Yleinen R.I.P.-ketju

[Kibaya]

Bybye Stephen Hawking

[Suvi]

Mä oon vieläkin vähän surullinen Aviciin kuolemasta. Vaikken ollut mikään fani, ja muistan vain hänen muutaman biisinsä nimeltä, silti jotenkin se meni mulla tunteisiin.

[Wildchild]

Mulla sama. Ja Netflixistä löytyvä Avicii-dokkari vielä teki surullisemman olon nyt kun tietää miten tarina lopulta päättyi.

[theia]

Anthony Bourdain

[Wildchild]

Anthony

Nyt viime vuoden aikana on mennyt paljon ihmisiä oman käden kautta. Linkin Parkin Chester, Avicii, muotisuunnittelija Kate Spade ja nyt viimeisimpänä tosiaan Anthony. Ja silti mielenterveysongelmista vaietaan entiseen tahtiin julkisen avun annon sijaan. Kuinka moni tavallinen tallaaja matkii heitä? "Koska hän, myös minäkin."

[Pascal Lemoix]

Hiihtäjä Vibeke Skofterud on kuollut vesiskootterionnettomuudessa.

[L-S]

Kukaan ei ole vielä ehtinyt mainita Hanna-Riikka Siitosta. Surullista, hän oli nuorikin.

[päivänpolttaja]

Toimittaja Perttu Häkkinen, 39 vuotta.

[Suvi]

Kovia nimiä meni lyhyen ajan sisään.
Hanna-Riikka Siitosen kuolema meni mulla kovasti tunteisiin. Taikapeili kuului mun lapsuuteen ala-asteella.

Sitten tässä muutaman viikon sisään menivät vielä ainakin:
- Eduard Uspenski
- Aretha Franklin
- Esa Kaartamo

Perttu Häkkisen kuolema oli myös jotenkin yllättävä ja surullinen.

[Pascal Lemoix]

Laitetaan nyt vielä tännekin: Stan Lee

Ilman häntä ei olisi Marvel-universumia, jota ilman koko lukemisenkehitykseni olisi mennyt toisin enkä tiedä, kuinka sama ihminen olisin

Toki Lee eli pitkän ja hyvän elämän ja joskus ihmisen on täältä poistuttava. Sinänsä ei ole surullinen olo, mutta huomattavan kunnioittava kyllä.

[Pascal Lemoix]

Tuntuu, että marraskuussa on paljon kuolleita. "Pikkis" Kuusla ja Kari Kuuva ovat kuolleet hiljattain.

[L-S]

RIP Matti Nykänen.

[Pascal Lemoix]

Oli hämmentävä uutinen, vaikka eihän siinä mitään hämmentävää pitäisi olla. Nykänen olisi voinut kuolla jo paljon aiemmin. Jotenkin oli käsitys, että kännisimmät ajat olivat jo takana, mutta mistäs minä tiedän.

[L-S]

Myös näyttelijä Ismo Kallion eli "vara-Manun" kuolemasta uutisoitiin tänään.

Nykäsen kuolemasta on kyllä hirveästi enemmän otsikoita. Jotenkin hassua. Traaginen hahmo toki, mutta myös aika ristiriitainen.

[Kibaya]

Myös näyttelijä Ismo Kallion eli "vara-Manun" kuolemasta uutisoitiin tänään.

Nykäsen kuolemasta on kyllä hirveästi enemmän otsikoita. Jotenkin hassua. Traaginen hahmo toki, mutta myös aika ristiriitainen.

Ismo Kallion kuolema oli mulle se järkyttävämpi ja vaikeampi käsitellä.
Nykäsen kuolema on enemmän uutisoitu ja edelleen on iltapulut täynnä otsikoita ja "uutisia".

Mun kantani on aika sama kuin Helmi Kekkosella.

"Sillä on valtava merkitys miten me näistä asioista puhumme. Jokainen vähättelevä, mitätöivä, maton alle lakaiseva, naurahtava, kepeä heitto lisää tunnetta ja ajatusta siitä, että tämänkaltainen käyttäytyminen saattaa olla ihan ok, tai ainakaan siitä ei tarvitse sen kummemmin olla kiinnostunut, siihen ei tarvitse puuttua."
Helmi kiteyttää tässä sen mikä mulla itsellä on asenne aika moneen asiaan. Nykäsen väkivaltaisuuteen ja viinahuuruisuuteen se sopii erittäin hyvin, mutta ihan yhtä hyvin kaikkeen paskaan käytökseen ja varsinkin yhteiskunnalliseen käytökseen. Kiusaaminen, seksismi, väkivalta, you name it - todennäköisesti tuo sopii siihen. Itse huomaan olevani herkempi tuollaisille vähätteleville, mitätöiville heitoille, varsinkin aiheissa mitkä koskettaa itseä tai läheisiä.

Mä en hyväksy sitä että Nykänen nostetaan jalustalle nyt kuoltuaan. Se, että joidenkin mielestä ei saisi puhua nyt näistä väkivaltaisuuksista tms. on vaan tekopyhää jeesustelua. Tiedostan kyllä miten Nykäsestä on luotu se traaginen hahmo ja traaginen se elämä omalta osaltaan olikin, mutta silti ei poista tekoja tai niiden seurauksia. Kännissä tai ei. Miksi "sankareilta" tulisi hyväksyä kännissä ja läpällä tehdyt porsastelut ja rikokset, kun ei niitä hyväksytä naapurilta?

