Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[Lyyra]

Mä oon vähän paininut tuon kanssa. Aina oletetaan että naiset menee naosten kanssa ja miehet miesten kanssa. Mä oon ollut yötä sujuvasti molempien luona mutta tuntuu että miehen luona yöpymistä saa selitellä enemmän. Tunne voi olla pelkäsrään mun korvienvälinenkin, mutta mitenkähän siitä pääsisi eroon?

[Pvi]

Joo, saa selitellä ja saa myös harjoitella olemaan todella selkeä miehille, että tää nyt on ihan nukkumista vaan.

Yrittänyttähän ei kuitenkaan laiteta, paitsi ehkä joskus.

[Kibaya]

Mä oon näissä niin käsi
Nukkumapaikka on nukkumapaikka ja hommailut on erikseen.
Jos joku kysyy saako hän jäädä yöksi, niin kyllä siinä pitää jotain väreilyä olla ennen sitä nukkuma-vaihetta. Että jos on illan aikana ollut metritolkulla väliä ja kivaa kaverimielessä, niin en mä peittoni kulmaa raota.
Olenkohan mä ollut jotenkin sitten pihtari tähän asti

Mutta miksi pitää selitellä?
Kenelle?
Tää on taas näitä ikuisuuskysymyksiä, joista hankaluudet lähtee helposti.
Tämän Lyyran mainitseman yleisen olettamuksen vuoksi onkin välistä hankaluuksia. Mitäpä jos ainoa kaveri paikassa x onkin mies. Pitääkö silloinkin ahtautua naisseuraan nukkumaan?
Mä olen jopa nukkunut miehen kanssa samassa sängyssä ilman mitään eroottista latausta tai virettä. Saaplari, taisi olla vielä saman peitonkin alla. Eikä sitä selitelty Eikä olisi seliteltykään. Nukkuminen on nukkumista - hommailut ihan erikseen
Ei niitäkään tartte mun mielestä kenellekään selitellä

[marenkienkeli]

Mäkin olen useampaan otteeseen nukkunut miespuolisen henkilön kanssa samassa sängyssä ilman, että meillä oli mitään. Jatkoilla ei ollut kaikille sänkyä tai patjaa, joten siinä sitä sitten nukuttiin samalla 80 cm leveällä sängyllä. Kyseinen kaverini ei ole mikään pieni mies, joten siinä sitä sitten oltiin kyllä aika tiiviisti ja luonnollisesti peitto oli yhteinen. Samaisen tyypin vieressä olen nukkunut useampaan otteeseen ilman, että meillä on ollut mitään kipinää. (Joskus kyllä oli, mutta se lopahti alta aikayksikön.) Kerran nukuin ystävättäreni sängyssä niin, että ystävättäreni nukkui toisella laidalla, minä toisella ja hänen miespuolinen kaverinsa välissämme. Eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Ehkä mielenkiintoisin nukkumisjärjestely oli 3 ihmistä (aika suurella) sohvalla: miespuolinen tuttu, minä hänen vieressään ja toinen ystävättäreni puolittain selkäni päällä. En näe vieressänukkumisessa mitään kovinkaan ihmeellistä.

Kyllä minullakin on pinttyneitä ajatuksia siitä, että miespuolisten kavereiden kanssa ei muka saisi nukkua tai sitä ei ainakaan kannata kovin monille kertoa. Vaikka mä oon kuitenkin melko vapaamielinen näissä asioissa. Usein esimerkiksi saunon miespuolisten kavereitteni,isän tai veljien kanssa, eikä siinäkään ole mitään ihmeellistä. Moni tosin katsoo kieroon, jos tästä asiasta kertoo.

[Mr. Smith]

Elämäni alkaa muistuttaa jotain kieroutunutta versiota tästä Hämärän Rajamailla-jaksosta...

Tässä ja muissakin tapauksissa jos nainen pyytää nukkumapaikkaa, oletan hänen tarkoittavan vain ja ainoastaan nukkumapaikkaa. Hei, vaikka vaikutankin epätoivoiselta, se ei merkitse että olisin helppo

Sohvallani (on kuulemma mukavampi kuin vuoteeni) on nukkunut useita naishenkilöitä, ja mitään ei ole tapahtunut enkä olettanutkaan mitään tapahtuvan.
Olen liian yksinkertainen ymmärtääkseni vihjailuja, "rivien välejä" tai bluffia: jos pyydät päästä nukkumaan, selvä, tuon puhtaat lakanat ja tyynyt, hyvää yötä

Lähinnä (palatakseni tapaukseeni) kaipasin sitä että olisin voinut keskustella ja arvioida mahdollisuuksia k.o. henkilön kanssa rauhassa, ilman turhia treffailu-paineita niskassa. Me kun aina satumme tapaamaan silleen huonosti että henkilökohtaiselle keskustelulle rauhassa ei ole tilaa/aikaa.

