Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[shaana]

Oukki
*potkii tyhjiä popparitötsiä*
No eipä sitten tavattu eilen. Oltiin puhelimitse yhteyksissä mutta en jaksanut kylille edes lähteä. Tyhjä olo - miten joku ihminen voi noin nopeasti luikerrella syrämmeen? Seuraavaksi voisi elättää toivoa jostain etäjutuista, mutta ei. Oon kokenut semmosia eikä ne miun kohdalla vaan toimi, olen kait liian hmm. jotain, läheisyydenhaluinen. Ei siinä mitään jos olisi satoja kilometrejä vain, ajaishan semmosen vaikka viikottain, mutta tuhat. Se taitaa olla liikaa, tarpeita on monenlaisia. Yritän olla suoltamatta juttuja poromiehestä tänne sen enempiä

[Sippura]

Vaikuttaako kevät teihin jollainlailla? Masennutteko vai
näettekö kauneutta ja ihania ihmisiä ympärillänne jat-
kuvalla syötöllä? Onko rakkautta ilmassa?

Laitoin tämän kysymyksen tänne ihmissuhdekysymyksiin,
sillä kevät vaikuttaa minuun jotenkin ihan kummasti. Mus-
ta tuntuu, että mä oon rakastunut uudelleen mun Avokkiin
Kikattelen vastaihastuneen/-rakastuneen hölmön tavoin sen ju-
tuille, pyrin koko ajan lähelle ja lirkuttelen minkä ehdin. Eikä
tää ole edes mikään uusi juttu, parina kolmena viime vuonna
on ollut sama homma juuri näihin aikoihin. Ihana fiilis!

[theia]

Kyllä ainakin täällä kevät tuntuu rinnassa, joskus jopa molemmissa.

Maailma näyttää ihan erilaiselta, vaatteet vähenee, auringon paistaessa hymyilyttää pakostakin. Eilenkin istuin parvekkeella ja jumitin samalla kun poltin tupakkaa, hymyilytti ihan vaan istua. Popitin keväistä musiikkia puhelimesta ja nautin olostani.

Kyllä syksyisinkin mulle tulee sellainen tietty fiilis, se vaan on tosi erilainen verrattuna kevätfiilikseen. Kiva fiilis silloinkin, mutta nyt kun kaikki herää taas henkiin, ja..

Ja varsinkin nyt kun on rakkautta (krhm, ihastusta nyt ainakin) ilmassa, näyttää maailma taas valoisammalta. Kyllä kesän ja kevään vapaanakin voisi viettää, mutta odotan kyllä sitä aurinkon paisteessa kävelyä käsikädessä... jos nyt sinne asti päästään

Vielä kun tulisi sellainen ihana kaatosade...

oon halunnut pienen ikuisuuden päästä pussailemaan kevät-/kesäsateessa, joskohan se nyt jo toteutuisi?

[tiipetti]

Pitäisikö ryhdistäytyä, jos kaverit ilmaisevat huolensa ihmissuhdesaamattomuudestani
ehdottelemalla treffejä jonkun Tuomas Holopaisen kanssa? Se kun olisi kuulemma
runollinenkin. Joo. Tosi ihanalta kuulostaa. Ja millä se elättäisi lapset ja lemmikit?
Runoja rustaamallako?

... enkä mie edes ole mikään treffi-ihminen.

Oikeastihan sydän jaksaa hyvin. On pahasti tykästynyt yhteen höppänäpoikaan.
Mutta ei kerrota kenellekään. Paitsi sille pojalle. Ehkä. Joskus. Katellaan.


Muoks. Kevät!

[heartless]

Hyi, kevät. Kevät masentaa mua todella paljon, tänä vuonna oli siinä mielessä helpompaa että ei oo tarvinnut tehdä muuta kuin käydä töissä. Silloin kun olin koulussa, ei opiskeluista tullut mitään.. lintsasin ja jätin hommia tekemättä, koska maalis-huhtikuussa ei vaan pystynyt.

