luettu, luettavana, luettavaksi?

[Pascal Lemoix]

Bussikirjana nyt Sinuhe. Kyllähän sitä ihan iloksikin lukee, mutta en ole mitenkään hullaantunut ainakaan vielä.

[Pascal Lemoix]

Luin A. Paasilinnan mainion teoksen "Herranen aika", jossa mies jää auton alle ja kuolee, mutta käykin ilmi, että kuolleiden henget jatkavat olemassaoloaan. Mitä älykkäämpi ihminen, sitä kauemmin elämä tämänpuoleisessa jatkuu. Henkinä tavataan mm. paavi Pius IX, kivikauden ihminen ja monta muuta. Hauskimpia, mitä olen Paasilinnalta lukenut.

Tuurin Pohjanmaa on menossa. Sisältää erittäin antoisia viinanjuontikohtauksia. Tekee itsekin mieli pidellä viinapulloa edes kädessä, vaikka juomiseen ei tilaisuutta tulisikaan. Niin ikään käydään läpi valkoisen Suomen näkökulmia Mäntsälään 1932 tyrehtyneeseen kapinaan. Monet rajanvedot yllättävän samoja kuin nyt 40 vuotta myöhemmin.

[Pascal Lemoix]

Nyt myös lahjaksi saatu Kiira - ehjäksi särkynyt, joka ainakin alun perusteella on tosi kiinnostava.

[Kibaya]

Olin ennen joulua pakotettu kuuntelemaan äänikirjaa ja nyt on BookBeatissa jo liuta kirjoja jonossa. Iltaisin kuuntelen sellaista mihin on helppo nukahtaa ja päivisin sitten taas joko sellaista minkä aikana voi touhuta asioita, mutta mikä ei vaadi herpaantumatonta keskittymistäkään. Keskittymistä vaativia kuuntelin kun olin niin väsynyt etten jaksanut liikkua, mutta en voinut nukkuakaan koko päivää.

Nyt eilen Stephen Fryn lukema oma kirjansa Mythos vei mennessään. Ah, mytologiaa .
Lisäksi löysin Benedict Cumberbatchin sieltä myös . Hän lukee Casanovaa, lastenkirjaa Lumiukko ja koira, sekä The Order of Time. Lumiukko on 11 minuuttia pitkä, eli ihan täydellinen iltasatukirja, jos vaan jaksaa kuunnella samaa kerta toisensa jälkeen.
Myös Gillian Andersonin lukemana hänen ja Jeff Rovinin kolmas kirja on listalla.

Mietin että nyt olisi hyvä ottaa joku pitkä junamatka ja vain hengata ja kuunnella .

[Triple H]

Luettu: Tuntematon Kimi Räikkönen(Kari Hotakainen)

Luettavana: Dragon Keeper (Robin Hobb)

Luettavaksi Oneiron (Laura Lindstedt)

Pitäs vaan löytää jostain enemmän aikaa lukemiselle. Niin paljon mielenkiintoista luettavaa ja niin vähä aikaa.

[Pascal Lemoix]

Vanha "mahdoton" klassikko Odysseus on osoittautumassa pettymykseksi. Kyllä sitä lukee ja vähän silloin tällöin hymähtelee, mutta ihan sekalaista tajunnanvirtaahan se on. Siihen voi halutessaan keksiä järjen tai sitten vain katsella toistensa ohi viuhuvia lauseita. Hyvin harvoin tietää edes, kuka puhuu.

Jotkut ovat vaikeita, koska ne ovat niin raskaita. Tuo höyhenenkevyttä hölynpölyä loppumattoman tuntuisesti.

[Pascal Lemoix]

Sain loppuun Laura Lindstedtin Oneironin. Se olikin melkoinen järkäle. Lähtökohtaisesti erittäin imevä tarina (kertaa 7, koska päähenkilöitä on sen verran), mutta tässäkin tapauksessa kirjailijalla on ollut taipumusta lähteä hankalille sivupoluille, juuri herkullisessa kohdassa. Yhdestä tarinasta saa juuri otteen ja sitten mennään ihan toisaalle.

Tekstilajileikkiä on jos jonkinlaista ja siinä on onnistuttu hyvin. Perusasetelma on siis se, että seitsemän naista kohtaa rajatilassa elämän ja kuoleman välillä. Vahva oletus on, että he ovat kuolleita, mutta seuraa ihmettelyä, missä ollaan ja miksi.

Suosittelen, mutta kehoitan varaamaan aikaa ja tilaa tälle teokselle.

