Viikon puheenaiheet

[Pascal Lemoix]

Meiltä oli vaihtelevasti oppilaita lakkoilemassa/kotona. Joitakin ryhmiä oli lähes kokonaan pois. Yleisimmin puuttui muutama oppilas/ryhmä. Parin ryhmän kanssa katsottiin Gretan "How dare you!" -puhe. Itse panen tässä toivoni nuoriin ikäluokkiin. Jos nykyisille peruskoululaisille menee sukupolviasiana läpi ilmastonsuojelu, niin ihan varmasti alkaa tapahtua muutoksia.

[L-S]

Kävin myös jonkin aikaa oleilemassa paikallisessa ilmastolakkotapahtumassa. Jotenkin en kuitenkaan saanut lähdettyä siihen varsinaiseen mielenosoituskulkueeseen, kun halusin saada päivän työt ensin käyntiin, mutta kävelykadulla oli puheita ja erilaisia esityksiä. Puhujiksi oli päässyt moni paikallinen nuori ja lisäksi mm. runoilijoilla ja parilla yhtyeellä oli esiintymisvuoro. Eräs runoilija oli kirjoittanut tilaisuutta varten tilapäisrunon, jossa puhui aikuisten ilmastolakkoon osallistumisen vaikeudesta ja siitä kuka antaisi aikuiselle luvan osallistua ilmastolakkoon, kun jotkut koulut olivat ilmoittaneet, että koululainen saa osallistua lakkoon huoltajan luvalla. Se oli aika vaikuttava, ja tietysti ilmaistu paremmin kuin tässä referoituna. Ainakin kävelykadun tilaisuudessa oli enimmäkseen nuoria, varmaan itse mielenosoituksessa oli ollut enemmän väkeä. (Ja tiedostan kyllä sen, että itselleni oli helppo mennä osallistumaan ilmastolakkotilaisuuteen, kun saan itse päättää omista työaikatauluistani ja tein sitten töitä johonkin kahdeksaan saakka illalla, kun päivällä meni yli tunti kaupungilla (ja sen jälkeen tuhraantui aikaa ruoanlaittoon ym.), mutta kaikilla ei tietysti tällaista mahdollisuutta ole.)

Joku niistä nuorista, jotka puhuivat tilaisuudessa, sanoi myös että nuoret ovat heränneet ja tiedostaneet tilanteen, mutta totesi, että sitten kun heillä on tilaisuus oikeasti päättää asioista on liian myöhäistä. Sehän tässä vaikeaa onkin.

Omien tekojen vähättelystä vielä, että ei se ihan yksinkertainen asia ole. Totta kai yksilöiden teoilla on väliä, mutta itsekin vähättelen välillä omia tekojani, en niinkään siten, että "ei tässä mitään kannata tehdä", vaan siten, että tuntuu voimattomalta, että vaikka teen "jotain", ei se ole kuitenkaan tarpeeksi, ja/tai en löydä itsestäni voimavaroja tehdä vielä enemmän, puhua asioista julkisemmin, tai jotain. Toki se on vähän eri asia kuin sanoa vaan, että ei tässä tosiaankaan mitään voi itse tehdä.

[marenkienkeli]

Vituttaa kun ympärillä kuuluu vain "eihän sille minkään voi"-tyylisiä lausahduksia tai että "homma menee jo yli". Yli minkä? Onko olemassa jotain sovittua rajaa mitä ei saa ylittää kun halutaan vaikuttaa siihen minkälainen ympäristö me jätetään tuleville sukupolville (ja Aira Samulinille, kuten yksi meemi vitsaili)?

Yli hölmöläissetien (ja -henkilöiden) mukavuusalueen. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Onhan se nyt rankkaa tajuta, että on itse hyvin pahasti ongelman ydin. Se herättää osassa pelkoa, kun ei ole tottunut tekemään muiden eteen mitään. On helpointa reagoida laittamalla kädet korville ja huutamalla, että "älämölö älämölö älämölö, en halua kuunnellaaaaa".