Tämä(kin) kevät on mennyt ihan sumussa ja murisen hiljaa mielessäni kaikille, jotka vauhkoavat kevään ihanuudesta. Kavereita en ole jaksanut nähdä oikeastaan ollenkaan, muistelin just että paria kaveria olen viimeksi nähnyt helmikuun alussa, en vaan oo jaksanut olla ihmisten kanssa tekemisissä ellei ole ollut ihan pakko. Ainoa poikkeus tähän on poikakaveri, jonka näkeminen on saanut mut hetkellisesti kiinnostumaan elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta.

Viime viikolla alkoi onneksi tuntua taas siltä, että elämä voittaa ja asiat kiinnostaa ja vois taas nähdä ihmisiä.

[Emilia]

Mäkin seuraan shaanan miesjuttua. Onpas vallan helluista. Mulle tuli ihan perhosmaha, kun aattelin, mikä fiilis. Harmi vaan, jos se kosahti jo ennen kuin alkoikaan. Turhautumusmaksimus.

* * *

Mulle sanottiin viikonloppuna "mä rakastan sua".
Niin herttaista ja ihanaa kuin tuo onkin, niin se oli myös vittumoisin asia, mitä just se tyyppi voi mulle sanoa.
Kerrankin osasin tosin ymmärtää tyypin oikein, joten ei tarvii nyt pähkäillä, josko tästä jotain tuliskin. (Kun ei siis tuu, ikinä.Piste.)

Mutta vähän silti kyl

[Kuolo]

Vaikuttaako kevät teihin jollainlailla? Masennutteko vai
näettekö kauneutta ja ihania ihmisiä ympärillänne jat-
kuvalla syötöllä? Onko rakkautta ilmassa?

Näen kauneutta ja ihania ihmisiä ympärilläni jatkuvasti ja masennun. Ei ne oo miulle semmoset. Saan vaan katsella kauempaa

[Yabba]

Himpuran himpura! Nyt vasta huomasin että tuo parempi puoliskoni on täällä käynyt morkkaamassa minun wiintoa ja vielä meidän keskustelutapaanikin...

Pitäis varmaan keskustella asiat halki, mutta kun se ei harmi kyllä ole mesessä linjoilla

[puolikarkea]

Vaikuttaako kevät teihin jollainlailla? Masennutteko vai
näettekö kauneutta ja ihania ihmisiä ympärillänne jat-
kuvalla syötöllä? Onko rakkautta ilmassa?

Täällä ainakin on parisuhde piristynyt kevään myötä. Enemmän kiehnätään kylki kyljessä ja vaikuttaisi, että hemmottelun määräkin on lisääntynyt molemmin puolin. Vähän muistelisin, että tämmöistä on tapahtunut aiempinakin keväinä. Kurr.

Aika leppoisaa yhteiseloa ollaan taas miekkosen kanssa eletty. Jos ei lasketa nälän tai väsymyksen aiheuttamia ärsytystiloja, niin ei olla tapeltu aikoihin. Ihanuutta.

[Birk]

Vaikuttaako kevät teihin jollainlailla? Masennutteko vai
näettekö kauneutta ja ihania ihmisiä ympärillänne jat-
kuvalla syötöllä? Onko rakkautta ilmassa?

Kyllä kevät on hienoa aikaa. Mää tykkään. Kukat kukkii, aurinko paistaa ja sit yks tyttö suostu lähtemään mun kanssa treffeille. En ole vaan treffeillä ollut öö.... viiteen (?) vuoteen ,joten on vaikeaa ennalta arvata mistä siellä pitäis puhua. Harjotuksen puutetta siis. Tapahtumapaikkana on puisto (piknik) ja toiminta-ajatuksena tutustua, jutustella. Tai sitte kaikki menee päin persusta ja ollaan vaan kiusallisesti hiljaa. Jännittää!

[heartless]

Birkille onnee reffeistä, kyllä se hyvin menee. Ekat treffit onki helpot, kun ei vielä tunne tyyppiä hyvin (tai no, en mä sun tilannetta tietenkään tiedä, mut noin niinku yleisesti) niin voi kysellä kaikenlaista ja puhuttavaa yleensä riittää. Ja vitsit, pikniktreffit kuulostaa kivalta!