---

Odysseuksen luovutin jo toisen kerran. Tällä kertaa sivulle 190. Aivan mahdoton tapaus.

[Pascal Lemoix]

Olen "kerran kesässä" -periaatteen mukaan lukenut Stieg Larssonia. Tänä vuonna vuorossa on ollut "Tyttö, joka leikki tulella". Hetkittäin mennyt ahmimiseksi.

Kuolleet sielut ovat olleet tauolla jo jonkin aikaa ja Lindstedtin Saksia en ole saanut aloitettua.

[Pascal Lemoix]

Kuolleet sielut luettu! Hieno teos oli taas kerran. Olisipa saanut valmistua trilogiaksi, kuten kirjailijan tarkoitus oli.

[Pascal Lemoix]

Ja nyt Sinuhen toinen osa työn alla. Sopii nykyaikaankin farao, jonka pää tulee kipeäksi kaikista ikävistä asioista, joita hänelle kerrotaan. Tämä johtaa siihen, että hänelle kerrotaan pääosin miellyttäviä asioita ja vähät ikävät erittäin taitavasti verhottuna.

[Pascal Lemoix]

Olen lukemassa Lagercrantzin kolmatta jatko-osaa Millennium-trilogialle. Pitkään se meni sopivan tasapaksuna dekkarina, mutta nyt se kääntyi ei-niin-harvinaiselle inhottavan väkivallan tielle. Ei parhaita iltalukemiskirjoja enää. Hyvin moni ruotsalaisdekkaristi ajaa samaan miinaan: Kun muut eväät heikkenevät, shokeerataan väkivaltaisuuksilla.

--

Bussikirjana on menossa Riina Katajavuoren Wenla Männistö, joka perkaa Seitsemää veljestä nykyaikaan tuotuna. Naispääosa siirtää kerronnan painopistettä. Aluksi asetelma tuntui mielenkiintoiselta; sitten siltä, että joku leikkii omilla lempileluilla väärin. Nyt vain ihmettelen, kuinka suuressa seksuaalisessa puutteessa teos on kirjoitettu Kirjailija on ollut silloin n. 45-vuotias.

Edellisessä viitataan Erica Jongin lihallisen erotiikan kuvaukseen. Tekisi mieli tutustua kyseiseen Jongiin joskus. Onko jollakin fordelaisella kokemuksia tai lainata tai myydä Jongin teoksia?

[Kibaya]

Jenni Pääskysaari on kirjoittanut kirjan elämästään lapsena ja nuorena Korsossa.
Korso .

Pidän Jenni Pääskysaaresta. Itselläni on kytköksiä Korsoon ja sen ympäristöön, mutta myös samanlaiseen elämään mistä Pääskysaari kirjoittaa.
MIelen maantiede on samaan aikaan heitto nostalgisiin tunnelmiin kasarille ja ysärin alkuun, mutta myös nostaa sitä pikku-kibsiä mun sisällä. Mimmoinen lapsi olin, mimmoisia asioita mun lapsuudessa oli. Alatalossa asuvat lapset, puiston puoleinen piha ja metsä, naapuritalon hissimurha, pimeät pusikot metsässä ja takana olevan talon kielletty piha. Isommat lapset, yläkerran Jessica ja saman rapun tyhmä Pirita. Miten leikittiin, missä leikittiin ja miten hain mutsille kiskalta röökiä lapun ja rahojen kanssa tutulta myyjältä.
Miten koivukylässä ei kannattanut mennä ilman äitiä tiettyihin paikkoihin ja sitten miten vanhempana Korsoon ei ollut asiaa viiden jälkeen iltapäivällä tai viikonloppuisin yksin. Ja miten vitoskutosina kaverit kertoi juttuja Korson öistä/illoista. Oli väkivaltaa, humalaisia, parvekkeelta putoajia, metsähiippareita, huumeidenkäyttäjiä, hiljaisia hissukoita, ihan tavallisia ihmisiä ja spurguja, metsissä asuvia ihmisiä ja kaikkea sitä mitä Pääskysaarenkin kirjassa kuvataan.

Pääskysaari lukee itse kirjansa ja näin pystyy elävöittämään käytyjä keskusteluja ja muita sävyjä.

Suosittelen Mielen maantiedettä nostalgiamielessä, mutta myös jos ei ole kokenut lähiöelämää. Mielen maantiede tuo siitä ne parhaat, mutta myös sen pahimmat hetket. Mielen maantiede on myös hyvin rakennettu kokonaisuus. Itkettää, naurattaa ja välillä vähän ahdistaakin. En voisi kuvitella kirjaa kenenkään muun lukemana.