Kissamaisia juttuja

[Sippura]

Tää helle ei sovi meidän kisurouvalle ollenkaan

Se on ollut viime päivät ihan flegu, nukkuu vaatekaapissa missä on
edes vähän viileämpi mitä muualla kämpässä ja pötköttää pitkin pi-
tuuttaan lattialla. Vettä se onneksi juo ja ruokakin maistuu, eli mis-
tään vakavammasta tuskin on kyse, mutta silti on inhottava seurata
toisen tuskaista oloa.

[@gen.fi]

Tuosta madotuksesta.
En tiedä mitä lääkettä se oli mutta sitä annettiin tuubilla.
Pienemmälle kissalle väkisin vain sylissä pitäen ja isommalle voimariiniin sekoitettuna
Ei käy tasan onnenlahjat ei.

[Nugat]

Tuosta madotuksesta.
En tiedä mitä lääkettä se oli mutta sitä annettiin tuubilla.
Pienemmälle kissalle väkisin vain sylissä pitäen ja isommalle voimariiniin sekoitettuna
Ei käy tasan onnenlahjat ei.

Mirrix?

Meiän rouva muuttuu vuosi vuodelta yhä ihmellisemmäksi. Pienenä hän ei halunnut olla sylissä, ei kehrätä, ei mitään. Se vain oli. Vielä vuoden vanhanakin hän oli villi kun istui paikoillaan ja silmät oli mustat. Se oli jo vallan tavatonta ja toruimmekin häntä moisesta riehumisesta. Kun pennut oli synnytetty ja kasvatettu, rouva rupesi tulemaan syliin! Siis vain jos istui keittiössä ja oli täysin liikkumatta ja häiritsemättä turhilla silityksillä rouvan keskittymistä. Muutama minuutti rittii ja sitten äkkiä pois. Tämä kehittyi vielä lisää niin, että rouva jopa kehräsi sylissä ja halusi jopa olla silityksen kohteena! Samoihin aikoihin leikkiminenkin rupesi kiinnostamaan ja hän jopa Huitaisi (!) karkkipaperia!

Nykyään hän jopa juoksee lelun perässä! Mutta olin tulossa siihen, että rouva oli pari päivää eräretkellä ja saapuessaan tänään hän oikein naukaisi ja tuli syliin ja ilmoitti olevansa äärettömän onnellinen. Meiän pisi.

[shaana]

Kisut olleet hoitajan armoilla viime viikonlopun, ja osoittaneet hällekin mieltään.
Ovat sitten ryhtyneet paskantamaan keittiön matolle, joka on, yllättävää, valkoinen.
Matosta viis, mutta oon hieman huolissani tästä toisesta, Poitsusta, joka tätä näyttää tekevän vielä kotiin tultuanikin. Pytty on puhdas ja vessaan ei esteitä. Toivottavasti palautuu entiselleen. Stressiä lisännee kämppis, josta Poitsu ei tunnu oikein tykkäävän.
Nyt pitäs lähteä viikonlopuksi juhannusta viettämään pois kotoa taas?

[Sippura]

Kisut olleet hoitajan armoilla viime viikonlopun, ja osoittaneet hällekin mieltään.

Meen kisu oli viikonlopun yksin kotona kun olin provinssaamassa ja Avokki muilla
mailla. Pyydettiin kaveria poikkeamaan pariin otteeseen, siivoamaan laatikkoa,
rapsuttelemaan ja ruokkimaan jne. Hän kävi ekan kerran lauantaina iltapäivällä
ja kissan ilme oli näkemisen arvoinen kun ovesta tulikin vieras tyyppi eikä tutut
naamat. Ensin kisu oli maukunut normaaliin tapaansa välioven takana, mutta kun
kaveri oli astunut eteisen puolelle niin kissa oli hiljentynyt samantien ja vaan tui-
jottanut kaveria tyyliin "kukas hitto sinä olet?"

Kaikki oli kuitenkin mennyt hyvin, kaverin sylissäkin kissa oli viihtynyt eikä me-
kään saatu sen enempää läksytystä sunnuntai-iltana kotiin saapuessamme. Se oli
pieni ihme, yleensä mieltä osoitetaan kunnolla ja hartaasti pitkälle seuraavaan päi-
vään.

