Urheilevat fordelaiset

[shaana]

Kyllä mä puhun sykemittarin puolesta, oon tykännyt tosissaan siitä. Jos en olisi ilmasiksi saanut, niin jos jossain olisi päässyt kokeilemaan niin varmana ostaisin. Mulla ei ole vielä toi vyö aiheuttanut mitään, kumma kyllä tällä nahalla. Huolellisesti olen kyllä sitä pessytkin.

Kävin pyöräilemässä ja samalla reissulla urheilukaupoilla - miksei kukaan estänyt mua ottamasta koko lompakkoa mukaan? Ostin jumppapallon ja jouduin tyytymään väärän väriseen, punaisia isoja ei ollut . Ostin myös käsipainoparin, ulkoiluhousut ja hianon Haltin hupparin Onneksi tajusin poistua näiden ostosten jälkeen pulju(i)sta.

[Pvi]

Hei Jee!
Miten on forden sporttijoukot, onko vielä potkua tallella? Huomenna pitäisi kelien lämmetä, eli uimisesta tulee entistä houkuttelevampi liikuntamuoto! Minulla alkaa työt 12.00 niin siinähän aamulla ehtii kivasti stadikalle pulikoimaan ja vesijumppaamaan olkavarren ja lapaluuta ympäröiviä lihaksia.

Tänään kävin kaupungilla pyörällä ja iltasella kutsuin itseni ystävän ja sen kaverin lenkkiseurueeseen. Yhdessä hölkkäily on tosissaan niin paljon kivempaa, eikä siinä silloin tarvita sykemittaria, kun höpöttää kaverin kanssa. Siitä tietää, ettei syke ole ihan taivaissa, kun ei mene ihan huohotukseksi vaan pystyy vielä puhumaan. Kivaa oli!

[Plei]

Uinti Sillähän voisikin viime viikonlopun huuhtoa kropasta, että jaksaa huomenna illalla pelata pesistä taas. Kiitos vinkistä.

[shaana]

Eilen kävin reilun tunnin hölkällä ja alkaa tuntua, että pitäisi jotenkin monipuolistaa juttua, reitiltään ehkä. Tuon lenkin jaksaa helposti hölkätä ja sprintata vielä lopuksi kovemminkin. Ehkä kokeilen huomenna pidentää tuota samaa reittiä, joka on muuten erittäin ihanteellinen lenkille. Rullailemaankin olisi kiva mennä pitkästä aikaa, mutta ei se ole yksin niin hauskaa.

Muuten ei ole oikeastaan tullut kuin noita käsipainoja välillä riuhdottua. Jumppapallokin odottelee täyttymistään vielä. Saatan olla hieman kateellinen tosta stadika-mahdollisuudesta, siellä olisi aivan mahtavaa käydä uimassa. Lähin uimahalli on suljettu vielä reilun kuukauden päivät, ja toisiksi lähinkin vielä useamman viikon. No pääsehän sitä sitten molskimaan, odotan mielenkiinnolla, mitä mittari mahtaa altaalla kertoa.

[marenkienkeli]

Nyt on urheilu jäänyt vähemmälle. Eilen kävin tosin hierojalla. Muistelen jostain lukeneeni, että hieronta vastaa tiettyä määrää liikkumista. Oonkohan lukenut väärin?

Pitää katsoa, jos tänään jaksais lähteä lenkille.

[Shay]

Tännään tein vatsoja ja punnersin jonkin verran. Olen erittäin huono punnertamaan.
Huomena pitäs lähtä juoksulenkille, jos toinen takareisi on toipunu maanantaisesta
kuntosalikäynnistä, tosin ei se viimeksikään paljon juoksua haitannu. Tyhmä reisi, ku
jaksaa noin monta päivää valittaa. Perjantaina taas salille. Nyt on suht hyvä
viikko meneillään.

[Maija]

Tällaisina hellepäivinä liikkuminen ei oikein houkuttele, mutta pakko on kuitenkin jotakin tehdä, ettei aivan hulluksi tule tästä toimettomuudesta. Kunhan ilta vähän viilenee, lähden pyörälenkille. Toinen polvi ei oikein tahdo nyt kävelyä tai juoksua kestää, joten kokeillaan, jos vaikka pyöräily olisi sitä kohtaan hieman armeliaampaa toimintaa.

