Työ- ja koulukuulumiset

[ahkera]

Tietääks joku sen hajun, mikä lähtee kattilasta, jos se on ollu pari päivää liikaa jääkaapissa sisältäen purkkilihapullia? Noh, jokatapauksessa sama haju leijailee tässä mun työpisteellä joka päivä noin puolilta päiviltä. JA pahaahan se tekee. Eilen pääsin nipin napin kotiin ennen ku tuli oksu. Koska ongelmalle ei näköjään kyetä tekemään mitään (tai siis voisinhan mä vaihtaa itseni istumaan jonnekki muualle, mutta kaamee vaiva. omaa laiskuuttani siis valitan), tänään en varmaan vaivaannu odottamaan sinne asti. Ehkä rupeaa pomoillakin olemaan motivaatiota tehdä löyhkälle jotain, jos rupeen asiakkaiden läsnäollessa juoksentelemaan oksulla. Tosin sit sais varmaan vaan virnistelyä jostain raskausjutuista.mikä on muuten maailman ärsyttävintä. aamulla jos ei ota ku puol kuppia kahvia, on kuulemma raskaana, jos ei ole viikonloppuna kännissä, on raskaana. jos päätä särkee on raskaana. jos ruoka maistuu on raskaana. jos se ei maistu, niin sitten ainakin on raskaana Kyllä kaikki myöntää, että tässä haisee pahalle, mutta koska kukaan muu ei joudu istumaan tässä jatkuvasti, ongelma ei ole niin kovin tärkeä.

[Fantsu]

Eikö ole veikkausta mistä haju tulee? Pika-apua vois saada jostain suihkeista.

[Santalaceae]

Minulla on ollut tänä kesänä hankalin työkaveri ikinä. Tiivistetysti, työkaveri on kamala päällepäsmäri, joka on yrittänyt tehdä (harkitsemattomia, huonoja) muutoksia oltuaan töissä vain pari viikkoa (minä olen tehnyt samaa työtä jo useamman vuoden). Omia ideoitaan työkaveri on yrittänyt saada läpi mm. puhumalla pomoille selkäni takana (koska minun mielestäni muutokset olivat huonoja) sekä huutamalla (kilahtamalla) minulle. Työkaverin itsevarmuus saattaa olla peräisin siitä, että tuntee yhden pomoista. Työkaverin mukaan minä olen hankala, eikä minun kanssa voi keskustella. Lisäksi tulkitsen hänen tapaansa puhua ja keskustella väärin. Kuulemma tähän väärinymmärrykseen vaikuttaa mm. aikaisemmat traumani ja akateeminen taustani. Tuollainen analysoiminen on hyvin tunkeilevaa, kuten tyypin tapa puhua muutenkin.

Minä olen niin typerä, että jopa mietin että onko työkaveri kenties oikeassa. Ehkä olenkin hankala työkaveri? Kuka tietää? Minullahan oli huono fiilis työkaverista ensiminuuteista asti, mikä on saattanut vaikuttaa käytökseeni. Tässä on vain minun sana hänen sanaansa vastaan, koska kolmansia osapuolia ei tilanteissa ole ollut. Pomoja on meidän luona näkynyt sen verran harvakseltaan, etten ole pystynyt sanomaan kenellekään asiasta. Soittaa en viitsi, koska mielestäni tuollainen asia on liian negatiivinen puhelimessa puhuttavaksi. Nykyinen työ myös loppuu pian, jolloin minun ei tarvitse nähdä työääliötä ikinä uudestaan. Siinä mielessä asiaa ei välttämättä ole edes pakko ottaa puheeksi. Tilanne on kyllä ollut sen verran ikävä, että voi jäädä vaivaamaan, jos en saa sanottua asiasta kenellekään. Toistaiseksi olen avautunut kavereille ja äidille, ja sitten muun ajan miettinyt asiaa naama norsunv:llä.

[ahkera]

Eikö ole veikkausta mistä haju tulee? Pika-apua vois saada jostain suihkeista.