--
Ja mun ihmissuhdeilmoitettava. On paha mieli, tyyppi puhui mulle aika ilkeästi viime yönä. Kyllä mullakin tulee lauottua kännipäiten joskus tyhmiä juttuja, joita en tarkoita, mutta sillä hetkellä piti vaan sanoo. Ja tuolla on samanmoinen taipumus aukoa päätään sitä varsinaisesti tarkoittamatta, tavallisesti annan juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja vastaan samalla mitalla, mutta nyt kännibullshit-suodatin ei ollut päällä ja tuli itku.

[Emilia]

Vein just känniviestittelyn uudelle tasolle. :S Olin sillon joskus vuoden alussa (!!) deiteillä tyypin kanssa, josta ei sit ikinä kuulunu mitään. Oon sen tyypin kämppiksen kanssa suht hyvä kaveri ja tänään nähtiin ne Kaivarissa vappu-piknikin merkeissä. Nyt tulin kotiin ja oli ihan pakko päästä laittaa sille tyypille Facebookin kautta viestiä, et olisko jotain selitystä valovuosia sitten tapahtuneelle kulissiin feidaamiselle.
Ei helv...
Aattelin, ettei toi nyt niin paha juttu oo. Ja oon miettiny muutenkin, et laitan sille jotain viestiä jo jonkin aikaa. (Koska nyt niistä deiteistä on jo niin kauan aikaa ja kaikki yhteydenotot voi ottaa neutraalisti). Mutta voi prkl, nyt kaduttaa ja hävettää ja en ees tiiä mitä...

Enkä oo enää edes humalassa! =P

[tiipetti]

Ja oon miettiny muutenkin, et laitan sille jotain viestiä jo jonkin aikaa. (Koska nyt niistä deiteistä on jo niin kauan aikaa ja kaikki yhteydenotot voi ottaa neutraalisti). Mutta voi prkl, nyt kaduttaa ja hävettää ja en ees tiiä mitä...

Höps sen hävetyksen kanssa. Mie pistin jokunen kuukausi takaperin spostia eräälle yli vuosi sitten
kulisseihin itsensä feidanneelle hyypälle, kun halusin saada vastauksia kysymyksiin. Tyylilleni uskollisesti välttelin
tietenkin neutraalia linjaa. "Vähäsen" ehkä provosinkin siinä tunnepuuskassani.

Muutamaa päivää myöhemmin hyyppä vastasi takaisin. Selvisi, että myös hän oli pyöritellyt asioita mielessään.

[tome_]

Miullahan ei mitään vakavia suhteita olekaan ja kaverisuhteetkin hajoaa käsiin, joten on hyvä välillä avautua.

Asia on siis niin, että miun ystävyyssuhde ehkä parhaimpaan kaveriin vähään aikaan ilmeisesti loppui tuossa maaliskuussa. Syytä en tiedä, oon vaan huomannut että ei se miulle enää juurikaan puhu eikä soittele. Vielä hiihtolomalla käytiin matkailemassa yhdessä, ja mielestäni meni ihan hyvin, samalla lailla kuin kavereiden kanssa matkustelu yleensä - aina välillä väitellen, mutta ihan mukava maku silti jäi suuhun. Matkan jälkeen tää tyttö sitten kuitenkin alkoi olemaan vähän töykeä ja lopulta sitten puhuminen loppui kokonaan. Kyllä se vielä saattaa kysellä miulta, että onko tämä sen uusi paras kaveri missä, kun satun olemaan samalla luokalla.
Tiedän, ettei sille kannata käydä soittelemaan ja kyselemään että miksi kävi näin, koska sain seurata läheltä hänen ja hänen aikaisemman "parhaan kaverinsa" välien viilenemistä. Vaikuttaa melkein jopa siltä, että entinen hyvä ystäväni vaihtaa omaa parasta ystäväänsä aina vuoden välein, veikkaus pystyyn kauanko tuo nykyinen kestää.
Nyt en vaan oikein tiedä, mitä tässä pitäisi tuntea. Toisaalta on haikea olo, mie kuitenkin viihdyin tämän kaverin seurassa todella hyvin, oltiin kiinnostuttu samoista asioista ja koettiin kaikenlaista yhdessä. Toisaalta taas se on niin pinnallinen ja välillä jopa ilkeäkin ihminen, ja jos se halveksii ja vihaa miuta niin turha kai sen perään on enää haikailla?

