Kauhajoen koulusurma

[Sippura]

Vihaksi pistää monen muun tavoin, että näin tuo tyyppi saa julkisuutta

Mua kuvotti eilen se, että (ainakin) ykkösen uutisessa pidettiin suunnilleen ylpey-
den aiheena sitä, miten Suomi on taas ykkösuutinen ympäri maailmaa tapahtuman
"ansiosta" ja miten nopeasti tapahtuneesta uutisoitiin

[Kibaya]

Koen vaikeaksi ajatella koko asiaa. Haluaisin sulkea koko asian mahdollisimman paljon pois itseltäni - suojellakseni itseäni. En halua tietää tekijän nimeä, asuinpaikkaa tai edes ajatella mahdollisuutta, että ei kahta ilman kolmatta.
Mutta en voi välttyä siltä ajatukselta, että mitä tästä seuraa. Mihin tämä vie yhteiskuntaa, turvallisuus - turvattomuus-keskustelua ja median valtaa. Viimeinen näistä ahdistaa eniten.
Nettilehdet on ihan kiva juttu, kun voi lukea päivän pääotsikot ja tapahtumat nopealla silmäyksellä. Pysyy suurinpiirtein ajantasalla helposti. Mutta sitten kun se on tätä. Heti paljon kuvia, nimiä ja repimistä. Sen sanon positiivikseksi tähän, kun vertaan Jokelan tapahtumiin ei Kauhajoelta tullut nettiin ensimmäisiksi kuviksi järkyttyneitä opiskelijoita tai poliisit pyssyt esillä - kuvia. Itse näin ensimmäisinä kuvina kuvia koko laitoksesta, poliisiAutoista ja muita vastaavia, mitkä olivat neutraaleja. Ja minulle tämä helpotti asian käsittelyä edes hieman. Ettei se potti lävähtänyt suoralta kädeltä kasvoille, jolloin shokki oli ehkä asteen pienempi.

En suostu katsomaan uutisia.

Toivon, että metallinpaljastin-jutut olisivat vain vitsi. Se olisi liian amerikkalaista ja olen samaa mieltä siinä, että pelko ja levottomuus lisääntyisivät. Vaikka se "rauhoittaisi" aikuisen väestön mieltä, pitää muistaa että lapset käyvät niitä kouluja. Ja miten reagoi lapsi tai murrosikäinen teini. Pitää olla joku muu keino.

Minun onneni tällä hetkellä on, että olen voinut olla tänään ja eilen eri työpisteessä, missä täytyy tehdä töitä koko ajan satasella. Ei ehdi lukemaan kaikkia keskusteluja ja otsikoita ja muita. Voin sulkeutua vain tähän työn maailmaan, mikä helpottaa hetkellisesti. Työasiat on helppo jäsentää, kun tietää mitä pitää tehdä seuraavaksi, muiden asioiden jäsentely ja ilmaisu onkin jo vaikeampaa.

Toivon jaksamista ja voimia kaikille niille, jotka joutuvat kohtaamaan henkilökohtaisesti.

[Galileo]

Ampujan asepalvelus jäi kesken.

Saisi jotain motiivin tynkää julkistaa jossain vaiheessa. Lehdessä oli, että kämpiltä löytyi joku kirjoitus joka asiaan vissiin liittyy. Kun oli luokkansa(?) ampunut, niin oliko sitten kokenut ryhmän jotenkin olevan itseään vastaan, tiedä häntä.

Mua nyppii se, että tyyppi sai itseltään nirrin pois lopuksi. Sama juttu kuin Pekka Ericin kanssa. Ulospäin tulee signaali, että jos on paha olo, niin voi pistää ensin muut pinoon ja sitten nopeasti itsensä pois päiviltä. Jos ampuja jäisi henkiin ja vastuuseen sekä elämään tekonsa kanssa, olisi vastaavasta unelmoiville suurempi kynnys lähteä samaan. Ehkä.