Meillekin bussissa kommentoitiin siitä, kuinka on mennyt hommat liian pitkälle, lietsomme paniikkia ja kuinka hölmöläissedän lapset eivät osallistu mielenosoitukseen. No, siis joo, kyllähän me vissiin olemassaolollamme ja kylttejä miekkariin kantamalla saimme kyseisen sedän paniikkiin. Samassa bussissa miekkariin menossa ollut koululuokka ei vaikuttanut yhtään panikoivalta.

Olivat sanoneet yhdelle mielenosoittajalle kymmenen aikaan "katsotaan nyt minkälaisiin laittomuuksiin te ryhdytte.
Anteeksi että mitä että? Ei niin että turvataan ihmiset, vaan että mitä laittomuuksia tehdään ja sit niihin reagoidaan. Juujaajaa, kiitos.
Poliisi myös kehotti mun avustajaa siirtämään mut pois, mutta ei kohdentanut sitä mulle.

Asiayhteydestä irrotettuna toki kuulostaa pahalta, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että ei sitä oltu pahalla tarkoitettu. Ilmastomielenosoittajiin kohdistuva viha on hyvin vähäistä ja kohdistuu lähinnä siihen, että ei saisi lakkoilla ja lapsia ei saisi ottaa mukaan. Ei kukaan ole esim. hyökkäämässä mielenosoittajien kimppuun. Poliisilla on käytännössä tarve oikeasti toimia lähinnä, jos anarkistit alkavat paikkoa rikkoa. Ainakin meidän lähistöllä olleet poliisit suhtautuivat asioihin hyvin rauhallisesti. Eivät tehneet elettäkään siirtyäkseen tien tukkimista estämään, vaikka sitä aitiopaikalta Ståhlbergin patsaalta seurasivatkin. Katselivat vain, että kaikki sujuu hyvin ja rauhallisesti. Eivät edes huomauttaneet mitään patsaassa kiipeilleille lapsille.

Sen sijaan vituttaa kyllä se, miten edelleen jotkut ihmiset eivät suhtaudu vammaisiin (tai lapsiin) ihmisinä.

[marenkienkeli]

Omien tekojen vähättelystä vielä, että ei se ihan yksinkertainen asia ole. Totta kai yksilöiden teoilla on väliä, mutta itsekin vähättelen välillä omia tekojani, en niinkään siten, että "ei tässä mitään kannata tehdä", vaan siten, että tuntuu voimattomalta, että vaikka teen "jotain", ei se ole kuitenkaan tarpeeksi, ja/tai en löydä itsestäni voimavaroja tehdä vielä enemmän, puhua asioista julkisemmin, tai jotain. Toki se on vähän eri asia kuin sanoa vaan, että ei tässä tosiaankaan mitään voi itse tehdä.

"You cannot do all the good that world needs, but the world needs every good that you do." Shelbizleee @ Youtube

Mä ajattelen sen niin, että jokainen voimavarojensa mukaan. Ja kannattaa aloittaa siitä, mistä on helpoin aloittaa, koska silloin ei tunnu, että luopuu asioista ja pystyy auttamaan ilmastoa helpommin useammalla tavalla. En usko, että ilmastonmuutosta voidaan pysäyttää ajoissa, mutta ei se missään nimessä tarkoita, ettei jokaisesta pienestäkin ympäristöteosta olisi hyötyä. Niillä kun ostetaan lisäaikaa sille, että ihmiskunta ehtii edes jotenkuten sopeutua ilmastonmuutokseen, jotta siitä ei seuraisi järkyttävää kaaosta ja maailmanlaajuista sotatilaa. Maapallo (ja monet sen eläinlajit) kyllä selviää, mutta ihmiset välttämättä eivät.

[L-S]

Marenki on tokikin oikeassa.
Ja positiivinen asenne on aina parempi kuin se, että lannistuisi, mutta on se silti joskus vaikeaa.