Jotenkin vaan tulee surullinen olo, kun kuuntelee musiikkia jota tykättiin kuunnella ja laulaa yhdessä, tai kun katsoo viimekesäisiä valokuvia. Samalla tuntuu että olen menettänyt "oikeuden" pariin muuhunkin kaveriin, joiden kanssa tuli lähinnä hengailtua tämän menetetyn ystävän läsnäollessa.

hämmentävää.

[Emilia]

Tiipetti. :hymyhali:
Kiitos.

Ei mua nyt enää oikeastaan edes hävetä. Tahtoo vaan vastauksia..

[marenkienkeli]

Tälle keväälle on mahtunut aivan liikaa tapahtumia ihmissuhderintamalla.

Ero poikakaverista ja sen jälkeen ihastuminen päätäpahkaa uuteen tyyppiin ja säätöä myös erään toisen tyypin kanssa.

Mulla oli suuren ihastukseni kanssa eräiden bileiden jälkeen enemmänkin säätöä, mutta hän ei halunnut sen enempää minusta. Selitti asiat kuin herrasmies ja kertoi syyt perinpohjin. Tyyppi oli jo aiemmin sanonut, että ei halua enempää yhden yön juttuja. Toisaalta hän ei myöskään ollut vielä päässyt yli edellisestä suhteestaan eikä voinut ajatella, että voitais seurustella (ainakaan vielä). Luulin hyväksyneeni asian, mutta eräiden bileiden jälkeen mentiin samaa matkaa bussipysäkille. Yritin päästä tyypin kainaloon, mutta en minä sinne päässyt. Halusin häneltä läheisyyttä ja enemmänkin. En ole yleensä mikään kovin kova itkemään, mutta silloin aloin itkeä tosissani. Ihastukseni kysyi: "Et kai sä itke?" "Vähän." Ja sitten itkinkin koko matkan kotiin asti. Hän lähti omalla bussillaan ja mä toisella.

Välillä mulla oli myös säätöä yhden toisen tyypin kanssa. Mua kuitenkin häiritsee se, etten tiedä kunnolla missä mennään. Mä en ole hänestä kiinnostunut sen enempää ja luulen ettei hänkään minusta. Meidän mielipiteemme kuitenkin tuntuvat muuttuvan kännin asteen mukaan ja bileestä toiseen. Toisissa bileissä hän tulee lähelle ja toisissa ei huomioi mitenkään. Vappua edeltäneissä bileissä olin aikalailla kännissä, hänen kanssaan tuli suudeltua (taas). Kännissä hän vain alkaa tuntua houkuttelevammalta kuin muuten. Ei me edes oikeastaan olla tekemisissä muuten kuin joskus bileissä. Nähdäänkin yliopistolla joskus ohimennen, mutta siellä ei muuta kuin moikata.

Ja vappuna tanssin erään kolmannen tyypin kanssa ja tämä tyyppi pussasi mua. Tyypiltä numero 2 tuli kommenttia tästä tyypistä. Olin aika yllättynyt, sillä muutoin hän ei ollut huomionut mua mitenkään sinä iltana.

En ole nyt tehnyt mitään kovin pahaa, mutta tunnen itseni aikamoiseksi idiootiksi. Tää on taas näitä hetkiä, kun tuntuu, että pitäis juoda vähemmän, kun menee bilettämään. Kännissä haluan läheisyyttä aivan eri tavalla kuin muutoin ja siitä on ollut lähiaikoina mulle vain harmia, vaikka mukaviakin hetkiä on mukaan mahtunut.

Onneksi pian tulee kesä, niin pääsee kotikotiin, eikä tällaisia tilanteita tule. Biletys tulee jäämään vähemmälle ja koko yön kestäviä bileitä ei vain oikeastaan ole. Lisäksi ihastukseni ei ole lähettyvillä ja tyyppi numero kaksikin on kaukana. Tekee hyvää rauhoittua ja koota ajatukset. En tunnu itsekkään tietävän, mitä haluan ihmissuhteiltani ja kenen kanssa. :huoh:

Olipas vuodatus...

