Asiakaspalvelu, mitä se on?

[theia]

No, mulla ja Emilialla asiakkaat soittaa meille, me ei asiakkaille. Ei siis olla puhelinmyyjiä...

[shaana]

Mä soitan välillä töissä asiakkaille, näkyvästä numerosta.
Ihmiset on silti ihme nihilistejä jos ei tunne numeroa ja jotkut totaalijuntit saattavat laittaa luurin kiinni ennen kun ehtii esittelyissään loppuun. Siinähän idiootit odottelevat sitten tavaroitaan pari viikkoa, vaikka mahdollisuus olisi ollut seuraavana päivänä. No ei me nyt mielivaltaisesti kenenkään omaisuutta pantata, mutta ei me soiteta kuin kaksi kertaa ja sitten menee soittopyyntökortti. Sitten ne talidomit soittelee häntä koipien välissä takaisin.

Ja f2f asiakaspalvelua (ärrän tätinä ) tehneenä sanon, että khyllä, puhelimessa on niiiiin paljon helpompi raivota ja huutaa ja mesota - ja komps Em, meilläkin on pari vatipäistä pikkupomoa, jotka antavat asiakkaille myöten jos ovat vähänkin hankalia, se vie aina pohjan kaikilta meiltä, jotka pidämme kiinni säännöistä ja ohjeista emmekä siis myönny johonkin ylipalveluun ja mahdottomiin vaatimuksiin.

Tästä viestistä saa kyllä käsityksen, että inhoan asiakkaita, mutta se ei pidä lainkaan paikkaansa, ilman heitä en tekisi tätä työtä.

[Crux]

Itsekin joskus puhelin-aspassa olleena muistan, miten eniten vitutti ne raivostuneet puhelut asiakkailta jotka johtuivat meidän myyjiemme laiminlyönneistä. Meillä myytiin vakuutuksia puhelimen välityksellä ja siinä samalla meidän yksikkö toimi aspana. Käsi sydämellä vannon, että jokainen jolle vakuutuksen tein, tiesi tasan tarkkaan jokaisen nappeli- ja nippelitiedon ko. vakuutuksesta ennen kuin teki kaupat. Jos jättäisin jotain kertomatta niin luultavasti se olisin sitten minä joka ottaisi sen asiakkaan kiukkuisen puhelun aspassa vastaan. Itseasiassa minulla oli vielä tapana puhelun loputtua, kauppojen synnyttyä otattaa asiakkaalla kynä ja paperi esiin ja kirjoituttaa ylös meidän aspan puhelinnumero, aukioloajat ja minun nimeni jos jotain epäselvää jäisi. Eipä tarvitsisi muiden aspojen ottaa vastuulleen minun mahdollisia mokiani. Siinä valossa sitten vitutti jos jotkut myyjät olivat selittäneet asiat puolihuolimattomasti asiakkaalle ja aspassa sitten kihistiin kiukusta koska tietysti se kaikki paska tuli myöhemmin meidän niskaamme.

[Fantsu]

Jonnin verran olen mäkin tehnyt asiakaspalveluhommia ja rajapinnan duunia ja kaikista ärsyttävin paikka oli puhelinvaihde. Erityisesti semmoisen ison lafkan suurvaihde, jossa kuitenkin säästösyistä oli vain yksi hlö hommissa. Siinä sitten olet narun päässä, eikä mihkään ole menemistä, jollei joku sihteeri tullut tuuraamaan. Puhelinvaihteen hoitaminen etenkin kesätyönä oli vattumaista puuhaa, koska puljun asioista annettiin yleensä vain pikabriefaus ja sitten jätettiin omilleen. Aina teki parhaansa, mutta joskus ei ollut hajuakaan kenelle mikäkin puhelu kuuluisi, ja sitten piti ottaa välipuheluita ties minne ja yrittää selvitellä. Onneksi suurin osa soittajista ymmärsi, että heidän parhaakseen tässä selvitellään ja hommat hoituivat ennen pitkään. Joskus taas selvisi, että henkilö onkin soittanut ihan väärään paikkaan ja sitten piti jämäkästi ohjata häntä oikeaan suuntaan ja pois meidän linjoilta. Esim. eräässä työpaikassa toimiston tehtävät oli jaettu muutama vuosi aiemmin kahteen eri laitokseen, joten siihen liittyviä vikapuheluita tuli useita. Näistä monet aloittivat puhelun suoralla huudolla ja siinä piti vähän aikaa venata, että pääsi väliin sanomaan: "tämä on vaihde ja olette soittanut väärään paikkaan. Oikea numero on..." Osa ei tuntunut tajuavan niin millään ja siinä sai sitten toimia terapeuttina kanssa. Tosiaan, joillakin oli myös vaikeuksia ymmärtää, ettei heidän asiaansa muutenkaan käsitellä vaihteessa. Kuvittelivat, että vaihteenhoitaja voi jotenkin vaikuttaa siihen minkälaisia päätöksiä tehdään jne. Yleinen harhaluulo oli myös, että kaikki firman toiminnot olivat siinä vaihtenhoitajan takana, senkun kääntyy ja huikkaa jollekin - eihän kaikki olleet edes samassa talossa!

Enivei - oli kivojakin paikkoja. Paras oli maahantuontifirma, jossa oli kolme vaihteenhoitajaa yhtä aikaa töissä. Siinä voitiin puhelujen välissä rupatella mukavia, pääsi vessaan ja tauolle, ja apua sai aina, kun tarvi. Suurin osa soittajistakin oli yhteistyökumppaneita, joten osasivat olla puhelimessa. Siitä jäi oikein lämpimät muistot.

[Lyyra]

Ghh puhelintyöhön en suostu enää ikinäkoskaan. Olin kuukauden isossa call centressä ja ääni meni muutamassa viikossa, vaikka en ollut edes joka ilta töissä. Taustamelun takia puhuin kovempaan ääneen kuin normaalisti (käytännössä siis huusin), ja väärällä tekniikalla. Seurauksena usean viikon paniikki aiheesta "entä jos mun ääni ei palaa koskaan ennalleen?!!", ja korvanenäkurkkulääkäri ja muutama sessio puheterapiaa.

Mutta joo. Kohteilta tuli kyllä aika tasaiseen sitä kettuilua (eräälläkin herralla meni muistaakseni herne poskionteloon asti kun oli joutunu paarista lähteen ulos vastaamaan puhelimeen omg), ja kyllähän se nolotti johonkin Brasilian lomalle soitella ja pahoitella kun ihmisten puhelinlaskua menee. Eipä me niitä numeroita ite valittukaan, heh - eikä mobiiliaikana ole takeita siitä, että ihminen sattuu juuri silloin olemaan Suomessa, kun sille soitetaan.

Mutta jooo. Eipä musta muutenkaan oikeen oo asiakaspalvelijaksi. Oon todennu, että saatan sanoa jotain tosi piikikästäkin - sitä itse tajuamatta. Kollegoilla on usein ollu naurussa pidättelemistä, kun oon laukonu jotain. Sitten kuulen kommenttia enkä tajua yhtään mikä siinä nyt mahdollisesti oli sitten niin kummallista. Lisäksi en vaan tykkää ihmisistä. Lueskelin taannoin omia työhakemuksia erinäisiin kauppoihin ja vastaaviin, ja ihmettelin mitä olin ajatellut sepustaessani jotain jostain että tulen toimeen ihmisten kanssa ja tykkään auttaa ihmisiä ja saada heidät hyvälle tuulelle ja osaan ottaa asiakkaiden tarpeet huomioon ja läpälää. Hoh kettu mikä mahtava vitsikkyys! Ehkä ensi kerralla osaan olla valehtelematta silmät päästäni - todennäköisemmin epätoivo voittaa sittenkin. Pitänee koittaa hankkia jotain muuta työtä kun täältä palailen...

[marenkienkeli]

"Ihana lapsuusmuisto" eräästä kioskitädistä. Olin vissiin 12-vuotias ja veljeni 3-vuotias. Menimme kioskille, jossa oli silloin töissä eräs v***umainen nainen. (Monet eivät käyneet siellä, jos hän oli töissä. Kääntyivät ovelta pois.) Olimme kioskin sisällä ja veljeni puhui melko kovaan ääneen, ei kuitenkaan lähellekään huutamalla vaan pikkuisen kovempaa kuin normaali puhe. Kioskitäti: "Ei tarvitse puhua noin lujaa. " Tottelevaisena poikana veljeni alkoi puhumaan minulle kuiskaamalla. Kioskitäti: "No, ei tarvi silti kuiskaamalla puhua. "