Hajun lähde on kyllä tiedossa. Se on toi jätehuone tossa mun selän takana. Ongelmaa on saatu kyllä parannettua tihentämällä roskisten tyhjennys- ja pesuväliä, mutta mun hienostonokka ei ole vieläkään tyytyväinen.
Muuten töissä on huomattavasti helpompi olla nyt, ku viime viikolla, kun palasin lomilta. Ajatuskin alkaa pikkuhiljaa luistamaan, eikä hitota enää niin hulluna. Asiakkaat tuntuvat kyllä vieläkin humalaisilta tai muuten vaan omituisilta, mutta ehkä nekin kohta rauhottuu.

[Suvi]

Hihhei, työsuhde muuttuu vakinaiseksi syyskuussa.

Kiva juttu, onnea!

Haluaisin kertoa välillä jotain kivoja koulukuulumisia... No, tänään ainakin alkoi
vähän helpottaa, kun yksi työkaveri tuli lomalta.

Ei ne saakeli meillä muuten saa yhtä ilmastointiääntä korjattua, joka kuuluu kaikkein
kovimmin minun huoneessani. Vuosi sitten sama juttu: "Se on työn alla." Kolme ukkoa
sitä kävi katsomassa viimeksikin. Olisi jännittävää nähdä, mitä ensi vuonna tapahtuu.

Oho, valitin taas, vaikkei ollut tarkoitus.

[Sippura]

Enää 2 herätystä ennen lomalomaLOMAA

Tää viikkokin on mennyt jotenkin hirmu helposti. Viime viikolla jurppi paljon enemmän,
nyt ei vetuta enää yhtään niin paljon Kai se loman konkreettinen alkaminen on iskos-
tunut jonnekin selkärankaan eikä odottaminen tunnu enää edes pahalta. Ja mä oon saa-
nut tällä viikolla vaikka mitä aikaankin

Ja on ihan älyttömän kivaa, että työkavereita on tullut takaisin töihin. Ihanaa kun on elä-
mää toimistolla

[L-S]

Enää 2 herätystä ennen lomalomaLOMAA

Tai jos ei nyt lomasta voi puhua, niin ainakaan ei tarvitse enää herätä kuudelta ja suoriutua toimistoon, jossa on liian vähän tekemistä. Odotan innolla että pääsen kunnolla keskittymään muihin juttuihin ja saan kehitellä uusia rutiineja ehkä jopa uudessa työtilassa. Oon ehkä vähän sekaisin, jos haaveilen tekeväni sitten ainakin kymmentuntisia päiviä. Mutta eihän se haittaa, jos saa kuitenkin itse päättää aikatauluistaan. Eikä tartte herätä kuudelta. Se aamun hetki kun herätyskello soi ja pitäisi taas nousta on jotenkin niin sanoinkuvaamaton.

Muoks. Tsiisus. Soittivat ja tarjosivat hommien jatkoa eri työpisteessä vielä ensi viikolle. Oli pakko kieltäytyä. Muuten en saa ikinä tehtyä sitä hommaa, mistä riippuu seuraavien vuosien jutut. Silti tuntuu jotenkin tylsältä kieltäytyä töistä, kun niitä kerran tarjotaan.

[lightlykilled]

