

Maha sekaisin ja eilen oli räjähtävä kuume-hetki, lähes 39 astetta.
Sit se laski ja oli sit siinä. Maha on edelleen sekaisin mut olo ihan pirteä. Mutta ei musta taida olla huomenna vielä töihin menijäksi, mähän pyörryn heti kun en ole syönyt pariin päivään juuri mitään.
Taas on vain hankala olla hyvällä omatunnolla kotona, kun olo on suht jees. Huono, huono epämotivoitunut työntekijä (joka olenkin
). Mut en mä haluis, että muut ajattelisivat niin. Toivottavasti.
Kun ei tää tahallista ollut kuitenkaan.
) jälkeen eksyimme vielä The B and the Bandin yllärikeikalle paikalliseen "baariin".

Mutta mieluummin näin kuin norossa. 
) ja se on välistä ollut niinkin herkkänä, että suihkun painekin on ollut liikaa. Need to say more? Kibaya kirjoitti:Kipu jäi siihen huoneeseen. Kyllähän se tökkiminen ja manipuloiminen sattui, mutta ei liikaa. Lisäksi sain vahvistusta siihen, ettei siellä fysioterapiassa pidä tehdä semmoisia juttuja mitkä sattuu enemmän kuin se käsittely. Tai sattuu eri paikkaan! Mikä oli aika jännä havainto tässä kipujen ja koukkujen keskellä. Ei siis sillä suomalaisella "tervettä kipua"-linjalla, vaan saa tuntua, muttei sattua.
Maija kirjoitti:Kibaya kirjoitti:Kipu jäi siihen huoneeseen. Kyllähän se tökkiminen ja manipuloiminen sattui, mutta ei liikaa. Lisäksi sain vahvistusta siihen, ettei siellä fysioterapiassa pidä tehdä semmoisia juttuja mitkä sattuu enemmän kuin se käsittely. Tai sattuu eri paikkaan! Mikä oli aika jännä havainto tässä kipujen ja koukkujen keskellä. Ei siis sillä suomalaisella "tervettä kipua"-linjalla, vaan saa tuntua, muttei sattua.
Ottamatta kantaa Kiban tilanteeseen totean, että tässäkin on monta monessa, sillä toisilla käsittelyn aikainen kipu on sitä ns. tervettä kipua ja toisilla kivuliaat liikkeet ja käsittelyt vain provosoivat jo olemassa olevaa kipuaistimusta. Ammattitaitoinen terapeutti kyllä osaa erottaa, milloin on kummasta kyse. Perussääntönä on, että jos rasituksen tai käsittelyn jälkeisestä kivusta palautumiseen siihen niin kutsuttuun normaalitilaan menee koko ilta ja yö, se ei ole enää tervettä. Pääasia kuitenkin on, että keinoista riippumatta itse saa apua tilanteeseensa.
Nykyisin kuntoutuksessa vallitseva suuntaus on, että potilaita kehotetaan liikkumaan ja toimimaan kivusta huolimatta. Tätä potilaan kannalta ajatellen korostetaan ehkä liikaakin, mutta sille on syynsä: monet ihmiset ihan ymmärrettävästi pelkäävät kivun tarkoittavan lisääntynyttä riskiä uusiin vammoihin tai oman tilanteen pahenemiseen, jolloin esim. kipeää kättä käytetään yhä harvemmin toiminnallisuuden ja lihasvoiman kustannuksella. Lihastasapainon häiriintyminen taas voi johtaa vielä pahempiin ongelmiin.
Teen opparini kivusta, siksi täällä turisen.

Peruin tälle päivälle varaamani joogankin, kun en tiedä oliko myös eilisellä joogalla myötävaikutusta näihin (ainakaan se ei näemmä auttanut, vaikka yleensä niin tuntuisi olevan
). Ehkä teen silti kotona varovasti jotain, mutta jos ei nyt sellaista puoltatoista tuntia kuitenkaan.

Jaksamista!
Pvi kirjoitti:Pahan mielen myötätunto.
Saikun jatkuminen antaa ehkä mielikuvan, että sama jatkuu vielä pitkään. Jos se olisinkin sairastamisen sijaan paranemis- ja kuntoutumislomaa?
Työtä on monenlaista. Kun on sen aika, haaveilu, ideointi ja tulevan valmistelu on myös työtä. Ei kaiken tarvitse tapahtua heti. Kymmenen vuotta sitten alulle pistetty siemen voi poikia pienen projektin, joka saa ehkä jatkoa parin vuoden päästä.



)
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa