Asiakaspalvelu, mitä se on?

[Aurora B.]

Tänne saapi suoltaa kertomukset omista hyvistä ja huonoista asiakaspalvelukokemuksista, sekä yleistä läpinää asiakaspalvelusta. Millaista on hyvä asiakaspalvelu? Kuinka sinulle saa myytyä tuotteen kuin tuotteen? Saako sinut boikotoimaan liikettä huonolla asiakaspalvelulla? Kerro meille.


Olinko eka!?

Jee! Mä aloitan.


Pohdiskelin eilen kovastikin aihetta asiakaspalvelu. Ollaan kierrelty sohvakaupoissa, aka huonekaluliikkeissä, ja nyt menee hermo. Saadaan liian "hyvää" asiakaspalvelua. Vaasassa

Täällä on aiemmin ollut melkoisen välinpitämätön meininki asiakaspalvelussa, oli sitten oikeastaan missä tahansa. Vain kalliimmissa ravintoloissa on saanut palvelualtista, mutta tarpeeksi huomaamatonta palvelua. Nyt ovatten alkaneet palvella ihmisiä muuallakin Johtuuko se siitä, että itse alan vanheta ja siten näyttää potentiaalisemmalta hyvältä asiakkaalta, vai onko meidän juomaveteen ympätty jotain? Mene ja tiedä, mutta eilen paloi käpy tähän mainittuun asiakaspalveluun.


Enstes ärsytti rautakaupassa jorista jonninjoutavia palvelualttiin myyjän kanssa kiukaista. Liki puoli tuntia sellaista "Joo, yksi meidän asiakas saunoo mielellään saunassa, jossa on 120 astetta, siinä vaaditaan jo kiukaalta poweria" -jaarittelua, vaikka olisin vain halunnut vilkaista ja häipyä. Pakenemisyritykset "Kiitos, joo me käydään netistä katselemassa tarkemmin tuon ominaisuuksia ja päätetään sitten" -tyylillä eivät auttaneet. "Tuolla asuntomessuilla on siinä ja siinä talossa tällaiset myös." Mielenkiintoista

Sitten sohvakaupoilla sama juttu. Enää ei auta sanoa, että "Ollaan vain katselemassa", vaan myyjä takertuu siitä huolimatta sakkiin, ja esittelee puoliväkisin sohvakalustojaan. "Mites olis tämmönen?" "No me vasta katsellaan" "Olisiko isompi parempi, heh heh?" "Err, no me mietitään sitä vasta" "No tässä olis tämmönen" "Vai niin " "Tämän saisi nyt alennuksella hyvään hintaan" "Vai niin " "Olisiko se sitten kulmasohva?" "Ei tiedetä vielä " "Täällä olisi oivallinen mallisto" jne jne jne. Argh! Ärsyttävää. Mä inhoan tuollaista tunkeilevaa tyyliä. Ehkä sitten olen liian tottunut vanhaan vaasalaiseen tyyliin, että myyjää pitää hakemalla hakea, jos on ollut ostoaikeissa tai oikeasti haluaa lisätietoa jostain.

Paras oli kyllä yhden huonekaluliikkeen myyjä, joka väkisin tyrkytti ties mitä meille. Jotain 8000,- sohvaakin Kyselin siltä kankaista, kun se kerta siinä norkoili. "Joo, tämä on meidän paras kangas, miltä tuntuu?" "Ihan miellyttävältä, mitä tämä on?" "Meidän parasta kangasta" "Niin, mutta mitä kangasta?" "Ihan tavallista kangasta se on" Aha, että ihan tavallista kangasta Tälle tyypille myös sanoin, että ollaan vain katselemassa, ei ostoaikeissa (vaikka siis ollaan). Niin esittelykierroksen päätteeksi tyyppi kysyi, että tulemmeko takaisin vielä tällä viikolla ostamaan viimeisin esitelty sohva. Öö, ei. "No mä olen ensi viikollakin täällä kyllä joka päivä"


Ahdistavaa tuputusta. Hyi hitto. Enkä osaa edes vain tylyttää ja häipyä paikalta

[Fantsu]

Kyllä hyvää asiakaspalvelua saa vieläkin aika vähän ja silloin kun saa, olenkin sitten ihan ihmeissäni. Enimmäkseen liikkeissä on niitä tyrkyttäjiä, kaverin kanssa rupattelijoita yms. Kuitenkin vastikään käytiin yhdessä ravintolassa syömässä ja tarjoilija oli niin kohtelias ja korrekti, että jäätiin oikein hyvälle mielelle. Vaihteeksi näin!

Oikein huono asiakaspalvelu voi lietsoa minut suorastaan raivoon ja silloin varmasti boikotoin liikettä. Esim. ostin viime vuonna uuden lompakon nahkaliikkeestä, lompakossa oli suunnitteluvirhe, halusin palauttaa, liike sanoi nou, monta puhelua, naurettavaa pelleilyä ja muistutus kuluttajansuojasta, liike sanoi yes. Jos liikkeellä olisi ollut yhtään pelisilmää, olisi virhe pitänyt tunnustaa heti ja purkaa kauppa ilman riitelyä. Nyt yrittivät pirulaiset väsyttää minut siirtelemällä vastuuta ja vedättämällä - toimii ehkä vanhusten kanssa, mutta eivät tajunneet, että täällä on FANTSU! Jos tiedän olevani oikeassa, mä en luovuta ikinä. Enivei: viimeisen puhelun päätteeksi (jolloin ääni kellossa olikin ihmeellisesti muuttunut) aluepäällikkö sanoi "toivottavasti tästä ei nyt jää paha mieli..." ja minä kerroin hänelle suoraan, että totta hitossa jää. Lienee selvää, että tossa liikkeessä/ketjussa en asioi enää koskaan. Grrr.