Öh. Mää täällä yksikseni panikoin Päätösten kanssa. Noin koko kesän oon tienny että ei sitä opiskelupaikkaa tuu tänäkään vuonna. Asia varmistu virallisesti heinäkuun puolivälissä. Oon kaikille sanonu ja ittelleni uskotellu että meen takasin koulunkäytiavustajaksi koululle jossa olin viime vuonna.
Mutta... Nyt pari päivää sitten munhun iski ihan järetön ahistus, kun tajusin että koulut alkaa ihan kohta ja samalla siis mulla työt. Ja tajusin että en mää kyllä oikeestaan halua mennä sinne takasin. Se työ on raskasta varsinkin kun kyse on kehitysvammaisista lapsista, mutta ei mua se ahista. Mua ahistaa se työympäristö ja ne ihmiset, opettajat ja avustajat, siellä. Mää kestän varsin huonosti selän takana paskan puhumista ja sitä esiintyy tuolla koululla varsin paljon. Muutenkin se paikka on henkisesti tosi raskas ja näin jälkeenpäin huomaan oirehtineeni paljonkin sen paikan stressaavuuden takia.
Oon nyt pari päivää siis miettiny kuumeisesti että kestäsinkö mää sitä vielä vuoden? Kiusaanko itteäni vielä vähän? Vai yritänkö keksiä jotain muuta.
Nyt sitten tuntuu että oon löytäny jotain muuta. Mua hirveesti houkuttais lähteä opiskelemaan Limingan taidekouluun kuvataidelinjalle... ja samalla se pelottaa niin perkuleesti. Kuvis on aina ollu se mulle rakkain (tai yksi rakkaimmista) kouluaineista ja pitkään (edelleen?) haaveilin että tuleva ammattini liittyisi vahvasti kuvataiteisiin. Mutta mua pelottaa se että "en oo tarpeeksi hyvä/taitava". Ja se että kuinka tiukille tuonne meno rahallisesti vetäis. Ja erityisesti se mitä muut, lähinnä mun vanhemmat, sanoo. Lisäksi ressaan jo valmiiksi sitä että ei siellä varmaan oo ennää paikkoja jäljellä kun opiskelut alkais kahen viikon päästä... Mutta mää haluan sinne! Eli kai mää sen hakemuksen nyt täytän...

[marenkienkeli]

lightlykilled, koita jaksaa. Henkinen hyvinvointikin on todella tärkeää. Toki on luonnollista, että tuollaiset suuret ratkaisut huolettaa. Yritä kuitenkin tehdä sellainen ratkaisu, joka on sun omasi, ei muiden. Voimahalaus.

[lightlykilled]

Kiitos marenkienkeli.

Mää lähetin viime yönä hakemuksen Liminkaan ja tarkotus ois tässä kohtapuoliin soittaa sinne toimistolle ja kysyä että onko siellä kuvataidelinjalla tilaa minulle. Jänskättää.

[lightlykilled]

Mulle oli tilaa! Mää saan opiskella kuvataidetta koko ens vuoden!
Edelleen hermostuttaa raha-asiat ja kaikki uutuus ja asiat mutta...
Sitäpaitsi mää yritän pitää mielessä että kyllä elämä kantaa kun siihen vaan uskoo. Heh.

[Fantsu]

Ensimmäiset kontaktit töiden suuntaan pitkän loman jälkeen ja tuntuu, että suoni poksahtaa just eikä melkein...! Mulla on nimittäin työnkuva muuttunut ja tarvisin kunnon opastuksen ennen kuin vakituinen lähtee vapaalle. Ko. henkilö ei vaan tunnu tajuavan, vaikka kuinka yritän vääntää rautalangasta, etten tiedä työstä vielä mitään! "Kyllä sä hyvin pärjäät". Prkl. Ei näitä juttuja kuitenkaan ihan omasta päästä viittis repäistä. Kuulin myös, että kollega on kusettanut työnantajaa törkeästi. Stna. Luulee olevansa maailman napa. Mä inhoon sitä jo nyt, vaikka yhdessä ei vielä olla töitä tehtykään. Ihan itteensä täynnä. Yök.

[Sippura]

Mulle oli tilaa! Mää saan opiskella kuvataidetta koko ens vuoden!

Ihan loistavaa, onnea!

[Suvi]

Mulle oli tilaa! Mää saan opiskella kuvataidetta koko ens vuoden!

Ihan loistavaa, onnea!

Samat sanat täältä!

