Vaivaisten valitukset

[Kibaya]

Mulla on flunssa. Kämppis on ollut taas flunssassa ja kipeenä ja mulla oli ihan hirveä stressi, joka sitten näköjään vaikutti näin. Lisäksi se, että kämppiksen mielestä riittää kun pesee käsiä. Ei siis huolehtinut pyytämästäni kahvojen ja tarttumapintojen pyyhkimisestä ja tässä sitä sitten ollaan
Epäilin ensin että kyseessä on parina päivänä suoraan naamaan puhaltanut ilmastointi autoissa ja siitepöly, mutta kun kysyin pyyhkikö hän niitä pintoja, niin hän piti sitä turhana .
Nyt sitten ollaan kipeitä. Ääntä ei tule yhtään, päätä särkee jatkuvasti, nestettä menee mitä pystyn kittaamaan alas ja voimat on ihan kadoksissa. Yskimislihaksia särkee ja ne on ihan hapoilla, enkä saa yskiessä limaa liikkelle. Olin perjantain pois töistä omalla ilmoituksella, joten jos tämä jatkuu niin voin olla vain maanantain ja tiistain omalla ilmoituksella poissa.

Ei siinä, levätään sitten. Vielä kun sais nukuttua niin hyvä ois. Nukun muutaman tunnin pätkissä, mikä ei varmastikaan auta asiaa.
Onneksi ei ole kuumetta. Alilämpöä sen sijaan kyllä. 35.7 on toki vielä normilämmön puitteissa, mutta kyllä mun normilämpö on enemmän sielä 36-37 asteen kieppeillä.

[marenkienkeli]

Kyllä myös mun mielestä perusflunssan kanssa ihan käsienpesu riittää. Jos on tarttuakseen, on samassa taloudessa siltä käytännössä mahdoton välttyä.

Ei meillä ainakaan mitenkään erityisesti flunssia käytöksessä tai siivouksessa huomioida. Liika puhtaus on huono asia. Ei pysy vastustuskyky kunnossa.

[Wildchild]

Kyllä myös mun mielestä perusflunssan kanssa ihan käsienpesu riittää. Jos on tarttuakseen, on samassa taloudessa siltä käytännössä mahdoton välttyä.

Ei meillä ainakaan mitenkään erityisesti flunssia käytöksessä tai siivouksessa huomioida. Liika puhtaus on huono asia. Ei pysy vastustuskyky kunnossa.

Samaa mieltä.

Ainoastaan silloin puunaan kosketuspintoja, jopa useamman kerran päivässä kun on vatsatautia talossa.
Mutta flunssan takia ei jaksa. Jos käsien pesu ei riitä, se olis tullu siis muutenkin.

[Kibaya]

Olin sitten puolitoista viikkoa sairaalassa.

Juhannusviikon keskiviikkona istuin sohvalla ja vasen käsi puutui ranteesta alaspäin. Vähän tämän jälkeen myös kasvojen vasen puoli puutui.
Ajattelin että ne on migreenin auroja ja otin lääkettä. Odotin mitä tapahtuu seuraavaksi, mutta mitään ei tapahtunut. Kun puutuminen oli kestänyt n. puoli tuntia yritin soittaa terveyskeskukseen. Jonotin sinne puoli tuntia tuloksetta, jonka jälkeen vaihdoin kohteeksi päivystysavun numeron, johon odottelin reilun vartin ja totesin että sen verran pitkä aika oli kulunut, että parempi soittaa hätäkeskukseen.
Ambulanssi saapui aika nopeasti, lääkärin konsultaation jälkeen päättivät että mut viedään meilahteen.
Vietin siellä juhannusviikon lauantaihin, olin viikonlopun poissa ja palasin maanantaina. Perjantaina kotiuduin.
Alkuun epäilivät aivoinfarktia, mutta sitten kun lopulta tekivät magneettikuvan, eivät löytäneet selittävää tekijää.

Käsi on edelleen puuduksissa, ajoittain väsähdän ihan tavallisista asioista ja aivot kuormittuu jännillä tavoilla.
Että vaikka sinänsä olo on normaali, niin olo ei ole normaali. Ajoittain kasvoissa käy puutumistuntemuksia ja sanat menee puheessa sekaisin. Näiden jälkeen iskee myös se väsähtäminen.

