja Keskustella. Kämpillekkin on toisaalta kiva mennä, voi taas kokata mitä tykkää. Mutta siellä on inhottava olla yksin, kun tietää, ettei kukana varmasti tule käymään tai mitään. Ja nyt vielä kun on tuo Pikku-elukka, niin sitä on jo valmiiksi ikävä. Viikko on pitkä aika kissan kasvaa, ja se on varmasti jo iso lihava kolli kun kotona käyn. Ja miltä tuntuu elämä ilman kissan raapimispuun-tehtävää?

No oikeasti se viikko menee aina nopeasti, mutta vielä nopeammin menee viikonloppu. Eikä mulla ole edes nettiä!

[Santalaceae]

Otin ohjat omiin käsiini ja vuokrasin asunnon. Myös viimeinen työpäivä vanhassa työssä on takana. Hiukan hirvittää, koska loppujen lopuksi asiat ovat olleet samalla mallilla tosi pitkään, eikä näin isoja muutoksia ole sattunut välttämättä ikinä tai ainakaan moneen vuoteen. Pienellä riskillä mennään, mutta koskapa ei. Parempi sekin, kuin jatkuva odottelu että jotain tapahtuisi. Viime yönä uni tuli jo paremmin kuin pariin kuukauteen, ja ensi viikolla nukun epäilemättä vieläkin paremmin.

Nyt en tiedä mitä tekisin. Huvittaisi pakata kaikki kamat saman tien, ja istua sen jälkeen odottamaan muuttoa - johon kuitenkin vielä kuukausi aikaa, jos asiaa oikein ajattelee. Ai minäkö muka kärsimätön?

[Nugat]

Oikeastaan taisin keksiä, miksi tämä kaksi kuukautta ei tunnu oikein missään.
No, olen sitä lopputyötä miettinyt paljon, tai oikeastaan vasta materiaaleja etsinyt ja pohtinut. Kuitenkin, koska olen ollut lomalla olen tehnyt asioita sillee pikkuhiljaa sillointällöin. Paperit ovat aina olleet tässä työpöydällä levällään ja olen niitä vähän väliä selaillut. Välillä olen kirjoittanut ylös pohdiskelujani. Myös etelä-suomen kirjastoja on kahlattu.
Periaattessa en ole ollut lomalla ollenkaan. Tehnyt näitä kouluhommia vaan pienellä vaihteella, mutta kumminkin.

Tiedän erään bussikuskin joka sairastui burnoutiin. Lääkäri kielsi häntä edes näkemästä bussista kuvia. Hän sitten parani, en tiedä missä ajassa, mutta kuitenkin.

Olisi oikeasti pitännyt pistää itsensä pakkolomalle kertakaikkiaan. Ei mitään ajatuksia koulun tai työn suuntaakaan. Nyt se on myöhäistä ajatella, ja olen sentään jotain saanut aikaiseksi. Mutta onko se kaiken väärtti.

Eli erittäin nuutunut olo.

[teuwo]

Työkaveri lähti aamulla käymään työterveydessä ja kuvitteli palaavansa töihin pikaisesti. Pikainen oli kyllä siirto sairaalaan, sillä diagnoosi on akuutti leukemia. Oli ahdistavaa käydä kirjoittamassa kamun oveen, että "poissa", kun mielessä kävi, että palaakohan koskaan.

Kamalaa olisi kuulla sairastavansa vakavasti, jos vain meinaa äkkiä käydä tarkastuksessa. Vai oliko kaverilla jo aavistus asiasta? Kuitenkin, kyllä varmasti tuntuu maailma pysähtyvän diagnoosin kuullessa vaikka valmistautunut olisi uutisiin, tai tiedon tullessa täysin puun takaa.

No voimia vaan työkaverilles ja ittelles. Varmasti vaivaa, että miten mahtaa kaverin käydä.

Kiitos.
Kaveri lähti hakemaan rautatabureseptia. Sinänsä arvelu oli oikea, hemoglobiini oli matala, mutta lääkkeet on vähän vahvempia myrkkyjä. Kunhan nyt ensin pääsevät selvyyteen siitä, mikä päähaaran alalaji se on ja oikeat myrkyt siihen.

Kaveri taitaa itse olla parhaimmassa jamassa. Mieli suojaa pahimmilta uhkakuvilta ja me vierailijat yritetään näyttää iloista naamaa kamun sängyn reunalla. Töissä voikin sitten itkeä yhdessä muiden kanssa.

Pomo on joustanut tilanteessa todella paljon. Jaettiin tänään vuorot, että kuka käy milloinkin tervehtimässä ja ensimmäinen vierailija vei mennessään läppärin, että kaverilla olisi jotain ajankulua. Itseä harmittaa se, että oma työhuone vaihtui toiseen rakennukseen. Onneksi sähköpostit kulkevat.

