Euforiat ja ahdingot - eli kaikenlaiset tuntemukset

[Shay]

Mulla on kiva fiilis. Ei pitäis olla, sillä olen taas vaihteeksi sairaana ja tein töissä puoli päivää turhaa työtä, kun ohjeistusta ei oltu päivitetty.
Olen vetänyt yliannostuksen positiivisia affirmaatioita ja ne näyttävät toimivan. Elämä on kivaa enkä minä ole huono ihminen.

[marenkienkeli]

Entinen kiusaajani avautuu fb:ssä siitä, miksi laihoja, bodaavia tai itsestään huolta pitäviä on "ok" haukkua. Veri kyllä kiehahti ja pahasti. Joo-o. Tuomitsee muut ja silti on koko yläasteen nälvinyt laihuudesta luokkakaveria. Tekisi mieli avautua, mutta en viitsi. Ahdistaa.



Tekisi mieli kysyä, miksi yläasteikäisen x:n mielestä oli ok haukkua laihaa ihmistä lähes joka päivä.

[Kibaya]

auttaisiko se sitä ihmistä näkemään oman ristiriitaisuutensa jos kysyisit?

[marenkienkeli]

Jaa-a. Olen nähnyt kyseisen ihmisen joskus 5 vuotta sitten. Ei vaikuttanut samalta ihmiseltä kuin ennen. Lisäksi sen jälkeen on useampi muksu putkahtanut maailmaan ja elämä vakiintunut. Eli toisaalta hän jopa voisi tajuta. Toisaalta en luota yhtään siihen, että hän olisi muuttunut riittävästi. Luulenpa, että tyyppi on tiedostetusti tai tiedostamatta unohtanut, miten idioottimaisesti toimi aikoinaan. Ja vastaus Miksi-kysymykseen on kuitenkin tiedossa. Huonon itsetunnon omannut, laihtua halunnut ja huonosti koulussa menestyvä tyttö oli kateellinen, kun minä olin langanlaiha, vaikka söin paljon. Ja lisäksi pärjäsin erinomaisesti koulussa.

Ehkä on parempi jättää asia sikseen. Mietin tosin myös poistaisinko kyseisen ihmisen fb-kavereistani. En saa enää tyydytystä hänen päivitystensä lukemisesta, kun hänellä menee nykyään ihan hyvin. (Tulee huono omatunto, kun ajatteleekin omaa vahingoniloa, jota on välillä tuntenut. ) Jossain vaiheessa luulin jo antaneeni anteeksi, mutta ei se taida olla totta.

[marenkienkeli]

No, nyt on vastausviesti laitettu. Olin sentään sen verran fiksu, että laitoin vastaukseni yksityisviestillä. Vaikka olikin teininä idiootti, ei ehkä ansaitse julkista teilaamista. :sädekehän kiillotus: Tuli tuo viesti sen verran moneen kertaan kirjoitettua, että ehkä siitä tuli ihan hyvä. Ei liian syyllistävä tms.

Toivottavasti saan hyvän vastauksen. Ehkä se auttaisi eteenpäin ja saisin joskus annettua anteeksi.

[Kibaya]

Olen itsekin miettinyt miten sitä suhtautuisi niihin kiusanneisiin ihmisiin. Viidestä tytöstä olen tavannut kaksi, mutta ei heihin ollut oikein mitään reaktiota, kun se jengin pääpiru ei ollut paikalla. Nämä kaksi olivat muutoinkin vain sitä hiljaista osiota, eivät sitä joka kävi tavaroihin käsiksi tai hoiti kiusaamista aktiivisesti.
En ole jutellut kiusaajani kanssa meidän poismuuton jälkeen. Ehkä ihan hyväkin niin, ehkä ei, en tiedä. Toivottavasti saat hyvän keskustelun aikaan.

[marenkienkeli]

Yllättävän hyvä keskustelu oli. Ja lopputulema viestittelyssä oli se, että hän saa anteeksi. Ei ehkä tänään, mutta ehkä kuukausien tai vuosien kuluttua.

Ja erinomainen asia oli se, että hän sanoi yrittävänsä kaikin keinoin välttää se, että hänen lapsensa toimisivat samoin kuin hän aikoinaan itse toimi. Hienoa, että ihminen on tajunnut asiat, katuu ja vielä yrittää auttaa seuraavaa sukupolvea välttämään samat virheet. Ja kaikki nuo asiat tulivat hänen suustaan eikä minkään kalastelun tuloksena. Joten ehkä tässäkin on toivoa.

Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että tuo viestittely auttoi ihan hitosti. Edelleenkään mun ei tarvitse hänestä pitää (muutenkaan ei kemiat oikein kohtaa), mutta ehkä jonain päivänä voin jopa ajatella hänestä neutraalisti. Ja ehkä voin oikeasti antaa anteeksikin.

[marenkienkeli]

"Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen."
Antoine de Saint-Exupéry - Pikku prinssi

Mieheke tulee viikonlopuksi kotiin. Taas on perhosia vatsassa ja melkein kyynel silmässä, kun tietää, ettei enää kestä montaa tuntia, kun nähdään.

[theia]

uaAgH, miten sitä saisi itseänsä niskasta kiinni? tuntuu että duunin jälkeen on aivan naatti, enkä jaksa tehdä mitään. koskaan. pitäis siivootiskaapyykkää, mutta jotenkin vaan en saa itsestäni irti, vaan löhöän vaan sohvalla. vaan sillon kun mieskin on kotona ja tekee mun kanssa, niin saan itestäni irti
Sitten pitäis aloittaa myös uudestaan laihis/terveellisempi elämä. saada joku rytmi tähän kaikkeen, jolloin niitä olis helpompi noudattaa kun kaikelle olis oma aika ja tekis samalla tavalla joka päivä.
little steps? missä olis se eka pieni askel? jotenkin kaikkea on vaan niin kamalan paljon, että näen vaan kehitettävää kaikkialla ja en osaa tarttua mihinkään.

[Lyyra]

Entä jos vain antaisi itselleen luvan löhötä? (Paitsi tietenkin jos kumppani pahastuu, niin se voi olla hankalaa.) Kyllä ne tiskit ja pyykit odottaa. Ja sitten tekee, kun alkaa kiukuttaa niin paljon, ettei jaksa enää katsella tiskivuoria yms.

Tai vaikka sen terveellisemmän elämän osalta, jos se eka pieni askel olisi edes 10 minuuttia jotain jumppaa siinä telkkarin katselemisen lomassa? Ihan pikkumääräkin on parempi kuin ei mitään.

[marenkienkeli]

Pienetkin askeleet ovat hyviä alkuja. Huoneeni on ollut totaalisen kaaoksen vallassa. Joululoman jälkeen päätin, että minun on laitettava joka päivä vähintään yksi (1) tavara oikealle paikalleen. Kun sitä oli tarpeeksi kauan tehnyt, eilen vihdoin iski inspiraatio ja sain huoneen jo melko siedettävään kuntoon. Aikaisemmin vain ei ole pystynyt, kun on ollut sellainen loman jälkeinen masennus, kun Mieheke ei ole ollut täällä.

Elämä alkaa olla taas raiteillaan. (Jaksaa laittaa ruokaakin. Ja olla töissä tarvittaessa yli 8 tuntia.) Theia, ehkä se, että töissä pikkuisen helpottaa, auttaa myös saamaan vapaa-ajan jossain vaiheessa kuntoon. Älä ole itsellesi liian ankara.

[Emilia]

Tai vaikka sen terveellisemmän elämän osalta, jos se eka pieni askel olisi edes 10 minuuttia jotain jumppaa siinä telkkarin katselemisen lomassa? Ihan pikkumääräkin on parempi kuin ei mitään.

Tästä tulikin mieleen, että kokeile Theia 7 minute workoutia! Juutuubissa: https://www.youtube.com/watch?v=ECxYJcnvyMw
Ton saa myös iLaite ja Android sovelluksena, jos haluaa asentaa johonkin härpäkkeeseen. Me tehtiin tuota joskus yhdessä Pomppiksen kanssa ja se oli hyvin piristävää. Pitäisi varmaan itsekin aloittaa taas.

Juotko tarpeeksi vettä? Kannattaa myös syödä säännöllisesti muutaman tunnin välein. Ite huomasin, että liian vähäinen veden juonti ja epäsäännöllinen ruokailu aiheutti mulle juuri tuollaista saamattomuutta. Eikä se ole niin justiinsa, jos joskus on pyykit pesemättä. Kyllä se tekemisen puuska joskus tulee.

Mulla on ekan kerran pariin vuoteen valtava halu pestä ikkunat. Kiitos erään aurinkoisen päivän.

