
Theialle jaksamista.






teuwo kirjoitti:
Työkaveri lähti aamulla käymään työterveydessä ja kuvitteli palaavansa töihin pikaisesti. Pikainen oli kyllä siirto sairaalaan, sillä diagnoosi on akuutti leukemia. Oli ahdistavaa käydä kirjoittamassa kamun oveen, että "poissa", kun mielessä kävi, että palaakohan koskaan.
Vai oliko kaverilla jo aavistus asiasta? Kuitenkin, kyllä varmasti tuntuu maailma pysähtyvän diagnoosin kuullessa vaikka valmistautunut olisi uutisiin, tai tiedon tullessa täysin puun takaa.
Varmasti vaivaa, että miten mahtaa kaverin käydä.
Nugat kirjoitti:teuwo kirjoitti:
Työkaveri lähti aamulla käymään työterveydessä ja kuvitteli palaavansa töihin pikaisesti. Pikainen oli kyllä siirto sairaalaan, sillä diagnoosi on akuutti leukemia. Oli ahdistavaa käydä kirjoittamassa kamun oveen, että "poissa", kun mielessä kävi, että palaakohan koskaan.
No voimia vaan työkaverilles ja ittelles.![]()

Ja olen melko väsynyt.
Loma oli kyllä tarpeen, onneksi olen ollut aikaisempina vuosina niin reipas, että koulusta voi olla onnellisena pois. Kannattaa olla hyväksisuorittettuja kaikki yhden jakson tunnit.
Ja hankkia siinä samalla työuupumuksen.
Ja nyt vielä kun on tuo Pikku-elukka, niin sitä on jo valmiiksi ikävä. Viikko on pitkä aika kissan kasvaa, ja se on varmasti jo iso lihava kolli kun kotona käyn.
Ja miltä tuntuu elämä ilman kissan raapimispuun-tehtävää?

Nugat kirjoitti:teuwo kirjoitti:
Työkaveri lähti aamulla käymään työterveydessä ja kuvitteli palaavansa töihin pikaisesti. Pikainen oli kyllä siirto sairaalaan, sillä diagnoosi on akuutti leukemia. Oli ahdistavaa käydä kirjoittamassa kamun oveen, että "poissa", kun mielessä kävi, että palaakohan koskaan.
Kamalaa olisi kuulla sairastavansa vakavasti, jos vain meinaa äkkiä käydä tarkastuksessa.![]()
Vai oliko kaverilla jo aavistus asiasta? Kuitenkin, kyllä varmasti tuntuu maailma pysähtyvän diagnoosin kuullessa vaikka valmistautunut olisi uutisiin, tai tiedon tullessa täysin puun takaa.
No voimia vaan työkaverilles ja ittelles.Varmasti vaivaa, että miten mahtaa kaverin käydä.

Varma tieto on, että poika on syntynyt, mutta osastolle ei päästetä ketään muuta kuin oma mies. Mummo oli kuullut huhuja, että serkulla rupesi synnytys ottamaan niin kovasti sydämmestä että muttui ihan siniseksi. Synnytyksen lopuksi hänet vietiin ilmeisesti suoraan ohitusleikkaukseen. Lapsellakin taisi tilanne olla yhtä surkea. Lapsi oli kuulemma todella iso, ehkä sitten otti voiman päälle?
Viimeiset kuukaudet on taas mennyt 

Sippura kirjoitti:Nugat, toivottavasti pikkuserkulla on kaikki hyvin..?
), mutta lapsella oli jokin laastarin päässä. Ilmeisesti ovat hengissä kuitenkin.
Kävin entisellä työpaikallani morjenstamassa ja tuli äärettömän piristynyt olo. Olin jotenkin jännittänyt sinne menoa (mikä näkyi unissakin), mutta hermostuneissuu osoittautui täysin turhaksi.Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa