Kirjoittaja Sade » Ti 07 Loka 2008 20:31
Kokeillaanpa sitten tällaista:
"Omissa oloissaan X, jonka sain kohdata Apollo Bunderilla, poikkesi jyrkästi tästä suuren yleisön rakkaudenjumalasta. Läiskä hänen silmäluomessaan kutisi. Usein hänen vanha synkkyytensä ahdisti, ja hän saattoi lojua tuntikausia liikkumatta, kääntää sisäisen katseensa kohti noita outoja apokalyptisia näkyjään. Hän ei enää puhunut Y:sta paljoakaan, mutta tiesin että kuollut kaksoisveli oli tuolla jossakin, pakeni loputtomasti alas jotakin sielun sokkeloa, jonka päässä ei odottanut pelkästään musiikki, vaan siellä väijyivät myös vaarat, hirviöt ja kuolema. Tiesin sen, koska X yhä palasi "Cama obscurasta" uusien laulujen kera. Ja hän kenties kävi syvemmällä, antautui entistä suurempiin riskeihin, tai ehkä Y nousi hänen luokseen ja lauloi suoraan hänen korvaansa, sillä nyt hän ei enää tuonut pelkkiä vokaalijonoja tai väärin kuultuja, tolkuttomia säkeitä (vaikka välistä, kun hän esimerkiksi esitti ensi kertaa kappaleen nimeltä "Da Roo Ron Ron", eroa oli vaikea huomata). Hän sai nyt kokonaisia lauluja. Tulevaisuuden lauluja. Joiden nimet eivät sanoneet mitään vuosina 1962 ja 1963. "Eve of Destruction", "I Got You, Babe", "Like a Rolling Stone"."