[Kibaya]

Jos tiedän olevani oikeassa, mä en luovuta ikinä.

Näihin törmää päivittäin meidän alalla. Ihmisiin, jotka on oikeassa ja tietävät olevansa oikeassa. Todellisuudessa ne tietää asioista murto-osan ja senkin kuulopuheiden perusteella. Kun jollain napurin kaverin/siskon/veljen/kummin/ystävän/tyttären lapsella on asiat menneet niin tai näin. Aina sen oletetaan olevan se tapa, millä heidänkin lapsensa pitää hoitaa ja huoltaa. Kun asiat eivät aina ole niin yksiselkoisia, läheskään.
Mutta "minä tiedän olevani oikeassa"-tyypit eivät kuuntele halaistuakaan sanaa. Eivät niin millään. Ne useimmiten on vielä niitä, jotka huutaa ja räyhää jo heti asian alussa, ilman että toisella osapuolella on edes hajua asiasta.
Meillä kun on vielä se politiikka, että huutajia ei tarvitse kuunnella, on mielenkiintoista tehdä tätä työtä välillä.
Kerran olen pyytänyt palaamaan asiaan, kun voidaan keskustella asioista normaaliin äänensävyyn. Ja kerran pyytänyt anteeksi, että olen normaalikuuloinen, ei tarvitse huutaa.

Minua ärsyttää suunnattomasti se, että aikuiset ihmiset eivät osaa käyttäytyä. Kyllä minä ymmärrän, että ottaa pannuun jos tuote tai joku muu luvattu on virheellinen tai viallinen tai mitä ikinä. Pitääkö sitä silti ruveta räyhäämään?
Kaverini isä on tämänlainen. Muistan vuosia sitten, kun hankimme uusia liittymiä samalla asiointikäynnillä. Kävimme avaamassa liittymät ja kaikki meni ok, paitsi että olivat sotkeneet meidän asiamme huolella. Minulla oli jotain turhia lukkoja ja hänellä oli julkiset tiedot, kun hänellä piti olla lukkoja ja minulla julkiset tiedot. Itse sain selvitettyä rauhallisesti tilanteen, joka korvattiin ja sain hyvitystä ilman sanomista. Tämä isähenkilö veti porot torveen, huusi, räyhäsi, riehui ja jäi ilman hyvitystä . Pahinta on, että jos kaverini isä saa tietoonsa jostain asiasta, jossä hänen mielestään on toimittu väärin, hän nostaa välittömästä metelin. Kyselemättä sen enempää, tai edes kuuntelemalla asiaa loppuun. Ja se, jos joku on maailman ärsyttävintä. Päätöntä huutamista, ei mitään muuta.

[Sippura]

Minua ärsyttää suunnattomasti se, että aikuiset ihmiset eivät osaa käyttäytyä.

Sama juttu. Välillä tuntuu, että sopivan tilanteen tullen asiakkaan on ihan ok
ruveta räyhäämään esim. myyjälle tai tarjoilijalle ja unohtaa käytöstavat täy-
sin.

Olin aikaisemmin koulutusassarina oppilaitoksessa, ja otin päivittäin kymme-
niä puheluja vastaan ystävällisiltä ja niiltä vähemmän ystävällisiltä opiskeli-
joilta tai sellaisiksi haluavilta. Välillä tihrustin itkua ja purin hammasta jos
sain oikein kunnolla p*skaa niskaan, sillä minun vikanihan se on jos opettaja
ei vastaa puhelimeen tai numero todistuksessa on huono

Aasiakas.net-nettisivun lukemisen jälkeen olen kyllä täysin tietoisesti kiinnit-
tänyt huomiota omaan käyttäytymiseen aspatilanteissa. En yleensäkään räy-
hää vaikka asiat eivät sujuisi, mutta yritän olla erityisen ystävällinen ja hy-
myillä ja tervehtiä/kiittää kaupan kassoja ja muita aspoja, eihän sitä tiedä,
jos vaikka ko. henkilön päivä muuttuisi paremmaksi juuri siitä omasta ystä-
vällisestä heistä tai kiitoksesta

[Fantsu]

Jos tiedän olevani oikeassa, mä en luovuta ikinä.

Näihin törmää päivittäin meidän alalla. Ihmisiin, jotka on oikeassa ja tietävät olevansa oikeassa. Todellisuudessa ne tietää asioista murto-osan ja senkin kuulopuheiden perusteella.

No huh huh!

1) Ihan oikeasti tiedän kuluttajasuojalain minulle antamat oikeudet, joihin myös vetoan. Ei mitään kohtuutonta, vain se mikä minulle kuuluu. Valitettavan monet myyjät eivät tiedä kuluttajansuojasta mitään: ei pitäisi olla asiakkaan tehtävä siitä valistaa. Ja näin tuossa edellä mainitussa tapauksessa kävi.
2) Mie en myöskään huuda ja möykkää.

Nyt tuli semmoinen olo, että minut niputettiin noin vain turhan valittajien kanssa.

[Kibaya]

Joo. Sori, että satuin lainaamaan sun tekstiä kuitenkaan juuri sinua tarkoittamatta.

Jos tiedän olevani oikeassa, mä en luovuta ikinä.

Näihin törmää päivittäin meidän alalla. Ihmisiin, jotka on oikeassa ja tietävät olevansa oikeassa. Todellisuudessa ne tietää asioista murto-osan ja senkin kuulopuheiden perusteella.

No huh huh!


Nyt tuli semmoinen olo, että minut niputettiin noin vain turhan valittajien kanssa.