[L-S]

Vaikka vinkki ei mulle ollut osoitettukaan, tein seitsemän minuutin treenin! Tuli ihan energinen olokin. Sitten kun vielä tekisin sen joskus toistekin, enkä vaan tätä yhtä kertaa... Mutta aika näppärä, ja just sen verran mitä voin tällä hetkellä juuri ja juuri kuvitella tekeväni. Vettä pitäisi myös muistaa juoda enemmän.

Jonkinlaista saamattomuutta on mullakin ilmassa. Enimmäkseen suosin tota Lyyran ehdottamaa taktiikkaa, että annan itselleni luvan löhötä, ja sitten jossain vaiheessa tulee tunne, että pakko siivota kuitenkin keittiö. Mutta ärsyttävää sekin pidemmän päälle on. Sori, ei ole tarjota mitään hyviä vinkkejä. Muuta kuin sama minkä muutkin ovat sanoneet, että liiallinen ankaruus itseään kohtaankaan ei ole hyvä, koska siitä tulee sitten taas vaan enemmän saamattomaksi. Mutta jotenkin pitäisi löytää se tasapaino, mun ainakin.

[theia]

Argh. Tuli yhtäkkiä tässä töissä istuessa ihan kamala huonon olon pyyhkäisy. Yhtäkkiä vain silmät täyttyivät kyynelistä kun aloin ajatella että kuinka oon niin kypsä olemaan täällä töissä. Olin ns tyytyväinen kun mietin että ihan ok:han mun täällä on olla, mutta sitten kun tuli tuo "laitan hakemuksen, mitäs jos tärppäisikin" -juttu (ja sitten en taaskaan päässyt edes haastikseen) niin alkoi se ok-fiilis karista.

No, onneks duuni on sellaista että 75 % ajasta mun on ihan hyvä olla, ja eikä mua edes sillä tavalla vituta töihin lähteä, mutta mietin nyt näitä omia valintoja että mitäs nyt.

[marenkienkeli]

Jaksamista.

[Kibaya]

theia
Onko sun mahdollista hakea jotain sisäistä siirtoa tai työkiertoa toisessa yksikössä?

--

Mun tiistai on ollut aika syvässä vedessä puljaamista. Vaikka ulkona paistaa aurinko, mun sisäinen olotila on tosi musta. En näe tulevaisuudessa mitään odottamisen arvoista, enkä koe että mistään toimenpiteistä olisi mitään hyötyä mun elämäntilanteen muuttamiseksi. Olen yrittänyt pitää pahimpia negatiivisia ajatuksia poissa, mutta aina silloin tällöin ne hyökkää päälle eikä tee mitään. Väsyttää ihan hirveästi ja särkee päätä Mut ihan sama, ei kiinnosta. En vaan jaksa.

[theia]

Perkeleen duuni.

Kun oppis irrottautumaan tästä fiiliksestä. Olemaan huomioimatta sitä. Antaa sen vaan olla.

[Pascal Lemoix]

On se niin kivaa tapella työttömyyskassan kanssa. NOT.

#Nyt vituttaa! #Saattaa olla, että riipasen kovan kännin tänään.

[L-S]

Osanottoni Pascalille
Joo, en itsekään taas odota tätä kovinkaan innostuneesti.

[marenkienkeli]

En ole koskaan ollut erityisen mustasukkainen ihminen. Nyt olen kuitenkin kehittänyt pahemman sortin mustasukkaisuuden. Ja se jos mikä ottaa päähän ja ahdistaa.

Mieheke viettää tällä hetkellä melko usein aikaa kaverinsa kanssa, joka sattuu olemaan nätti tyttö. Ja minä olen siitä mustasukkainen.

Tiedän, että ainakin osittain taustalla on negatiivinen ensivaikutelma, joka ei meinaa väistyä. Kun kokee ensitapaamisella musiikkimakunsa lytätyn ja nirppanokka vain maistelee keittoa eikä suostu maistamaan keiton katkarapuja, joita ei siis ole aiemmin koskaan syönyt ( ), ensivaikutelma on: ärsyttävä, nirppanokkainen teiniprinsessa (joka ei tosin edes ollut tuolloin enää teini). Tuon tapaamisen jälkeen prinsessa on kyllä kehittynyt parempaan suuntaan, mutta en ole edelleenkään vakuuttunut. Miksi ihmeessä joku (ja vieläpä Mieheke) jaksaa viettää aikaa kyseisen ihmisen kanssa...pahimmillaan (eli tällä hetkellä) viikottain? Eikä asiaa auta se, että tiedän Miehekkeen olevan häneen ihastunut, missä ei ole mitään väärää. Ihastuksia saa tottakai olla, mutta mun on mahdoton samaistua siihen, kun ensivaikutelman jäljet ovat syvällä. Aiempi ihastus mun on ollut helppo hyväksyä, sillä kyseinen tyttö oli minunkin mielestäni ihan mukava. Ehkä asiaa auttaa myös se, että hänen kanssaan ei aikaa vietetä niin usein.

