Euroviisut 2014

[Lyyra]

Minä olisin toivonut voittoa Norjaan, mutta eipä Itävallan voitto kyllä yllättänyt. Voittobiisi oli mun mielestä tylsä. Suomen menestyksestä olen iloinen. Kappale oli hyvä ja esiintyminenkin kohdallaan. Valitettavasti tosiaan biisi oli liian vakavastiotettavaa poppia tuohon kontekstiin. Toisaalta viime vuoden biisi oli nimenomaan euroviisuhömppää, ja pärjäsi huonommin.

Ihmettelen, ettei Georgian outo laskuvarjosysteemi ole päässyt L-S:n rekvisiittarankingiin.

[L-S]

Voittaja oli kyllä oikea nyt.

Ei toi kappale omasta mielestänikään ole hirveän ihmeellinen, kuten todettu pidin enemmän esim. Kreikasta, Ranskasta ja muutamista muista, mutta symbolisena viestinähän tämä on tärkeää. Varmasti jotkut valittavat, että viisujen pitäisi olla laulukilpailu, mutta ei se nyt aikoihin ole niin yksiselitteisesti mennyt, ja onko tarpeenkaan?

Sääli, että Kreikka ja Ranska eivät saaneet kovin paljoa pisteitä. Ehkä ääniä ei riittänyt viiksille, kun kaikki keskittyivät partaan.
Suomen sijoitus oli kyllä positiivinen yllätys, viisupessimistinä odotin normaalia 23:tta sijaa tms.

Rekvisiittalistaa tehdessäni en muistanut koko laskuvarjojuttua, mutta ei se toisaalta ollut mielestäni edes hirveän hauska.

Nyt haluaisin katsoa viisuja uudestaan ja tarkastella esim. suomennoksia, mutta boksi ei ole suostunut yhteistyöhön. Täytyy tyytyä Areenaan, mutta sääli, ettei pysyvää muistoa näistä jää.

[Emilia]

Ranska nyt ei olisi ansainnut niitä vähiäkään pisteitään. Hirveetä sontaa, ei mene edes millään keijousasteikolla läpi.

Finaalia katseltiin kaverien kanssa. Muutenhan en näitä oikein seuraakaan, kun ei tipu edes huumorilla mun laariin tämä euroviisujuttu. Suomen esityksen lisäksi tykkäsin ainoastaan Hollannista. Kaikki muu oli p-askaa, kuten olettaa saattoi. Euroviisuja ei nykyään voi musiikkikilpailuna pitää edes hyvällä tahdolla. Voittokappale oli aivan oksennustasuuhun-tasoa ja se esiintyjäkin vaikutti aika pelleltä tekoparrassaan.

ei taida olla mun ketju tämä...

[Lyyra]

^ Kyllä tämä on sunkin ketju. Lisää vaan tällaista!

Minä en itse asiassa edes katsonut finaalia kokonaan, kun en jaksanut (ja koneeni jaksoi vielä vähemmän). Viime viikonloppuna katsoin sen esikatselumaratonin, joten oli minulla kuitenkin joku mielikuva kisan tarjonnasta. Suosikkini oli Georgian täysin yli lyöty etnoprogetiluttelu, joka taisi jäädä kisan toiseksi viimeiseksi. Pidin siitä laskuvarjostakin. Minulla onkin näköjään tapana äänestää koko kisan toiseksi viimeiseksi jääviä kappaleita, kun silloin pari vuotta sitten äänestin Euro Neuroa, jonka taakse jäi vain Woki mit deim popo.

Olen taas ehkä vähän kyllästynyt Euroviisuihin. Pahimpina fordeaikoina sitä tuli lähdettyä ryhmän intoon mukaan, mutta nyt sitten itsekseen en ole kauheasti jaksanut fiilistellä. Samanlaisethan ne on joka vuosi. 40 % tasapaksuja popballadeja, 40 % tasapaksua teknopoppia huumorilla tai ilman, 10 % paskaa, 5 % niin paskaa, että toimii alakautta, ja 5 % ihan ok tai hyviä kappaleita.

Tämän vuoden kelpoja biisejä olivat Norjan ja Alankomaan kappaleet. Niistä jälkimmäisen menestys yllätti. En olisi uskonut sen noissa karkeloissa menestyvän noin hyvin, mutta ehkä joku tosiaan kuuntelee niitä kappaleita musiikkinakin. Odotin voittoa Norjalle tai Ruotsille, jotka menestyivät ennustuksissakin (tai lähinnä Ruotsi). Semistä jäi sellainen olo, että Itävallasta pidetään paikan päällä tosi paljon, mutta odotin kappaleelle lähinnä kuriositeetti- ja vähemmistöääniä – en olisi uskonut kappaleen kantavan voittoon saakka (mutta kuten sanoin, ei se voitto mikään suuri yllätyskään ollut). Perää mun rankingissa pääsivät pitämään mm. Unkari lastenpieksämisbiisillään ja Puola seksistisellä tissikarkelollaan.

[Kibaya]

Mua on erityisesti kiinnostanut se, että mitä euroviisujen sitten pitäisi olla?
Euroviisut eivät ole koskaan olleet musiikkikilpailu. Se on alunperin luotu sotien jälkeen komiteassa minkä tarkoitus oli keksiä jotain mikä saisi kansoja vähän koottua yhteen ja olisi samalla kevyt viihdeohjelma. Alkuperäinen nimikään ei ole ollut Eurovision Song Contest, vaan Eurovision Grand Prix ja esim. Hollanniksi se on edelleen Eurovisie Songfestival.

Jos kuuntelee niitä alkuvaiheen viisuja, niin eihän siellä se eurodance heilu. Ei, siellä on niitä biisejä mistä tuli sittemmin käännösiskelmiä ja näin ollen koen euroviisujen historian olleen aika tärkeä osa myös kotimaisen musiikin historiaa. Aika harva tietää niiden käännösiskelmien tulleen nimenomaan euroviisujen kautta.

Mutta niin, mitä niiden viisujen pitäisi olla? Jokaisella osallistuvalla maalla on oma käsityksensä siitä, mikä mahtaisi tällä kertaa olla se mikä vetoaa euroopassa yleisemmällä tasolla ja toisi voiton. Voittoa arvostetaan, sillä se tuo vuosittai ison määrän ihmisiä ja lisää näkyvyyttä ja raha, raha, raha. Vaikka järjestelyt maksavatkin aika huomattavasti, niin tuovathan ne rahaa aika monellakin tasolla.

Se, mikä sitten vetoaa on aina katsojasta kiinni. Euroviisuissa on se jännä juttu että aika harvoin ne kansainvälisesti menestyneet kotimaiset esiintyjät eivät sitten menesty. Miksi? Kun euroviisuista odotetaan jotain uutta ja jotain erilaista, mutta silti samalla jotain tuttua ja turvallista, mutta enemmän. Katsojilla on erilaiset motiivit katsoa ja arvostella. Joillekin on se on huumorimieli, joku katsoo vain musiikillisten odotusten kautta ja joku sitten sen shown puolesta. Myös vuosittainen kokonaisuus ratkaisee, siis se minkälainen tarjonta ilmaantuu kentälle kisaamaan.

Tänä vuonna taso oli aika vaihteleva. Oli muutama tosi hyvä ja sitten muutama todella ala-arvoinen yritelmä. Ennakkosuosikit maailmalla nousivat helposti esiin. Sitten kuitenkin esikatselut on aina esikatselut. Lavalla monikin biisi toimi paremmin mitä videolla. Läsnäolo, tekniset yksityiskohdat ja aika paljon siinä kokonaisuudessa vaikuttaa siihen mikä sieltä sitten nousee korkeammalle. Puhumattakaan siitä äänestyssysteemin rakentumisesta kun on tuomarit ja yleisö.

Itse pidän euroviisuissa kaikesta. Jopa siitä, että osa biiseistä on ihan järjetöntä kuraa. Se kertoo siitä, että kuuntelijalle on maailmalla tarjolla vaihtoehtoja ja huonoakin musiikkia tehdään maailmalla. Huono musiikki ja tämä "paska" on just sitä mikä tuo sen chilimäisen potkun takaraivoon tässä. Ei kaikki ole sitä loppuun asti hiottua ja kyynisesti tuotettua raha silmissä. Sen lisäksi euroviisuissa on niiiiiin paljon nyansseja, että sieltä löytyy aina pohdittavaa. Aina. Tänä vuonna keskustelua herätti poliittiset tilanteet maailmalla ja parta.

Itse en ole päässyt sisälle miksi se parta herättää kohua suomessa. Tietyissä muissa maissa sen ymmärrän, mutta miksi meillä? Eikö meillä nyt sen verran nähdä jos jonkinmoista ja voida puhua kaikesta, että drag artisti parran kanssa ei herättäisi myrskyä vesilasissa? Tokihan Conchita sai parralla aikaan sen mitä nyt vaan odottaa voi, hänestä puhuttiin/puhutaan. Ilman partaa hän olisi ollut vain kauniilta näyttävä hahmo tai kauniilta näyttävä mies naiseksi pukeutuneena, miten sen haluaa esittää ja käsittää. Parta kuitenkin toi siihen särmää ja sitä ihmisiä ravistelevaa kohua. Olen ehkä vähän järkyttynytkin siitä, että 2014 kuulee suomessa niinkin ahdasmielisiä ja kapeakatseisia kommentteja mitä Conchitasta olen kuullut ja lukenut. Ahdas- ja vihamielisyys yhdistettynä järjettömän isoon negatiivisuuteen on surullista. Yritin miettiä onko se surullista ympäristön kannalta vai ihmisen itsensä kannalta ja päädyin siihen että se on surullista molempien kannalta. Miksei voi iloita, kun tässäkin kohtaa euroviisut ovat ilon ja viihdyttävän tapahtuman kannalla.