Mutta onneksi pääsin pois sairaalasta.

[L-S]

Kibs
Onneksi ei ollut aivoinfarktia, mutta kumma jos ei mitään selittävää tekijää löytynyt. Toivottavasti selvittelyjä jatketaan, jos oireet jatkuvat. Onneksi pääsit pois sairaalasta, ihmettelen myös tuota miten kauan meni ottaa magneettikuvat, jos kerran aivoinfarktia epäiltiin.

[marenkienkeli]

Kibs. Toisaalta huojentavaa, että ei ollutkaan aivoinfarkti, mutta sitten taas toisaalta on aika pelottavaa, että ei tiedetä, mistä toi johtuu. Jaksamista!

[kmaria]

Jaksamisia Kibs, toivottavasti syykin selviäisi.

[Kibaya]

ihmettelen myös tuota miten kauan meni ottaa magneettikuvat, jos kerran aivoinfarktia epäiltiin.

Nosiis keskiviikkona kun menin, ne teki selvittelyjä siitä voiko magneettia tehdä, kun mulla on se sähkölaite.
Sitten iltapäivällä sairaalan fyysikko päätti ettei tehdä, koska ei voi olla varma onnistuuko se.
Tai että päättävät lopullisesti sitten torstaina. Ja sitten torstaina oli "no ei me nyt tehdä sitä".
Mutta sitten taas maanantaina mua hoitavat lääkärit pyysi uudestaan, että voisitteko nyt miettiä uusiksi ja sitten fyysikko olikin eri mieltä.
Siinä oli juhannus vaan välissä .
Ja koska fyysikon piti olla mukana, niin se tehtiin Töölössä, eikä siinä missä olin, niin siksi se venyi sitten sinne loppuviikkoon.
Ja kun ei ollut varmuutta mikä siellä päässä on, niin mua ei päästetty kotiin

[Kibaya]

Palasin töihin.
Oli aika jännää.
Ekana päivänä itkin esimiehen huoneessa puolisen tuntia, kun suru vain purkautui.
Sitten yritin keskittyä työhön, mutta se oli aika onnetonta.
Perjantaina olin puhelimessa ja se vasta hirveää olikin.
Numeroiden kuuntelu ja painelu samaan aikaan oli vaikeaa. Samoin keskittyminen siihen että luen potilaskertomusta ja kuuntelen mitä puhelimessa oleva puhuu. Luen ja kuuntelen ja toinen tippui aina pois. Samalla olisi pitänyt vielä kirjoittaa, ei huhhuh. Onneksi sain apuvoimia ja olin lopulta vain kaksi tuntia puhelimessa, jonka aikana tuli kuusi puhelua.

Mutta nyt pitäisi huomenna ottaa uusiksi. Huhhuh.

[Kibaya]

Pää ei käänny vasemmalle.

Kroppa reagoi stressiin tai johonkin muuhun psyykeen tekijään.
Jeejee, saatana.

[Kibaya]

Noniin.
Iski flunssa. Viime viikolla perjantaiaamuna oli vähän nokka tukossa, ei pahasti, ajattelin että se on vaan tätä kun on viilevevää ilmaa ja syksyä.
Mutta sitten yöllä olin jo ihan tukossa ja vaikea hengittää ja muuta perkelettä.
Lauantain olin täysin voimaton ja vain makasin sohvalla, otin päikkäreitä ja paijasin kissoja. Olin kuumeisen oloinen ja nenäonteloita kivisti.
Sunnuntain nenäkannusin onteloita, köhin heevetisti ja makasin lisää. Eilen oli jo vähän parempi, jaksoin puhua.
Josko nyt menis sen verran tässä ohitse että saisin sen torstain keikan vedettyä ilman ihan hirveitä yskänkohtauksia.