[shaana]

Jeje.
Mainittin kämppikselle tossa kisuista, ja hän kertoi pitäneensä kissoja väkisin sylissä "vähän ovat ruvenneet rimpuamaan pois.."
Eikä oikeesti, mistä mua rankaistaan nyt oikeasti. Mä olen sanonut, että nämä eivät ole sylikissoja, niitä ei oteta syliin, tulevat itse jos joskus jotain ovat vailla - eikä mitään elollisia oteta väkisin syliin stna.. Mulla palaa käpy lopullisesti ennen kuun vaihdetta.

[elegia]

Meidän kolli on ottanut nyt tavoikseen tehdä kakkoset eteisen lattialle. Tätä edeltää tuokio kovaäänistä maukumista. Tuota huutelua se tosin piti ennenkin, mutta silloin se sentään kävi vääntämässä laatikolle. Näitä ylläreitä on nyt kestänyt jokusen viikon ja vaihdettiin kokeeksi hiekkakin, jos se ei vaikka pidä puupelleteistä. Eipä auttanut hiekan vaihtaminen. Ja ykköset se on kuitenkin tehnyt laatikkoon hiekasta riippumatta. Olen jokseenkin neuvoton, että mitä ihmettä pitäisi tehdä kun yhtäkkiä aletaan kakkia lattialle, vaikka aiemmin onnistui hommien hoitaminen laatikkoon.

[shaana]

Poitsu on aikalailla palautunut. Käskin känppiksen jättää Poitsu rauhaan kun on niin stressaantunut. Olen myös ollut nyt paljon enemmän itse kotona. Toivottavasti sama rumba ei ala kun palaan töihin, tiedossa pitkää päivää usean viikon ajaksi.
Typyn juttuja sen verran, että uusi pääkallopaikka on uuteen asuntoon hankitun, uuden tietokonetuolin selkämys. Siinä tuo tapittaa ja välistä hieroo kipeytyviä olkapäitä.

Olen errrrittäin iloinen siitä, että älysin ryhtyä ostamaan pääsääntöisesti lämmitykseen tarkoitettuja puupellettejä. Kakskytä kiloinen säkki maksaa jotain reilut kuusi euroa, kun vähittäistavarakaupasta ostettu vastaava, nimenomaan kissoille tarkoitettu, maksaa parilta kilolta jo yli kolme euroa. Pelletit mielestäni myös hieman isompia, tuntuvat riitoisemmilta. Vaihtaminen on kyllä aina eräänlainen shöy, kun hilataan tuota hitaasti tyhjenevää painavaa säkkiä ympäri kämppää.

[shaana]

shaanan kissat täällä taas moi!

Katsooko kenenkään muun kissat telkkaria? Meillä ei telkkarista katota porukalla kuin Avara Luonto.
Typy ottaa silloin tällöin mairean asennon turpa töllöön päin ja tapittaa antaumuksella tuota emännänkin lemppariluontodokkareihin
kuuluvaa ohjelmaa.

[Lumikki75]

Katsooko kenenkään muun kissat telkkaria?

Juu katsoo. Avaran luonnon lisäksi - jossa lemppareita ovat toiset kissaeläimet - katsotaan mielenkiinnolla, kun telkkarissa pelataan mitä tahansa sellaista peliä, jossa asiat pomppivat edestakaisin.

Luin joskus lehdestä (en muista mistä lehdestä) jonkun mukamas kissaeläinasiantuntijan sanoneen, että kissat eivät näe televisiokuvaa. Just. Sillä ei varmana ole itsellään koskaan ollut kissaa. Sama tyyppi muuten väitti myös, että kissojen muisti ulottuu tasan kolmen päivän päähän.

[Eowyn]

Tosi "kissaeläinasiantuntija". Meidän molemmat kissat yrittää napata kiinni tv-ruudulta jos näkee telkkarissa lintuja, tai jotain muuta elukkaa joka liikkuu siinä edestakaisin. Miten ne vois muuten niin tehdä jos ne ei näkis sitä kuvaa.