Vaikken sinua niputtanut mihinkään.
Käytin vain sinun tapaustasi pohjana omalle esimerkilleni ja tilanteelleni.
Ei henk. koht.
Nou haard fiilings.

[Lyyra]

Aasiakas.net-nettisivun lukemisen jälkeen olen kyllä täysin tietoisesti kiinnittänyt huomiota omaan käyttäytymiseen aspatilanteissa. En yleensäkään räyhää vaikka asiat eivät sujuisi, mutta yritän olla erityisen ystävällinen ja hymyillä ja tervehtiä/kiittää kaupan kassoja ja muita aspoja, eihän sitä tiedä, jos vaikka ko. henkilön päivä muuttuisi paremmaksi juuri siitä omasta ystävällisestä heistä tai kiitoksesta

Samoilla linjoilla, mutta omat silmäni aukesivat kun olin puoli vuotta töissä terveyskeskuksen respassa ja yhden kesän eräässä nimeltämainitsemattomassa halpahallissa. Kun on ite ollu vastaanottavana osapuolena, niin kummasti sitä alkaa miettimään mihin sävyyn ottaa asiansa esille, silloin harvoin kun jotain valitettavaa on.

Mutta toki asiakaspalvelijoitakin on moneen junaan. Toisaalta on niitä täydellisiä ja loistavia ihania ihmisiä, toisaalta näitä itseni kaltaisia kesäsijaisia, joita ei vois vähempää kiinnostaa.

[Fantsu]

I accept your apology.

[Galileo]

Pohdiskelin eilen kovastikin aihetta asiakaspalvelu. Ollaan kierrelty sohvakaupoissa, aka huonekaluliikkeissä, ja nyt menee hermo. Saadaan liian "hyvää" asiakaspalvelua. Vaasassa

Ahdistavaa tuputusta. Hyi hitto. Enkä osaa edes vain tylyttää ja häipyä paikalta

Luulen, että huonekalu- ja rautakaupan tyypit on töissä nimikkeellä "myyjä" eikä "asiakaspalvelija". Jos mieltää itsensä, eli asiakkaan, ja vastapuolen, eli myyjän, välisen suhteen ja vuorovaikutuksen, pärjää yleensä hyvin. Mulla ei ole ollut ongelmia lähiaikoina muistaakseni. Viimeksi Mustassa Pörssissä kysyi myyjä, jotta voiko auttaa, johon vastasin vilkuilevani ja kysyväni apua jos tarvitsen. Myöhemmin kysyin sitten lisäinfoa jota sain.

[shaana]

Myyjiähän taitavat tosiaan huonekalualalla ainakin olla, ja ainakin yhden tunnetun kalustekaupan myyjät saavat enemmän tiliä mitä isompia kauppoja vääntävät.

En muista olenko kertonut näistä tapauksista, mutta kerron silti. Muuttaessani omaan asuntoon silloin joitakin vuosia takaperin oli minun luonnollisesti hankittava muutamia kalusteita, välttämättömimpinä koin sängyn ja sohvan. Tulihan sitä noita kalustepuljuja kierrettyä ja kaarreltua, en kokenut joutuneeni tuputuksen kohteeksi - ehkäpä nuoresta iästäni johtuen.

Sohvaa oli vaikea löytää, kunnes eräänä päivänä kävin Suomisoffassa. Kävelin ohi kulmasohvasta, joka oli todella ilo silmällein. Istuin sohvalle ja olihan se mukava istuakin. Väri oli väärä, mutta näytekappaleissa oli punainen väriläpyskä ja olin myyty. Istuin siinä tovin ennenkuin pirteä miesmyyjä tuli paikalle. Pyysin tarkistamaan saako sohvaa haluamani värisenä jne, sai ja kaikki oli kunnossa. Sanoin tulevani huomenna tekemään kaupat sohvasta.
Seuraavana päivänä menin samaiseen putiikkiin rahat mukanani. Odottelin samaa myyjää, koska olinhan hänen kanssaan aiheesta keskustellut ja vaikutti ihan mukavalta. Äijä vaikutti ensimmäisenä epäuskoiselta että ei hemmetti, sehän tuli oikeasti takaisin. No, siinä tiskillä sitten kyseli maksutavasta, että "Tuleeko käteisellä vai kortilla - voimme ehkä myös sopia muunlaisista maksutavoista " Ahaa. No käteisellä ihan ajattelin maksaa. "Selvä, selvä.. sitten tarvitsisin myös puhelinnumeron tilaukseen - köh, jotta voin viikonloppuna kännipäissäni soitella sulle " Ahaa.. No se numero on blabla Että semmonen mies. Palvelu noutovarastolla oli kiitettävää, tiskillä kysyin voisiko joku mahdollisesti auttaa sohvan saamisessa autoon kun yksin tulin noutamaan, ja miehethän kantoivat sohvan hujauksessa autoon! Kiitin loistavasta palvelusta ja lähdin hyvin mielin köröttelemään kotiin.