Uimaan tekisi mieli, mutta eihän täällä ole kuin oikeastaan yksi uimapaikka, jos tahtoo luonnonvesistössä polskia - sekin niin kurja, ettei sinne kannata uimaan lähteä. Paikallisesta uimahallista taas en pidä monestakin eri syystä.

[marenkienkeli]

Tänään olen pyöräillyt viitisen kilometriä ja mumman nurmikon kävin leikkaamassa. Tämä urheiluinnostus lopahti taas alkuunsa. No, ei kun uudelleen yrittämään.

[sybe]

[quote="Pvi"]Hei Jee!
Miten on forden sporttijoukot, onko vielä potkua tallella?

Lenkkeilen mökillä,keskipäivällä metsätiellä ja helteessä. Puut varjostivat mukavasti,mäet oli jyrkkiä.Pysähdyin erään mäen päälle tasaamaan pulssia.Sekunnissa oli paarmoja kimpussa. Kaupungissa lenkkeilessä ei tarvi samalla toimia kenenkään syötävänä. Pakko se on helteessäkin lenkkeillä, aioin pysyä kunnossa, 16.8 on HCM

[Pvi]

Ostin juoksukengät... ja kaksi toppia. Toinen oli vaaleanpunainen!
Nyt on sitten laitettu rahaa kiinni kuntoiluun, joten saisin lähteä pienelle kokeilulenkille tänään. (seuraa tuskin on tälle päivälle tarjolla. Nyt testataan oma-aloitteisuutta ja itsekuria) Toisaalta jos jään Helsinkiin, niin saattaisi olla yhteisliikuntaakin tarjolla.
Lupaan tässä nyt julkisesti luopua konditionaalista ja tehdä liikuntapäätöksen, joka pitää.

16.8 on HCM

Vau!
Ja jossain netin kätkössä on varmaan jotain _hyviä_ kuntoilureseptejä?
Liikaa en halua kuntoilusta lukea, ettei siitä katoa ilo, koska ilman riemua en sitä tee.

[sybe]

Tukholman maratoni taitaa olla paremmin järjestetty kuin HCM. Vieläkään en ole saanut lähtijän settiä HCM:ltä.Tukholmasta tuli ajoissa harjoittelusta ym. faktaa kotiin kirjallisena.Tukholman maratonin sivut kätkee aiemmat suoritukseni ym. hienouksia on ko. sivuilla. Mutta onhan HCM:lläkin treeni ohjelma antaa, eikä ollenkaan hassumpi ole ollut tuota 6h aikaan tähtäävää treeniä toteuttaa.

http://www.helsinkicitymarathon.fi/fi/harjoittelu.html

[Shay]

Mun jalat ei tykkää juoksemisesta. Nyt kun kuntokin kestäisi pitempiä juoksulenkkejä,
hannaavat jalat vastaan. Oon silti yrittäny juosta pari kertaa viikosa. Huomenisa pitäs jaksaa
lähtä taas salille. Jospa yöllä saisi nukuttuakin, niin jaksaisi.

[Migreeni]

Olen nyt päättänyt alkaa liikkumaan yhtä paljon kuin alkukeväästä liikuin. Ainut ongelma on vaan se, etten ole juurikaan kotosalla näin kesäaikaan ja olisi paljon muutakin tekemistä, kuin salilla ravaaminen. Mutta toisaalta kaikenmaailman mökkireissut ja sen sellaiset ovat oikeastaan tulvillaan liikuntaa jos ulkopelit ja uimiset lasketaan mukaan.

Tänään kävin heti aamusta salilla.

[shaana]

Mä pyrin nyt kesällä eli ilmojen salliessa liikkumaan ulkona, en näe itselleni tarpeelliseksi mennä johonkin salille ähisemään, kun ulkona voi tehdä asioita ihan puhtaassa ilmassa. Koskaan en ole muutenkaan salilla käymisestä innostunut, mutta katsoo nyt sitten jos sitten kun ilmat huononee, jotkin jumpat tai sellaiset mua kiinnostaisi paljoltikin.

Sunnuntaina fillaroin pyöreästi 30 kilometriä Edelleenkin haluaisin toteuttaa pyöräretken Porvooseen, mutta se on jo 40 kilometriä siivu, eikä mun patalaiskoista kavereista kukaan kuitenkaan lähde mukaan. Alkuviikko on mennyt leväten, huomenna taas lenkkiä sitten.