Mutta alkujärkytyksen jälkeen uusi suunnitelma alkaa hahmottua päässäni...

[damn]

Suurin osa kavereistani tuntuu nykyään olevan miehiä ja koska siis luonnollisestikin vietän heidän kanssaan paljon aikaa, niin on myös luonnollista, että nukutaan usein samassa kämpässä ja joskus samassa sängyssä ja saman peiton alla, mikäli tilaa on niukasti. Nukkuminen tarkoittaa nukkumista ja säpinät jätetään ihan muille tyypeille. Tuntuu tosiaan, etteivät kaikki välttämättä aina ymmärrä/katsovat pahalla jos kertoo olleensä kaveripoikien luona yötä. Mutta en jaksa välittää ja on tutut pikkuhiljaa huomanneet, että minä vaan satun olemaan niitten poikien kaveri ja ei tapahdu mitään vaikka meidät samaan sänkyyn laittasikin nukkumaan.

[Pvi]

Jos ihmisiä on useampi ja tilaa vähän, niin tottakai silloin tungetaan sovitellaan eikä muhinoida kuhinoida, kun on yleisöä.
Mutta entä jos on kahden? Smitherssi tarjoaa peitot ja tyynyt niinkuin herrasmies, mutta oman kokemukseni perusteella joillekin (suurimmalle osalle) saa hyvin selkeästi sanoa, että toinen nukkuu lattialla ja toinen sängyssä. Usein vieras saa valita mieluisemman paikan.
Mutta ehkä mulla ei olekaan kaveripoikia, kun ne joihin olen itse ollut ihastunut. Niin ja sitten kavereiden poikkikset, mutta ne ei ole yksinään mun luona yötä.

[Lyyra]

Mä oon ollut yötä perheellisen miespuolisen kaverin luona, mutta ei siinä kyllä meidän keskenämme tarvinnut määritellä mitään järjestelyjä. Mä nukuin sohvalla olohuoneessa, kaveri nukkui sängyssään makuuhuoneessa. Sitten taas kun yhteisten kavereiden kanssa on tästä ollut puhe, tunnelma on ollut vähintäänkin vaivautunut.

[Pvi]

Eiku on mun luona ollut kaverin mies ihan ittekseen ja oli ihan selvä homma. Madonna lopetti laulun, peti oli valmiina ja mä heräsin sen verran, että kävin avaamassa alaoven. Selkeää, mukavaa ja helppoa, niin ja ennenkaikkea mukavaa saada seuraa aamupalapöytään!

Ystävien miesten suhteen homman luulisi olevan koko kaveripiirille selkeä. Jos jotain salasuhde virityksiä olisi, niin ei kai silloin yökyläilyistä kertoisi kevyesti sivulauseessa. Ja jos kaverin miehen kanssa on suhde, josta kehtaa puhua ääneen, niin olisi kai siitä näkynyt jotain merkkejä jo aiemmin.
Aikamoinen superrakastuminen saisi muuten olla, jos on valmis uhraamaan ystäväpiirinsä ihastumiselle.

[Kuolo]

Mistä se Pvi noita miehiä oikeen löytää? Vai ootsie vaan niin himottava, että herrasmiehen elkeet katoaa samantien?

[Pvi]

Ehkä mulla vaan on liian pieni ja siten vääristynyt otos.
Pitää siis siivota ja ruveta majoittajamartaksi! Ja ostaa hyvät yöhousut ja säkkipaita, ettei yöshortsista pilkoittava säären ja reiden määrä ole hämmentämässä vieraan (tai isännän) iltatoimia.

[Aurora B.]

Mistä Kuolo oikein puhuu?


Mä olen nukkunut milloin millaisessa poppoossa ja kombinaatiossa, mutta en kyllä muista selitelleeni kellekään koskaan mitään. Toisaalta ei tullut mieleeni tapausta, missä olisin ollut varattu ja nukkunut toisen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa samassa tilassa kahdestaan. Kellepä sitä silloin mitään selittelemään?

Kerran on tullut vastaan tapaus, missä yökylään tullut mies ilmeisesti oletti, että mä silkkaa ystävällisyyttäni päästän puolitutun tyypin (kaverin kaveri) kotini suojien lisäksi myös vällyjeni väliin. Nätisti yritin toimittaa, että jos nyt ei kuitenkaan, mutta tyyppi taisi ottaa nokkiinsa, humalapäissään oli. Aivan sama, pistin sen sitten ilman aamupalaa pihalle ja päätin, etten tee enää tuollaisia kaveripalveluksia. Oma kaverini oli siis pyytänyt köyhälle opiskelijakaverilleen yösijaa joidenkin festarien tms. kinkereiden ajaksi.