Askosta puolestani löysin hyvän punkan ja alennuksessakin oli. Naismyyjä oli eleetön ja ilmeetön, ei kovin kiinnostunut hommasta. Makson sängyn ja poistuin liikkeestä, ei valittamista muttei kyllä kiittämistäkään. Noutovarasto oli sitten vähän erilainen kokemus Pakulla tulin tätäkin tavaraa hakemaan, eli lastauslaituri oli aika korkealla ylhäällä verrattuna pakuun (tähän varastoon ei pääse ajamaan sisään tai ajoliuska ei nouse kohden laituria). Noutovaraston ovi oli lukittu, painelin siis ovikelloa. Ei mitään. Painelin valehtelematta varmaan viitisen minuuttia, kunnes paikansin myyjän, jonka kanssa kaupat teinkin, ja kysyin häneltä että onkohan täällä ketään. Joo kyllä siellä pitäisi jonkun olla, soitat vaan ovikelloa. Joo enhän sitä vielä soittanutkaan. Nosto-ovi nousi hiljalleen ylös, ketään ei näkynyt, astelin sisään. Tavaraa oli sisääntulon edustalla rullakoittain niin paljon, että jouduin niitä siirtelemään rämpiessäni luukulle. Huhuilin luukulta että onkos täällä ketään, tulin sänkyäni hakemaan, kun errrrrittäin kyllästynyt varastomies kömpi jostain takahuoneesta luukulle. Miehellä oli lautasella pinaattilettuja ja punajuurisalaattia, joita hän söi sormin, ihan oikeasti söi sormin No, imaisi siitä suurimmat punajuuret sormistaan, kiskaisi kauppapaperin käsistäni ja meni koneelle murjottamaan. Katselin tässä kohdin ympärilleni että olisikohan täällä ketään muuta, mutta ei näkynyt. "Tulee kohta" murahti mies ja lähti arvaten hakemaan sänkyä. Menin lastauslaiturille seisoskelemaan, kun se pahuuden nosto-ovi laskeutui pahaenteisesti takaisin alas. Kului tovi, ovi aukeni taas, mies törkkäsi sängyn laiturille ja pakitti sisään, ovi kiinni. Siinähän olin 140 senttisen runkopatjani kanssa, ehheh. Onneksi paikalle sattui joku täysin ulkopuolinen naisihminen, jonka kanssa ähisten ryhdyimme siirtämään patjaa pakua kohden. Siinä ähistessä ovi nousi vielä ylös, äijä ajoi trukilla pihalle, "kuittaus unohtu, laita tohon." Olin vihainen, mutten mitään miehelle lähtenyt räyhäämään, vaan laitoin palautteen perästä. Valittelut tuli, ei muuta. Tuon jälkeen en ole Askossa asioinut enkä satavarmana asioi.

[Aurora B.]

Myyjäkö ei ole asiakaspalvelija? Mä olen kyllä aina ronskisti niputtanut näin, myös itseni, mutta ehkä olen väärässä. Luulinhan mä siivoojiakin siivoojiksi, mutta ovatten siistijöitä

Ymmärrän myyjän hingun myydä, mutta mun mielestä väkisin tunkeminen on surkeinta mahdollista myyntitaktiikkaa. Hyvä myyjä on hyvä asiakaspalvelija, tai saa ainakin istutettua asiakkaaseen mielikuvan hyvästä palvelusta (mielummin kuin tuotteen tai palvelun "myymisestä"). Hyvä varastomieskin voi olla hyvä asiakaspalvelija (tai huono, kuten shaanan esimerkissä). Näin siis mun päässä. Tietty jos olen ihan hakoteillä, niin ei ihmekään, etten tule tyrkkymyyjien kanssa toimeen. Luulen asiakaspalvelijoiksi, vaikka ovat oikeasti siellä vain ja ainoastaan myymässä mulle väen vängällä tuotteitaan.


Yhdessä huonekaluliikkeessa sain kyllä todellista asiakaspalvelua (myyjältä), luki tilannetta todella hyvin. Kävi välillä toimittelemassa muita juttuja, piipahti välillä kurkkaamassa, onko meillä kaikki hyvin ja tarjoamassa kangasvalinta-apua ja häipyi taas, kun sanoi kiitos, tullaan kohta katselemaan kankaita. Ei tyrkyttänyt, jätti asiakkaalle (=meille) tilaa hengittää ja pohdiskella kahdestaan, mutta oli avulias ja tarpeen (=meidän) vaatiessa valmis palvelemaan. Tuollaisesta tykkään ja tuollainen palvelu saa mut palaamaan ko. kauppaan toistekin. Tällainen asiakaspalvelija yritän olla itsekin.

Mä miellän hyvän asiakaspalvelun isoksi osaksi myyntiä. Tottakai muutkin asiat vaikuttavat, onko tuote/palvelu asiakkaalle sopiva, onko hinta sopiva, etc. Mutta myös se palvelun laatu määrää, mistä ostetaan. Ainakin mulla.

Itse olen jopa valmis maksamaan hitusen enemmän hyvästä palvelusta, tai välttääkseni palkitsemasta surkeaa palvelua. Aiemman hölinäni takiaismyyjältä en tasan tarkkaan ostaisi mitään. Jos soffa olisi pakko ko. liikkeestä ostaa, niin menisin ainakin eri myyjälle. Mieluiten välttelen koko puljua (mikä onkin helppoa, koska sohvat olivat ihan kankusta).

[marenkienkeli]

Muutama vuosi sitten olin äitin kanssa ostoksilla Helsingissä. Löysin eräästä pienestä vaatekaupasta mukavan näköisen villapaidan. Koska paidassa ei ollut hintalappua, kysyin sen hintaa. Nainen vastasi: "Se on kallis." Okei. En olisikaan sitä halunnut ostaa. Löysin toisesta samanlaisesta paidasta lopulta hinnan, eikä se mikään hirveä ollut. Ei tosin tehnyt todellakaan mieli ostaa kyseistä paitaa.

Vuotta myöhemmin yritimme löytää kyseisen liikkeen, sillä aioimme hauskuuttaa itseämme kyseisen naisen kustannuksella. Yllätys, yllätys, kauppaa ei enää ollut.