[Kibaya]

Voisko tämä pimeyden ydin olla jo ohi?
Soitin tänään itselleni kyytiä fysioterapiaan kahdesti väärästä numerosta. Että ei kerta riittänyt? Aargh.
Soittaessani lopulta oikeaan paikkaan unohdin monelta pitää olla perillä ja kellon ajat meni ihan sekaisin.
Töihin tulin tänään tuntia liian aikaisin. Olisin voinut tulla vasta kymmeneksi, mutta ei kun yhdeksältä oli päässä ja vasta nyt, puoli yhdeltätoista, huomasin että perkelettäkö mä täällä niin aikaisin olin.
Keskittyminen siihen että hoidan duunit oikein on ihan älyttömän vaativaa ja huomaan tauottavani just jollain instagramilla, koska siinä ei tartte ajatella.
Tähän kun tulisi vielä joku selittämään jotain uusia ohjeita tai muutoksia niin vois olla että menis kaikki ihan sotkuun.
Ei kai ihme, että olen kahtena viikkona peräkkäin saanut migreenit. Ekalla viikolla perjantaina heti kotiuduttua ja viime viikolla lauantaina päivällä. Tälle viikolle ens suostu. Kävin puhumassa pomolle eilen että jos en saa nukuttua öitä yhtään paremmin niin aion olla poissa, koska migreenit.

[Kibaya]

Olin tänään magneettikuvauksessa.
Ensin sen piti olla kaks viikkoa sitten Peijaksessa. Mutta siirsin sitä. Ensin se siirtyi vain seuraavalle päivälle. Sitten kun muistutin että hei, mulla on se laitteisto ittessäni, niin alkoi jännäily. Ensin puhelinhenkilö sanoi että ei se haittaa ja kaikki on ok.
Sitten meni vuorokausi ja sama tyyppi soitti ja sanoi ettei se nyt olekaan ok ja soitellaan.
Sitten meni taas vuorokausi ja soitti toinen tyyppi että oho ups ei sitä voi ehkä tehdä Peijaksessa, että soitellaan ku tiedetään.
Sitten maanantaina soitti elämäänsä kyllästyny tyyppi että tervetuloa Töölöön
Intti mun kanssa esilääkkeestä ja että nehän on vaan lapsille. Ja hohhoijaa nyt taas.
Sitten menin sinne tänään aamulla.
Sain sen esilääkkeen ilman mitään inttämisiä.
Mutta fyysikot arpoi puoli tuntia sitä että missä asennossa kuun pitää olla taivalla kuvausta varten. Niitä oli kaks tyyppiä, molemmilla eri ohjeet käsissä ja lopulta homma ratkesi siihen, että stimulaattorihoitaja kutsuttiin paikalle.

Itse kuvaus oli ihan *tun hirveetä. Pelotti että räjähdän (koska why not...) tai että mun selkäydin palaa (obviously).
Itkin kuvausputkessa puolet kuvauksesta sitä ja sitten loppupuolella alaselkä meni tilttiin. Kun kuvaus loppui en saanut itseäni käännettyä kyljelleni ja hengitys meinasi salpautua.

Kotiin saapuessa se rauhoittava sitten iski voimalla ja nukahdin työkone sylissä sohvalle. Kämppis herätti onneksi aika heti sen jälkeen kun huomasi mitä tapahtuu.

[Wildchild]

Tiesittekö että mulla on ollu lämpöä/kuumetta viime syksystä asti? En ole menny alle 37,5:n sitten elo-syyskuun, kirjoitushetkelläkin on 37,9. En jaksanu itte murehtia asiaa ennenkö tässä helmi-maaliskuussa mieheni ohimennen koski minuun, totesi minulla selvästi olevan kuumetta, mittauksen jälkeen totesin että kappas, 38,0 enkä oo huomannu mitään (normaalisti olen kuumeessa kanttuvei heti ku menee yli 37:n). Mies passitti varaamaan lääkäriajan mutta sitten tuli korona ja se jäi. Huhtikuun alussa sit otin itteeni niskasta kiinni ja varasin ajan, jonka sainki heti muutaman päivän päähän kun kaikki on perunut omat aikansa eikä kukaan uskalla varata uusia. Lääkäri oli onneksi mukava ja osaava, ja huolestui samantien. Kun on lämpöä/kuumetta ilman mitään muita oireita, ei oo ihan normia se.

