Herään 9.15. Huoh.
Avustaja nukkuu. Sairaanhoitaja on ilmoittanut soittoajan. Selailen somea, luen sodis-uutiset, tuijottelen kattoon, kuuntelen kirjaa ja yritän nukahtaa uudestaan. Avustaja herää 10.30, juuri kun olen nukahtamassa uudestaan. Jään pötköttelemään, koska ei tarvitse tehdä mitään. Saan kupillisen kahvia sängyn viereen. Ei juma!
Siirryn sängyltä sohvalle makoilemaan. Aikalailla aamu menee kuitenkin omissa oloissa. Sovitaan myös että avustaja saa vapaata siihen hetkeen kun puhun puhelimessa. Puhelu saapuu ajallaan ja on hyvä. Tarpeellinen. Sen jälkeen on samaan aikaan kepeä, mutta myös raskas olo. Sitä on vaikea selittää.
Meillä on leffa kolmelta. Aika hyvin päästään alueelle niin, että ehditään vähän napata jotain syötävää. Juuri ja juuri ehditäänkin.
Made in Germany - päivän eka elokuva.
Taas kyseessä on Möllerin valitsema elokuva. Masterclass-teemalla mennään, mutta nyt ei mennä sinne huonojen elokuvien kentälle.
Ensimmmäinen kuva on rakeinen, kuin vanhahkolla kameralla kuvattu. Siinä eletään vielä sodan aikaa ja mustavalkoisuus antaa vielä omat mausteet kuvalle.
Elokuvan keskiössä on elokuva. Sen tekeminen, sen rooli yhteiskunnassa ja elämässä, sekä muutos. Sekä jälleen kerran yhteiskunnallinen murros, fasismi ja kapitalismin aikaansaama tuho yhteisöissä. Kevyesti, kertakaikkiaan.
Samaan aikaan kulkee rinnakkain päähenkilöiden tarinat erilaisissa olosuhteissa. Toiset ovat elokuvantekijöitä, toiset saavat elantonsa muulla tavoin, mutta sekin liittyy elokuvaan. Miten ajan kuluessa muutos on vääjäämätön, mutta jotkut asiat eivät koskaan muutu. Juuri niitä asioita, mitkä ainakin itselle herättää turhautumista ja lamaannuttaa tämän hetken ilmapiirissä (poliittisessä ja yleisessä). Toistetaanko samoja virheitä?
Kyllähän se hiljaiseksi vetää, kun täältä ulos valuu. Natsismi, fasismi, ihmiset...
Käydään Suvin kanssa syömässä. Se on perinteinen poropitsa. Jälleen. On se vaan hyvä, aijjai, ettien että ja mitä näitä nyt on. PItsan jälkeen Suvi lähtee leffaan, mä valutan itseni rannalle. Aurinko paistaa, on kaunista. Mullahan on uikkarit mukana autossa. Avustaja on jossain tapaamassa ystäviään, mutta juuri kun olen laittamassa viestiä, hän kävelee vastaan
. Höpötellään ensin hetki hänen ystävien kanssa ja sitten he lähtevät hakemaan autosta meidän kamoja. Ystävät eivät lähde uimaan, se on kuulema hullun touhua.
Uikkarit, puikkarit, pyyhe ja menoks. Ilma on kirpsakka. Vaatteet päällä on kuuma, mutta ilman vaatteita kirpsakkaa.
Valitsen veteenmenopaikaksi laiturin vierestä olevan matalan rantatörmän. Valutan itse itseni kohti rantaa ja paikalla oleva festarikansa siinä lähellä säikähtää kun tuoli sujahtaa ohi. Fiuh. No, vauhti on kyllä loppua kohden helposti koveneva, mutta ihan täysin mun hallinnassa. Slaidaan itseni pysähdyksiin, nousen ylös ja unohdan kuinka paljon mun selän takana on tavaraa. Koko paska kaatuu! Jälleen kerran siinä säikkyy ihmiset. Kun se näyttää niin pahalta. Ahaa, aivan. Okei. No, hupsis. Ei hätää, vakuutellaan kaikille ja kerron että ei ole takana niitä kaatumisen esteitä ja sen verran paljon kassia kahvassa, että tuolin takapaino vetää sen tosi helposti nurin. Varisnkin jos painoa on vain takana. Ei todella se tuoli millä lähdetään keulimaan.
Muutama lähellä oleva ihminen kauhistelee kun valun veteen. Siis seison siellä hiekkareunalla, polvenkorkuisessa vedessä ja pohja alkaa antaa periksi, kirjaimellisesti valun sinne. Plåp.
Vesi on ihanaa. Kylmää, mutta ei niiiiiin kylmää. Keho rentoutuu. Se on kyllä aivan käsittämätöntä miten siinä kylmässä vedessä lihakset antaa periksi ja jännitys poistuu. En voi uida, koska kylmyys käy sormiin aika paljon, joten päädyn pyöriskelemään pelkkien jalkojen avulla. Haluaisin käydä kellumaan, mutten halua kastella hiuksia. Pyörittelen varpailla vettä ja lasken kymmeneen useamman kerran. Pyörähtelen uiden eteen ja taa, virta vie aina välilllä vähän eri suuntaan ja yritän pysyä niin etten lähde mihinkään isompaan virtaukseen mukaan. Niin, että pääsen vielä uimalla rantaan.
Ennen kuin kirjaimellisesti kiipeän ylös, taputtelen vielä veden alla selkää ja kylkiä, pyörittelen hartioita ja toivon että sieltä tullut tunne pysyisi jonkin aikaa.