Pidän palvelusta, joka on aikalailla sen kuuloista kuin Aurora B:n mainitsema hyvä asiakas palvelu. Tuotteita ei saa mielestäni tuputtaa, mutta odotan saavani apua, jos sitä tarvitsen.

[Pascal Lemoix]

Mulla henkilökohtaisesti asiakaspalvelun tarve vaihtelee ostettavan tuotteen mukaan. Housujen osto ei ole mielestäni mikään kiva tapahtuma, joten siinä satsaan kauppoihin, joissa on palvelu valttina. Niille kun sanoo, että minkä tyyppistä housua aletaan katselemaan, ottavat ehkä vyötäröltä mitan ja sitten melkein asiakas pääseekin sovituskoppiin ja myyjä kiikuttaa isompaa/pienempää/toista mallia siihen asti, että sopiva löytyy. Myyjän olisi hyvä ilmaista arvionsa istuvuudesta rehellisesti.

Sen sijaan kengissä osaan suunnata oikean tyyppisen osaston luo, katsoa koot, tehdä arviot ja käydä kassalla maksamassa. Siksi ostankin housut ja kengät eri liikkeistä.

Hyvän palvelun liikkeeseen on mukavampi mennä seuraavalla kerralla.

Eräässä parturissa asia hoitui ja hinta oli halpa, mutta koko toimituksen yleisilme oli niin kylmä ja ankea, että vaihdoin muutaman kerran jälkeen parturia. Kyllä siitäkin maksaa, että toimitus on miellyttävä.

[Dnd]

Hyvä asiakaspalvelu tarkoittaa eri ihmisille vähän eri asioita. Hyvä asiakaspalvelija omaa pelisilmää, mikä on milloinkin oikea tapa ja toimii sen mukaan. Jaarittelua niille, jotka sitä haluavat ja nopeaa palvelua muille. Asiakasta ei pidä niputtaa esim. tiettyyn maksukykyyn ottamatta sitä selville ensin. Saman kaavan käyttäjistä ymmärrän harjoittelijat, joilla ei ole vielä aiheesta kokemusta. Joskus kun oli töihin pyrkimässä sellaisia "minä tiedän kaiken ja paljon muutakin", niin niillä ei ollut minkäänlaista halua oppia asioita tai ylipäätään ottaa vastaan mitään mikä ei heidän tiedossaan jo ollut. Työnantajat näitä tapauksia varokoon. Tuo esimerkki varastomiehestä oli aivan karmea tapaus. Se oli varmaan "vaan töissä", mutta pitäis nyt kuitenkin jonkinlaista asiakaspalveluhenkeä olla, vaikka tuote onkin jo myyty, muuten loppuu äijältä pian hommat.

[Crux]

Itselleni on jäänyt mieleen pari tapausta jotka edustavat mielestäni miltei ääripäitä asiakaspalvelun laadussa.

Valmistan siis itse jonkinasteisesti kotikosmetiikkaa ja useinmiten sopivia öljyjä ynnä muita löytyy luontaistuotekaupoista. Kerran menin naapurikaupungin luontaistuotekauppaan tutkimaan jo etukäteen sen valikoiman jotta voin suunnitella mitä ostan ja mitä teen. Aikani haahuiltuani kaupassa tutkimassa hyllyjä jostain ilmestyi viereen myyjä, kestohymy naamalla ja "voinko auttaa?". Kun kerroin, että tällä kertaa minulla ei ole ostovoimaa, että katsastan jo etukäteen mitä haluan niin myyjän suupielet notkahtivat perusilmeelle ja muistaakseni sain osakseni pelkän "jaaha" ja sen jälkeen olinkin taas yksin. En ansaitse enää edes sitä tekohymyä koska en tällä kertaa aio ostaa mitään?

Toinen tapaus oli täysin päinvastainen kun kävin kirjakaupassa ja minulla ei oikein ollut muuta ostettavaa kuin kunnollinen mustekynä. Valitsin huolellisesti ostokseni ja menin vähän nolona kassalle kun ei tosiaan ollut muuta kuin se piskuinen kynä. Sanoinkin siinä sille kassalle vähän katse maahan luotuna, että "ei nyt tällä kertaa muuta kuin tämä kynä". Myyjäpä yllätti minut kehaisemalla, että "mutta tämä on oikein hyvä valinta!". Kertoipa vielä itsekin käyttävänsä juuri näitä kyniä koska ne ovat sillä tapaa muotoilut, että sopivat hyvin käteen. Eikä myyjä ollut tippaakaan tekopirteän oloinen. Ihan normaali. Sanomattakin selvää, että pelasti minun päiväni.

Hassuinta se, että tuossa luontaistuoteliikkeessä minun oli kuitenkin pakko asioida myöhemmin mutta tässä kirjakaupassa minulla ei vielä ole ollut mahdollisuutta pistäytyä uudelleen. Muistaakseni toisella kerralla luontaistuoteliikkeessä sain ihan asianmukaista palvelua. Tiedä sitten johtuiko siitä, että tällä kertaa minulla tosiaan oli rahaa millä ostaa vai siitä, että myyjää taisi vähän hävettää kun oli siinä kahvittelemassa ja pullattelemassa jonkun edustusmyyjän kanssa vaikka minäkin olin siellä odottamassa palvelua.