Euroviisuissahan on yleisimpänä teemana aina se rakkaus. Koska rakkaus yhdistää ja siihen saa aina uuden näkökulman. Euroviisuissa ei myöskään syrjitä ketään, ei vaikka buuattaisiinkin. Euroviisuissa on kaikille tilaa. Euroviisuissa osataan nauraa itselleen ja kannustetaan kaveria. Se fiilis tarttuu, jos vain antaa sille mahdollisuuden.
Se vain vaatii juuri sen negatiivisuuden yli menemistä.

Noniin, tämän paasauksen takana on se, että euroviisut on mulle tärkeä juttu. Nykyisin jo ihan avoimesti. Joskus 10 vuotta sitten fanitin sitä salaa, kun en ollut löytänyt sitä oikeaa seuraa jonka kanssa olisi voinut fanittaa mukana. On aivan mahtavaa, että meillä on rajat ylittävä tapahtuma, johon panostetaan ja joka kokoaan kansoja edelleen yhteen ja herättää näinkin paljon tunteita ja keskustelua. Sitä joko rakastetaan tai vihataan. Aika vähän on neutraaleja ilmauksia.

Viisujen kautta voi myös päästä käsiksi johonkin erilaiseen edes hetkeksi. Biisit myös jäävät soimaan tapahtuman jälkeenkin ja esiintyjät saavat menestystä maailmalla, vaikkei niitä ehkä suomessa kuullakaan. Euroopan klubiskenessä viisut soivat siinä missä meillä soi kotimainen musiikki tanssiravintoloissa. Myös ne, jotka eivät voita soivat ja kuuluvat.

Mitä siitä vielä sanoisi?
Itse tykkäsin Itävallan esityksestä kyllä alkuunkin, mutta vasta nähtyäni semifinaalin rakastuin siihen täysin. Biisi ei ehkä ollut mitenkään erikoinen, mutta kokonaisuutena Conchita oli paras. Conchita edusti myös samalla semmoista osaa ihmisistä, joilla ei ole mahdollista käyttää omaa ääntään ja uskon sen olleen yksi iso osa voittoa.
Conchitan omat sanat ennen esitystä olivat "this night stands for EQUALITY, LOVE and RESPECT!", mikä kiteyttää viisujen ideologian täysin.

Minä suhtaudun euroviisuihin intohimoisesti, mutten odota kaikkien tekevän niin.

Viisut

[Lyyra]

Näköjään historiaa voi lukea monella tavalla. Euroviisut nimenomaan ovat laulukilpailu. Ensin ehkä haettiin jotain yhteistä viihdykettä Eurooppaan, ja sen ajatuksen pohjalta sitten keksittiin, että järjestetäänpä laulukilpailu San Remon tyyliin. Ja laulukilpailu se on ollut alusta asti.
Ja joo, kilpailu on taiteissa typerää, koska maut ovat aina subjektiivisia.

En minä tiedä, mitä viisujen pitäisi olla. Pääsääntöisesti tykkään kuunnella omasta mielestäni hyvää musiikkia, ja mielestäni sitä on tuossa kisassa valitettavan harvoin. Minusta on ikävää, että Euroviisuja katsotaan lähinnä läpällä. Porukalla kaljaa juoden ja esiintyjille nauraen. Ja siihen läppäänkin kyllästyy lopulta. Jos hommaan panostettaisiin muutenkin kuin camp-hengessä, niin ehkä sitä kehtaisi sitten katsoa itsekseenkin. Ja joo, sanoin jo, että maut ovat aina subjektiivisia.

Minua viisuvoittajan saamat mahdolliset negatiiviset kommentit (joita en ole kyllä montaa nähnyt) eivät yllätä lainkaan. Sukupuoli ja siihen liitetyt roolit istuvat täällä ihan yhtä tiukassa (ellei tiukemmassa) kuin muuallakin, eikä sukupuolettomuudesta (mihin Wurstin hahmo ymmärtääkseni pyrkii) uskalleta edes puhua. Dragia ei todellakaan nähdä missään Pyhännän Esson baareissa, ei parralla eikä ilman.

[Emilia]

Joo, ehkä se on toi Song Contest siinä nimessä, mikä hämää.

[L-S]

Historiaa voi totta kai lukea monella tavalla, ja syytä onkin. Myöskin on mahdollista, että merkitykset muuttuvat ajan kuluessa ja vuosien varrella, ja on aika mahdotonta, että joku 50-luvulla keksitty juttu voisi säilyä samanlaisena vuodesta toiseen.