[Migreeni]

Mä pyrin nyt kesällä eli ilmojen salliessa liikkumaan ulkona, en näe itselleni tarpeelliseksi mennä johonkin salille ähisemään, kun ulkona voi tehdä asioita ihan puhtaassa ilmassa. Koskaan en ole muutenkaan salilla käymisestä innostunut, mutta katsoo nyt sitten jos sitten kun ilmat huononee, jotkin jumpat tai sellaiset mua kiinnostaisi paljoltikin.

Jumpat kiinnostavat minuakin salia enemmän, mutta koska niitä järjestetään samassa paikassa, missä sali on, puhun aina huomaamattani pelkästään salista, vaikka tarkoittaisin jumppiakin.

Kesällä on kyllä kiva liikkua ulkona, mikäli ei ole liian kuuma. Esim. juokseminen on helteellä ihan tuskaa. No, eipä näitä helteitä kyllä tänä kesänä ole paljoa ollutkaan.

[sybe]

16.8 on marataon.Mitä sen jälkeen? Aloitin juoksun rapakuntoisena 5v sitten. Nyyt on olo että lenkkarit hetkeksi HCM:n jälkeen naulaan. Itseasiassa olo on kyllä sellainen että voisi naulata ne lenkkarit tuvan lattiaan lähtemättömästi kiinni. Juku rutisee ettei jalat kestä juoksua.Se on tottumattoman paskapuhetta. Homma menee niin että se vaatii kahden vuoden totuttelua juosta pitkiä matkoja. Tai niin ainakin minulla kävi.Toimisto hommissa lällyyntynyt ja surkastunut lihaksisto kapinoi parisen vuotta vastaan, ikävintä oli polvikivut, niistä kovin huolestui. Ihan turhaa huolestumista. Pohkeet oli aina tukossa,vaikka kuuinka venytteli. Kyllä se siitä,kolmas vuosi oli jo helppo kun lihaksisto ja jänteet olivat kehittyneet,polvikivut katosivat ja pohkeista oli tullut iihmeelliset koppurat jotka eivät tunne vieläkään mitään.Kolmannen juoksutreeni vuoden kohdalla juoksin unissa itselleni metsän eläviä kiinni ruuaksi Leposykkeeni on nyt 45 joka sai työterveyshoitajan naaman viime käynnillä kalpeaksi.Luuli että minulla on jokin sairaus.Kyllä, sairastan 2-3h juoksulenkkejä työmatkojen yhteydessä, hotellikuolemaa välttääkseni. Ilmeisesti aloitan aktiivisen salitreenin, juoksu ei polta humppakahvoja kokonaan pois eikä tee masuun sixpäkkiä.Etsin salia jossa olis kuukausi maksu ilman 3 v sitoutumista.

[shaana]

Kävin lenkillä. Hölkkäsin reilu kymmenisen kilometriä, äiskän luo. Meni vähän enemmän aikaan kuin normilenkkiin ja vedinkin keskivertoa reippaamman ja tasaisemman lenkin. Onnistumisen tunne oli ihan kiva. Määränpäässä join vähän vettä ja hyppäsin fillarin selkään ja köröttelin takaisin kotiin. Tekisi mieli tehdä jotain matalatempoisempaa välillä, kai sitä voisi huomenna viihdyttää ruuhkassa körötteleviä ihmisiä dementiahiihdolla.

[Plei]

Jos tyypit ovat kyllästyneet perusliikuntaan ja kaipaavat uudenlaisia haasteita, niin lämpimästi suosittelen parkouria. Testailin sitä tuossa viime viikonloppuna ja heräsi ihan mieletön hinku alkaa ylittää itseään (ja esteitä) pomppien ja kiipeillen urbaaniympäristössä. Näyttää suht. simppeliltä, mutta on tosiasiassa aikamoisen raskasta. Kunto taatusti kohoaa kohisemalla tuota harrastaessa. Nyt on lihakset enemmän jumissa kuin aikoihin, mahtavaa!