Nyppii myös näistä nouseva jeesuskeskustelu. Pohditaan taas mediassa vuoron perään juutuupit, irkkalleriat, ampumisharrastukset, hevit ja tietokonepelit. Sitten pohditaan miksi poliisi ei ottanut pyssyä pois aiemmin ja paria päivää aiemmin oltiin taas tuohtuneita kun poliisit sotkeentui töhrymielenosoitukseen.

[Kibaya]

[Keittiötsykologia]Se on sitä, että on ihan pakko löytää joku syy. Oli se sitten hevi, juutuuppi, irkkalleria tai vaikka pölynimurin pussit, mutta joku motiivi tai auttava tekijä tai joku. Ihan sama mikä se on ketä osoitetaan, sillä onhan siihen oltava joku muukin syy kuin ihminen. Joku ulkoinen syy sille, että tyypin päässä on napsahtanut. Ja se syy on saatava pian. Äkkiähetimullenyt se syy, mitä voidaan lähteä setvimään, että paha olo helpottuu. Mun silmissä se on vain sitä. [/keittiötsykologia]

[@gen.fi]

Juu ainahan se syntipukki pitää löytää ja nopeasti.

Rakentaisivat sellaisen vaikka oljista, syyttäisivät sitä vähän aikaa ja sitten polttaisivat sen.
Tulisi ainakin vähemmän vahinkoa, kuin muita syitä syyttäessä ja liian nopeiden päätösten tekemisessä.

[surunmurhaaja]

Miulla on vähän samantyylinen tilanne kö Pampulalla, sillä -valmistumista odotellessa- olen edelleen kyseisessä amk:ssa kirjoilla, vaikka fyysisesti muualla.
Se on oikeasti helvetin pelottavaa, kun tietää omien ystävien olevan Seinäjoella, vaikka siellä ei mitään loppuviimeeksi tapahtunutkaan.
Jo uhka säikäyttää ja lamaannuttaa.

(Sori huono ulosanti. Tällä hetkellä ei pysty parempaan.)

[pampula]

Pohditaan taas mediassa vuoron perään juutuupit, irkkalleriat, ampumisharrastukset, hevit ja tietokonepelit.

Tuosta unohtui vielä seksi ja oluet, jotka myös kuuluivat kaverin harrasteisiin.

Muutekseen. Jos hää oli kerran vuodesta 2002 suunnittelu tota juttua niin determintisti, niin miksi se sitten halus ittelleen esim. tyttöystävän? Miksi sillä oli kavereita? Ei kovin uskottava ihmisvihjaaja. Entä miksi hän sitten oli hakenut hoitoon? On pitänyt siis olla jakso, jolloin hän on itse tunnistanut olevansa hoidon tarpeessa. Harmi, ettei sen jakson aikana asiaan puututtu.

On ehkä riskaabelia sano tätä täällä, mutta taidan sanoa kuitenkin. Jos tyyppi on hakenut apua kyseisen paikkakunnan psykiatriselta polilta, niin en todellakaan ihmettele, jollei hän ole kokenut sitä saavansa. En saanut aikoinani minäkään. Maksoin itseni kipeäksi ja menin yksityiselle.

Kunnallisella tapaamiset kestivät n.10 minuuttia, jona aikana lääkärin olisi pitänyt muka saada selvä potilaan tilasta ja kirjoittaa lausunto esim. terapiaa varten. Minua ei koskaan kuunneltu ja tuntui että jos yritin jotain sanoa, lääkäri vain jatkoi nopeasti lauseeni loppuun jota saisi kirjoitettua lausuntonsa mahdollisimman nopeasti. 10 minsaa ja pihalle - ja seuraava asiakas sisään.

Jos pitää asiaa katsoa isosti, niin kyllä lokaalistikin. Mielestäni myös kaupungin mielenterveyspalveluiden on syytä käydä tappajan tilanne läpi uudestaan.

[teuwo]

Pohditaan taas mediassa vuoron perään juutuupit, irkkalleriat, ampumisharrastukset, hevit ja tietokonepelit.

Tuosta unohtui vielä seksi ja oluet, jotka myös kuuluivat kaverin harrasteisiin.