Ja toinen mihin minäkään en usko on just toi että niiden muisti muka ulottuis vaan 3 päivän päähän. Just joo! Meidän kissat ainakin tuntuu muistavan paljon kauemmas.

[Jorssi]

Ja toinen mihin minäkään en usko on just toi että niiden muisti muka ulottuis vaan 3 päivän päähän. Just joo! Meidän kissat ainakin tuntuu muistavan paljon kauemmas.

Juu, tuo on kyllä aika naurettava väite. Siskon kissa oli meillä hoidossa remontin ajan. Meillä on iso parveke, jossa on lasitukset. Silloin parvekkeella oli yks korkea hylly, jonka päälle kisu aina meni tuijottamaan maailman menoa. Remppa päättyi ja kisu lähti kotio. Tuli kyläilemään uuestaan noin kuukauden kuluttua. Heti naukumaan parvekkeenovelle ja kun sen päästi ulos se meni siihen paikkaa, jossa se kaappi oli ja jäi tuijottamaan sitä. Sitten se vilkas muhun päin ja naukas (mihin v*ttuun sä mun kaapin oot heivannu apina?). Että se siitä muistin pituudesta.

[Sippura]

Sama tyyppi muuten väitti myös, että kissojen muisti ulottuu tasan kolmen päivän päähän.

Minäkään en usko tähän.

Tädilläni oli aikanaan kissa, joka näki vessassa ilmeisesti hiiren, päästäisen tai
jonkin muun pikkuelukan. 13 vuoden ajan, eli elämänsä loppuun asti se päivysti
tasaisin väliajoin siellä vessassa, ilmeisesti toivoen näkevänsä hiirulaisen uudel-
leen

[Lyyra]

[ot]Tuota samaa on väitetty koiristakin, etteivät muka muista vanhoja, tai etteivät näkisi telkkarista kuvaa. Siskoni koirat ainakin tuijottaa luonto-ohjelmat tarkkaan, ja yhdellä oli tapana yrittää tassulla pyydystääkin sieltä lintuja ja milloin mitäkin. Parasta kun ne luulevat (kai) telkkaria ikkunaksi, ja menevät lootan takaa hakemaan niitä elukoita.
Samaten koira kyllä tunnistaa ja muistaa, ja huomaa ajan kulun. Taitaa olla asiantuntijalla menny kissat ja kultakalat sekaisin...[/ot]

[Sippura]

Samaten koira kyllä tunnistaa ja muistaa, ja huomaa ajan kulun.

´

Kissoilla on kanssa tosi tarkka sisäinen aikataulu. Tulen töistä kotiin arkisin aina samaan
aikaan, ja aina kissa istuu eteisen oven takana ottamassa minut vastaan. Kerran äitini oli
meillä kylässä keskellä viikkoa ja hän kertoi kissan menneen eteiseen istumaan n. puoli tun-
tia ennen saapumistani ja tönöttäneen siinä tasan niin kauan kun saavuin. Ja auta armias
jos käyn jossain töitten jälkeen, siitä vasta huuto nousee kun toinen joutuu odottamaan!

Samoin kisu tulee joka yö puoli viiden ja viiden välillä sänkyyn vaatimaan raksuja. Kellon-
tarkka ajoitus

[Kibaya]

Mulla kanssa toinen kitsu tulee herättelemään joka aamu samaan aikaan, oli sitten kello soimassa tai ei. Viikonloppuisin tekee todella tiukkaa, että saa nukkua yli kuuden.
Onhan se sillälailla turva, että ei myöhästy töistä .

Mä olen parina iltana huomannut, että mun musta kitsu tuijottaa ulos keittiön ikkunasta jos olen "myöhässä". Yksi kerta se nousi oikein ikkunaa vasten ja aukoi suutaan, taisi huudella ja käskeä kotiin. Hassu kitsu.

[shaana]

Kaippa kisujenkin muisti on valikoiva tai vähintään tapauskohtainen.