Euroviisut ovat siitä harvinainen juttu, että harva asia tuo yhtä monta Euroopan ja lähialueiden maata yhteen tällä tavalla. Siksi onkin osuvaa, että tästä on vuosien varrella kehittynyt tällainen moniarvoisuuden ja erilaisuudenkin hyväksymisen karnevaali.

Katson Euroviisuja huumorimielessä, mutta en pidä sitä mitenkään ikävänä asiana. Useimmiten nauru ei ole pahantahtoista. Mieluiten määrittelisin Euroviisunaurun Mihail Bahtinin karnivalistisen naurun käsitteen kautta (sori nyt teoriasta ): karnivalistinen nauru tarjoaa uusia näkökulmia, pyrkii edes tilapäisesti haastamaan virallisia rakenteita ja ajattelua (vrt. Venäjälle buuaminen ja vähemmistöjen oikeuksien puolustus konservatiivisuuden ja homopropangakieltojen keskellä), ylilyöntien kautta vastustaa vakavuutta ja tuo ihmisiä hetkellisesti yhteen eroavaisuuksista huolimatta. Sitä paitsi aika moni niistä, joille eniten nauretaan, on itsekin tietoinen siitä, että on liikkeellä huumorimielessä. Tietysti niitäkin on, jotka suhtautuvat Euroviisuihin lähinnä pahantahtoisen pilkallisesti, mutta suurin osa aktiivisesti seuraavista ei.

En itse pidä Euroviisukappaleita varsinaisesti "huonoina". Olen usein sanonut, että mulla on huono musiikkimaku, kun voin pitää tällaisesta yhtä hyvin kuin Philip Glassin Metamorphosis-sarjasta. Huonouttakin on monenlaista. Toki on niitä, jotka ovat oikeasti huonoja tai tylsiä, mutta eivät kaikki.

Ja joo, totta kai makuja on erilaisia eikä euroviisuista ole pakko tykätä. Yritän vain valottaa, että "huonoudella" ja camp-hengellä voi olla useita merkityksiä, erilaisia eri ihmisille.

Olen seurannut Euroviisuja lapsesta asti, muistaakseni katsonut ne joka vuosi, enemmällä tai vähemmällä kiinnostuksella. Toki viime vuosina kiinnostusta on lisännyt se, että on löytänyt muita Euroviisuhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa asioiden merkitykset moninaistuvat.

[Kibaya]

Näköjään historiaa voi lukea monella tavalla. Euroviisut nimenomaan ovat laulukilpailu. Ensin ehkä haettiin jotain yhteistä viihdykettä Eurooppaan, ja sen ajatuksen pohjalta sitten keksittiin, että järjestetäänpä laulukilpailu San Remon tyyliin. Ja laulukilpailu se on ollut alusta asti.
Ja joo, kilpailu on taiteissa typerää, koska maut ovat aina subjektiivisia.

En minä tiedä, mitä viisujen pitäisi olla. Pääsääntöisesti tykkään kuunnella omasta mielestäni hyvää musiikkia, ja mielestäni sitä on tuossa kisassa valitettavan harvoin. Minusta on ikävää, että Euroviisuja katsotaan lähinnä läpällä. Porukalla kaljaa juoden ja esiintyjille nauraen. Ja siihen läppäänkin kyllästyy lopulta. Jos hommaan panostettaisiin muutenkin kuin camp-hengessä, niin ehkä sitä kehtaisi sitten katsoa itsekseenkin. Ja joo, sanoin jo, että maut ovat aina subjektiivisia.

Alunperin euroviisuissa kilpaili sävellykset ja orkesterisovitukset, eikä niinkään laulu, jos nyt pitää hiuksia alkaa halkomaan. Toki siinäkin laululla oli osansa, mutta kuten L-S, sanoi on aika mahdotonta että tapahtuma olisi vuosikymmenet pysynyt samana. Kyllä silloin 50- ja 60-luvullakin sillä esityksellä oli osaa ja arpaa voittajan kohdalla. 60-luvulla, kisan muotouduttua jo johonkin muotoon oli koreofrafioilla jo tosi iso osansa. Oli taustatanssijoita, vaikkei ehkä nykyisessä mittakaavassa ja outoja vetoja. Esiintyjällä saattoi olla oma soitin, kuten kitara tai kiistelty flyygeli, joten ei se ihan pelkkä laulukilpailu ollut. Ei siellä turhaan panostettu ajan muotiin esiintymisasuissa.