Muutekseen. Jos hää oli kerran vuodesta 2002 suunnittelu tota juttua niin determintisti, niin miksi se sitten halus ittelleen esim. tyttöystävän? Miksi sillä oli kavereita? Ei kovin uskottava ihmisvihjaaja. Entä miksi hän sitten oli hakenut hoitoon? On pitänyt siis olla jakso, jolloin hän on itse tunnistanut olevansa hoidon tarpeessa. Harmi, ettei sen jakson aikana asiaan puututtu.

Kuten jo moni on todennut tuossa aiemmin, niin näyttää olevan helpompaa syyttää ihan mitä tahansa "pahuutta", kuin katsoa peiliin ja todeta, että kieltämällä juutuupi, kaltsut, aseet, hevi, humppa, tietokoneet ja oluet, ei nuorten paha olo katoa mihinkään.
[sarkasmi]
Seksin kriminalisoimalla saattaisi nuorten määrä pudota, tai sitten ei.
[/sarkasmi]

Jos pitää asiaa katsoa isosti, niin kyllä lokaalistikin. Mielestäni myös kaupungin mielenterveyspalveluiden on syytä käydä tappajan tilanne läpi uudestaan.

Tuossahan nuo ovat kilpaa todistelleet mediassa, että "koululla oli oma psykologi, joten siitä ei voi olla kiinni". Juuri Kauhajoen tilanteesta en osaa sanoa, mutta tiedän, että kouluissa psykologin vastaanotolle ei ihan niin vain kävellä. Lisäksi vaikka joku sinne erehtyisikin menemään, niin sillä pakollisella käynnillä tuskin kukaan lähtee avautumaan mykkyrällä olevista asioista.

Eilen tuijottelin tv:tä ja joku setä totesi, että Suomi on niitä harvoja maita, joissa hajotetaan nuorten turvallinen ympäristö eli koulu vaihtuu luokattomaksi. On aineenopettajia, joista valitettavan suuri osa tekee vain työtään odotellessaan eläkkeelle pääsyä. Se kerran viikossa oleva ryhmänohjaajatunti nyt ei välttämättä riitä. On toki kouluissa hyviä ja mahtavia opettajia, mutta sitten on niitä, joiden ammattiylpeys on vain muísto vain.

[Pascal Lemoix]

Tulisi ainakin vähemmän vahinkoa, kuin muita syitä syyttäessä ja liian nopeiden päätösten tekemisessä.

Näinhän se menee. Ei siitäkään kauaa ole, kun mielipidepalstoilla vaadittiin lisää määrärahoja ampumaurheiluun, kun siitä ihan olympiamitaleja tuli. Ensinhän rakennettiin jäähalleja, sitten curling-halleja ja milloin nyt mitäkin.

Turkisliikkeen ikkunat oli taas vaihteeksi rikottu, mutta läheisen aseliikkeen ikkunoita ei.

--

Nyt on kaiketi menossa vaihe, jossa syytetään asioita ja ilmiöitä, joita inhottiin jo valmiiksi, mutta nyt tuli pysyvä todiste.

Yksi minua häiritsevä lause on "Miksi Jokelasta ei opittu mitään?" Mitä ratkaisevaa siitä olisi näin lyhyellä aikavälillä voitu oppia? Kaikenlaiset budjettien suuntaukset, lakimuutokset, koulutusuudistukset ovat luonteeltaan sellaisia prosesseja, että niitä voidaan realistisesti arvioida vasta vuosien päästä. Pikaratkaisua ei vain ole olemassa. Jos ampuma-aseita ei ole saatavilla, käytetään räjähteitä tai teräaseita tai tulta tai mitä ikinä.

Se on mielestäni selvää, että mielenterveystyöhön satsaaminen ei olisi huono vaihtoehto, koska nytkään sitä ei ole saatavilla tarpeeksi. Mutta se taas voisi nostaa bensan ja kaljan hintaa ja siitäkös mekkala nousee. Palataan lähtöpisteeseen.