Nyt toukokuun loppuun mennessä minusta on otettu iso kasa verikokeita, ei mitään. Ultrattu sieltä ja täältä, ei mitään. Röntgen-kuvattu sieltä ja täältä, ei mitään. Papa-koe otettu, ei mitään. Alkaa vähitellen itteeniki pelottamaan että mitäs hittoa. Eilen soittivat sisätautien poliklinikalta kun se mun tk:n lekuri oli konsultoinu sieltä jotaki lääkäriä ja se oli samantien ilmottanu että ottavat mut sinne lisätutkimuksiin. Ens maanantaina menen taas kokeisiin. Eka lisää röntgeniä, sit järjetön liuta verikokeita ja oli kai siellä pissakoekin. Ite lääkäriaika sit viikkoa myöhemmin.

Mutta sanokaa pliiiiiiiiiiis että jos tää olis syöpää, se olis näkyny jo crp:ssä tai muussa. Crp on ollu koko ajan 20, eli koholla mutta ei paljoa.
Koska lievästi sanottuna alan olemaan enemmän ja enemmän kauhuissani tästä kaikesta.

[Kibaya]

On olemassa myös matala-asteinen tulehdus, jonka aikana keho on koko ajan pienessä hälyytystilassa.
Myös määrittämättömiä kuumeita esiintyy. Stressistä kannattaa myös mainita siellä vastaanotolla. Tai siis eihän sulla(kaan) mitään stressiä oo.... eihän?
Elimistö on sillai jännä koneisto, että se voi mennä tilttiin ihan itekseen, eikä sitten enää palaudu. En sano että tässä on niin. On ihan tosi hyvä että tutkivat kunnolla. Lisäksi nyt on hyvä tutkia kun sairaaloissa on oikeesti aika turvallista. Koronapotilaat pistetään niille varattuihin paikkoihin ja muualle ei vaan saa mennä jos on jotain. (Meillä oli tänään ovilta käännytetty porukkaa kun siellä oli joku perhe kuumeen kanssa tulossa vastaanotolle. Ei voi olla koronaa kun ei oo mitään yskiäkään. :jaahas: Nomutta, kipeenä ei nyt pääse sairaaloihin sisälle... toivottavasti, that's the point).
On niitä tiloja, missä on ollu kuumeinen vaikkapa flunssa tai että sulla on ollu joku oikea aihe sille että on kuumetta, mutta sitten se jää päälle ja aivot ylläpitää sitä tilaa omaksi huvikseen. En sano että että nyt on niinkään.

Toivottavasti tutkimuksista löytyy syy, vaikken toivo mitään sairauksia. Mut jotain et menis vaikka antiloopeilla ohi! Voidaan sopia et se on semmosta!

[L-S]

Wildis
Onpas kyllä ikävää, kun ei mitään löydy. Mutta luulisi tosiaan, että jos kyseessä olisi jotain vakavaa, niin olisihan jotain muutakin jo varmaan löytynyt. En ole tietenkään mikään lääkäri. Toivottavasti joku syy löytyy kuitenkin, vaikka sitten stressi, vaikka sekään ei ole hyvä, mutta kuitenkin. Hyvä että pääset sentään sisätautien poliklinikalle eikä pelkästään tk:n varassa mennä. Voimia ja täällä ollaan valmiina kuuntelemaan, jos jotain haluaa purkaa.

[Kibaya]

Olin sitten puolitoista viikkoa sairaalassa.

Juhannusviikon keskiviikkona istuin sohvalla ja vasen käsi puutui ranteesta alaspäin. Vähän tämän jälkeen myös kasvojen vasen puoli puutui.
Ajattelin että ne on migreenin auroja ja otin lääkettä. Odotin mitä tapahtuu seuraavaksi, mutta mitään ei tapahtunut. Kun puutuminen oli kestänyt n. puoli tuntia yritin soittaa terveyskeskukseen. Jonotin sinne puoli tuntia tuloksetta, jonka jälkeen vaihdoin kohteeksi päivystysavun numeron, johon odottelin reilun vartin ja totesin että sen verran pitkä aika oli kulunut, että parempi soittaa hätäkeskukseen.
Ambulanssi saapui aika nopeasti, lääkärin konsultaation jälkeen päättivät että mut viedään meilahteen.
Vietin siellä juhannusviikon lauantaihin, olin viikonlopun poissa ja palasin maanantaina. Perjantaina kotiuduin.
Alkuun epäilivät aivoinfarktia, mutta sitten kun lopulta tekivät magneettikuvan, eivät löytäneet selittävää tekijää.