Ja kyllä, olemme keskustelleet asiasta Miehekkeen kanssa kunnolla, mutta näköjään mustasukkaisuus taas puskee pintaan, kun Mieheke (kai) viettää aikaa hänen tai hänen+ parin muun kaverin kanssa - en ole varma - aikaa.

Mä en tiedä mitä ajatella. En mä osaa käsitellä tällaista mustasukkaisuutta. Kun Mieheke on tuon tytön kanssa, mun on vaikea keskittyä mihinkään kovin pitkään. Jossain vaiheessa vaan iskee ahdistus ja kauhuskenaariot siitä, mitä kaikkea petollinen prinsessa yrittää tehdä ja miten hän yrittää vietellä Miehekkeen. Tämä kaikki, vaikka luotan täysin Miehekkeeseen. Mutta ei se kateellisuutta ja mustasukkaisuutta vähennä.

Kuinka selvitä mustasukkaisuudesta?

[Shay]

Voimia, mare.

[Emilia]

Marengille

Mustasukkaisuus on viheliäinen tunne. Valitettavasti en osaa auttaa, koska itse pääsin siitä eroon vasta, kun erosin (pettäjä)eksästä. Omasta itsetunnosta se kai on eniten kiinni, vaikka mua ainakin auttoi paljon myös uudessa suhteessa vastapuolen luotettavuus ja se, että uskalsin luottaa siihen ja samalla itseeni.

[marenkienkeli]

Kiitos molemmille, kyllä tää jossain vaiheessa tästä. En ole kovinkaan mustasukkainen ihminen, koska sille ei ole mitään tarvetta. Ja juuri siksi tämä hämmentää. Luotan kuitenkin siihen, että tuo tunne helpottaa ajan kanssa. Onneksi Miehekkeen kanssa voi tuostakin asiasta puhua avoimesti, täysin syyllistämättä häntä, koska mun pään sisällä tämä ongelma on. Kyllä tää tästä.

[Kibaya]

Musta on hienoa kuulla että teillä on noin toimiva kommunikaatio.

Mustasukkaisuutta voi lähestyä siltäkin kannalta, että onko se joku egon väärin tulkitsema viesti joka saa aikaan tuon epäilyn. Kyse kun ei tunnu olevan Emilian kaltaisessa tilanteesta missä (pettäjä)eksän kaltainen tyyppi antaisi aihetta. Mun ja Hymiömiehen (voi tsiisus mikä hölmöily sekin oli ) välejähän hiersi se että tää tyyppi kertoi aika aikaisessa vaiheessa pettäneensä tosi monia ja niin edelleen. Mikä jätti kyllä heti semmoisen kalvavan fiiliksen. Varsinkin sitten kun se käytös muuttui niin mun mustasukkaisuus ja epäilyt oli heti pinnassa. Tokihan mä pidin sitä vaan omana päänsisäisenä itsetuntokamppailuna, eikä sillä niin väliä enää olekaan mitä se oli.
Pointti oli vaan se, että jos vastapuoli antaa aihetta epäillä, niin tottahan egon puolella mieli epäilee.
Jos taas saa selvitettyä onko se epäily tätä egon tuomaa viestiä niin se ehkä avaa itselle ymmärrystä omiin tunteisiin.

[marenkienkeli]

Kiitos Kibsillekin!

Ei ole mitään kunnollista syytä epäillä. Tai käytännössä ei mitään syytä. Joku itsetunnon laskupiikki tässä on tosin vissiin ollut erinäisistä (pääasiassa Miehekkeestä riippumattomista) syistä johtuen, mikä ehkä saattaisi vaikuttaa asiaan. Nyt on kyllä hyvä mieli, mutta katsotaan sitten, kun Mieheke näkee kaveriaan uudelleen. Voi olla, että ole taas ihan hermoheikko. Tai sitten tää alkaa helpottaa.