[Maija]

Tuossahan nuo ovat kilpaa todistelleet mediassa, että "koululla oli oma psykologi, joten siitä ei voi olla kiinni". Juuri Kauhajoen tilanteesta en osaa sanoa, mutta tiedän, että kouluissa psykologin vastaanotolle ei ihan niin vain kävellä. Lisäksi vaikka joku sinne erehtyisikin menemään, niin sillä pakollisella käynnillä tuskin kukaan lähtee avautumaan mykkyrällä olevista asioista.

Uskoakseni erityisesti nuorilla on myös hyvin korkea kynnys lähteä hakemaan apua psykologilta. Yleensä tätä kynnystä nostaa entisestään hulluksi leimautumisen pelko. Terveydenhoitaja onkin kouluissa mielestäni se tärkein henkilö, jonka pitäisi mahdollisimman usein olla tavoitettavissa. Hänelle voi olla helpompi avautua ongelmista, eikä terkkarilla käynti aiheuta pelkoja siitä, että koulutoverit alkaisivat ruotia kyseisen henkilön mielenterveyden vakautta.

Terveydenhoitajankin aika on kuitenkin rajallinen. Esimerkiksi kotipaikkakunnallani terveydenhoitaja on tavoitettavissa koulultamme n. kaksi kertaa viikossa parin tunnin ajan. Psykologille aikoja on vielä harvemmin tarjolla. Jonot ovat pitkät, mutta vain harvalle apua on tarjolla. Jonottaminen vain pahentaa tilannetta, sillä kun hätä on suurin, apua tarvittaisiin välittömästi - eikä vasta kahden viikon kuluttua. Ja pahimmillaan kauan odotettu "apu" on juurikin pampulan kuvaamaa liukuhihna-saarioismeininkiä.

Eilen tuijottelin tv:tä ja joku setä totesi, että Suomi on niitä harvoja maita, joissa hajotetaan nuorten turvallinen ympäristö eli koulu vaihtuu luokattomaksi. On aineenopettajia, joista valitettavan suuri osa tekee vain työtään odotellessaan eläkkeelle pääsyä. Se kerran viikossa oleva ryhmänohjaajatunti nyt ei välttämättä riitä. On toki kouluissa hyviä ja mahtavia opettajia, mutta sitten on niitä, joiden ammattiylpeys on vain muísto vain.

Voin vain puhua omasta puolestani, mutta entisenä koulukiusattuna lukion luokattomuuteen siirtyminen oli suuri helpotus. Peruskoulussa sama vanha luokka sisälsi myös aina samat vanhat kiusaajat, joita arastelin. En siis oikein ikinä päässyt olemaan oma itseni. Luokattomuus taas antoi minulle siitä vapauden, ja saatoin tutustua uusiin ihmisiin aivan eri tavalla. En ollut enää puristettuna samojen tyyppien kanssa samoissa tiloissa, ja se toi minulle tietynlaisen turvan. Itsensä nolaaminenkaan ei tuntunut enää niin pahalta, sillä minun ei tarvinnut - eikä tarvitse - enää vastata tekemisistäni näille yksille ja samoille ihmisille.

Olen kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että käyn suhteellisen pientä lukiota. Ikäryhmien välillä on olemassa tietty me-henki, sillä kaikki tuntevat toisensa. Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka emme tulisikaan aina keskenämme toimeen. Olemme silti samaa joukkoa.
Tästä johtuen minun onkin hieman hankala pohtia luokattomuuden laajempaa merkitystä. Tiedän, että on olemassa kouluja, joissa oppilaat eivät edes tiedä välttämättä kaikkia ikätovereitaan. Minun on kuitenkin vaikea käsittää tällaista ilmiötä, sillä olen aina ollut hyvin tietoinen siitä, kenen kanssa itse asiassa samoja käytäviä tallon.

Onnellinen olen myös siinä suhteessa, että koulumme opettajat todella tuntevat opiskelijat ja välittävät heistä (meistä). Näin ei aina ole.