Käsi on edelleen puuduksissa, ajoittain väsähdän ihan tavallisista asioista ja aivot kuormittuu jännillä tavoilla.
Että vaikka sinänsä olo on normaali, niin olo ei ole normaali. Ajoittain kasvoissa käy puutumistuntemuksia ja sanat menee puheessa sekaisin. Näiden jälkeen iskee myös se väsähtäminen.

Mutta onneksi pääsin pois sairaalasta.

Tästä episodista on nyt vuosi aikaa.
Sormet on edelleen puuduksissa ja vähän semmoiset "toisenlaiset". Ne toimii ja näin, mutta tuntoaistimus ja käyttö on toisenlaista. Ulospäin se ei näy ollenkaan, ellei sitten pyydä mua vaikkapa tekemään samanaikaisesti liikettä oikean käden kanssa. Siinä ero näkyy vähän.

Kävin uusissa magneettikuvissa ja sellaisessa sydämen värikäyrä-testissä. Se oli jännä. En edes piikkiä peljännyt ja kerrankin sai sairaanhoitaja kanyylin aika ekalla suoneen. Hyvä minä! Näistä ei selvinnyt mitään selittävää. Eli ei ole sydänperäistä vaivaa, eikä myöskään esim. MS-tauti. Uusia aivomuutoksia ei ole, joten se ei selitä tätä puutuneisuutta yhtään.
Ilmeisesti hermoratahelve...tutkimusta ei voi tehdä koska selän sähkölaite.
Mutta eipä se oireisto oikein edes sovi hermopinteeseen. Hermopinteessä kädessä olisi oireita muuallakin tai sitten vain muutamassa sormessa, ei tuollalailla hanskamaisesti neljän sormen alueelta.

[marenkienkeli]

Nyrjäytin viikko sitten jalkani toista kertaa kesän aikana. Toivottavasti tästä ei tule tapa. Nyt jo on palautumisaika pidemmän oloinen. Just alkoi olla nilkka täysin kuntoutunut ja sitten olikin kohta uusi nyrjähdys.

Kummallakaan kerralla ei onneksi ollut pahaa turvotusta eikä mustelmaa tullut. Ei siis tarvinnut terveydenhuoltoon hakeutua, mikä oli ihan kiva, kun olin kuitenkin molemmilla kerroilla paikassa, jossa terveydenhuolto ei ole ihan lähellä. Ja pienetkin pomput autossa sattuivat reilun vuorokauden ajan molemmilla kerroilla, joten ei todellakaan tehnyt mieli lääkäriin lähteä.

[marenkienkeli]

Enpäs ole vissiin tullut täällä maininneeksi, että "Hei, olen marenki ja minulla on pakkoliikkeitä (anxioty tics)."

Mulla on ollut niitä nyt reilu 3 vuotta. Pakkoliikkeet aktivoituvat stressaavan ajanjakson jälkeen, kun olen rentoutunut. (Kuvittelisin, että se oon vähän sama kuin saaliseläimillä se, että kun vaara on ohi, ne ikään kuin ravistelevat pelon pois.)

Mun pakkoliikkeisiin kuuluvat yleisimmin raajojen/pään nykivat (ja vaihtelevat liikkeet), viittomakielimäinen sormien/käden liikuttelu, koko kropan nykäykset, sormien puristuminen nyrkkiin (ilman, että niitä saa tyyliin minuuttiin avattua ilman, että avustaa toisella kädellä) ja käsivarren vääntyminen omituiseen asentoon. Tällaista tää on.