[Lyyra]

Huh.
Eilen illalla vajosin johonkin maankoloon, ja mietin pääseekö tästä enää ikinä yli. Kummasti silti pääsin ajoissa ylös sängystä, eikä edes väsyttänyt kummemmin. Jospa sitä päivän kerrallaan jaksaisi. Puhelinsoittoa odotellessa..

[Nugat]

Jotenkin... häiritsevä ja vaivaava olotila.

Pikku-serkkuni oli viikonloppuna synnyttämässä, eikä homma tainnut mennä kovin hyvin. Varma tieto on, että poika on syntynyt, mutta osastolle ei päästetä ketään muuta kuin oma mies. Mummo oli kuullut huhuja, että serkulla rupesi synnytys ottamaan niin kovasti sydämmestä että muttui ihan siniseksi. Synnytyksen lopuksi hänet vietiin ilmeisesti suoraan ohitusleikkaukseen. Lapsellakin taisi tilanne olla yhtä surkea. Lapsi oli kuulemma todella iso, ehkä sitten otti voiman päälle?

Mutta en tiedä. Nämä ovat vielä huhuja niin kauan, ennen kuin kuuluu kunnon uutisia. Noista mummojen jutuista ei tiedä, mutta jotain siellä sairaalassa on sattunut.

Harvoin tätä pikku-serkkua olen nähnyt, ehkä viimeksi aivan lapsena, mutta silti jotenkin huolettaa ja vaivaa.

[Sippura]

Nugat, toivottavasti pikkuserkulla on kaikki hyvin..?

*****
Oli tänäaamuna ihan häkeltynyt olo, kun fiilis oli oikeasti hyvä eikä kotoa
lähteminen harmittanut ollenkaan Viimeiset kuukaudet on taas mennyt
aikalailla alakuloisesti, joten oli ihanaa huomata, että mieli oli keveä.

Suuri osansa parempaan fiilikseen on takuulla nämä ihanat pitenevät päi-
vät ja kohta saapuva kevät. Voi että, mä sitten rrrakastan auringonvaloa
ja kevättä!

[damn]

Koko viikon on ollut jotenkin todella turha olo. Mikään ei kiinnosta ja tekemistäkään ei ole niin olen nukkunut melkein koko ajan.
Aamulla ajattelin, että lähden ihmisten ilmoille, käyn kaupungilla ja haukkaan raitista ilmaa. Huono idea. Kaupungilla alkoi ahdistaa kaikki ihmiset, se ettei ole rahaa ostaa mitään, se että olin kaupungilla itsekseni ja halusin samantien vaan kotiin. Ja kun olin kotona niin seinät meinasi kaatua päälle, joten menin taas nukkumaan.
En tiedä mikä nyt mättää. En osaa olla itsekseni tällä hetkellä, mutta ei ole kavereita joiden luokse mennä, kaikki on jossain muualla paikkakunnilla nyt tai niillä on jotain tärkeämpää tekemistä. Olisi pitänyt matkustaa itsekkin muualle viikonlopuksi niin ei tarvitsisi yksin täällä hajoilla.

Lisäksi ahdistaa tuleva kesä. Pelottaa etten saa kesätöitä. Ja jos en saa töitä niin en ymmärrä miten onnistun hoitamaan vuokra-asiat.

[Nugat]

Nugat, toivottavasti pikkuserkulla on kaikki hyvin..?

Ei ole vielä mitään kuulunut. Lehdessä oli tosin syntyneiden palstalla lapsesta kuva (oikein ihastuttava pulloposki ), mutta lapsella oli jokin laastarin päässä. Ilmeisesti ovat hengissä kuitenkin.

On iloinen olo. Kävin entisellä työpaikallani morjenstamassa ja tuli äärettömän piristynyt olo. Olin jotenkin jännittänyt sinne menoa (mikä näkyi unissakin), mutta hermostuneissuu osoittautui täysin turhaksi.

[Vanilla]

Masentaa, ahdistaa, itkettää. Olen laiska ja tyhmä ja saamaton. Työt on aivan pyllystä taas, kaikki vakkarit vaan huutavat ja tappelevat siellä keskenään. Mun pitäisi jaksaa töissä koko kesä, koska en jaksa hakea muitakaan töitä. Päätin, että kesän jälkeen irtisanon itseni, vaikka mikä olis. Tarvisin lomaa nyt heti, mutten pysty.

Opiskelujuttujakin olisi, mutten saa mitään aikaan, ja sehän se vasta ahdistaakin. Samoin se, että mä vaan lihon ja lihon, vaikka mun piti laihduttaa viisi kiloa.

Näitä fiiliksiä on ollut ilmassa jo pidemmän aikaa, mutta tupakattomuus luultavasti vielä pahentaa niitä. Ehkä tää tästä vielä joskus?