Ehkä parempi lopettaa selostus, sillä tämä alkaa muistuttaa aina vain enemmän ja enemmän mainospuhetta.

[Shay]

Eilen tuijottelin tv:tä ja joku setä totesi, että Suomi on niitä harvoja maita, joissa hajotetaan nuorten turvallinen ympäristö eli koulu vaihtuu luokattomaksi. On aineenopettajia, joista valitettavan suuri osa tekee vain työtään odotellessaan eläkkeelle pääsyä. Se kerran viikossa oleva ryhmänohjaajatunti nyt ei välttämättä riitä. On toki kouluissa hyviä ja mahtavia opettajia, mutta sitten on niitä, joiden ammattiylpeys on vain muísto vain.

Voin vain puhua omasta puolestani, mutta entisenä koulukiusattuna lukion luokattomuuteen siirtyminen oli suuri helpotus. Peruskoulussa sama vanha luokka sisälsi myös aina samat vanhat kiusaajat, joita arastelin. En siis oikein ikinä päässyt olemaan oma itseni. Luokattomuus taas antoi minulle siitä vapauden, ja saatoin tutustua uusiin ihmisiin aivan eri tavalla. En ollut enää puristettuna samojen tyyppien kanssa samoissa tiloissa, ja se toi minulle tietynlaisen turvan. Itsensä nolaaminenkaan ei tuntunut enää niin pahalta, sillä minun ei tarvinnut - eikä tarvitse - enää vastata tekemisistäni näille yksille ja samoille ihmisille.

Mulle luokaton lukio oli monivuotisen kärsimyksen alku. Olin ujo ja hiljainen enkä tutustunut
koulussa kehenkään, kun ihmiset ympärillä vaihtuivat koko ajan. Kolmen vuoden jälkeen olin täysin
ulkopuolinen normaalinuorten elämästä. AMK:ssa jatkui sama homma, sillä lukiossa vain lisääntynyt
ujous ja ainoana tyttönä luokalla oleminen saivat minut pysymään edelleen ulkopuolisena. Nykyään
olen vähän avoimempi kiitos vaihtarikavereiden, mutta aikuisena on lähes mahdotonta löytää
uusia ystäviä enää mistään...

[sybe]

"Nyppii myös näistä nouseva jeesuskeskustelu"
Arrgh. Makasin hoteli huoneessa vailla tekemistä ja surffailin telkku kanavilla. Korvaan särähti uutisoinnin lomaan tungettu Metallican musiikki uudelta levyltä. Tänään Seinäjoella huoltsikalla kotimatkalla kaffee paussia viettäessäni paikalliselta vaikuttanut yli 60v iässä oleva ukko lauma niputti syyt:musiikki,netti,syrjäytyminen ja aseet. Siirryin puoliksi juomani kaffee kupposeni äijien pöydän läheltä kauimpaan pöytään minkä löysin. Tämä herätti äijien huomion. Perääni huudeltiin jotakin jolle viittasin ensin torjuvasti kädelläni. Sain sentää juoda kuppini rauhassa kun painokkaasti ilmaisin että en jaksa ukkelit nyt kinata näkemyksienne kanssa, olen työmatkalla ja kahvitauolla, haluan pitää taukoni omassa rauhassa. Äijät vaikenivat. Alkoi solmio hiertää kaulassa. Radiosta kuulin Niinistön suusta viisaoita, jospa kyse onkin syrjäyttämisestä ja siitä johtuvasta syrjäytymisestä.

[pampula]

Raksu ja ystäväni olivat tänään meinanneet viedä kynttilät koululle, mutta eivät menneetkään, kun paikka oli yhä täynnä kameroita. Siellä on kaikki BBC:t, ylet, maikkarit sun muut. En mie oikein tajua mitä ne siellä tekee, kun tapahtuma on tavallaan ohi, vaikkeihan sen käsittely olekaan. Ymmärrän että ihmiset haluavat tietoa mutta...kun kamerat olivat olleet kirkossakin ja räpsineet jopa hiljaisen hetken aikana, niin öö...en oikein ymmärrä.