[lightlykilled]

kiitos kiitos, Sippura & Suvi.

soitin tuossa entiseen työpaikkaanki ja kerroin että lähen opiskelemaan. voi olla että palkkaavat mut viikoksi jos vaan saavat. helpottais koulun alotusta kun kuulemma vajausta on muutenkin... ehkä mää nyt viikon sitä paikkaa kestäsin.

ja porukat otti ilmotuksen tuonne Liminkaan menosta ihan eri lailla kuin luulin. kai mää sitte oon oikeesti aikuinen kun ei tullu sanomista mun päätöksestä. ei siis niin paljoa kuin odotin.

[Santalaceae]

Aiemmin mainitsemani tilanne tuntuu selviävän. Puhuin pomolle asiasta, ja pomo ennemminkin ihmetteli miksen ollut sanonut mitään aikaisemmin. Tuli heti huomattavasti parempi olo. Silti tuntui ikävältä, kun työvihollinen solvasi minua vielä viime hetkille asti. Sen lisäksi, että traumani estävät minua ymmärtämästä asioita oikein, en ole kuulemma edes ihminen vaan eläin. Vaan eipä tarvitse nähdä tuota ihmistä enää ikinä, ja todella toivon etten myöskään näe.

[Sippura]

Mulla alkaa kohtapuoliin ihana, ihana 4 viikon kesäloma

Mä en edes tiedä mitä sanoisin, kun tuo loman alkaminen on niin älyttömän
hienoa ja odotettua. Voe ihanuus

[damn]

Olin yli vuoden samassa työpaikassa. En pitänyt siitä työstä yhtään, mutta työkaverit oli sentään kivoja ja ilmapiiri rento. Työmotivaatio oli kateissa todella usein ja etenkin viimeinen kuukausi tuntui ihan loputtoman pitkältä ajalta ja laskin tunteja että pääsen pois. Nyt olenkin ollut vapaalla kohta kaksi viikkoa ja ensi viikolla alkaa koulu. Vähän jännittää se koulu, en todellakaan uskonut pääseväni sinne kun sinne on niin vaikea päästä ja pääsykokeet meni vähän miten sattuu. Mutta pääsimpä kuitenkin.

Aika epätodellinen fiilis palata taas koulunpenkille. Vuosi sitten en edes tiennyt mitä haluan opiskella ja nyt on koulupaikka ja aika selvät sävelet mitä teen seuraavat neljä vuotta ja mitä senkin jälkeen. Eniten minua on viime vuodet stressannut tietämättömyys siitä mitä haluan opiskella ja koko tulevaisuus on ollut ihan auki. Asioilla on näköjään sittenkin tapana järjestyä .

[Deni]

Ensimmäinen neljästä esimiesviikosta on takana.

Olen vielä hengissä, talo on vielä pystyssä, asiakkaat on suht tyytyväisiä. Oon onnistunut selvittämään pienet kriisinpoikaset, isoihin en onneksi vielä ole törmännyt. Tähän asti kaikki on hyvin, mä toivon että sama meno jatkuu.

Mukavaa on kyllä ollut huomata, mitä kaikkea mun pomo "unohti" kertoa mulle ennen lähtöään. Onneksi tuolla on yksi vanhempi työntekijä, jonka kanssa ollaan yhdessä säädetty ja yhdistetty tietomme, niin että on löydetty ne tarvittavat nappulat joita painaa. Voisin kyllä vähän potkia pomoani naamaan, kun se kehtasi jättää mut näin huonosti valmennettuna tuonne yksin vastuuseen.


Pidin tänään puhutteluntapaisenkin yhdelle työntekijälle. Että voisiko se sanoa ääliöteini-poikaystävälleen, ettei sen tarvitsisi iltaisin odottaessaan häiriköidä työpaikan pihalla. Ralli talon ympäri, ikkunoiden takominen ja muu pikkukiva ei ole mukavaa kenestäkään, ja useampi työntekijä on ehtinyt jo valittaa mulle siitä. Että josko ääliöteini odottaisi jossain muualla tai edes antaisi meille työrauhan. Aamulla vietettiin puoli tuntia ennen töiden alkua etsien kadonnutta mainostaulua, joka puhelinsoittojen perusteella oli kannettu korttelin päähän... hyvin vaikea uskoa, etteikö kyseessä olisi ollut samainen ääliöteini kavereineen, kun olivat illalla taas rellestäneet pihalla tunteroisen sulkemisajan jälkeen.