[Vanilla]

En mä nyt tiedä onko tämä niin olennaista ihmissuhdeilmoiteltavaa, mutta menköön. [keijo][/keijo]

Kyllästyin eilen aamulla ihan totaalisesti siihen, että heppu vaan pelailee eikä esimerkiksi kiinnitä huomiota kotimme siisteyteen. Päätin, etten laita tikkuakaan ristiin siivouksen hyväksi. Lojukoon vain likaiset astiat pöydällä ja niin edespäin... Menin vihaisena nukkumaan.

Vaan mitä tapahtuikaan jo tänä aamuna? Heppu siivosi koko keittiön hellaa ja mikroa myöten. Ja astiat on kaikki joko kaapissa puhtaina tai koneessa odottamassa sen täyttymistä.

Joskus tunnen itseni ihan hölmöksi, kun valitan näinkin turhasta. On se kuitenkin aika kiva heppu

[Emilia]

Vani Mä yritin kerran eksään tota samaa yhen roskapussin viennin ja parvekkeen pöydän pyyhkimisen kanssa.
Kahden viikon jälkeen pyyhin sitä pöytää aivan niiteissä, roskapussin olin vienyt jo jokin aika sitten. Paino siis sanalla eksä.

Se tyyppi, kelle laitoin viestiä, vastasi mulle. Ihan kivasti se osasi muotoilla "ei se johtunut susta vaan musta".
Nyt mä ainakin voin taas ohimennen nähdä sitä niin, ettei tarvii miettiä, mikä ihmeen kusipää tuokin on. Ei tosin ole hirveästi tarvinnut tähänkään mennessä nähdä, niin tuskin tuo jatkossakaan on kovin hankalaa.

[theia]

Moon varattu tyttö. :ahihi: Mulla on poikaystävä. :ahihi:

Kyllä tossa neljän päivän yhdessäoleskelun aikana sain pari itkukohtausta ja muutenkin asiallista vittuilua suuntaan ja toiseen, mutta musta on ihan kivaa kun joutuu vähän olemaan varpaillaan (mutta siis silti tiedän koko ajan, ihan vaan sen katseesta, että se tykkää).

ja että toisen huomionosoitukset on sellaisia... suloisia.

Poika: "ei helvetti sulla ei ole kyllä kaikki intiaanit kanooteissa"
Minä: "No... kyllä mä tiedän että sä silti musta tykkäät"
Poika: *hiljaisuus*
Minä: "Niinno, hiljaisuus on myöntymisen merkki!"
Poika: "NII-IIN!"

:ahihi:

[emppa]

Mie en tiiä yhtään mikä minnuu vaivaa. Sanoisko nyt näin karkeasti, että aina ku miulla on jotain juttua, niin sitten yhtäkkiä se jäbitsy löytääkin uuden ihanan naisen ja he seurustelevat onnellisesti ihkuuihkuu. Näin on käynyt joka kerta mun kohdalla ku oon ihastunut oikeen kunnolla. Yksi ilta tuskapäissäni kirjoitin tälläisen tekstin ja laitoinkin sen sähköpostilla viimeisimmälle satuttajalle, että suosittelisko se mua muille. Ei oo kuulunu.

"Hei sinä miespuolinen henkilö! =)

Oletko sinkku? Haluatko löytää elämäsi naisen?

Minulla on ratkaisu ongelmiisi. Toimi seuraavasti: Tutustu minuun, leiki ihastunutta ja yritä saada minut ihastumaan sinuun(ei oo vaikeeta jos esität kivaa ja oot söpö). Muista leperrellä kännissä kuinka kiva ja ihana oon jne. Sitten sinun ei tarvitse odottaa kovinkaan kauaa, kun rupeat seurustelemaan unelmiesi naisen kanssa(joka ei vielä tässä vaiheessa tajunnut, niin se on eri muija ku mä=)). Hän tulee varmasti pian vastaasi jossain. Voit vehdata kanssani samalla alussa, mutta muistathan ilmoittaa unelmiesi naisen löytymisestä mahdollisimman törkeästi, eli/tai vaan lopettaa yhteydenpidon. Mitä enemmän saat satutettua minulla tällä asialla, sitä paremmin suhteenne tulee toimimaan ja sitä onnellisempi pari teistä tulee. Voin sitten katella Facebookista teidän vauvojen kuvia =)
Huono puoli on se, että puhelimeesi saattaa tulla öisin kännisen akan epätoivoisia viha- ja rakkaudentunnustuksia oikein pommittamalla, mutta ne voi vaan olla lukematta ja poistaa suoraan =) Poistan kyllä aina kaikki numerot selvin päin mut oon kännis nii fiksu et soitan 118.