[Kuolo]

Mie meinasin huutaa ääneen kun näin telkkarista miten fiksu toimittaja alotti juttunsa ollen toisella polvella kynttilähässäkän vieressä. Eiks nää verenimijäperkeleet tosiaan tajua antaa ihmisten surra. Tässä ois hyvä paikka alottaa se mielenterveystyö.

Ärsyttää melko pirusti kun nyt pitää kaikkien ettiä sitä syntipukkia ja päästää suustaan vaikka mitä sammakkoja. Ärsyttää miten unohtuu, että suomessa on viimeaikoina tapettu puukolla huolestuttavan paljon porukkaa huolestuttavalla tavalla, tappaa voi vaikka kirveellä metrossa, ammunnasta tuli paljon mitaleja ja ampumaradalla ammuttiin ihan vasta kolme(?) miestä.
Poliisikin joutuu ja sen pitää joutua toimimaan ohjesääntöjen mukaan, eikä mutulla.

Toivottavasti tää kaikki tarpeeton sählääminen pian loppuisi.

[Lyyra]

Jokohan tästä vois sanoakin jotain.

Kuulin asiasta kun oltiin siskon ja serkun kanssa syömässä illalla. Kummasti pöytäseurue hiljeni kuin taikaiskusta, kun Suomesta tuli viesti.
Illalla juutuin nettiin lueskelemaan vähän uutisia ja enimmäkseen nettikeskusteluja, mutta suojauduin kyllä ihan tarkoituksella asioilta, joiden en koe kuuluvan minulle. Muropaketti esimerkiksi oli täynnä linkkejä Saaren mediapakettiin, mutta jätin lataamatta. Auvisen mediapaketin latasin silloin, tällä kertaa ei kiinnostanut.
Täytyy sanoa, että kerrankin olen tyytyväinen uutistyhjiöstä (lue: telkkarittomuudesta ja sanomalehdettömyydestä). Kyllähän tämä juttu on täälläkin TV-uutisten ykköstarinana ollut, ja myös Australian aselait puhuttavat, ja mietitään, milloin täällä alkaa paukkumaan. Ihan hyvä, että keskustelevat, kai. Onneksi ei tosiaan ole kotona tarvinut telkkaa kuunnella, ja on saanut käsitellä asiaa ihan itsekseen ja omaan tahtiin. Viikonloppuna pääsen vielä toivottavasti näkemään paria kaveria, niin ehkä sitten heidän kanssa voi vähän jutellakin aiheesta.

Reagoin näihin juttuihin kyllä tosi tunteellisesti. Jokelassa vaikutti toki se, että olin Suomessa, ja KAIKKI ympärillä olevat ihmiset olivat yhtä järkyttyneitä kuin minäkin. Tällä kertaa on oikeastaan paljon helpompaa, kun tutut eivät ole suomalaisia, ja koko maa ei ole ihan lamaantunut suruun. Ei tule kelailtua juttua ihan niin paljoa kuin viime vuonna. Silti toivon, että saan otettua asian puheeksi ja purettua vähän, ja että kaverit ymmärtää.

Voimia sinne Suomeen. Varsinkin niille, joita tapaus koskettaa läheisemmin.

[LazyBastard]

Aselain kohdalla mun mielestä ollaan ihan oikeassa. Onko puoliautomaatti/ automaattikäsiaseille, joissa on iso lipas, siviilikäytössä kenellekään tarvetta?

Toivottavasti tästä nyt edes kehkeytyisi jotakin hyödyllistä, kuten matalan kynnyksen mielenterveyshoitopaikkoja. Luultavasti kuitenkin komiteoita istutetaan taas ja käytännönläheistä toimintaa syntyy taas liian vähän.

[Kati]

Mie meinasin huutaa ääneen kun näin telkkarista miten fiksu toimittaja alotti juttunsa ollen toisella polvella kynttilähässäkän vieressä. Eiks nää verenimijäperkeleet tosiaan tajua antaa ihmisten surra.