[sybe]

Autoja tutkailimme vaimon kanssa.Vaimo oli todella sinut lapsimatkustajan turvallisuuteen liittyvän kanssa. Meillä oli kolme merkkiä loppusuoralla ja järjestäen myyjät eivät tunteneet näiden pienten tila-autojen isofix juttuja.Puutteita myyjien tiedoissa oli järjestäen isofix penkkien lkm:n ja sijainnin suhteen, onko autossa takapenkin turvavyöhälytys,miten lapsilukitus toimii ja onko se hoidettavissa kuskin penkiltä. Toki tämä on tavallaan ymmärrettävää, myyjällä on "vastuullaan" autoja paljon ja ominaisuuksia piisaa.Toisaalta ratkaisu voisi olla että joku myyjistä hallitsisi vain yhden autoryhmän ja joku toinen myyjä toisen jne. Eräässä suuressa V kirjaimella alkavassa liikkeessä kävi niin että innokas myyjä iski heti kimppuumme. Myyjä varmaan arvasi akuutin tilanteemme, vaimolla maha pystyssä ja yksi tenava säntäili jaloissamme.Luullakseni myyjä päätteli että ostoprosessi on loppusuoralla ja aloitti kummallisen painostuksen jolla oli tarkoitus saada meiltä myönteinen ostopäätös. Myyjä surrasi kimpussa, omia mielipiteitä katselemastamme autosta vuodattaen. Vaimoa tämä näytti vaivaavan. Vaimo aloitti vastavuoroisesti myyjän ahdistelun. Eka kyssäri oli helppo, airbägin poiskytkentä.Myyjä osasi sen. Sitten vaimon heitti Isofix kyssärin. Myyjä singahti huollon tms. teknisemmän tyypin pakeille. Vaimo kopeloi isofix kiinnikkeitä auton takapenkiltä ja piti minulle luentoa kuinka takapenkin turvaistuin arsenaali tulisi kalustaa. Lopulta myyjä tulee itseriittoisena paikalle ja tekee saman topimenpiteet, no selvisi isofixit todella minullekin. Myyjät alkavat autojen ominaisuuksien kanssa olla osin pihalla.Auto on iso hankinta, sitä varten tuli tehtyä tiedonhankintaa webistä ja aika vähäisellä "kotitehtävillä" vaimo peittosi myyjän. Vaimo ihmettelikin mistä ne lasipalatsien myyjät saa palkkansa, kun eivät myymiänsä tuotteita tunne? Moni automyyjä oli kuin aikavaras, lässyttää autosta omia näkemyksiään suu korvisssa niin että vatsanpohjaa vääntää. Toinen mikä jäi kummeksuttamaan liittyy sekin isofixiin. Isofix penkki on helppo heittää takapenkille naama menosuuuntaan, silti autoliikkeessä ei ole lapsiperheellisen koeajoa varten ko. jakkaroita satavilla.Ei me joka autoliike reissua varten lastenhoitajaa saatu.

[Fantsu]

Automyyjien lingo on ihan oma lukunsa Mekin käytiin katsomassa "uutta" autoa ja saatiin nauttia herrojen myyntipuheista. Älykkäimmän kommentin saimme, kun kerroimme nyt ajavamme farmarilla ja haluamamme vähemmän kuluttavan auton samalta merkiltä. Kerroimme myyjälle, että tarjouksessa ollut malli oli aivan liian pieni ja siksi katsoimme nyt tätä biiliä, jonka vieressä silloin seisoimme. "Niin, jos tosiaan oma tuntuu liian isolta ja se-ja-se liian pieneltä, niin täs' ois nyt auto aika hyvin siitä välistä". D'oh. Ei nyt ihan kaikkia itsestäänselvyyksiä tarvis laukoa - teknisistä tiedoista olis enemmän hyötyä.

[Shay]

Asiakasta ei pidä niputtaa esim. tiettyyn maksukykyyn ottamatta sitä selville ensin.

Tämä ärsyttää mua kaikkein eniten. "Tämä ois ny tarjouksesa." ja "Tämä maksaa vain
puolet tuo toisen hinnasta." Mutta onko se yhtä hyvä!?! Ärsyttää halavan tuputtaminen. EN halua
halapaa haluan hyvvää.

[Lyyra]

Ärsyttää halavan tuputtaminen. EN halua
halapaa haluan hyvvää.

No mutta kun. Suurin osa ihmisistä haluaa halpaa, laadulla ei niin väliä. Siksi sitä helposti niputtaa ihmiset samaan kastiin.

[Crux]

Eipä se nyt automaattisesti sitä tarkota, että jos jotain on tarjouksessa niin se on paskaa. Itse ainakin olin tyytyväinen kun tuossa keväällä rintaliivejä ostaessa myyjä esitteli minulle ensin Triumphin liivejä jotka oli tarjouksessa -50%. Sain halvalla ja hyvää.

[Kuolo]

Sitä ei aina jaksa panostaa omaan ulkonäköön ihan tolkuttomasti ja tulee välillä käytyä kaupoissa työvaatteissa. Sillon törmää melko usein siihen, että tarjotaan sitä mahdollisimman halpaa. En mie siitä loukkaannu, vaan lähinnähuvitun, koska todennäkösesti sillä myyjällä on pankkitilin saldo pienempi. Tosin ei miulla oo tarvetta sitä tietoa jakaa.

[shaana]

Muutaman kerran isommissa juottoloissa olen ärsyyntynyt todella ankarasti käsittämättömään henkilökuntaan.
Jos ei siellä tiskin toisella puolen osaa katsoa, kuka tuli kenenkin jälkeen tai ei noudata mitään järkevää kaavaa vaan anniskelee minne sattuu skipaten joitakin henkilöitä, ärsyynnyn todenteolla. Eikä tämä vain siis jos minua tai minun seuraani ei palvella, vaan yleisesti se on kettumaista varmaan ihan kaikkien mielestä odotella turhan takia tiskillä. Ruuhkaisana hetkenä joutuu tottakai odottamaan, mutta turhan päiten odotuttaminen on törkeää ja saa ainakin meikäläisen vaihtamaan kuppilaa.