Omien tekojen vähättelyä pahempi on mielestäni koko ilmastonmuutoksen vähättely. Hesarissa oli tänään jossain artikkelissa tieto, että 45 % suomalaisista on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia liioitellaan. Jaa... että milläköhän perusteella? Varmaan perustavat tämän mielipiteensä johonkin luotettaviin tutkimustuloksiin ja tilastoihin? : epäilevä :

[Kibaya]

Hoitajalakko.

Kolmas työpäivä pyörähtää kohta käyntiin. Meillä on yksi sairaanhoitaja meidän tiimissä ja minä. Normaalisti olisi kolme sairaanhoitajaa ja yksi kokopäiväinen ja kaksi osa-aikaista sihteeriä, eli tavallaan kaksi sihteeriä. Lääkäriaikoja on peruttu tyyliin 1-2/päivä ja yksi muutettu etävastaanotoksi. Enemmän on peruttu koronan vuoksi, joten en pidä tätä isona vaikutuksena. Enemmän on vaikutuksia sillä, että mä en ehdi tehdä kaikkea. Priorisointi on tosi vaikeaa, kun on samanarvoisia tehtäviä ja tiedän etten ehdi. Kokonaan meidän erikoisalan tiimeistä puuttuu 5/8 sihteeriä. Kolme lakkoilee, yksi on vuosilomalla ja yksi sairaana.
Mutta kokonaisuudessaan meillä on aika hyvä tilanne, ei tarvitse miettiä miten paikataan vielä omien hommien lisäksi muita.

Mullahan alkaa lakko 19.4. jos ei sopua löydy.

Se mihin tässä kuitenkin olen kiinnittänyt huomiota, ettei meidän uutismedioissa ole oikein mitään tästä. Mäkijärvi perseili ja veti perjantaina kunnolla maton omien jalkojensa alta vertaamalla lakkoa Ukrainan tilanteeseen. Sen lisäksi twitterissä käy tietääkseni keskustelu ja tiedon jakaminen. Osalla se on vähän fiilispohjalta mutuilua ja sitten toiset korjaa niitä faktoilla. Esimerkiksi työnantajapuolien useat twiitit miten nyt ollaan huolissaan ja hoidot peruuntuu ja ei ole leikkaussaleja auki. Mikään näistä ei ole pitänyt paikkaansa ja ilmeisesti osa ainakin on nyt korjaillut ulostulojaan "tarkistin asian todellisen laidan"-kaltaisilla viesteillä.
Eilisessä a-studiossa oli jäätävä keskustelu tehyn toiminnanjohtajan ja jonkun sairaanhoitopiirin tyypin kesken. En kyennyt seuraamaan kuin osan, mutta lähtötilanne oli käsittääkseni ollut, että shp:n setämies siinä syytti tehyä terveyden vaarantamisesta ja tehyn tyyppi käänsi viestin takaisin että ite ette oo hoitaneet hommianne, ei me mitään ajatustenlukijoita olla. Erityisesti shp-setää kismitti kun oli sytostaattihoitoja jouduttu perumaan ja tehyläinen sanoi että kun ette te pyytäneet siihen suojelutyötä. Että kyllä me tullaan ne tekemään, mutta jos ei teiltä tule tietoa, niin sit ei tule niitä tekijöitäkään. Shp-setä oli siinä sitten vähän aikaa että no, aijjaa. Ja näin ongelma ratkesi ja ei ollutkaan enää nokan koputtelua ja syyttämistä vaarojen aiheuttamisesta.

Hoitajien lakko on joillekin päättäjätyypeille niin kova pala, etteivät he kykene kuuntelemaan mitään muuta kuin sitä omaa tunnetta.
Mikä aiheuttaa eniten -fiilistä kun tätä seuraa.

Kiinnostaa silti moniko hoitoalan ihminen vaihtaa alaa tämän seurauksena. Oli lopputulos mikä tahansa.