En ole tätä juttua nähnyt, joten en tiedä tarkkaan millainen sisältö oli, mutta mieleen tuli, että mikä tässä esti surutyön. Häirittiinkö surevia?

Median piiskaaminen alkoi jopa yllättävän nopeasti. Enkä sano, että aiheetta, Jokelan jälkeen on vielä ruodittavaa. Itse asia ei kuitenkaan saisi unohtua. Vaikeneminen ei voi olla vaihtoehto.

Tämän päivän HS:ssä toimituspäällikkö Kaius Niemi kertoo, että lukija kysyi häneltä eilen, miksi Kauhajoen tragediasta kerrottiin monen sivun verran.
Niemi vastaa:"Siksi, että yhä useampi meistä suomalaisista oppisi tunnistamaan vaaran merkit ja reagoimaan niihin ajoissa."

Tuohon voisi kai lisätä, että siksi, etteivät ne asiat, jotka nytkin julkisuuteen nostetaan - mielenterveystyö, pahoinvointi, syrjäytyminen - olisi tärkeitä vain silloin kun jotain näin surullista tapahtuu. Kuuleeko kukaan? -konsertin järjestäjä Nina Honkanen on sanonut, että kiinnostus konserttiin ja sen aiheeseen oli julkisuudessa hyvin pientä ennen Kauhajoen tapahtumia. Niin ei saisi olla.

Ennakkoreagoinnissakin voidaan mielestäni olla väärällä syyllistämisen tiellä. On kohtuutonta, miten yhden poliisin päälle ollaan nyt kasaamassa koko syyllisyyden taakkaa. Hän ei ole ampunut ketään, Saari on.

[Sippura]

Hän ei ole ampunut ketään, Saari on.

Tästä tuli mieleen, että minkäköhän takia lehdissä (esim. tämän päivän Hesarissa)
Saaresta puhuttaessa viitataan ampumisista epäiltyyn? Eikö se ole jo varmaa, että
tämä heppu liipasinta painoi vai mitä häh? Onko tässä joku oikeudellinen aspekti
ettei häntä saa sanoa suoraan ampujaksi?

[Kati]

Hän ei ole ampunut ketään, Saari on.

Tästä tuli mieleen, että minkäköhän takia lehdissä (esim. tämän päivän Hesarissa)
Saaresta puhuttaessa viitataan ampumisista epäiltyyn? Eikö se ole jo varmaa, että
tämä heppu liipasinta painoi vai mitä häh? Onko tässä joku oikeudellinen aspekti
ettei häntä saa sanoa suoraan ampujaksi?

Virallisesti hän on epäilty kunnes viranomaiset, käytännössä kai poliisi, julkistaa syylliseksi.

[Purple]

Sen mitä olen raportointia Kauhajoelta seurannut, siis ei varsinaisia uutisia vaan ihmisten kommentteja ja haastatteluja, niin tuntuu, että sen verran ainakin on opittu, että itkeviä ja surevia ihmisiä ei kuvissa näy sillä tavalla kuin Jokelan yhteydessä. On lähinnä haastateltu kyläläisiä, ei oppilaita. En sinänsä ihan ymmärrä satunnaisen kyläläisen mietteiden uutisarvoa, mutta parempi se kuin paikallaolleiden naaman eteen mikrofonin työntäminen.

Eräs haastattelu pisti pahasti silmään. Toimittaja kyseli Irc-gallerian edustajalta (joka vaikuttaa sopivan selväpäiseltä tyypiltä) mitä he olivat tehneet. "Mikä on vastuunne?", kysyi toimittaja. Mikä vastuu? Galleriassa oltiin reagoitu tilanteeseen heti, etsivät itse tyypin tiedot ja poistivat ne välittömästi, tämä ennen kuin poliisi edes otti yhteyttä. Tyypin videot ja kuvat poistettiin yleisön näkyviltä ja toimitettiin poliisin tutkittavaksi, näitä samoja videoita uutiset kuitenki pyörittävät paljon isomman yleisön nähtävillä. Keneltäköhän sitä vastuuta pitäisi perätä? Miksi huudellaan nettivalvonnan perään kun kuitenkin se aineisto, mikä netistä pitäisi päättäjien mukaan saada pois, voidaan näyttää tv:ssä ja linkittää nettilehtien sivuilta?