[Emilia]

Joo, isommissa kuppiloissa (sedu prkl) saa melko luokatonta palvelua... On saanut
kyllä hyvääkin, mutta aika harvassa on ne tilanteet.

Onhan se helpompaa olla leppoisa, kun ei ole ruuhkaa (tiedän oman työn kautta),
mutta voi sitä edes yrittää tähdätä siihen, ettei jostain netin keskustelupalstoilla
tarttis joku päivä lukea, kuinka on ite antanut maailman paskinta asiakaspalvelua.
Tänäänkin tossa toisessa lähikaupassa oli kassalla jonoa ja voijjettä se mimmi oli
hihnan toisella puolella stresseissä. Ei ehtinyt edes tervehtiä, kun oli niin kiire saada
ihmiset kaupasta ulos. Hyvä, että edes hinnan kertoi, vaikka senhän mä näin siitä
taulusta itekin. Kiitin kuitenkin kauniisti. Käytänkin tästä lähin aina sitä toista kauppaa,
kun siellä on paljon lepposampi tunnelma.

Itekin työskentelen asiakaspalveluhommissa (puhelimen välityksellä, harvemmin f2f) ja
on kyllä pakko sanoa, että joskus ei vaan jaksa. En tiiä, onko ihmiset luonnostaan v-maisia
vai onko puhelimessa vaan helpompi riehua, mutta aika hirveää paskaa sitä saa kuulla
toisinaan. Harvemmin onneksi, mutta kyllä se pilaa päivän ja pari seuraavaakin hyvässä
lykyssä, jos joutuu kuulemaan asiattomuuksia. Väsyttäviä ovat myös ne Kibayan mainitsemat
mr(s)-know-it-all:t, jotka ei vaan suostu tajuamaan, vaikka selittäisi asian kahdeksalla
tavalla ja perään pistäisi kirjallisen selvityksen. Puhelimessa hymyillään kuitenkin koko
ajan. (ainakin melkein.. )

Meille myös jauhetaan jatkuvasti sitä, miten jokaikinen firman työntekijä on markkinoija
eli kohdatessa ulkopuolisia tulisi pitää mielessä, miten oma käytös vaikuttaa mielipiteeseen
firmasta. Tätä voisi ilmeisesti toitottaa vähän enemmän myös niille huonekalukauppojen
varastomiehille.

Mä oon yleensä vähään tyytyväinen ja mulle hyvää asiakaspalvelua on se, että hommat
sujuu sutjakkaasti ja jos kysyn, vastataan niin että mäkin tajuan. Tietty lisäinfon saaminen
kysymättäkin on huippua joskus. Kiitos taas sille Sellon JC'ssä työskenneelle tytölle, joka
yhdellä vilkaisulla arvioi minkä kokoiset farkut tartten ja suositteli eri merkkejä ja malleja.
Enkä ollut edes ostamassa vaan sanoin heti, että oon köyhä. Myöhemmin oli pakko käydä
ostamassa just sieltä farkut. Yleensäkin olisi hyvä olla edes vähän ihmistuntemusta ja
eleiden lukutaitoa, jos asiakaspalveluun (tai myyntiinkin) meinaa.

Myyjistä. No ne on myyjiä, ei kai useimmat edes miellä itseään asiakaspalvelijaksi.. Siltä
ainakin joskus tuntuu. Heiltä etenkin toivoisi enemmän sitä tilannetajua. Mutta pidän niitä
silti myyjinä ja myyjät on toisinaan raivostuttavia.

Paskinta asiakaspalvelua on muuten se, kun joku huutaa tahtonsa läpi. Voi v*u, että ottaa
pannuun, jos ensin kuusi ihmistä on sanonut asiakkaalle, että valitettavasti se ei onnistu
ja silti joku pikkupomo tai pahimmassa tapauksessa oma esimies myöntyykin asiakkaan
toiveeseen. Asiallisella käytöksellä saa yleensä asiallista palvelua, mutta karjumalla ei tarttis
kyllä saada yhtään mitään. Myönnän että muutun tylyksi, jos mulle huudetaan. Siitähän ne
sitten innostuvatkin... Mutta siis, karhunpalvelus se on, imo.

Hohhoijjaa.. Voisi opetelle jäsentämään tekstiään vähän enemmän, mut ei nyt taas jaksa.
Sori vaan. Ehkä noista jotain selvää ottaa. Loppuun vielä itsestäänselvyys eli se, että ihan
peruskäytöstavoilla jo pääsisi mun listalla siedettävän asiakaspalvelun joukkoon. Ihme, ettei
siinäkään aina ihmiset onnistu.

[theia]

What she said.

Em

[sybe]