[sybe]

Palaan varmaan hetkeksi maastopyöräilyn pariin. Ongelman parkoureissa on se lähteminen,perhettä kun on, ei oikein voi ajaa urheilemaan.Toki voi mutta pitää synkata vaimon menojen kanssa kalenteria ja sopia kotiin tuloajoista...Meille kavi vaimon kanssa niin että hoidimme pelkästään lapsia ja kumpikin harratsi tahoillaan.Tuli ikävä! Lenkkeily on siitä hyvä että se sujuu otiovelta.Punttisali on jo siinä rajoilla.Tosin kyllä tämä tästä kun muksut kasvaa ja voi vaimon kanssa sitten yhdessä harrastaa

[Maija]

Kävimme kaverin kanssa sauvakävelyllä.
Minun tosin piti aika tavalla suostutella kaveria, sillä hän todella pelkäsi näyttävänsä typerältä. Sanoin naureskellen, että jos ei itsetunto pientä sauvalenkkiä kestä, niin on kyllä hassusti asiat. Kaveri lähti seuraksi ja hauskaa oli.
Nyt on kropassa ihan mielettömän ihana tunne.

Huomenna uudestaan!

[Emilia]

Jos tyypit ovat kyllästyneet perusliikuntaan ja kaipaavat uudenlaisia haasteita, niin lämpimästi suosittelen parkouria. Testailin sitä tuossa viime viikonloppuna ja heräsi ihan mieletön hinku alkaa ylittää itseään (ja esteitä) pomppien ja kiipeillen urbaaniympäristössä. Näyttää suht. simppeliltä, mutta on tosiasiassa aikamoisen raskasta. Kunto taatusti kohoaa kohisemalla tuota harrastaessa. Nyt on lihakset enemmän jumissa kuin aikoihin, mahtavaa!

Parkour on niin siistin näköistä! Meillä on tässä lähettyvillä ok mestoja parkata ja väliin niitä heppuja tossa näkeekin, joskus tekee mieli itsekin vähän hypähtää seinälle, kun näkee sopivan kohdan. Täytynee joskus tunkea yhen (puoli)tutun matkaan, jos se vaikka näyttäis jotain kikkoja.

Intoilin joskus pari vuotta sitten parkkauksesta, mutta silloin en saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään. Tuskin nytkään saan, mutta ehkä jo ensi kesänä.

[Tr*ina]

Mistä tietää, että Tr*ina on käynyt lenkillä?
Fordelle tulvivista viesteistä!

Kaikki nämä vuodet olen pysynyt järjissäni hyvin yksinkertaiselle keinolla: juoksemalla, nauttimalla endorfiinihumalasta. Olen juossut yli puolet elämästäni ja se on se asia, joka tuottaa minulle suurinta nautintoa. Se on luontoelämys, tunteiden purkamisen paikka, itsensä voimistamisen paikka. Oli lenkkiä ennen millainen olo hyvänsä, lenkin jälkeen on aina hyvä fiilis. Kun muut nollaa dokaamalla, minä nollaan juoksemalla.

Lenkkeilyn vaikein asia tuntuu nimen omaan olevan aloittamisessa.
Sitten kun on saanut lenkkarit jalkaan ja nenän ulos, ei varsinainen
lenkki tunnukaan niin ylitsepääsemättömältä.

Juuri näin. Lenkkeilyn aloittamisessa on se kiva juttu, että kunto nousee kohisemalla alussa. Hyvin pian huomaa jaksavansa paremmin ja enemmän ja sekös mieltä lämmittää.

Se, miksi moni aloittelija kuitenkin lopettaa jo kättelyssä, johtuu liian suuresta rasitustasosta. Moni puhuu täälläkin aloittavansa lenkkeilyn osaksi kävelemällä, osaksi juoksemalla. Tämähän on jo aivan liikaa tämäkin! Itse vuosia juokseneena olen välillä joutunut pitämään jopa seitsemän kuukauden taukoja lenkkeilystä ja aina kun olen aloittanut uudelleen lenkkeilyn, olen aloittanut pelkällä kävelyllä. Nopea, tasainen kävely on paljon kätevämpi kuin poukkoilu kävelyn ja juoksemisen välillä. Ja ennen pitkää tulee vastaan se vaihe, kun kävelemällä ei pääsekään tarpeeksi lujaa. Silloin voi ottaa mukaan juoksemisen ja vuorotella sitä kävelyn kanssa.

