Äänikirjat

[Lumikki75]

Mä tykkään lukea iltaisin ennen nukahtamista. Siippa sen sijaan ei tykkää siitä, että valo paistaa silmään kun se yrittää nukkua. Ratkaisuna ongelmaan olemme kehittäneet mp3-soittimen ja äänikirjat. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Ajattelinkin tässä udella, että onko kellään muulla tapana kuunnella äänikirjoja? Minkälaisia kirjoja? Suomeksi, englanniksi, jollain muulla kielellä? Minkälainen esitystyyli puree parhaiten: suomalainen "luetaan kaikki samalla äänellä" -tapa vaiko amerikkalaismallinen "keksitään eri ääniä eri hahmoille" -tyyli? Mistä cd:itä ostelette / kirjoja latailette?

Mä kuuntelen enimmäkseen englanninkielistä kirjallisuutta, mutta lähinnä siksi, että sitä on paremmin saatavilla. Ulkomaankielisiä latauspalveluja on netissä vaikka kuinka paljon (itse käytän eniten http://www.audible.comia), mutta suomalaisia en ole löytänyt yhtäkään. Onko kukaan muu?

Esitystyyleistä pidän enemmän siitä, että lukija lukee ihan omalla äänellään. Hyvin harvassa ovat ne, jotka pystyvät "toisten ääniä" puhumaan niin, että se ei kävisi korviin (ainakin mun korviin). Sitten on ok, jos kyseessä on niin lahjakas lukija/näyttelijä, että pystyy eri ääniä sujuvasti tuottamaan. Musiikki lukujen välissä on ihan kiva tehokeino, kunhan se ei ole ärsyttävää eikä sitä ole liian paljon.

Netistä latailun lisäksi ostelen silloin tällöin ihan CD-kirjoja tai lainailen niitä kirjastosta. Meidän kirjastossa on vaan valitettavasti aika suppea valikoima CD-mallisia äänikirjoja ja kasetteihin en enää suostu rupeamaan, joten lainailu ei pitkälle tässä harrastuksessa kanna.

[Sippura]

Mun ainoa äänikirja on A.W. Yrjänän Arcana ja Rota -runokokoelmat cd:llä runoilijan
itsensä tulkitsemina. Yrjänän ääntä on ihana kuunnella silloin tällöin iltaisin, kun ei
ole mikään kiire nukahtaa.

Esityksen täytyy jatkua -kappaleen repeilylle tosin nauran aina itsekin ääneen

Muita äänikirjoja mä en valitettavasti ole kuunnellut/testaillut, joten antini ketjuun
on köyhähkö

[Fantsu]

Mä autoilen työpäivän aikana semmoiset sata kilsaa ja viime syksynä kokeilinkin äänikirjoja matkoja piristämään. Omia en ole kuitenkaan ostanut vaan lainasin kirjastosta mitä sieltä sattui löytymään - englanninkielisiä olivat. Äänikirjat ovat mielestäni aikas kalliita ja pidän epätodennäköisenä, että kuuntelisin kirjaa uudestaan (ainakaan muutamaan vuoteen), joten en ole raaskinut niihin investoida. Ja pidän oikeista kirjoista enemmän. Kirjastosta ei tosiaan montaa kiinnostavaa äänikirjaa löytynyt, mikä katkaisi uuden harrastuksen (toistaiseksi) lyhyeen. Audibleen tutustuin mp3-soittimen hankinnan myötä, mutta ainakaan vielä en ole saanut sieltä mitään ladattua. Tämmöiset membership-tyyppiset jutut ei yleensä ole mulle - toivottoman pihi kun olen... Äänikirja olis kyllä hyvä ajomatkoilla, niin tuntis tekevänsä jotain hyödyllistä silloinkin. Pitänee käydä tiirailemassa, olisko kirjastoon tullut jotain uutta.

Ne kirjat, jotka ehdin kuuntelemaan oli yhden tai kahden näyttelijän esittämiä, jotka eläytyivät sitten jokaiseen rooliin. Lisäksi kuuntelin yhden pitkän kuunnelman, jossa oli eri esittäjät kaikille rooleille. Toimivat mielestäni ihan hyvin.

[Lumikki75]

Audibleen tutustuin mp3-soittimen hankinnan myötä, mutta ainakaan vielä en ole saanut sieltä mitään ladattua. Tämmöiset membership-tyyppiset jutut ei yleensä ole mulle - toivottoman pihi kun olen...