Puen rannassa päälle, moikkaillaan taas koiria (
) ja kierretään pyörillä keulivien teinien kanssa pidempää reittiä pois rannasta. Siinä ylämäkeä noustessa teinien keskustelua kuullessa on vaikea pitää naamaa peruslukemilla.
Teini 1: "Hei toine, monelta meidän piti olla kotona?"
Teini 2: "Kaheksalta."
1: "Voi voi helevetti"
2; "Mitä. Kaheksalta, kaheksalta."
1: " No niii, kello on puol yheksän"
2: " No mitä sitte?"
Teini 3: "Mie lupasin et mie saatan teijät kottiin"
1: "No eihän sitten mittään!"
2: (Teini 4:lle) "Sulla ei oo pyörää?"
Teini 4: "No mitä mie sillä teen ku siitä puuttuu eturengas!"
Teini 4 on kävellen ja pari muutakin teiniä on siinä rykelmässä. Porukka huutelee ja vinoilee. Se yksi, jonka pitää saattaa ne toiset yrittää saada niitä lähtemään sinne kotia kohti, mutta meno on sekoilua. Me kurvataan eri suuntaan ja pistetään vähän vauhtia, että päästään vähän nopeammin kauemmas siitä sekoilutouhusta - ja nauramaan. Ihanat teinit
. Suunnataan jonoon. Ison teltan Calamari Union. Frank.
Calamari on yksi mun lemppareita Kaurismäeltä. Eikä tämä näytös poista sitä kokemusta, päin vastoin vain vahvistaa Frankien upeutta. Nauran, liikutun ja herkistyn! Voi ei, myöhästyimme Frank.
Yleisö on ihanasti mukana. Teltassa poistuessa on ihana tunnelma.
Meillähän on vielä yksi elokuva. Suvilla on karaokenäytös Rovaniemen markkinoilla ja mulla on Tsangarin Chevalier.
Chevalierista en tiedä mitään. En oikeasti yhtään mitään. Tsangari esittelee elokuvansa itse ja kertoessaan castingista alan täpistä. Siis..nyt...mikä sauma! MIKÄ TILANNE?!
Chevalieria varten Tsangari on haastatelut ihmisiä ja tätä yhtä henkilöä, jonka hän halusi ehdottomasti yhteen rooliin hän haastatteli juttelemalla kerralla 9 tuntia. Kyseinen henkilö on Kreikan kuningas, joka päättää kuka tekee mitäkin ja koska ja varmaan pyörittää koko Kreikkaa. Missään kohtaa Tsangari ei mainitse nimeä kenestä on kyse. No kenestäköhän on kyse?!
SAKIS!
Chevalierissa koko casting on meihiä, työryhmä naisia. Heille on leffaa varten annettu (kyllä...) jahti. Jahti on luksusjahti ja porukka on ennen kuvauksia viettänyt siellä kolmisen viikkoa keskenään syventäen henkilöhahmoja. Harjoitusten aikana dynamiikka on muuttunut ja kehittynyt niin, että se tulee elokuvaankin näkyviin.
Kyseinen elokuva päätyy lopulta tutkimaan mimmoista on toksinen maskuliinisuus ennen kuin oli puhetta toksisesta maskuliinisuudesta. Miehet päätyvät kilpailemaan keskenään siitä kuka on paras kaikista, mutta määrittelevät käsitteen "paras" täysin keskenään, omin keinoin mm. nukkuma-asento on yksi kriteeri ja se kuinka paljon kuorsaa nukkuessaan. Jokainen antaa toisilleen pisteitä näiden parhauksien mukaan. Osa parhautta määrittelevistä on tosi naurettavia, osa jopa koskettavia. Mukana myös pakollinen pippelivitsi, mutta kerrankin sekin on tehty jotenkin tyylikkäästi.
Chevalier on hieno pätkä, eikä vain koska Sakis. Vaikka siinä on kukkoilua ja machoilua hyvin maskuliinisella tavalla, ei se ole semmoista uhoilua ja pingottamista mikä olisi hyvin helppoa sisällyttää tämän kaltaiseen sisältöön. Ehkä se on myös oma kokemus siitä, miten tämän tyylisen elokuvan voisi vetää jollekin luokkakokous-linjalle, mikä tässä on täysin poissa. Ehkä se on se naisohjaaja ja kaikki tyhmät seksistiset vitsit puuttuu. Chevalier on kertomus myös sellaisesta toveruudesta, mitä harvoin näkee miehisen kilpailun yhteydessä.
Itselle Chevalier on myös tähän mennessä pitkistä elokuvista mitä en ole ennen nähnyt vaikuttavin.
Elokuvan jälkeen valumme kohti autoa. Isolta teltalta kuuluu vielä karaokenäytöksen aplodit. Aplodit raikaa ja jengi purkautuu ulos. Laulu kuitenki jatkuu! Ilmeisesti bileet ja laulaminen jatkuu teltan edessä. Tämä varmistuu myös meidän paikalla olleelta seurueelta. Aika hauskaahan se on, vaikka samalla itseä väsyttää aika tovin jo.
Heitetään kyytiläisiä omaan majoitukseen ja valutaan omaamme.
Lauantaille meillä on kauhea tilanne. On vain yksi leffa tiedossa, kun muut oli myyty ennakoissa loppuun. Avustajan on pakko lähteä aamulla jonottamaan. Itsehän valvon vielä tovin pyöriskellen.
Aikamoinen päivä.

.