Tämä pitää paikkansa, todistettu useita kertoja ja lähes poikkeuksetta. Myös ns. toivonsa menettäneille(mun mielestä kukaan ei oo toivoton mutta eräs ääshole omasta mielestään oli) eli vaikka et olisi ikinä seurustellut niin nou hätä, nyt on tilaisuus.

Elokuva Good Luck Chuck kertoo samantapaisesta ongelmasta, mut mun tapauksessa ei kai pelkkä pano riitä sori vaa. Sehän ois ihan liian helppoa. =) "

Siinäpä minun ihmissuhdeilmoitukseni pääpiirteittäin, ja sanon yhen asian: Perseestä. Mikä minnuu vaivaa? Oon vaa joku ponnahduslauta kaikille. Ei kai minuu vaa voi ottaa tosissaan.

[Lyyra]

Ilmoitan täten, että mua ahistaa ihan suunnattomasti kun muhun on ihastuttu. Tosi yllättäen ja yhtäkkiä ja vain parin tapaamisen jälkeen.

Tykkään kyllä ihastujasta, mutta en minä osaa tätä peliä.

Lisäksi ihastuja on ns. vääränmerkkinen (luulisin), joten ahistaa ahistaa ahistaa kymmenesti enemmän kuin muuten ahistaisi.

En osaa ja oon ihan hämilläni ja ihan pihalla kaikesta.

Halusin vaan kavereita!





Eikä oo ees ketään kelle kertoa. Paitsi näköjään uusioforde, josta on tulossa varmaankin uusi emotionaalinen kaatopaikkani. Pahoittelen jo etukäteen. Ihan perseestä.

[Lumikki75]

Lisäksi ihastuja on ns. vääränmerkkinen (luulisin),

Vääränmerkkinen?

Jotta ei tulisi yhden hyniön viesti, kerron että tänne ei kuulu suhderintamalle uutta. Naimisissa ollaan edelleen, suurimman osan aikaa onnellisesti.

[Crux]

Lisäksi ihastuja on ns. vääränmerkkinen (luulisin),

Vääränmerkkinen?

Väärää sukupuolta..?

[Shay]

Tänään oli paska päivä... tai on ollu pari edellistäki. Ex-ns.poikaystävään
kohdistuva ikävä on tatuoitu syvälle mun aivoihin eikä se lähe kulumallakaan.

Tännään näin kaupassa yhen miehen, joka muistutti ihan sitä, vaikka oliki
vielä lyhempi. Sillä oli samanlaiset ihanat hiukset ja vahvat kasvonpiirteet...
ja sillä oli yhtä rumat farkutki. Tai no... vielä rumemmat. Oli vähä -olo
hetken, kunnes näin sen vaimon, joka oli kääpiö. Kääpiöilläki käy
parempi flaksi ku mulla. Ei mulla mitään keskivertopieniä ihimisiä pienempiä
ihimisiä vastaan oo, mua vaan kyrpii...

Sitten näin vielä entisen miekkosen ajelemassa kotimatkallani. Ei mulla sitä
oo ikävä, mutta mua vaan ketuttaa, että se yhtäkkiä vaan on niinku sei ois
ikinä ollu korviaan myöten ihastunu muhun.

Suhteellisesti perseestä...

[Deni]

Anteeksi nyt kaikki, mutta pyrskin tuolle Shayn "..kunnes näin sen vaimon, joka oli kääpiö" -avautumiselle. Huumorintajussakin määrä taitaa korvata laadun..


Mulla menee kai ihan hyvin, noin muuten. Tyyppi tuli mua vastaan tänään, kun pääsin töistä, ja käveltiin yhtä matkaa mun luo päiväunille. Ei siis mitään suunnattoman jännää, mutta on siinäkin oma viehätyksensä kun kävellessä skabataan siitä, kumpi saa useammin tökättyä toista sormella kylkeen.

*teini*