Kun pääsimme ulos, huomasin, että ostamamme pussin sisällä oleva tikkari oli aivan murskana. Palasin sisälle ja kysyin: "Tää tikkari on murskana. Voinko ottaa uuden hyllystä tilalle?" Kioskin täti nappasi tikkarin, puristeri sen tarkasti läpi ja totesi: "Joo, on se rikki. Ota sieltä hyllystä uusi. "

Ei oikein tullut kyseisellä kioskilla käytyä ennen kuin kyseinen nainen lopetti työnsä siellä. Ja tuo ei ole edes ainoa tapaus. Esimerkiksi isälle, kummitädilleni ja joillekin muille tutuilleni hän on ollut myös todella tympeä. Ihmeen kauan hän kuitenkin sai jatkaa työskentelyään siellä (ainakin muutaman vuoden tapauksen jälkeen).

Muoks. kirjoitusvirheitä korjailin...

[kaneli]

Olen kesätöissä ja juurikin asiakaspalvelussa.

Yritän aina olla ystävällinen asiakkaille ja hymyni vain levenee, kun joku katsoo silmiin ja on mullekin päin ystävällinen. Sen sijaan räyhäävät ja ilkeät asiakkaat saavat kyllä mut nopeasti tympeäksi. Mä en todellakaan voi vaikuttaa meidän hintoihin enkä valikoimaan. Enkä siihen, että santsikuppi maksaa. Enkä mä voi antaa alennuksia, kun mulla ei ole siihen valtuuksia. Enkä iske leimoja toisen lafkan etukortteihin, vaikka asiakas siitä mulle kuinka nillittäisi. Ja kyllä mä annan vaihtorahaa ihan oikein takaisin, kun kone laskee sen mulle valmiiksi. Kiva ruveta hirveässä ruuhkassa laskemaan summaa laskimella uudelleen, kun asiakas ei vain usko.

Onneks mä oon vaan kesätöissä.

[sybe]

Kelle sitä ihminen nilittää jonsei toiselle ihmiselle. Sitä varten se myyjä osin on olemassa. Moni asiakas ei tiedä sopimuksistaan johon on sitoutunut, oikeuksistaan jne,milloin tavara itseasiassa vasta vaihtaa omistajaa, kuinkas pitkä olikaan reklamointi aika tavaran saapumisesta jne jne jne. Teollisuudessa tämä on mun duunia, kuunnella nillitystä,aikas usein. Homma on usein yhtä nilltystä koko päivä. ihan myynti insinööri - suunnittelu insinööri työparillakin näin käy,nillitetään kuin pikkupojat, en osta sulta mitään enää, enkä määkään sulle mitään myis. Ei ole pitkä matka hiekkalaatikolle. Nillitettään aikamme ja sitten tulee taloustäti kyselemään maksamattomista laskuista. Krakat kaulassa tavataan asiakkaan kanssa. Luetaan yhdessä hankita taikka takuuehtoja. Tunteet tulee pintaan kun 50 keur teknisen vimpaimen toimitus on myöhässä, käyttöönotosta tuli iso lasku ja lopulta todetaan käyttöönoton kestäessä todetaan että se 50 keur myöhästynyt vimpain on väärin mitoitettu vallitseviin prosessiolosuhteisiin, se ei toimi asennuskohteessaan. Ihan kuin venäläinen perseen suristin, ei sovi perseeseen eikä surise.

[Purple]

Esimerkki melkoisesta asiakaspalvelusta/myyntityöstä:

Äitille oli soitettu sähköyhtiöstä. Olivat kaupanneet, että siirtyisi ostamaan sähkönsä heiltä. "Ostat nyt kalliista paikasta, meillä on halvempaa". Äiti oli sanonut, että hän on aikonutkin vaihtaa sähköyhtiötä, että voisitko laittaa tarjousta paperille ja lähettää niin saisi tutustua paremmin. Ei voi, oli ollut vastaus, netistä voi katsoa hintoja. Äiti oli sanonut, että hänellä ei ole nettiä, ei ollut siltikään myyjä luvannut lähettää tarjouskirjettä. Puhelu oli jäänyt siihen, että äiti oli pyytänyt palaamaan asiaan myöhemmin.