Mitä tulee läpällä katsomiseen, kaljan juomiseen ja esiintyjille nauramiseen, niin hakeudu seuraan jossa tätä ei ole.
Aika raju yleistys, kun ajattelee miten paljon tässäkin maassa on niitä euroviisufaneja, joille asiassa ei ole mitään läppää, eikä tietoakaan nauramisesta. Kaljaa nyt voi juoda vaikka olisi tosissaankin.
Euroviisuissa se hauskanpito on kuitenkin tärkeä osa itse tapahtumaa. Hauskanpito, ilo ja vilpittömyys on aika hyviä aseita, jolla euroviisuissa selviää aivan varmasti. Euroviisufanien keskuudessa asia on kuitenkin vakava ja kilpailu otetaan tosissaan. Taustatyö ja omistautuminen on vaikuttavaa ja sen kyllä näkeekin. Viisujen katsominen tällaisessa seurassa on silti ihan yhtä hauskaa mitä vaikka fordeporukassa! Ne vakavissaan euroviisuja katsovat nauravat myös ja osaavat ottaa asioita huumorilla. Ei siellä silti naureta kilpailijoille pahantahtoisesti, vaan enemmän sekin on kokonaisuuksien arviointia. Kyllähän se keijon oloinen lavarekvisiitta naurattaa, oli se mitä vaan. Eikä euroviisut kyllä muutenkaan ole semmoinen jäkittämistapahtuma. Suosittelen jotain kansainvälisiä oopperalaulukilpailuja jos haluaa sen tyylistä nähdä. Ei, kyseessä on vuoden odotetuimmat bileet ja se näkyy. Ne on eurovision juhlat, jossa lavalla kilpaillaan musiikin avulla parhaasta kokonaisuudesta ja yritetään vedota mahdollisimman moneen katsojaan sillä omalla esityksellään. Esitykset ovat kuin pieniä taideteoksia, jossa musiikki on vain yksi osa kokonaisuutta.

Olen edelleen sitä mieltä, että euroviisut on hieno ja tärkeä asia


Pakko vielä todeta, että aika vähän me tänä vuonna naurettiin kisassa millekään. Ehkä vähän sille Venäjän esityksen taustalle hiippailevalle äijälle ja viiksille, ensimmäiselle keijouden vuoksi ja jälkimmäiselle hienouden vuoksi. Paljon enemmän me naurettiin niille omille lapasesta lähteneille jutuille Ainakin mun kokemus oli tämän suuntainen, en tiedä miten muut kokivat asian.

[L-S]

Pakko vielä todeta, että aika vähän me tänä vuonna naurettiin kisassa millekään. Ehkä vähän sille Venäjän esityksen taustalle hiippailevalle äijälle ja viiksille, ensimmäiselle keijouden vuoksi ja jälkimmäiselle hienouden vuoksi. Paljon enemmän me naurettiin niille omille lapasesta lähteneille jutuille Ainakin mun kokemus oli tämän suuntainen, en tiedä miten muut kokivat asian.

Vaikea sanoa missä tässä sitten se raja menee. Hiustenhalkomiseksi menee tämäkin. Totta, että me naurettiin lähinnä omille jutuillemme, mutta kyllähän niitä juttuja ruokki se mitä televisiossa tapahtui, lavalla tai suomennoksissa tai jossain. Kai se oli sitten tulkintaa, mutta raja tulkinnan ja "asian itsensä" välillä on aika häilyvä, vähän kuin euroviisuminihameen raja. En ollut varsinaisesti ajatellut asiaa tästä näkökulmasta, kuitenkin hauskaa oli ja niin oli hyvä. Puhuessani naurusta edellä myös yleistin sen laajemmin koskemaan sitä, että on hauskaa. Ehkä myöskin kun sanoin "huumorimielessä", tarkoitin, että viisuissa mulle yksi tärkeimmistä asioista on se, että se on hauskaa. En tarkoita, että katson vaan "läpällä", siinä merkityksessä että "en tykkää tästä oikeesti, haluan vaan pilkallisesti nauraa näille". Mutta kuten todettu, en pidä naurua pahana asiana, eikä kai se yleensä sitä olekaan.

P.S. Hyvä että fordella on vaihteeksi keskustelua!

[Kibaya]

Nimenomaan, se menee hiusten halkomiseksi ja se on turhaa.

En itsekään pidä naurua pahana asiana. Enkä osaa itse nauraa pilkallisesti, mutta tiedän sen tyylin kun nauretaan ivallisesti jollekin mitä ei itse ymmärretä. Mutta siinä ollaankin tekemisissä sitten jo negatiivisten asenteiden ja muun sellaisen kanssa, mikä ei liity euroviisuihin.