Luojan kiitos mulla on ystävä, joka oli aiemmin saanut samankaltaiset oireensa d-vitamiinilla kuriin, kun oli lääkäriltä tiukannut riittävästi, että olisiko kuitenkin joku muu juttu, mitä voisi kokeilla ennen Parkinson-lääkkeitä. En mä olisi ikinä tajunnut alkaa testailemaan "d-vitamiinilääkitystä"...varsinkin, kun yksikään tuntemani lääkäri ei ole asiasta mitään tiennyt. Ovat olleet hieman epäilevän oloisia, kun olen tilannetta selostanut. Rivien välissä tuntuu olevan, että eihän se nyt voi auttaa...oltava plaseboa. Mut ei se sitä ole. Mulle on tässä 3 vuoden aikana käynyt kymmeniä kertoja niin, että d-vitamiinin syönti unohtuu useammaksi päiväksi ja tajuan vasta nykimisten frekvenssistä ja rajuudesta, että enpäs ole tainnut syödä d-vitamiinia pariin päivään.

Kun pakkoliikkeeni alkoivat 2018, söin d-vitamiinia sen vuoden alussa keskimäärin n. 300 µg päivässä ja sen jälkeen keskimäärin tyyliin reilu 200 µg d-vitamiinia päivässä. Varsinkin alussa päivittäinen d-vitamiinin syönti piti pakkoliikkeet todella hyvin kurissa, eikä 2 päivän unohdus vielä juurikaan oireita lisännyt. Eli 20-30-kertaisia annoksia saantisuosituksiin nähden. Syksyllä mittautin tasot ja d-vitamiinitasoni olivat suositusten keskivaiheilla. Jatkoin vuoden 200 µg annoksella ja uuden mittauksen jälkeen d-vitamiinitasoni olivat: titididii...suositusten alarajoilla.

Nykyään onneksi jo tasot hyvällä tolalla. Muuutta...päivittäin on silti d-vitamiinia saatava. Muuten pakkoliikkeiden määrä ja rajuus räjähtävät käsiin. Esim. kerran viime vuonna kun menin varta vasten kauppaan ostamaan mm. d-vitamiinia, kun olin ollut jo 3. päivää ilman. Alkuosa päivästä oli ollut sellaista, että aina välillä oli useiden minuuttien ajan raajojen nykimistä. No, kaupassa ollessa käsi päätti vääntyä sellaiseen asentoon, että kämmenselkä oli olkapään päällä. Kyllä. Kämmenselkä väkisin olkapäälle väännettynä by my arm and hand. How nice. Ja sitä vaan ei saanut oikenemaan. Oli hieman huvittava kauppareissu, kun yhdellä kädellä jouduin kaiken tekemään. Laittamaan tavarat koriin, kantamaan koria, maksamaan, pakkaamaan tavarat laukkuun ja kasseihin. Mutta olin mielessäni kiitollinen siitä, että ehkä joku - edes yksi ihminen - siellä kaupassa näkee tilanteen ja (oman rauhallisen suhtautumiseni ansiosta) hän osaa suhtautua edes himpun verran paremmin tilanteeseen, jos läheiselle tulee nykimisoireita. Että ihan tavallisia ihmisiä tässä ollaan. Oli ulkoisia omituiselta tuntuvia oireita tai ei.

Mutta tällaista pientä kivaa mun ahdistushäiriölle kuuluu. Nykiminen on nykyään pahempaa ja aikalailla päivittäistä, mutta toisaalta ei kyllä ahdista hirmuisen pahasti. Saa nähdä, onko nykiminen loppuelämän kestävä oire vai loppuuko se joskus. Toisaalta, aika harmitontahan tuo on, jos ei tästä kovin paljon enempää pahene. Ja onneksi pahimmat, "väkivaltaisimmat" oireet pysyvät tosiaan d-vitamiinilla poissa.

[Kibaya]

Jaahas, se olis sit saatu rautainfuusio

Se tän hetken "muotiasia" eli raudanpuutosanemia ja vakavahko raudanpuutostila ajoi siihen, että kuukauden sisään lähetteestä olin penkissä ottamassa vastaan nesteitä.
Hoitaja sanoi että yleensä rautainfuusioon tullaan paremmilla arvoilla, jotta ehditään olla n. 2kk ajan seurannassa, joskus 3kk. . Ei mitään seurantoja, kuin vaan verikokeet ettei ole keliakiavasta-aineita.

