Nugat kirjoitti:Opetin sen haukkumaan ja laulamaan hius-klipsillä.Se vikisi hauvan mielestä äärimmäisen inhottavasti, ja hän ilmaisikin asian äärimmäisen hennolla piip äänellä. Tästä lähdin sitten yllyttämään ja tulihan se haukku sieltä.
Laulaminenkin sujuu, mutta vähän viivellä. Kun käsky annetaan, hän ryhdistäytyy ja ottaa "katseen" ja rupee heiluttamaan häntäänsä. Sitten pikku hiljaa (noin 10 min) laulu rupeaa pikku hiljaa käynnistymään.
Hihi, samahan se on, mitä keinoa käyttää, kunhan lopputulos on toivottu.
Mä olen opettanut tuolle omalleni temput melkein pelkästään naksuttimella. "Pusu" taitaa olla ainut ilman naksua opittu kikka, mutta sitä nyt ei ollut vaikea opettaa muutenkaan, kun tuo on tuollainen lirkkijä ihan käskemättäkin. Naksutin on ollut tosi kätevä, hauva osaa tanssia, kieriä, kuolla, peruuttaa, antaa tassuja sekä mun käsille että varpaille, antaa yläviitosta (tai tehdä heil-tervehdyksen, ihan miten vaan haluaa..) ja muuta yhtä hyödyllistä. Se nauttii hirmuisesti uusien temppujen opettelusta, rajana tuntuu olevan vain mun mielikuvitus ja viitseliäisyys.
Koirat on niin ihania! Voin kuvitella ihan selvästi tuon ryhdistäytymisen ja "katseen" 
Denin koiran temppuja lukiessa tuli ihan nämä siskon koirat mieleen, toinen niistä varsinkin on todellinen energiapakkaus ja virikkeitä pitäisi olla paljon. Kääpiöpinserit ovat taitavia hyppijöitä ja esim. olohuoneen pöydälle ei voi jättää mitään, ne on muuten tuhottu heti, jos koirat ovat kahdestaan. Kerran isä oli unohtanut lukulasinsa pöydälle ja oli jo ihan varma, että ne lasit ovat entiset. Lasit löytyivät kuitenkin ehjinä lattialta. Kuukausien päästä tästä isä oli kerran tutkinut lasejaan tarkemmin ja vasta silloin huomasi, että molemmat sangat olivat täynnä pieniä hampaanjälkiä. 
Ei siitäkään mitään vammoja löytynyt. Huh.