[Kati]

Tyypin videot ja kuvat poistettiin yleisön näkyviltä ja toimitettiin poliisin tutkittavaksi, näitä samoja videoita uutiset kuitenki pyörittävät paljon isomman yleisön nähtävillä. Keneltäköhän sitä vastuuta pitäisi perätä? Miksi huudellaan nettivalvonnan perään kun kuitenkin se aineisto, mikä netistä pitäisi päättäjien mukaan saada pois, voidaan näyttää tv:ssä ja linkittää nettilehtien sivuilta?

Minulla ei ole vastausta, mutta pari huomiota.

Miten muutoin voidaan kertoa millaisista videoista/kuvista on kyse kuin näyttämällä kuvaa videosta? Voiko jättää kertomatta? Jos jätetään, miten vastaavat tunnistetaan jatkossa?
Edelleenkään en usko vaikenemiseen vaihtoehtona. Mutta ongelma on ihan todellinen eikä ollenkaan helppo ratkaista. Vaikeaa rajanvetoa, en usko, että valinnat toimituksissa ovat helppoja.

Se olennainen netin ja tv:n raja on kai siinä, että nettiin kuka tahansa voi tuupata millaista sisältöä tahansa. Siksi sinne kai toivotaan jotain valvontaa. Tv:ssä/nettilehdissä on kuitenkin jonkinlainen seula olemassa. Se kaikkein roisein materiaali ei ehkä uutisiin kuitenkaan päädy.

Ja sitten toisaalta, pian Kauhajoen tapahtumien jälkeen netistä löytyi myös niitä, jotka ylpeydellä ilmoittivat ottaneensa talteen poistetun materiaalin. Aina joku ehtii ensin. Aina on joku, jonka mielestä - syystä tai toisesta - materiaali tulee näyttää. Ja joku, joka kuvan katsoo.

[Purple]

Miten muutoin voidaan kertoa millaisista videoista/kuvista on kyse kuin näyttämällä kuvaa videosta? Voiko jättää kertomatta? Jos jätetään, miten vastaavat tunnistetaan jatkossa?
Edelleenkään en usko vaikenemiseen vaihtoehtona. Mutta ongelma on ihan todellinen eikä ollenkaan helppo ratkaista. Vaikeaa rajanvetoa, en usko, että valinnat toimituksissa ovat helppoja.

Hyviä kysymyksiä. Toisaalta toinen puoli tuossa tunnistamisasiassa on se, että saako joku videoiden näyttämisestä intoa vastaavaan toimintaan. En tarkoita, että yksi johtaa suoraan toiseen, enkä varsinkaan, että mediaa voisi syyttää tapahtuneesta, mutta toisaalta tällainen julkisuus on ehkä juuri sitä, mitä tuollaisella toiminnalla tavoitellaan. Mihin sen rajan sitten vetää, siinä on miettimistä.

[LazyBastard]

Aiheeseen liittyen Päivän Jari.

[@gen.fi]

Virallisesti hän on epäilty kunnes viranomaiset, käytännössä kai poliisi, julkistaa syylliseksi.

Poliisi vain tutkii ja tuomioistuin tuomitsee.

[Kati]

Virallisesti hän on epäilty kunnes viranomaiset, käytännössä kai poliisi, julkistaa syylliseksi.

Poliisi vain tutkii ja tuomioistuin tuomitsee.

Tunnen vallanjaon. Tavallisissa rikostapauksissa se menee noin. En vain ole varma, meneekö tällaiset tapaukset oikeusistuimeen saakka.
Meneekö? Onko Gerdt tai Auvinen käsitelty oikeudessa? Tuomiota ei kai menehtyneelle voi antaa, syylliseksi voidaan todeta.

Hiustenhalkomista, merkityksetöntä sellaista. Anteeksi.