Huonokin voi olla hyvällä tavalla iloinen ja naurattaa sitä kautta ja tuoda hyvää mieltä huonouden kautta. Kai se on jotenkin just siitä sitten kiinni miten sen asian kokee itse ja itsessään, en tiedä

[Suvi]

Niin joo, euroviisut on kuitenkin ensisijaisesti viihdeohjelma ja viihdeohjelmia katsoessa kuuluu yleensä olla hauskaa. Toisaalta ymmärrän tuon Lyyrankin pointin. Toivoisin aina itsekin välillä parempia sävellyksiä, koska osasta biiseistä tulee aika perushuttua, jonka ajatellaan miellyttävän isoja massoja, mutta sitten niissä ei ole kuitenkaan mitään särmää. Yleensä kuitenkaan sellaiset selkeästi laskelmoidut jutut eivät pärjääkään kovin hyvin viisuissa. Mutta taas kuitenkin en ajattelekaan euroviisubiisien olevan suurta taidetta, vaan iskelmää ja poppia ja mitä näitä nyt onkaan. Mielestäni euroviisuja on kiva kuitenkin myös kuunnella, koska niistä tulee hyvälle tuulelle. Toisaalta taas olen huomannut, että aika usein minuun vetoavat biisit ja esitykset, joista on riisuttu kaikki euroviisukliseet, kuten Unkarin Kedvesem viime vuodelta tai vaikkapa tämänvuotinen Hollannin viisu.


En minäkään sanoisi katsovani euroviisuja "läpällä" siinä mielessä kuten L-S sen sanoi, mutta kyllähän euroviisuihin tapahtumana kuuluu tietty camp-henkisyys. Kyllähän sitä nyt väkisinkin nauraa, jos esiintyjällä näkyy kultakalsarit tai rekvisiittana on vaikka laskuvarjo tai isoa telttaa muistuttava kangassimpukka. Toisaalta kaikesta tästä tulee ainakin itselleni vilpittömästi älyttömän hyvä mieli ja jonkinlainen tunne, että koko Eurooppa ja (muutamat muutkin maat sen ulkopuolella) ovat ainakin hetken yhtä.

---

Mielestäni myös oikea voitti. Conchita on aivan ihana esiintyjä ja vaikka esitys oli tietyllä tavalla kliseinen, niin mielestäni se oli samalla vilpitön ja aito. Ja biisikin on jopa sävellyksenä tosi hyvä.

Suomikin pärjäsi hienosti. 11. sija on kuitenkin kaksi ykköstä.

Ranskan vähäiset pisteet harmittavat eniten. Viiksibiisi.

[Jorssi]

Pysyn edelleen kannassani, että se Itävallan biisi oli paska, mutta täytyy myöntää, että se esitys oli varsin vaikuttava, eikä siltä parrakkaalta naiselta ainakaan lavakarismaa puutu. Tältä kantilta ymmärrän tuon voiton hyvinkin.

Omasta mielestäni viisujen kolme parasta biisiä jäi karsintaan ja kaksi seuraavaa löytyivät sijoilta 21 ja 10. Vain Alankomaiden biisi kärkibiiseistä oli mielestäni ihan jees.

[Walker]

Nyt haluaisin katsoa viisuja uudestaan ja tarkastella esim. suomennoksia, mutta boksi ei ole suostunut yhteistyöhön. Täytyy tyytyä Areenaan, mutta sääli, ettei pysyvää muistoa näistä jää.

Yle Areena-lataajalla pystyy tallentamaan ohjelman tietokoneelle
http://mpartel.github.io/yle-downloader-gui/

http://areena.yle.fi/tv/2176212

Viisut toisella kotimaisella, http://www.svtplay.se/video/2013647/finalen

[Lyyra]

Alunperin euroviisuissa kilpaili sävellykset ja orkesterisovitukset, eikä niinkään laulu, jos nyt pitää hiuksia alkaa halkomaan. Toki siinäkin laululla oli osansa, mutta kuten L-S, sanoi on aika mahdotonta että tapahtuma olisi vuosikymmenet pysynyt samana.

Itsehän sinä sen historiakortin pelasit. Olen samaa mieltä, ettei syntyhistorialla ole tänään enää juurikaan merkitystä. Ihmettelin vain, kun väitit ettei tämä ole laulukilpailu, vaikka sitähän se on.

Olen edelleen sitä mieltä, että euroviisut on hieno ja tärkeä asia

En ole väittänyt, etteivätkö olisi, enkä yritä sanomisillani myöskään kieltää sua tykkäämästä niistä.

En ole myöskään väittänyt, että odottaisin Euroviisuilta maailmoja järisyttäviä taide-elämyksiä. Niitä saan jo vaikkapa omasta levyhyllystäni. Kaipaan vain laatua. Mutta nyt kun silmäilin keskustelun läpi, tajusin, että keskinkertaisuudelle ei taida voida mitään, koska, Suvin sanoin:

osasta biiseistä tulee aika perushuttua, jonka ajatellaan miellyttävän isoja massoja, mutta sitten niissä ei ole kuitenkaan mitään särmää.