Mun mielestä ei tarvitse luopua kaveripiiristä ihastumisensa takia, mutta voisi kyllä yrittää ajatella asiaa myös sen toisen osapuolen kantilta. Muistan olleeni äärimmäisen hämmentynyt, kun exä (jo siis tapahtuman aikaan) soitti ja itki mulle, kun sen naisystävä oli kehittänyt riidan "ihan olemattomasta". Exä oli ollut viihteellä ja päätynyt toisen exänsä luo yöksi, "ihan vaan nukkumaan". Vaikka siis asui samassa pikkukaupungissa ja miespuolisia kavereitakin asui joka nurkalla. Exästä oli outoa, kun naisystävä kilahti, kun kuuli asiasta mutkan kautta aamutuimaan, ennen kuin exä oli ehtinyt kotiin kertomaan asiasta

Tyyppi ei kyllä multa saanut suuren suuria sympatioita, varsinkin koska ei ollut osoittanut mitään erityisiä lahjoja yksiavioisuuteen meidänkään suhteessa


No joo. Niin kuin kaikki ihmissuhdeasiat, nämäkin on tapauskohtaisia, mitä vapauksia tai rajoituksia kukin partnerilleen/suhteelleen asettaa. Muilla sen sijaan ei pitäisi olla mitään asiaa toisten nukkumajärjestelyihin, sisälsi ne sitten vehtailua tai ei.

[Niina-Maria]

Itselläni on parisuhde asiat pyörinyt viime aikoina mielessä kovastikin.
Tuntuu, että tunteet toista kohtaan on vaan hiipunut ja mikään ei tunnu miltään. Onneksi sain
muutama päivä sitten puhuttua asiasta ja se helpotti omaa oloani, kun sain sanottua. Nyt on
jotenkin semmonen fiilis, että ollaan vaan ja ihmetellään, että mitä tapahtuu.

No nyt ei enää olla ja ihmetellä vain. Toinen osapuoli menee huomenna kirjoittamaan
vuokrasopimuksen.

[damn]

Olen vain niin onnellinen.

[päivänpolttaja]

Mullapa on lauantaina treffit.

[marenkienkeli]

Oi, kivoja treffejä!

Ja onnea sydämmistelevälle Damnille.

[Shay]

Onnea dammikselle ja treffionnea päivikselle!


Mua pelottaa, että on mahdollisuus, että ihastun ja sitä myötä ehkä rakastun. Onneksi tyyppi asuu
kaukana ja kaikki menee hyvinkin hitaasti eteenpäin, jos menee. Muistan vaan kuinka olin euforiat&ahdingot -ketjussa
harva se päivä angstaamassa silloin, kun olin rakastunut ja nykyään kaikki menee niin rennosti ja hyvin ja olen onnellinen
ja ja ja... ei kiinnostais pätkääkään ihastua, mutta ei kai se auta. Jos niin käy, niin käy. Pitää vaan tällä kertaa muistaa
pitää pää mukana.

Jossain iltalehdessä oli juttua asioista, jotka pitäis osata ennen kolmikymppisiä tai jotain ja yks niistä oli, että pitäisi
osata rakastua menettämättä itseään. Yritän osata sen seuraavan kerran kun rakastun.

[Pascal Lemoix]

Tota se vissiin nykyaikana vaatii, että rakastuu silleen ihan kevyesti vaan. Että sitten kun erotaan, niin sattuu saman verran kun laastarin nykäisisi, että vois ottaa uusiksikin...

Jos mä osaan ton ennen kuuttakymmentä, niin happy happy joy joy.

[Shay]

^Niinpä. Ei se auta kuin yrittää sopeutua nykyajan ihmissuhdenormeihin ja pitää kertakäyttösuhteita niinku muutkin.

[Lyyra]

Tota se vissiin nykyaikana vaatii, että rakastuu silleen ihan kevyesti vaan. Että sitten kun erotaan, niin sattuu saman verran kun laastarin nykäisisi, että vois ottaa uusiksikin...

Jos mä osaan ton ennen kuuttakymmentä, niin happy happy joy joy.

^Niinpä. Ei se auta kuin yrittää sopeutua nykyajan ihmissuhdenormeihin ja pitää kertakäyttösuhteita niinku muutkin.

Miten niin?