Mitähän sen myyjän oli tarkoitus tehdä? Kun hän ilmoittaa, että meiltä sais nyt halvemmalla, niin puhelimen toisessa päässä ollaan kiitollisia yhteydenotosta ja tehdään sopimus sillä sekunnilla? Oliko asiakkaan tarkoitus siinä puhelun aikana surffata netissä etsimässä hintoja? Voin kertoa että sai klikata aika monta kertaa, että hinnat löysi. Miksei se myyjä voinut, jos sillä nyt ei jostain kummallisesta syystä sattunut valmiita tarjouskirjeitä olla, ottaa printtiä netissä olevasta hinnastosta ja lähettää sitä, kun kerran asiakas oli kiinnostunut?

Onkohan Fortum antanut mainion nettikampanjoinnin lisäksi puhelinmyyntinsäkin osaavan HeyDayn haltuun.

[LazyBastard]

Täällä pohjoisessa on yksi R-kioski, jossa on niin tyly ja eläämäänsä kyllästynyt myyjä, että sinne ei tule kyllä mentyä, muuten kuin vahingossa. Sensijaan parista kahvilasta ja yhdestä kebab-ravintolasta saa suorastaan ylitsevuotavan hyvää palvelua, siksi niitä tulee käytettyäkin.

Asiakaspalvelussa yleensä miellyttää se, jos asiakaspalvelija selvästi tykkää työstänsä ja tietää myymistään tuotteista sekä kuuntele asiakkaankin mielipiteitä eikä yritä myydä asiakkaalle sellaista, mitä tämä ei tarvitse. Itseäni ihmetytti esimerkiksi kultasepänliikkeessä sormuksia katsellessa se, kuinka siellä esiin vedetään heti ne melkein tuhannen euron sormukset. En tiedä, että näytimmekö puolison kanssa kauhean maksukykyisiltä, mutta itselläni ei missään tapauksessa olisi käynyt mielessäkään maksaa jostakin sormuksesta niin paljoa. Sensijaan paikallisessa kalliissa huonekalumyymälässä myyjät eivät tulleet lähellekkään, katsoivat varmaan, ettei noilla ole kuitenkaan rahaa näihin meidän mööpeleihin (ja olivat vielä oikeassa).

[Fantsu]

Sormuskaupassa yritetään saada potentiaalinen ostaja nalkkiin: ensin esitellään superihqja timangisormuksia ja toivotaan, että tulevan rouvan tai aviomiehen suhteellisuudentaju menee ihan pyörälle. Kun tarpeeksi kauan kuolaa timanttiryppäitä, "just tommosesta mä olen aina haaveillu!!!", paljastuva hinta voi vaikuttaa jo toissijaiselta. Emännän silmät kimmeltävät kilpaa timanttien kanssa ja Visa napsahtaa tiskiin ennenkuin ehtii bankrottia sanoa. Tai tämä siis on myyjän suunnitelma.

Paras on sanoa sopiva hintaluokka heti ensimmäiseksi myyjälle, niin pääsee helpommalla. (Lisäksi kannattaa tsekata oisko jossain liikkeessä alennusmyynnit, avajais- tai lopettajaistarjoukset. Oma sormus ostettiin avajaistarjouksena monen kymmenen prosentin alennuksella )

[Max]

Esimerkki melkoisesta asiakaspalvelusta/myyntityöstä:

Äitille oli soitettu sähköyhtiöstä. Olivat kaupanneet, että siirtyisi ostamaan sähkönsä heiltä. "Ostat nyt kalliista paikasta, meillä on halvempaa". Äiti oli sanonut, että hän on aikonutkin vaihtaa sähköyhtiötä, että voisitko laittaa tarjousta paperille ja lähettää niin saisi tutustua paremmin. Ei voi, oli ollut vastaus, netistä voi katsoa hintoja. Äiti oli sanonut, että hänellä ei ole nettiä, ei ollut siltikään myyjä luvannut lähettää tarjouskirjettä. Puhelu oli jäänyt siihen, että äiti oli pyytänyt palaamaan asiaan myöhemmin.