[Kibaya]

Alunperin euroviisuissa kilpaili sävellykset ja orkesterisovitukset, eikä niinkään laulu, jos nyt pitää hiuksia alkaa halkomaan. Toki siinäkin laululla oli osansa, mutta kuten L-S, sanoi on aika mahdotonta että tapahtuma olisi vuosikymmenet pysynyt samana.

Itsehän sinä sen historiakortin pelasit. Olen samaa mieltä, ettei syntyhistorialla ole tänään enää juurikaan merkitystä. Ihmettelin vain, kun väitit ettei tämä ole laulukilpailu, vaikka sitähän se on.

Olen edelleen sitä mieltä, että euroviisut on hieno ja tärkeä asia

En ole väittänyt, etteivätkö olisi, enkä yritä sanomisillani myöskään kieltää sua tykkäämästä niistä.

En ole myöskään väittänyt, että odottaisin Euroviisuilta maailmoja järisyttäviä taide-elämyksiä. Niitä saan jo vaikkapa omasta levyhyllystäni. Kaipaan vain laatua. Mutta nyt kun silmäilin keskustelun läpi, tajusin, että keskinkertaisuudelle ei taida voida mitään, koska, Suvin sanoin:

osasta biiseistä tulee aika perushuttua, jonka ajatellaan miellyttävän isoja massoja, mutta sitten niissä ei ole kuitenkaan mitään särmää.

Mun mielestä euroviisut eivät ole laulukilpailu, vaikka laululla on merkitystä. Pelkkä hyvä laulu ei riitä, vaan on oltava se koko paketti kasassa. Huono laulu tai huonosti laulettu laulu voi päästä pitkällekin kunnollisella showlla. Samoin hyvä laulu voi jäädä menestymättä jos show on huono. Siksi en pidä euroviisuja laulukilpailuna, vaan showna ja kilpailuna, jossa pärjää kokonaisuudella.

Euroviisuissahan on sekin puoli, että musiikki jää elämään euroklubeille ja tätäkin pidetään silmällä muualla valitessa kappaletta edustamaan omaa maata viisuissa. Euroklubien kautta saatava menestys on artisteille tärkeää, eikä koske vain voittajia. Puhumattakaan muusta kansainvälisestä kiinnostuksessa esiintyjiä kohtaan. Aika harva erilainen tai rohkeampi esitys jää elämään tai saa huomiota samalla tavalla kuin poppipohjaiset viisubiisit.

[Lumikki75]

Silläkin uhalla, että saan vihat niskaani, sanon suoraan että mun mielestä Conchita on rimanalitus. Mä ymmärrän kyllä sen ajatuksen, että parrakkaan naishahmon tarkoituksena on edistää suvaitsevaisuutta jne, mutta mun mielestä se lähinnä tekee hallaa asialleen. Hyvin laulava, upean näköinen drag queen olisi mun silmissä ollut suvaitsevaisuuden edistämistä, parrakas drag queen on vain huono vitsi. Itse biisi oli ensi kuulemalta tavanomainen viisuballadi, mutta useammalla kuulemalla se rupesi kuulostamaan ihan hyvältä. En kuitenkaan pysty tykkäämään siitä, kun tuo koko asetelma häiritsee mua niin kovasti.

Mä katson euroviisuja yleensä yksin, aina selvin päin ja aina ensisijaisesti laulukilpailuna. Haluan löytää hyviä biisejä / uusia hyviä artisteja, joita ehkä voisi kuunnella muulloinkin. Useimmiten sieltä yksi tai pari helmeä löytyykin. Tällä kertaa helmi oli toiseksi tullut The Common Linnets, jonka kautta tutustuin ja ihastuin Ilse DeLangen musiikkiin. Euroviisuihin kuitenkin munkin mielestä kuuluu myös ne paskat biisit, joille tulee välillä hörähdeltyä.

[L-S]

En halua laittaa vihoja kenenkään niskaan, mutta kommentoin silti. Kuulin samanlaisen ajatuksen jo aiemmin tänään, ja jäin miettimään tätä. Missä se ero siis on? Miksi ero parrakkaan draq queenin ja parrattoman draq queenin välillä on niin suuri, että se häiritsee?

On varmasti totta, että monessa Conchita Wurst herättää vastareaktion. Mutta toisaalta en usko, että "tarkoitus" tällaisessa on pelkästään edistää suvaitsevaisuutta joidenkin äärikonservatiivien mielissä, jotka eivät varmastikaan tämän takia muuta mielipidettään (enkä nyt tarkoita äärikonservatiiveilla Lumikkia, vaan vaikka jotakuta, joka ei sietäisi draq queenia, homoja, tms.). Lisäksi on sekin näkökulma, että on ihmisiä, jotka jollain tapaa eivät koe kuuluvansa pelkästään toiseen sukupuoleen tai ovat jotenkin niiden välissä, ja heille tällaisen voi kuvitella olevan myös tärkeää, sen, että tällainen mahdollisuus tehdään näkyväksi, että sitä arvostetaan, jos ei konservatiivien keskuudessa, niin kuitenkin jossain. Jollain tapaa voimaannuttavaa ehkä? En ehkä tiedä, en ole itse niin perehtynyt tällaisiin asioihin. Ja lisäksi tietysti ajatus siitä, että jokainen voitaisiin hyväksyä sellaisena kuin on tai haluaa olla. Tällaisesta ennakkoluulojen nurkkaan heittämisestä lauloivat muuten Euroviisuissa myös Islannin pojat.