Nykyään itse teen 65 minuutin juoksulenkin joka toinen päivä. Tosin viime viikolla sattuneesta syystä (eksyminen) tuli tehtyä melkein puolitoista tuntisiakin lenkkejä. Jotkut tuntuvat harrastavan myös lenkkejä eri sykkeellä ja kestolla kunnon kohottamiseksi, mutta minulle kunnon kohottaminen ei ole koskaan ole ollut itse tarkoitus, joten en jaksa vetää niitä "20 minuuttia satanolla" -lenkkejä. Niissä kun itse juokseminen ei ole nautinto.

En ole koskaan myöskään jaksanut treenata maratonit sun muut mielessä. Maraton-ajatteluhan on tullut lenkkeilyyn vahvasti viime vuosina. Juoksulenkkeilyn suosion raju kasvu on nähty johtuvan suoraan maratonin suosion kasvusta. Itsekin tunnen erään kaverin, joka treenaa pelkästään maratoneja varten. Muuten häntä ei lenkkeily kiinnosta eikä lenkkeilekään kuin niinä vuosina kun keksii haluavansa juosta maratonin.

Elämme suoritusyhteiskunnassa, totta.

[Tr*ina]

Yhdessä hölkkäily on tosissaan niin paljon kivempaa, eikä siinä silloin tarvita sykemittaria, kun höpöttää kaverin kanssa.

Mä en kyllä ymmärrä tällaista ollenkaan!

Juoksulenkkihän on verrattavissa lähinnä uskonnolliseen rituaaliin. Höpöttely ystävän kanssa ei todellakaan sovi lenkkeilyn filosofiaan! Minulle lenkki on puhdistumista, itsensä kanssa vietetty voimahetki, joka tulee viettää luonnossa (ei mitään juoksumattoja tai katuja [yksi kaverini kehui juoksevansa Mechelininkatua talvet "kun se on niin hyvä, kun ei ole muita lenkkeilijöitä tiellä eikä se ole jäässä". Huhhuh!]) ja hiljaisuudessa (ei missään tapauksessa mitään häiriömusiikkia). Lenkin syvin tarkoitus on

kuulla itseään

eikä mitään höpöttelevää kaveria.

[Pvi]

Niin ovat ihmiset erilaisia.
Minä tarvitsen juoksuun ulkopuolisen ilon. Koittanut olen saada sitä ihan vain pelkästä kirmaamisesta, mutta vielä ainakaan sitä ei ole löytynyt. Olen myös miettinyt, onko minun pakko edes yrittää, kun lenkkeily ei tunnu olevan minulle sellaisenaan nautinnollinen asia. Se vain on "nopea" ja käytännöllinen tapa pitää yllä kuntoa, jota tarvitsen muussa elämässä. Koitellaan ja yritellään opetella.
Itseni kanssa olen esimerkiksi venytellessä, joogatessa, hengittäessä, kutoessa, autentisessa liikkeessä... Näitä riittää.

[sybe]

Juoksen maratoni mielessä koska olen itse kyvytön laatimaan juoksuohjelmaa.Aloitin nollista ja pongasin maraton harjoitusohjelman tukholman maratonin sivuilta. Katselin olettaen että varmaan on kovaa treeniä että 42 km selvityy.Katselin siitä sitten 6h aikaan tähtäävän ohjelma ja olin yllättynyt.Noinko vähällä? Juoksin sitten 6h ohjelman mukaisesti, tuli esteitä ja taukoakin mutta osalistuin kujitenkin tukholman maratonille, maaliin kävellen, juuri alle 6h ajassa. 1h lenkin juokseminen joka toinen päivä, tämä tuntuu minusta mielikuvituksettomalta virkamiesmäiseltä suorittamiselta. Maraton ohjelman noudattaminen tarjoaa mukavaa vaihtelua. On intervallia,lepo viikkoa, työlästä viikkoa,lenkien pituudet ja suoritustavat vaihtelee kovin. En pidä enää kirjaa juoksuistani, viikon lenkit pysyy mielessä ja vertaan viikon suoritteita 4h maraton ohjelman treeniin. Juokseminen on silti mielestäni suorittamista,aika ja kilometrit juoksee ja lenkillä on jokin ennalta asetettu pituus. Suoritan siinä juostessa lähinnä aivojen nollausta. Lasittunut katse eteenpäin tasaisesti lönkötellen, pulssi 135