Mitähän sen myyjän oli tarkoitus tehdä? Kun hän ilmoittaa, että meiltä sais nyt halvemmalla, niin puhelimen toisessa päässä ollaan kiitollisia yhteydenotosta ja tehdään sopimus sillä sekunnilla? Oliko asiakkaan tarkoitus siinä puhelun aikana surffata netissä etsimässä hintoja? Voin kertoa että sai klikata aika monta kertaa, että hinnat löysi. Miksei se myyjä voinut, jos sillä nyt ei jostain kummallisesta syystä sattunut valmiita tarjouskirjeitä olla, ottaa printtiä netissä olevasta hinnastosta ja lähettää sitä, kun kerran asiakas oli kiinnostunut?

Vähän samansuuntainen homma oli mulla Soneran kanssa. Nainen soitti laajakaista-asialla. Meillä on meganen yhteys ja olin jo keväällä ajatellut nostaa nopeutta, kun ei tuolla 1M:llä oikein kuuhun asti mennä. Keskustelu meni täten:

Täti: - Laajakaista-asioilla soittelen, minkäslainen yhteys blaajadablaa höpölässyn?
Minä: - No kuule hyvä kun soitit! Oonkin aika väsähtänyt tohon hitaaseen nettiin. Teillä oli tuossa keväällä sellainen tarjous, että nopeuden nosto vuodeks samalla hinnalla, jos tekee 18kk sopparin. En löytänyt silloin mistään asiakastunnukseni salasanaa, eikä sitä ole vieläkään. Onnistuisiko se jotenkin muuten? Onko samaa tarjousta nyt olemassa?
Täti: - Onnistuu kyllä. Ja kyllä sama tarjous saadaan hoidettua.
Minä: - Ihanaa! Voisitko soittaa maanantaina uudelleen, koska olen nyt vähän hankalassa paikassa?
Täti: - Joo, palataan asiaan.

Puhelusta on reilu kuukausi, eikä ole mitään kuulunut. Muuten soneralta, kuten muiltakin operaattoreilta ollaan koko ajan tuputtamassa jotain hevongaagaa jonkinlaiseksi sähköiseksi palveluksi naamioituna. Sitten kun olisi oikeasti kerrankin hyötynyt puhelinmyynnistä, niin eivät soita edes takaisin.

MUOK:

Tiskin toisella puolella olen heilunut nyt pari vuotta, ja kokemukseni on seuraava. Joillakin ihmisillä on aivoissaan aivan erityinen, vänkä reseptori, joka ottaa vastaan ja lähettää taianomaisesia pikku hippuja. Kun ihmisen aivot ymmärtävät kehon vaikuttavan hetkellä n asiakas/myyjä -suhteessa, lähtee tähän reseptoriin välittömästi impulssi. Impulssi muuttuu reseptorissa taikahippusiksi, jotka muuttavat ko. yksilön aivotoiminnan täydellisesti.

Ihminen saattaa esim. kuvitella olevansa yhtäkkiä muita parempi, kiireisempi, tärkeämpi tai muuten vain jonkinlainen kyseisen myyntialueen, tai kyseisen mantereen, omistaja. Ihminen kadottaa joskus täysin suhteellisuudentajunsa ja käytöstapansa. Muiden asiakkaiden asiat, tunteet tai omaisuus eivät ole taikahipuilla kyllästettyjen aivojen mielestä kovin merkittäviä.

Myös kyseisen kaupan/ravintolan/tms palkkalistoilla oleva ihminen menettää yhtäkkiä ihmisyytensä ja määrittyy vain 'myyjä' -kategoriassa. Hänelle voi siis sanoa aivan mitä vaan, koska hän on myyjä ja Yli-Ihminen taasen on Asiakas.

Tällaisen reseptorin omaavia ihmisiä sanotaan usein mulkuiksi. Mulkut voivat liikkua joko yksin tai ryhmissä. Aamupäivisin mulkut ottavat keski-ikäisen, tai vanhemman naisen olemuksen. Iltaisin mulkut jostain syystä kanssakäyvät erilaisissa ravitsemusliikkeissä tai -kojuissa.

[Leirum]

Saamani asiakaspalvelu on yleensä hyvää ja aika suorassa suhteessa omaan käyttäytymiseen.