[shaana]

Hei anteeks mutta pitääkö tyypin olla semmone jalat alta tyyppi heti kärkeen
vai voiko suhteet kehittyä semmoseksi ajan kanssa? En osaa tämmösiä pidemmän
tähtäimen juttuja oikein katsokaas, ja joo, ihan vaan mielenkiinnosta kyselen.

[Lyyra]

Onko niitä jalkoja pakko viedä alta ollenkaan? Jos vaikka molemmat pitäis jalat maassa alusta asti loppuun asti ja koittais olla järkeviä aikuisia ihmisiä? Jos ne jalat viedään alta, niin onko se ihmekään että erotessa sitten on hankala päästä takaisin tolpilleen?

[Pvi]

Se kai riippuu enempi susta kun siitä toisesta että kuinka nopeasti kolahtaa. Jalkojen asennosta en osaa sanoa mitään.
Jotta vauhti kun vauhti on varmaan hyvä.

...
Täällä on kanssa ajateltu taas kerran että mikä on minun tapani toimia sydämenasioissa niin että en turhaan kiusaa itseä. Arvatkaas mikä se on moisen pohdiskelun saanut aikaiseksi. No vanha tuttu sydänsolmumies, kukapa muu.

[damn]

Minä en usko siihen, että pitää viedä jalat alta ensisilmäyksellä. Nykyisenkin kanssa ollaan tunnettu neljä vuotta ilman mittään romanssia, mutta toiseen kun kiintyi ja hommat jostain syystä lähtikin menemään odottamattomaan suuntaan, niin alkoi kummasti niitä romanttisiakin puolia löytyä ja tykätä ihan kauheasti toisesta. Ja on aikaisemminkin ollut tilanteita, että ensin en ihan tiennyt onko ihan tarpeeksi kiinnostunut, mutta kun antaa mahdollisuuden niin on niitä tunteitakin alkanut löytyä ja parisuhde on kehittynyt ihanaksi.

[päivänpolttaja]

Tämä on kommentti sekä kykyyn rakastua menettämättä itseään että jalkojen alta menemiseen. Tuli nyt tosi pitkä viesti, mutten osaa tiivistää tätä:

Suhteen vaiheet menevät järjestyksessä alkuhuuma, itsenäistymisvaihe ja suhteen vakiintuminen. Alkuhuumassa kartoitetaan yhtäläisyyksiä ja silloin jalkojen kai kuuluukin mennä alta, itsenäistymisvaiheessa taas sitten kartoitetaan eroavaisuuksia ja jotta suhde jatkuisi, sen pitäisi kestää se itsenäistymisvaihe. Jos itsenäistymisvaiheesta selvitään, rakkauden tunne syvenee ja tasaantuu ja syntyy oikea pitempään kestävä suhde. Nykypäivänä suhteet päättyvät usein itsenäistymisvaiheeseen tai välittömästi sen alkuun. Oikeastaan siinä kohti alkaisi se rakastumiskehitys menettämättä itseään, koska alkuhuuma on aina enemmän tai vähemmän symbioosia. Ja jos homma katkeaa kesken symbioosivaiheen, on lopputuloksena se itsensä menettäminen.

Syitä nykypäivän suhteiden lyhytkestoisuuteen ja vaihtuvuuteen on varmaan monia, mutta yksi on se, että ulkoa päin ei enää normiteta sitä, että jos sanot ja teet sitä tai tätä, niin sinulle syntyy ikään kuin velvollisuus toista ihmistä kohtaan. Että kun ennen vanhaan tarkoitti ulos päin paljon, jos mies ja nainen kävelivät julkisesti kadulla vierekkäin, niin nykyään on mahdollista mennä paljon, paljon pitemmälle ja silti erota. Koska nykyään on moraalinen vapaus esimerkiksi vaihtaa kumppania lennossa, niin moni käyttää sitä vapautta. Minä en sano, että se olisi väärin, mutta tämän asian tuottaman riskin kanssa joutuu nykypäivänä elämään, jos ihmissuhteita haluaa.

Monesti nykyään myös tunnutaan elävän nuo suhteen vaiheet pikakelauksena. Jotkut lisäksi tuntuvat juuttuvan alkuhuumavaiheeseen siten, että haluavat kokea sen aina uudelleen uuden ihmisen kanssa.

Kuitenkaan kyse ei ole siitä, etteivätkö jalat aluksi saisi mennä alta: kyse on siitä, että ymmärretään jalat alta-tunteen katoamisen kuuluvan suhteen kehittymiseen.

Toivottavasti tämä ei ollut kauhean mutkikkaasti selitetty. Saa tästä olla eri mieltäkin, en minäkään ole varma, ovatko asiat lopulta ihan näin.