Stressaan kyllä ihan vitusti koko ajan.

[Kuolo]

No toivottavasti stressi vielä rauhottuu

Mie oon viimoset kolme viikkoa stressannu ihan riittävästi jo ihan omista tekemisistäni. Niin ja tietysti työparin. Tää kun on taas menny vähän siihen malliin, että ite pitää päättää mitä tekee ja mitä pitää jättää ajan puutteen takia tekemättä. Viime viikolla tajusin sentään kirjottaa listan kaikista hommista, joita on kesken ja niistä, mitä pitäs vielä alottaa. Vähän teki mieli hakata päätä seinään kun sai listasta kolme hommaa tehtyä ja viimosen tekeminen paljasti neljä isompaa hommaa lisää
Työparillekin on joutunu ihan liikaa sanomaan, että mitä pitäs tehdä millonkin. Ihme juttu sinänsä kun tyypillä on kuitenkin melkein pari kymmentä vuotta enemmin ikää ja elämänkokemusta, eikä se silti meinaa saada aikaan mitään

Viikko ois vielä kärsittävänä ja huomisesta aamusta on kyl alotettava tavotteellinen työnteko. Tiettyjä juttuja on vaan saatava päivän aikana tehtyä, että perjantaihin mennessä ois lista mielellään tyhjä.

[Dnd]

Kiva kiva. Tänään sain töissä puhelun, että eräs työkaveri loukkas itsensä ... ja deadline painaa päälle. Toivottavasti ei joudu leikkaukseen jalkansa vuoksi, vaan kuntoutuu muuten. Eihän tässä mikään kiire olis ollutkaan... Aargh...

[theia]

Mulla alkaa menemään hermo meidän radiovalintaan.

Täällä soi MetroFM, vaikka sitä kuinka yrittäisi vaihtaa. Tätä ollaan nyt kuunneltu kolme viikkoa, ja mä en enää jaksa prkeleen Kungfu fightingejä tai sitten vaihtoehtoisesti jotain hlvetin lässynlässynslovareita.

Yritettiin vaihtaa johonkin poppiskanavaan - seuraavana aamuna kanava oli taas MetroFM. Yritettiin vaihtaa Rockiin, seuraavana aamuna se on taas toi helvetin MetroFM.

PRRRKL. Onneks osaksi voin kuunnella korvalapuilla, sillon kun ei täyspäiväsesti tarvii puhelimessa olla. Mutta näin maanantaisin ainakin täytyy. GRRRR!

[Lumikki75]

Örg. Olen kääntänyt tänään 20 sivua ympäristövaikutusanalyysiä. Olo on täysin

[theia]

Ainiin, unohdin aivan, olin aika totaalinolo puhelimessa.

Keskustelu naisasiakkaan kanssa:

Asiakas: Varasin liput Erotiikkamessuille, mietin että paljon hotelliyö kustantaisi.
Minä: Millon olisi tulopäivä?
Asiakas: Päivät x-y.
Minä: Joo... Ja oliko työmatka vai vapaa-ajan matka?
Asiakas: ...vapaa-aikaa ihan.



Tulee niiiiin automaagisesti noi fraasit, että ei niille oikein voi mitään. Pokka meinas mennä kun tajusin että mitä sitä tulikaan sanottua...

[Sippura]

Eka lomapäivä takana ja samoin 2 vastattua työpuhelua

Vieraat numerot kun voi tässä vaiheessa olla joko työpuheluita tai häihin
liittyviä, niin en uskalla jättää vastaamatta. No, kai ne työpuhelut siitä
pian loppuu, hope so.