Ei kuule yhtään tyhmää!
Mäpä olin viime viikon torstaina semmoisessa hoidossa, jossa mun äiti käy säännöllisesti. Olen yrittänyt vuosien aikana puhua noille mua hoitaville lääkäreille, että laittais mulle edes kerran maksusitoumuksen sinne. Mutta ei. Ei voi ja ei pysty ja ei sitä ja ei tätä. En enää ole edes jaksanut taistella siitä, kun se on aina vaan ei, ei, ei.
Nyt pääsin käymään äidin ajalla, kun se itse ei päässyt.
Ihan taivaallista
Kyse on lymfahoidosta, jossa terapeutti aktivoi kosketuksella lymfapisteitä eli yksinkertaistettuna nestekiertoa. Pistää aineenvaihdunnan liikkeelle ja vaikka mitä muuta. Terapeutti käsitteli mun pään aluetta ja selän aluetta. Tunnin.
Ihan taivaallista. Ensin tuntui kun sen kipualueen ympärille olisi muodostunut muuri. Että se pistää hanttiin, eikä suostu siihen hoitoon. Olin aivan jäykkä ja jännitin toista jalkaa. Kädet alkoivat ensimmäisenä kihelmöimään ja lämpöaalto iski päälle. Ekana. Sitten kun vaihdoin asentoa ja terapeutti käsitteli kylkeä, tuli kylmä. Välistä tuntui että koko kroppa on täynnä koppakuoriaisia ja matoja ja sitten taas pehmeyttä ja valoa. Kipeämpi jalka sätkähti pari kertaa ja kipu laantui.
Ihan oikeasti; kipu laantui!!
Kyllä se väsyttikin, mutta sitä unohti hetkeksi sen oman paskan liikuntakyvyn tai kyvyttömyyden.
Koko kroppa oli ihan rento!
Myöhemmin päivällä oli fysioterapia, jossa terapeutti hämmästeli rentoutta ja kerroin mistä on kyse. Se oli ihan hämmennyksissään ja outo.
Venytti mun jalkoja, joka helpotti vielä vähän sitä kipua.
Eilen oli illasta selkä vähän normaalisti kipeä. Painoi ja kalvoi ja särki jalkaa. Eilen oli sunnuntai. Hoito oli torstaina.
Tänään olen nostanut paljon ja tehnyt päivän mittaan lukemisen ohella noita treenijuttuja.
Nyt on vähän painoa ja särkyä. Kädessä.
Ensi viikolla on toinen hoitoaika
Ihan käsittämätön kokemus. Vielä toistaiseksi.