[Pascal Lemoix]

Mulla ei tullut Nykäsen kuolemasta erityisen surullinen olo, mutta ymmärrän sen, että monille tuli. Nythän on muisteltu varsinkin Nykästä parhaimmillaan. Osa suree miestä, osa mennyttä 80-lukua, osa omaa nuoruuttaan jne. "Nykänen oli sukupolvikokemus", kirjoitti eräs FB-kaverini.

Asiaan vaikuttaa taatusti sekin, miten on Nykäsen aktiivivuodet kokenut. Viimeiset 30 vuotta ehti olla sitten ihan salattuja elämiä ja viinanhuuruisia käänteitä täynnä. Nykäselle oli helppo nauraa, koska suurin osa koki olevansa ainakin viisaampi kuin Nykänen, vaikka itsellä olisi mennyt kuinka huonosti. Nykäsen väärin siteeraamista sananlaskuista kehittyi ihan käsittämätön ilmiö.

Jotenkin Nykäsen maine kehittyi sellaiseksi, että oikeasti pahat teot eivät erottuneet "sankarillisesta pikkumokailusta" ja ihmisten suosio vain jatkui ja jatkui. En tiedä, olisiko henkirikos "onnistuessaan" ollut ratkaiseva ero.

[L-S]

Näköjään Helmi Kekkonen on poistanut kirjoituksensa saatuaan siitä liikaa epämiellyttävää palautetta ja ilmeisesti jopa huorittelua. Ja näköjään uuteen, poistamisesta kertovaan tekstiin tulee myös aika inhottavan sävyistä palautetta. :huokaus: tätä nykykeskustelukulttuuria. Mutta kommenteista ainakin näkee miten käsittämättömän tärkeä Nykänen tuntuu joillekin olleen. Sitä mittakaavaa on vaikea hahmottaa, vaikka ymmärränkin Pascalin tavoin tuon, että jokainen liittää häneen jotain omia merkityksiään.

En ole lukenut kaikkia Nykäsen kuolemasta kertovia juttuja, mutta aika monissa kyllä mainittiin myös väkivaltaiset teot, etten sikäli koe, että niistä olisi vaiettukaan. Jostain syystä kuitenkin näyttää löytyvän paljon ihmisiä, joille niiden nostaminen esiin osuu johonkin hermoon, kuten Kekkosen saamat kommentit osoittavat.

Nythän kuitenkin Sampo Terhon johdolla harkitaan jo valtiollisia hautajaisia, mitä pitäisin kyllä vahvana liioitteluna.

[Aranwe]

Nythän kuitenkin Sampo Terhon johdolla harkitaan jo valtiollisia hautajaisia, mitä pitäisin kyllä vahvana liioitteluna.

Mitä vittua nyt oikeesti?

[L-S]

Niinpä.

Valtiollisia hautajaisia ovat toki jotkut urheilijat saaneet, mutta ei yksikään urheilija sen jälkeen, kun kriteerejä vuonna 1990 kiristettiin.

Mitä jos mieluummin vaikka Seiska kustantaisi ne hautajaiset, sen verran hyödynsivät Nykästä hänen eläessään. Saisivat sitten yksinoikeudella raportoidakin niistä.
(Näköjään tämä aihe on niin tärkeä joillekin, että jossain Twitterissä saisin tästä heitosta varmaan karmeat haukut, mutta tuskin täällä sentään.)

[L-S]

Mutta toki asiassa on silti toinenkin puoli, kuten Hesarissa Sauri ja Laajasalo pohtivat. Olen samaa mieltä siitä, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia, etteikö olisi mahdollista samanaikaisesti muistaa urheilusaavutuksia tai sitä miten kukin muistelija on ne itse kokenut ja tuomita väkivaltaiset teot (niiden suora vähätteleminen tai kokonaan vaikeneminen on tietysti eri asia). Vaikka siltikään en kannata valtiollisia hautajaisia.

[Kibaya]

Onneksi niitä valtiollisia hautajaisia ei tullut.

[Kibaya]

Olli Lindholm. Oho

[L-S]

Lindholmin Ollin poismeno oli kyllä yllättävä, nuorena lähti hänkin, kesken uran.

En ole millään muotoa Yö-fani, mutta sen verran sentimentaalinen olen, että piti kuunnella Ihmisen poika.

[Pascal Lemoix]

Mä näin tän vasta nyt ja hämmästyin suuresti

80-luvun idolit vähenevät vauhdilla.

Ei Olli Lindholm ollut mulle henkilökohtaisesti erityisen tärkeä, mutta yksi niistä, jotka on tiennyt melkeinpä aina.

[Suvi]

Mä oon ihan järkyttynyt The Prodigyn Keith Flintin kuolemasta, vaikka en ole koskaan mikään fani ollutkaan. Sattumalta juuri eilen kuuntelin The Chemical Brothersia ja fiilistelin The Prodigya.

Ja juuri kun pääsin kotiin, ja keskityin sulattelemaan Flintin kuolemaa, tuli uutinen Luke Perryn kuolemasta. Tykkäsin hänestä ysärillä.