Mä en ole ihan satavarma, mutta luulisin että Audiblesta pystyy ostamaan kirjoja myös vaan silloin, kun huvittaa. Ainakin sieltä pystyy jäsenenä ollessaan ostamaan rajoittamattomasti normaalihintaisia kirjoja niiden jäsenhintaisten lisäksi.

CD:llä ostettaessa ovat tosiaan normikirjoihin verrattuna aika kalliita - mahtaakohan johtua vähäisemmästä käyttäjäkunnasta vai onko semmoisen tekemisessä sitten hirveästi paljon enemmän kustannuksia kuin tavan kirjan tekemisessä? Ladattavia kirjoja sen sijaan saa välillä suht halvalla.

[Jorssi]

Mulla ei löydy itseltä kuin yksi äänikirja, The Wavedancer Benefit, jossa Stephen King, Pat Conroy, John Grisham ja Peter Straub lukevat pätkiä teoksistaan. Se on ollut hyllyssä jo vaikka kuinka kauan, mutta en ole sitä vieläkään kuunnellut. Tämä johtuu suuresti siitä, että mä en tykkää äänikirjoista yhtään. Yritin kerran Dark Toweria kuunnella, mutta jo kolmannen lauseen puolessa välissä tuntui hölmöltä ja nappasin kirjan hyllystä ja rupesin lukemaan itse. Mä vaan pidän itse lukemisesta niin paljon enemmän kuin lukemisen kuuntelusta, että musta ei kyllä koskaan saa mitään äänikirjojen suurkuluttajaa. Tuon Wavedancer Benefitin kyllä meinaan jossain vaiheessa kuunnella kunhan on sellanen fiilis.

[Shay]

Mä tykkään lukea iltaisin ennen nukahtamista. Siippa sen sijaan ei tykkää siitä, että valo paistaa silmään kun se yrittää nukkua. Ratkaisuna ongelmaan olemme kehittäneet mp3-soittimen ja äänikirjat. Kaikki ovat tyytyväisiä. .

Äänikirjoja mp3-soittimeen.

Mää kuuntelin äänikirjoja joskus nuorempana, kun en jaksanu lukia tai piti tehä jotain läksyjä
samalla. Lainasin kirjastosta Lars Svedbergin lukemia (totta kai ) jännityskirjoja, joita
oli parhaimmillaan 12:lla c-kasetilla. En oo koskaan aatellukkaan, että niitä tehhään edelleen tai
että niitä vois ladata netistä.

Voishan tuo olla ihan mielenkiintosta automatkoilla ainakin, jos pittää ihte ajjaa. Tosin mun
pitäs kuintenki kelailla taaksepäin aina jossain vaiheessa, kun rupiaisin ajatteleen jotain ihan
muuta...

[Deni]

Äänikirjat on mun uusi palavan rakkauden kohde.

Ihan parhaita ne on junassa. Kun ei oikein jaksaisi lukea eikä kuunnella musiikkia, ja on pitkä matka ja kaipaa viihdettä. Saa samalla blokattua ulkopuolisen hälyn pois ja voi vain nauttia tarinasta ilman että tarvitsee itse ponnistella yhtään. Tähän asti oon kuunnellut lähinnä kirjoja, jotka oon lukenut joskus aikaisemminkin, kieli on vaan saattanut vaihtua, mutta pidän kyllä silmiäni auki josko löytäisin jotain uuttakin muksaa.

Viime yönä, kun onnistuin stressaamaan itseni unettomaksi, äänikirja pelasti mut auttamalla rauhoittumaan ja pääsin takaisin uneen. Illalla sängyssä on muutenkin kiva kuunnella, kun on liian väsynyt pitelemään kirjaa. Ei haittaa, vaikka nukahtaa kesken, kunhan suurinpiirtein muistaa missä kohtaa on ollut menossa ja mihin pitää seuraavalla kerralla kelata.


Äänikirjojen hinnat on kyllä ihan järkyttäviä. Onneksi mun moraali on hetkittäin hilppasen horjuva.

[Lumikki75]

Komp kaikelle, mitä Deni sanoi! Kyllä jotain Agatha Christietä on tullut kasetilta aikaisemminkin kuunneltua, mutta nyt kun äänenlaatu on vähän toista ja kelaileminen paljon helpompaa kuin kasettiaikana, äänikirjat ovat oikeasti nautinto.