Kun olin pieni tyttönen, meillä oli kaksi kissaa, Tomoi ja Länkkä. Asuimme silloin poissa kaupungin vilinästä ja meillä oli keittiössä sellainen puulämmiteinen uuni. En muista kumpi kissoista oli kyseessä, olisiko ollut Tomoi, nukkui aina yönsä uuninpankolla, siellä ylhäällä lämpimässä. Tämä hyvämuistinen kissa hyppäsi joka viikko vähintään yhtenä aamuna alas pankolta hellalle, kuului *tssssssssssshhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh* ja MIJAAAAAAAAAAAAAAAAUUUUUUUUUUUUUUUUUUH ja kissa lensi kaaressa lattialle. Anturat sanoi kuumalle laskeutuessa tshhhhhhhhhh ja kissa huusi hoosiannaa MIJAAAUUH. Eikä se koskaan oppinut.

[Crux]

Ei meilläkään kissa ikinä opi, että parvekkeelta kun tullaan niin ei kannata lähteä syöksyllä kohti ruokakippoa koska todennäköisestä mamma ei ole ehtinyt vielä ottaa flexiä irti valjaista. Ja kaverin entiset kissat eivät koskaan oppineet, että tuli tosiaan polttaa ja kulkivatkin aina nysillä viiksikarvoilla. Sen sijaan kyllä ainakin meidän kissa muistaa jos jonnekkin mennään vierailulle missä ollaan aiemminkin oltu. Niin sitä kävellään maailmanomistajin elkein, että hitto, täähän on ihan tuttu paikka, täällä ollaan oltu ennenkin.

[Kibaya]

Kissat on hassuja kun on kuuma. Ainakin meillä.
Ne voi mätkähtää ihan just siihen mihin huvittaa ja katsella siitä sitten syyttävästi, että se on mun vika kun on kuuma.
Vain ja ainoastaan mun vika. Siinä ne pötköttää hetken ja sitten jatkaa matkaansa. Milloin ne löytä keskeltä olkkarin lattiaa, milloin ammeesta . Lavuaari on ihan so last season

Mun Nellu nukkuu ihan ihme paikoissa. Taas. Mulla on matkalaukullinen vaatteita menossa kirpparille ja se seisoo eteisen puolella. Nellu nukkuu sen päällä, siinä osassa missä on kantokahva. Se juuri ja juuri mahtuu siihen, mutta ahtaa siihen ihan väkisin . Pöljä. Olen mä löytänyt sen myös keittiöstä maton alta. Ja keittiön lavuaarista. Vessassa se on normaali näky.

[Sippura]

Kissat on hassuja kun on kuuma. Ainakin meillä.
Ne voi mätkähtää ihan just siihen mihin huvittaa ja katsella siitä sitten syyttävästi, että se on mun vika kun on kuuma.

Joo

Meidän kisu on huomannut, että laminaattilattia on mukavan viileä näin
helteillä. Laminaattia löytyy liki jokaisesta kotimme huoneesta, mutta se
oma vilvoittelupaikka on tietty pakko ottaa juuri siitä kaikkein vilkkaim-
masta kohdasta olohuoneen, makuuhuoneen ja eteisen välimaastossa. Sii-
nä saa sitten varoa kissaa jaloissaan kun lähtee liikkeelle, ja jos vähänkin
lähempää kävelee, niin saa pahan mulkauksen ja närinää peräänsä.

Heräsin aamulla siihen, että kisu leipoi sängyssä niin, että toinen tassu lei-
poi mun käsivartta. Terävät kynnet satutti, joten heräsin ja samalla kissan
ilme oli luokkaa Ai sä oot hereillä? No kiva, mut sori, en kai herättänyt?

Tällä hetkellä kissan mielestä on kuitenkin ihan parasta iso, 10 litran vanha
maitotonkka, joka on toisessa makuuhuoneessa odottamassa boolia hääpäi-
välle. Sen tonkan vieressä kisu ottaa nykyään päikkärinsä ja muutamana yö-
nä on tainnut nukkua yöunensakin sen tonkan kyljessä Iiiihana tonkka!