Minuakin ärsyttää asiakkaan maksukyvyn arvioiminen ulkonäön perusteella. Olen nuori opiskelija (ja näytän siltä), mutta se ei ihan oikeasti kerro mitään siitä, minkähintaisen tuotteen mahdollisesti ostan. Onhan hyvin mahdollista, että ostan yli varojeni Kaveri kertoi olleensa ostamassa laukkuliikkeessä siskolleen laukkua lahjaksi. Hän oli sanonut haluavansa nahkalaukun, tietenkin mielellään edullisen. Myyjä oli vastannut, että kuule, ne on kalliita ne nahkalaukut, katso, täällä on tosi kivoja tekonahkalaukkuja. Jos sanoo lähtökohdakseen sen, että materiaalin on oltava nahkaa, niin eikö voi esitella sitä valikoimaa? Ja luultavasti tällainen henkilö myös tietää kuinka paljon nahkalaukut suunnilleen maksaa, joten ei mitään suurta shokkia ole tulossa.

Pukeutuminen varmasti, ikävä kyllä, vaikuttaa paljon siihen millasta palvelua saa. Saksassa oon katsellut ihmisiä kaupoilla, ja aika moni on pukeutunut parhaimpiinsa, että saisivat hyvää palvelua.

Toisella tapauksella ei sinänsä ole niinkään tekemistä asiakaspalvelun kanssa, enemmänkin ihmistuntemuksen. Keski-ikäiset vanhempani olivat ostamassa itämaista mattoa huonekaluliikkeestä (iso ketju). Myyjä aikansa myytyään tokaisi vielä, että varokaahan sitten, etteivät mustakarvaiset miehet vie mattoa. Siinä mentiin vanhemmat ja minä hiljaiseksi. Myyjä odottaa, että tokaisemme takaisin että niin, ja hörönaurua päälle. Vastakaikua ei tullut ja tunnelma vähän viileni, mutta kaupat tuli silti...jännästi se miesmyyjä jäi mieleen, emmekä halua asioida hänen kanssaan enää vaikka kyseisessä kaupassa käydäänkin joskus olosuhteiden pakosta.

Joissakin kaupoissa tuntuu, että myyjät on koulutettu tarkkaan tietynlaiseen asiakaspalveluun. Esimerkiksi JC:ssä myyjät ovat aina todella ystävällisiä, mutta se tuntuu jotenkin harjoitellulta, kun joka kerta kassalla myyjä katsoo minua ja kehaisee jotakin asustettani/vaatettani Hyvä mielihän siitä tulee, mutta on se vähän falskia.

[sybe]

Zyxelin asiakasplavelu (infocaren toteuttama?).Tehokasta palvelua. Vastapuoli ei sano edes päivää.Tiukkaan sävyyn aloitetaan suorasti "mikä on ongelma," no selitin lyhyesti ongelman.Seuraavaksi vastapuoli: "anna laitemallit ja sarjanumerot". No, tek tuessa yllättyvät kun mulla on valmiina sarja nrot ja laitekoodit. Tämä kun oli ohjeistettu heidän webbisivuillaan.Puhelinpalvelu maksoi euron/ min.Pääsin iskemään vastapalloon kun tek tuki ei osannutkaan antaa ongelmaan ratkaisua "jaa- ei teillä maksusta huolimatta ole hommat hanskassa".Kylläpä tuntui herkulliselta. Yllätyin positiivisesti kun lupasivat soittaa takasin kun kuvailemani ongelma ratkeaa.Tuli soitto, olin töissä, laittoivat ratkaisun s-postiini, mutta multimedia foorumissa asiani ratkesi aiemmin

[sybe]