[Deni]

Sen mä olen kyllä ehtinyt huomata, että äänikirjoissa lukijan ääni ja persoonallisuus vaikuttaa todella paljon siihen, kuinka hyvin sitä jaksaa kuunnella. Gaiman lukemassa omia tekstejään on yllättäen mun suosikkilistan kärjessä, mutta myös Neverwhere cockneyaksentilla luettuna oli varsin hilpeä kokemus. Toisaalta taas tykkään myös erilaisista radioteatteriprojekteista, alkuperäinen Hitchhiker's guide to galaxy -kuunnelma on viihdyttänyt mua tuntitolkulla, ja kunhan saan rauhallisen hetken, täytyy kuunnella osittain dramatisoitu versio Gaimanin Snow, glass, applesista, joka on niin rakas novelli mulle että sitä en edes kestäisi kuunnella jonkun narisevaäänisen mummon lukemana.

Huonoihinkin äänikirjaversioihin mä olen ehtinyt törmätä. Jotkut lukijat ovat uskomattoman monotonisia, ja mua ärsyttää hirveästi se miten jotkut tekevät kirjojen hahmoille Ääniä, ihan kuin lukisivat lapsille iltasatua. Varsinkin kun nämä Äänitehtailijat eivät ole mitään maailman parhaita imitaattoreita, niin että kaikki äänet kuulostavat enemmän tai vähemmän samalta.

En ole vielä ihan saanut selville, onko kaikki äänikirjat "suoraan luettuja" versioita kirjoista, vai onko niistä muokattu helpommin ääneen luettavia käsikirjoituksia. Musta tuntuu, että osa mun kuuntelemista on ollut hieman lyhenneltyjä, pahimpia mutkia on oiottu ja turhia "he said, she said" -tarkenteita on jätetty pois. Välillä taas käsikirjoitusta alkaa kaivata, kun kaikki teksti ei kuitenkaan oikein toimi puhuttuna.


Kiinnostaisi kokeilla kotimaisiakin äänikirjoja. Ne on vaan laittomalla puolella aika huonosti jaossa, ja koska mä olen köyhä raukka, en oikeasti voi ostaa niitä niillä hinnoilla mitä niistä pyydetään.

[Lumikki75]

Sen mä olen kyllä ehtinyt huomata, että äänikirjoissa lukijan ääni ja persoonallisuus vaikuttaa todella paljon siihen, kuinka hyvin sitä jaksaa kuunnella.

Joo, niin vaikuttaa. Joidenkin lukijoiden ääni suorastaan riipii korvia, kun taas toisia kuunnellessa tuntuu kuin samettia hivelisi. Olen huomannut, että useimmiten pidän enemmän miehen lukemasta kirjasta kuin naisen. Pidemmän päälle matalampi miehen ääni on mukavampaa kuunneltavaa.

En ole vielä ihan saanut selville, onko kaikki äänikirjat "suoraan luettuja" versioita kirjoista, vai onko niistä muokattu helpommin ääneen luettavia käsikirjoituksia.

Tämän tietää siitä, että jos CD:n kannessa (tai sitten ämpärin selostuksessa) ei lue "unabridged", se tarkoittaa että sitä on muokattu - joskus vaan vähän, ja joskus taas todella rankalla kädellä. Sen jälkeen kun tämän tajusin, en ole suostunut edes yrittämään minkään sellaisen kuuntelemista, jossa ei lue unabridged. Poikkeuksena kuunnelmat, tietty.

[Deni]

Tämän tietää siitä, että jos CD:n kannessa (tai sitten ämpärin selostuksessa) ei lue "unabridged", se tarkoittaa että sitä on muokattu - joskus vaan vähän, ja joskus taas todella rankalla kädellä. Sen jälkeen kun tämän tajusin, en ole suostunut edes yrittämään minkään sellaisen kuuntelemista, jossa ei lue unabridged. Poikkeuksena kuunnelmat, tietty.

Ach. Kiitos kun selvensit pohdintojani.

[Fantsu]

Aktivoiduin äänikirjojen saralla ja olen nyt kuunnellut Oscar Wilden näytelmän Lady Windermere's Fan ja puoliksi Jane Austinin Emman. Emma mulla on kirjanakin, mutta englantia on mukava kuunnella autossa. Lisäksi sain Amazonista Stephen Colbertin I Am America (and so can you!), mutta "luen" sen vasta syysloman jälkeen.

[Galileo]

http://librivox.org/

Librivoxista ilmaisia äänikirjoja, joskin kyseessä on tekijänoikeuksista rauenneet, joten aika vanhaa tuotantoa on. Ja englanniksi. Mutta onhan se kiva kuunnella Raamattu iPodista.

Edit:
Onhan siellä suomalaisiakin näköjään kuusi teosta.