Kanyylin laitto oli tsyykkisesti tosi rajua. Aloin itkeä kun hoitaja kiristi mansetin käteen ja naputteli suonia esiin. Onneksi homma oli helpolla hoidettu. Siinä sitten sidosta laittaessa tajusin että ei hemmetti sentään, mähän olen allerginen teipeille! Iho tuntui kiristävän ja kutiavan ihan huolella ja hoitajakin totesi että parempi ottaa teippi pois niin vahvan reaktion takia. Iho oli jo helakan punainen, vaikka kalvo oli ollut siinä vain ehkä n. 4 minuuttia.

Lopulta varastosta löytyi allergiateippiä ja se sopi tosi hyvin! Jee!
Ensin valuteltiin vartti kunnolla laimennettua lääkettä, koska mulla on ollut lääkeaineallergioita ja yliherkkyyksiä. Kun hoitaja tuli lisäämään kierroksia laitteeseen, kysyin voisko siirtää mun kättä niin ettei se ole jännityneenä hartiasta asti. Kättä siirtäessä kanyyli irtosi. Jaahas. Irtosi vieläpä ihan kokonaan. Ei siinä, mulla oli ihan hirveä tarve päästä vessaan. Pidettiin tauko ja sit jatkettiin. Seuraava pistäminen ei mennytkään kuten olis pitänyt. Neljännellä yrittämällä hoitaja sai sen paikoilleen.

Normaalisti tiputukseen esivalmisteluineen menee semmoiset puolitoista tuntia, jos sitäkään. Nyt olin kotona kahdeltatoista. Aikaa meni kaks ja puoli tuntia. .

Mutta ei mua haittaa että otettiin iisimmin. Olin kotiin tullessa vain väsynyt, ei tullut tiputuksen aikana mitään muita sivuoireita kuin painon tunne rintakehälle, mikä meni ohi kun vaihdoin asentoa. Sain kuunnella kirjaa ja hoitajat olivat erittäin ihania. Kanyylin irrotessa hoitaja sanoi että tekisi mieli kirota ääneen, kun ei haluaisi altistaa mua pistämisille yhtään.
Toivon silti ettei mun tartte mennä uudestaan, vaan että saisin rauta-arvot pysymään varastoissa pysymään.
Ja että nämä anemian oireet menisi ohi. Kutina ja aivosumu varsinkin voisivat mennä menojaan ja olla tulematta takaisin.

[Kibaya]

Tein torstaina ruokaa mifusta. Siitä ihan tavallisesta.
Kivan keiton tein. Semmoisen, mihin oon aiemmin laittanut proteiiniksi kanaa tai kikherneitä. Nyt aattelin että ois kiva kokeilla jotain vaihtelua.

Ekana sain torstaina reaktion käteen. Se turposi ja siihen tuli kosketusarka kohta, mikä tuntui kuin olisi palanut tai raavittu raastinraudalla. Se meni yön aikana ohitse, vähän jäi kutisemaan. Töissä oli vähän pää kipeä, mutta ajattelin sen olevan vain sitä että valot kävi silmiin ja visiiri on ärsyttävä.
Sitten tulin allasterapian jälkeen kotiin, lämmitin keittoa ja söin, jonka jälkeen alkoi vatsassa kramppailla, kaikkea kivaa siitä ja lopuksi oli huono olo. Se meni onneksi ohitse ja ajattelin sen vain olevan jotain ties mitä.

Yöllä heräsin aivan helvetilliseen päänsärkyyn, olin hereillä kivun takia pitkänkin aikaa. Aamupäivällä herätessä aivan hirveä migreenisärky edelleen päällä. Särkylääkkeet eivät tehonneet, välillä oli kylmä, välillä kuuma, huono olo velloi jatkuvasti ja voimat on olleet ihan koko päivän poissa. Jossain kahdeksan aikaan, toisen särkylääkeannoksen jälkeen kipu lähti taittumaan. Lisäksi sain hyvin jäädytettyä pyyhkeen parvekkeella ja kiedottua sen päähän.

Illasta on ollut aivan hirveä jano.