[lightlykilled]

meillä oli tässä porukoilla yks ilta Tilanne ja meän poika näytti itsestään ihan uusia puolia.
naapuriin on vasta muuttanut uus porukka jolla on aikuinen poikakissa. tää katti on ihan vapaasti ulkona kun taas meän kissut (Rebekka 6v. ja Miro 1v.) on sisäkissuja. no, tää naapurin poika tuli meän takapihalle yks ilta kun Miroska oli ikkunalla haistelemassa ulkoilmaa (ikkunassa on hyttysverkko). naapurin katti oli sitä mieltä että nyt ollaan HÄNEN reviirillään ja hyökkäsi sähisten hyttysverkkoon kiinni. no, meän pikkupoika (n. 1/3 pienempi kun naapurin katti) sähähtää takasin, pörhistää karvat ja rupiaa urraamaan syvällä rintaäänellä. äitikin kysy että "siis kuuluuko tuo ääni Mirosta?! "
no, näytös tepsi ja naapurin katti häipy omalle pihalleen (esittäen välinpitämätöntä, tietenkin ). eihän siinä voinu muuta kuin kehua Miroa hienosta esityksestä.
mun pikku kodinpuolustaja.

[elegia]

Meidän kissit kävi eilen eläinlääkärissä. Molemmat saivat rokotteet ja tarkastukset. Kollipojan ongelmia pohdittiin sitten siinä lisäksi. Lääkäri antoi hänelle kortisonilääkityksen, koska puuskuttaa joskus kovasti leikkiessään ja kuuli keuhkoista jotain muutoksia hengityksessä. Sitten saatiin vielä Feliwayta, päästään ruikkimaan sitä lattiat täyteen ettei hän enää tekisi tarpeitaan laatikon viereen. Sinänsä ihmeellistä, että pissat hoituvat kyllä sinne laatikkoon. Lääkäri pohti, josko hän aristaa selkäänsä niin paljon että laatikolla pinnistäminen tuntuu pahalta. Toinen vaihtoehto oli, että hänellä olisi jotain mielenterveysongelmia. Tässä nyt sitten katsellaan ja tarkkaillaan pari viikkoa ja hankitaan vielä kolmaskin hiekkis, jos se auttaisi. Toivottavasti nyt ei ainakaan mitään mielenterveysjuttuja olisi.

Molemmat kissit ovat olleet ihan reporankoja lääkärissä käynnin jälkeen. Vuorokauden ovat lojuneet yhtä kyytiä, eikä kollipoika ole edes pitänyt perinteistä yöllistä serenaadiaan kera säntäilyn. Naudan sydänkään ei jaksanut maistua, kun väsyttää niin pirkuleesti.

[Mr. Smith]

[OT]
Tuosta kissojen reporankana lepäämisestä tuli taas mieleen että mitenkähän kissat oikein mahtavat kestää tämän helteen? Oma kissani aikoinaan ainakaan ei tykännyt vedestä (ulkoisesti siis) ollenkaan edes pahimpien helteiden aikana. Koirat (oman pienen kokemukseni mukaan) taas yleensä tuntuvat tykkäävän vedestä.

Ajattelevatkohan kissat koko ajan "kuuma. Näytä viileältä. Ei anneta niille sitä tyydytystä että näyttäisin miten kuuma on. Näytä vaan viileältä. Voinkohan näyttää viileältä tässä varjossa ristivedon kohdalla? Juu, onnistuuhan tämä..."
[/OT]

[Kibaya]

Kyllä meillä ainakin on kärsitty kuumuudesta. Se ilmenee juuri makoilemalla paikallaan rennosti ja välttelemällä ihmisen kosketusta. Toinen tykkää siitä, että sitä silittää vastakarvaan vimmatusti. Hetken se jaksaa ja sitten menee pois. Yleensä siinä lähtee myös sitä irtokarvaa niin persiisti irti, että sekin viilentää .

Onhan se tylyn näköistä, kun kesken kävelyn katti rojahtaa maahan ja päättää jäädä siihen, *thumps*.

[shaana]

Ihme kyllä, noi mun pitkäkarvaiset känppikset eivät näytä olevan kuumuudesta niin kovin turtana, ehkä niiden karvapeite on niin ilmava? Kuumana päivänä toki tykkäävät maata parvekkeen kivisellä lattialla, joka ei varmastikaan ole niin lämmin kuin lattiat tms. Riehuminen ja rehaaminen kyllä helteillä putoaa pohjalukemiin.