[theia]

Mä en osaa ottaa kantaa oikein tähän keskusteluun, itse nautin tämän vuoden Euroviisuista hyväntahtoisesti, enkä ainakaan tarkoittanut pilkaten nauraa (kun katsottiin Euroviisuja seurassa ja join kaljaakin).

Islannin esityksestä pidin.

Pidin myös tästä Iltasanomien Tomi Putaansuun jutusta koskien Conchitaa ja Euroviisuja noin yleensä

[DeeÄnDee]

Miehellä on tekoparta ja heiluttelee vähän homokorttia saadakseen pisteitä, niin väki ottaa ja sekoaa...

No, kuitenkin. Omasta mielestäni Unkarilla oli kantaa ottava biisi ja ok laulaja. Ruotsilla oli perushyvä euroviisubiisi ja Venäjänkin kappale oli ihan hyvä.
Musta oli kuitenkin väärin boikotoida Venäjän biisiä ja varsinkin yleisön buuata kun se sai pisteitä. Ei se niiden hiippareiden touhu noiden esiintyjien vika ollut.

[Jorssi]

Musta oli kuitenkin väärin boikotoida Venäjän biisiä ja varsinkin yleisön buuata kun se sai pisteitä. Ei se niiden hiippareiden touhu noiden esiintyjien vika ollut.

Venäjä sai puhelinäänissä varsin hyvin pisteitä. Tuomaristot eivät vaan uskaltaneet antaa Venäjälle juurikaan pisteitä. Tai sitten tuossa kävi sama juttu kuin Puolan kohdalla, että yleisö arvosti naiskauneutta ja tuomarit jättivät sen huomiotta. Tuomaristothan eivät antaneet Puolalle paljon paskaakaan pisteitä, mutta puhelinäänissä Puola sai todella paljon ääniä ja siksi sijoittui kohtuu hyvin.

[Dnd]

Kävin läpi kasan vanhoja mulle päätyneitä c-kasetteja. Kaikenlaista erittäin jännää löytyi, mutta tähän aiheeseen soveltuen seassa on Euroviisujen Suomen karsinnan kasetti, joka taitaa olla vuodelta 1981. Kaikkee sitä tuleekin vastaan.

[marenkienkeli]

Olen tässä viime aikoina kuunnellut paljon viisuja tämän vuosikymmenen varrelta. Täytyy kyllä sanoa, että 2014 on mun lemppari viisuvuosi kuunnella.

Mun Best of Eurovision -Spotify-listalta löytyy tuolta vuodelta:
-Rise like a phoenix - Conchita Wurst (Itävalta)
-Cheesecake - Teo (Valko-Venäjä)
-Hunter of stars - Sebalter (Sveitsi)
-Cliche love song - Basim (Tanska)
-Something better - Softengine (Suomi)
-Moustache -Twin twin (Ranska)
-Rise up - Freaky Fortune feat. Riskykidd (Kreikka)
-Same heart - Mei Finegold (Israel)
-No prejudice - Pollapönk (Islanti)
-La mia città - Emma (Italia)
-Cake to bake - Aarzemnieki (Latvia)
-Moj Skijet - Sergej Cetkovic (Montenegro)
-Silent storm - Carl Espen (Norja)
-Quero ser tua - Suzy (Portugali)
-Undo - Sanna Nilsen (Ruotsi)

Kuten huomaatte, lista on pitkä. Yleensä listalleni pääsee yhdeltä vuodelta suunnilleen 10 biisiä, mutta tuossa on 15 biisiä. Ja tuntuu, että kriteerit oli 2014:n kohdalla listaani pääsylle kovemmat kuin yleensä, koska yleistaso oli niin kova.

[L-S]

Totta muuten, 2014 oli hyvä vuosi! Tuolla marengin listalla on monia itseänikin miellyttäneitä kappaleita. En ole tosin samaan tapaan tehnyt vertailua vuosista, mutta veikkaan, että itsekin löytäisin tuolta vuodelta poikkeuksellisen monta hyvää. Erityisesti Rise Up, viiksibiisi ja noi kaksi kakkubiisiä! Ja toki myös Sebalter ja No Prejudice ja ja....