Yritin etsiä tietoa mifusta tarkemmin, mutta se on olevinaan verrattavissa raejuustoon. En ole löytänyt mitään muuta kuin mifun mikä on eri tavalla tässä keitossa. Ei ole uusia mausteita, eikä muita aineita mitä olisin syönyt. Ei myöskään hajusteita, pesuaineita, juomia tai mitään mikä olisi uutta. Paitsi se mifu.

Harmittaa kun keho reagoi tällä tavoin. Iskee taas ne kelat mitä joskus parikymppisenä aktivoi syömishäiriön, etten voi syödä mitään. Mikä ei pidä paikkaansa. Silloinhan tilanne oli toki se, että kaupassa oli vähemmän vaihtoehtoja kuin nyt. Ei ollut härkiksiä tai nyhtiksiä, papuja kyllä, mutten hirveästi ole koskaan innostunut pavuista. Lisäksi papureseptit oli jokseenkin täynnä niitä allergisoivia mausteita ja siksi oli hankalaa yrittää itse yksinään keksiä mitä sitä syö.
Nythän haluaisin luopua siitä vähästäkin kanasta mitä syön. Ja näistä allergisoivista syistä on hankala miettiä vegaaniutta.

[Kibaya]

Olen nyt ollut kipeänä 11 päivää. Ääntä ei tule, puhuminen provosoi yskän, joka repii keuhkoissa. Ei ole korona.
Kuumeinen olo, eli välillä vain tärisen kylmästä ja välillä kiroilen kun on kuuma ja päänsärky pitää edelleen otteessa. Voimat on välillä ihan ookoo, mutta sitten tippuu kuin lehmän häntä ja just ja just jaksaa maata sängyllä. Istuminen on haastavaa, kun ei vaan jaksa. Nesteitä menee lämpimänä ja kylmänä. Kylmä mustaherukkamehu on ihan kuin joku suurin kulinaarinen nautinto ikinä. Samoin teelusikallinen kiehuvan kuumaa flunssajuomaa. Haaleat ja huoneenlämpöiset ei oikein tunnu missään, välillä saattavat myös yskittää niiden jälkeen enemmän. Mikä on jännää. Vettä pelkästään on vaikea juoda, tuntuu että se on liian "ohutta". Lämmin Kuppi pussikeitot on kanssa just hyviä, kun ovat paksumpaa kamaa, nieleminen on helpompaa.

Aika swooooosh-olo.

Tein eilen ruuaksi hyvinkin valkosipulista asiaa ja inkiväärikin on kohta taas loppu.
.

[Kibaya]

Oho.
Oli Priden puistojuhla ja Apiksen keikki.

Nyt ei toimi selkä, eikä oikein kintut. Kävely on hirveintä mitä tiedän, eikä mikään auta.
Ne pullistumakohdat särkee niin että meinaa järki lähtee ja kävellessä meinaa mennä jalat alta.
Fytsio vasta ylihuomenna. Vedessä ei särje jos vaan hengaa siellä. Mut uiminenkin sattuu jos jalkoja liikuttaa.

Vähän on ollu parempiaki aikoja.
En esim. saa mitään ruokaa tehtyä. koska en voi seistä . Rento meininki!

[Kibaya]

Viime viikolla olin tiistain fyziossa.
Sen jälkeen en kävelly. Keskiviikon olin onneksi etäpäivällä, mutta torstaina töissä oli ihan mahdotonta.
Perjantaina saikkua ja näillä mennään.
Piti olla vuosilomaa :jaahas:

Jalat ei kanna. Särkee siis ihan jatkuvasti ja vaihtoehdot olla olemassa on makoilla vasemmalla kyljellä tai köpötellä linkkuveitsenä.
Lääkäriltä sain kyselyitä mun painosta ja siitä pitäisikö sille tehdä jotain

Huomenna olisi taas fyzio, mikä peruuntui tältä päivältä.
Toivon korjaavia liikkeitä.

[marenkienkeli]

Kaikki kerätään, kaikki kerätään :alkuperäinensuomi-pokemontunnari:

2 flunssaa ja mahatauti. Osin yhtä aikaa. Voisi mielellään jo pikkuhiljaa saada kropan taas omaan käyttöön eikä vain pöpöhautomoksi.