Työmatkoilla käyttämäni hotelliketju on muuttanut maanlaajuisesti palveluaan.Tiskillä hymyillään aiempaa leveämmin ja palveluun on ympätty "mitä kuuluu" "kuinka päivä meni" rupattelua. Olin täysin tyrmistynyt kun hotellivirkailija kertoi ajatelleensa minua koko yön.Ikävä kyllä syy tähän oli huoneessani kärynnyt housuprässi jota ei saatu sammutettua muuten kuin hultomiehen toimesta, nyppäsi sulakkeen irti. Hotellivirkailija poistui työvuoronsa loputtua kotiinsa eikä tiennyt episodin ratkaisua, oli sitten mukamas ajatellut minua huolestuneena koko yön. En heti ymmärtänyt mistä on kyse kun "parannettuun" palveluun törmäsin. Huomasin hotellin respassa sisään kirjautuessani ajattelevani että hetkinen,hotellivirkailijako minua iskee? Hymyilin ajatukselleni. Seuraava kaupunki, sama hotelliketju ja sama fiilis respassa.Hotellin parkkijärjestelyt ontuivat ja huoneesta käsiini osui palautekuponki. Täyttelin sitä ja huomasin kohdan, onko palvelumme tavanomaista vai onko palvelussa mukana jotain joka tarjoaa piristystä päivään? Silloin hiffasin mistä hotellivirkailijan lirkuttelussa on kysymys, ovat saaneet lirkuttelu koulutuksen. Neljäntenä päivänä, taas eri kaupungissa mutta samassa hotelliketjussa.Taas sama lirkuttelu hotellivirkailijalta.Alkoikin sitten jo tökkiä. Ehkäpä siksi kun lopulta tajusin että minua ei siis yritetäkään iskeä Pohdittuani asiaa tulin siihen tulokseen että paree kun vetäisisivät työnsä respassa naama peruslukemilla,ehkä kevyesti välillä hymyillen ja kunhan homma vaan etenisi rivakasti. Ehkäpä olen perussuomalainen jurottaja joka säikkyy ja pitää normista paljon ystävällisyyteen poikkeavaa palvelua yli yrittämisenä. Itseasissa hotellitketju jota käytän voisi parantaa palveluansa niin että saisi jostain ruuhkahuippuihin kolme virkailijaa lisää, aina saa klo 15-17 välisenä aikana jonottaa.

[tahris]

Ketjun otsikkoon vastatakseni niin ei se ole ainakaan sitä, mitä teki erään kaupan kassamummo, kun neljä-viisi teiniä oli koulun ruokiksella ostoksilla ja ensimmäinen heistä osti jotain (karkkia kai). Kassamummero tokaisi erittäin pahantuulisesti loppuporukalle, että "ei tänne tarvitse tulla, jos ei osta mitään". Teinitytöt viisaasti olivat ihan hiljaa, minun teki mieli kyllä kysyä, että noinkos sitä luodaan tulevia asiakassuhteita ja sanoa heipan sijasta hyvästi, mutta en kuitenkaan puuttunut asiaan. Teinit kun käyttäytyivät tuhat kertaa paremmin kuin kassamummo. Taisi jäädä aika piakkoin sitten eläkkeelle mummo, joutikin, aina pahalla päällä ja naama nurinpäin.

Sitten muisto kaukaa kaukaa, ajoilta, kun viinakaupassa ei vielä ollut itsepalvelua, vaan kaikki myytiin tiskin takaa (muistaneeko kukaan sellaista - tai tietäneekö teistä nuorimmista, että sellaistakin on ollut?). Menin alkoon ja astahdin jonoon. Erään pitkän (itse olen pätkä) herrasmiehen mielestä etuilin ja hän kommentoi hiukan isommalla äänellä, että "mun paikka on muuten sun edessä". Mullehan se oli ihan sama, mihinkään kiire ja kauppa auki vielä tuntitolkulla. Tuli herrasmiehen vuoro pyytää kossupullonsa, mutta myyjä totesi lakonisesti, että "teille ei sitten myydä mitään". Herrasmies poistui hyvin vaitonaisena ja katse luotuna lattianrajaan. Pokka piti vaikka tosissaan nauratti. Kerrankin jokin asia meni oikein päin.

[Lyyra]

Ketjun otsikkoon vastatakseni niin ei se ole ainakaan sitä, mitä teki erään kaupan kassamummo, kun neljä-viisi teiniä oli koulun ruokiksella ostoksilla ja ensimmäinen heistä osti jotain (karkkia kai). Kassamummero tokaisi erittäin pahantuulisesti loppuporukalle, että "ei tänne tarvitse tulla, jos ei osta mitään".

Tuli vaan mieleen.

[Lumikki75]

Havaitsin tänään taas asian, jonka olen huomannut aikaisemminkin: monet yritykset panostavat täysillä yritysasiakaspalveluun, kun tavan tallaajien palvelu on samaan aikaan luokattoman huonoa. Soitin nimittäin DNA:n yritysasiakaspalveluun, josta vastattiin parissa sekunnissa (siis tietysti sen jälkeen, kun olin kertonut automaatille, mille osastolle haluan sen yhdistävän puhelun). Muistelisin kuulleeni valituksia, että DNA:n normiasiakaspalveluun saa jonotella pahimmillaan tuntikaupalla, joten ero on aika huomattava. En siis todellakaan valita, sillä mua on siellä palveltu aina tosi hyvin, mutta harmittaa muiden ihmisten puolesta, jos se yksityisasiakkaiden palvelu on ihan surkeaa.