"Itekin työskentelen asiakaspalveluhommissa (puhelimen välityksellä, harvemmin f2f) ja
on kyllä pakko sanoa, että joskus ei vaan jaksa. En tiiä, onko ihmiset luonnostaan v-maisia
vai onko puhelimessa vaan helpompi riehua, mutta aika hirveää paskaa sitä saa kuulla
toisinaan. "
Innolla säntään puhelimeen kun se iltaisella soi,sitten tulee se perus pettymys, voi prkl numero ei näy.Pahamieli tulee jo tuosta. Arvon siinä vastatakko vai ei ja voi onnetonta puhelinmyyjää kun sitten hätäpäissäni kuitenkin vastaan.Keskustelu puhelinmyyjän kanssa alkaa siis jo neg. merkkisenä. Nykyisin jätän kylläkin oletusarvoisesti vastaamatta jos numero ei näy, tärkeää asiaa viestittävä osaa jättää vastaajaani viestin. Moni asiakas varmaan kettuuntuu minun tavoin,myyjien salaisiin numeroihin.Puhelinmyyjä soittaa joskus numeron kera.Jostakin syystä vastaan ko. puhelun innoissani, jospa joku headhunteri vaikkapa tarjoaa duunia.Väitän asennoituvani kohteliaammin kun numero näkyy, minusta ainakin tuntuu että toinen pelaa silloin avoimin kortein. Monesti puhelinmyyjätlä jää lehti tilaamatta kun minä toope alan laskea kynällä, paperilla ja taskulaskimella auki niitä etuuksia joita minulle tarjotaan.Moni houkuttelevalta tuntuva tarjous purkaantuu (laskutaidostani riippuen..) ihan tavis lehtitarjoukseksi, sellaiseksi joka oli siinä kaupassa ostetun TM:n välissä mainoskuponkina selkeästi esitettynä.Tässä on varmaan taustalla sekin että minä opin kirjoittamalla ja lukemalla, moni esim. oppii asiat paremmin kuulemalla.Lehtimyyjä tekee joskus laskuun ja sitouttumiseen liittyvistä asioista liian koukeroisia että varsinainen eur/kk selkiäsi.Olen varovainen puhelinmyyntiä kohtaan koska en saa käsitystä snktiosta jos en toimi tietyissä aikarajoissa. Harmittavinta on kun tarjotaan kolmea lehteä josta minua kiinnostaa vain yksi.Pitää siinä sitten räknätä että kärsiikö lompuuki niitä kahta ja mitkä kaksi nyt valitsisin,mitäs vaimo ottaisi, ja amattiliittokin tarjoaa jäsenetuna lehtiä,mitä lehtiä ne nyt olivatkaan. Syntyy sellainen sekamelska puhelinmyyjän tarjouksen purkamisesta,omien tarpeiden määrittämisestä ja sitten sen puhelinmyyjän tehtävänä on toki painostaa ratkaisuun. Varuiksi tulee suusta E,EI ja EI. Sitten parin päivän päästä hiffaan että se lehti tarjous oli muuten parempi kuin ammattiliiton kautta.Mutta eipä ole numeroa johon soittaa, kun se puhelinmyyjä soitti tunttemattomasta numerosta. Toinen koukeroinen myyjä on vakuutusmyyjä.Minulle kävi autonvakuutuksen kanssa moka kun en huomannut kampanjatarjousta tietyn ajan kuluessa peruuttaa, ts,.autoni vakuutus jatkuu nyt pakkopullana irtisanomisajan.175 eur tulee takkiin kun en kesäkuussa perunut, tai no, autoni on mielestäni 2kk ajan ylivakuutettu.Tälläinen tympii ja kyllä, sen kohditsaa vakuutusmyyjään kiukkuisesti.Mielestäni puhelimessa myydäänjo liikaa ehtoja ja soppareita. Ko. ehtoja ja soppareita kun et ajoissa peru, se saattaa tulla kalliiksi. On puhelinmyyntifirmoja jotka heittävät ensin vetonaulan ja sitten sopimusehtoja ja sitoutumisehtoja, ei niistä ota kaltaiseni toope puhelimessa slevää.Enkä ala lukemaan pienelä präntättyä kotimyyntiasiakirjaakaan.Tilaan netistä,ilmeisesti maksan myö hitusen liikaa.Toisaalta ainakin autovakuutukseni "tohelon kasko", se oli tosi edullinen mutta juuri tuolla perumispykälällä se saatiin normihintaiseksi.Vakuutusyhtiö lienee laskenut että kesäaikana postin luku saattaa olla hitaampaa ja ihmiset menevtä minun tavoin vipuun..Netissä tuntee tekevänsä harkittuja ostopäätöksiä, kun on varannut aikaa ja kukaan ei klo 22 ole nykimässä hihasta,voi keskittyä oleelliseen.
- - -
Siis yleensä olen ihan ok tyyppi kun minulle soitetaan, en kiukuttele.Kiukuttelöen jälkikäteen kun haksahdinmyyjän ansaan ja jouduin pakkopullana maksamaan jotain lehteä 3kk jolloin se tarjous kuivi kasaan.nimimerkillä entinen TM:ntilaaja, nykyinen irtonumeron aktiivinen selaaja kaupassa.
- - -
Toimin työssäni asiakasrajapinalla, myynnin tukena.Meillä on käsky kantaa firman lätkää kaulassa ja jos joutuu suojavaatteita pukemaan (haalarit) niin ne on sitten aina firman haalarit. Näin me sitten tehdään, johtotasoa myöden,kun asiakkailla käydään.Eiole pitkä aika kun vedimme johtajan kanssa haalarit päälle, krakat kaulassa.Jostain syystä tuosta tulee minulle aina hyvä fiilis.Asentajat työskentelee asiakasprojekteissa firman vetimissä.Monesti tuntuu projetissa mukavalta kun oman firman heppuja häärii asiakkaalla, on niin turvallinen olo, ammattilaiset asialla:) Enkä ole yksin siis kuiviin kupattua kiukkuista asiakasta vastassa Meille tuli pesukone ja vaimo meinasi käännyttää "resupellen" suoraan ovelta, kunnes valkeni että hän on firman x varastolta ja tuo meille pesukonetta.Ovikellon soittaja ei siis Ei siis ollut ohikulkeva ovelta ovelle kerjäläinen.Olis hepulla vonut olla nimikyltti rintapielessä tai edes EDUSTAMANSA firman pusakka pääällä. Kaikki firmat eivät sisäistä "jokainen markkinoi" jutskaa.