Onko kellään kokemuksia DNA:sta yksityisasiakkaana?

[Yabba]

DNA:sta on kokemusta vain telemarkkinoinnin uhrina (ja se on tuntunut kovin agressiiviselta) ja sitä kautta tullut hieman negatiivinen kuva koko yrityksestä.

Mutta yleisesti ainakin noiden teleoperaattorien osalta tuntuvat arvostavan yrittäjiä lähinnä sen vuoksi että ne tuovat taloon rahaa ja koska yrityksiä ei ymmärtääkseni voi sitoa määräaikaissopimuksilla omiksi orjiksi...

[Lumikki75]

Mutta yleisesti ainakin noiden teleoperaattorien osalta tuntuvat arvostavan yrittäjiä lähinnä sen vuoksi että ne tuovat taloon rahaa ja koska yrityksiä ei ymmärtääkseni voi sitoa määräaikaissopimuksilla omiksi orjiksi...

Yrityksille voi tehdä määräaikaissopimuksen ihan samalla lailla kuin yksityisillekin. Rahastahan se toki on kiinni, mutta tuollaisessa isossa yrityksessä hämmästelen sitä, että eivät tajua huonolla yksityisasiakaspalvelulla tekevänsä hallaa imagolleen myös yrittäjien keskuudessa. Kyllä yrittäjät / yritysten päättäjätkin kuuntelee kavereiden kokemuksia ja mahdollisesti tekee päätöksiä niiden perusteella.

[damn]

Onko kellään kokemuksia DNA:sta yksityisasiakkaana?

Minulla on netti- ja puhelinliittymä DNA:n kautta ja olen ollut asiakkaana kohta viisi vuotta. Kertaakaan ei ole mitään ongelmia ollut. Olen joutunut useampaan otteeseen soittamaan asiakaspalveluun siirtääkseni nettilaskun eräpäivää, kun opiskelijabudjetilla ei aina ollut mahdollista maksaa laskua eräpäivää mennessä. Puheluihin on vastattu nopeasti ja asia on hoitunut hetkessä ja palvelu on muutenkin ollut ystävällistä. Monissa muissa paikoissa on ollut paljon nihkeämpää asiakaspalvelua, joten minä olen kyllä ollut tyytyväinen DNA:han.

[Dnd]

Ei ole kokemusta asikaspalvelunumeroista. Dna:n ja Telefinlandin viimeisimmät myyjät ovat olleet asiallisia, mutta Telian viimeinen miespuolinen myyjä oli ärsyttävä tyrkyttäjä. "Minä nyt laitan tulemaan...", "Laitetaan teille nyt kuitenkin tulemaan..."

[Yabba]

Ei ole kokemusta asikaspalvelunumeroista. Dna:n ja Telefinlandin viimeisimmät myyjät ovat olleet asiallisia, mutta Telian viimeinen miespuolinen myyjä oli ärsyttävä tyrkyttäjä. "Minä nyt laitan tulemaan...", "Laitetaan teille nyt kuitenkin tulemaan..."

Minä muuten olen huomannut noiden puhelinmyyjien suhteen että se 25 senttiä on pikku summa Fonecta callerista, se kun kertoo mistä soitto tulee (mediapex, telemarketing, jne) ja vielä parempaa on kun ne numerot voi napin painalluksella sitten tehdä ei toivotuiksi, jonka jälkeen ohjelma blokkaa ne ennen ensimmäistäkään pirahdusta Eli käytännössä toimii kuin adblocker, vielä kun saisi valmiita ja kattavia blacklistejä siihen. (Tosin onhan androidissakin tuo mustalista toiminto, mutta niihin puheluihin on kerran vastattava, jotta tietää onko myyjä)

[Yabba]

Tosin taitaa vaatia nettiyhteyden toimiakseen tuo calleri tuon kertamaksun lisäksi...

[Lyyra]

Miksi maksaa Fonecta Callerista senttiäkään, kun Robinson on ilmainen?