Kauhajoen koulusurma

[Nugat]

...mutta että niiden ajattelutapa on täysin erilainen kuin normaalien ihmisten. Mä en edes yritä ymmärtää sairasta ihmistä. En usko, että siihen kukaan terve ikinä oikeasti pystyy.

[ot]Tästä tulee mieleen psygologinen testi, jonka aikoinaan kaverini lähetti sähköpostiini. Mahdollisesti monille tuttu.

Olipa kerran tyttö. Äitinsä hautajaisissa hän tapasi pojan, jota ei tuntenut. Tytön mielestä poika oli uskomaton, kerta
kaikkiaan hänen unelmiensa mies. Hän rakastui poikaan siinä paikassa, muttei koskaan tullut pyytäneeksi hänen puhelinnumeroaan.
Sitten... Muutamaa päivää myöhemmin tyttö tappoi oman sisarensa.
Kysymys: Mikä oli tytön motiivi murhata siskonsa? Mieti hetki, ennenkuin katsot vastauksen.
Vastaus:Tyttö toivoi, että poika ilmestyisi taas hautajaisiin.
Jos vastasit tällä lailla oikein, ajattelet kuin psykopaatti.

Kuulemma tämän testin kehitti kuuluisa amerikkalainen psykiatri testatakseen, onko henkilöllä tappajan mielenlaatu. Monet pidätetyistä sarjamurhaajista osallistuivat kokeeseen ja vastasivat oikein.[/ot]

Tuskin terveen ihmisen ajattelutapa vääntyy mielenvikaisen ihmisen mittoihin. Koko tapahtuma on jollainlailla täysin käsittämätön ja huomaankin siirtäväni tietoisesti asiaa pois mielestäni. Että jos tälläistä tapahtuu nyt, niin mitä hullut keksivät sitten tulevaisuudessa? Ei ihmisen tappamiseen mitään pyssyä tarvitse jos tosissaan tappamaan rupeaa, keinojahan on monia.

[Kuolo]

Tommosen testin mukaan kun lähettäisiinkin määrittämään ihmisen mielenterveyttä Huhhuh.

Miten muuten kukaan voi nähdä lukea noin pientä tekstiä?

[Lyyra]

Miten muuten kukaan voi nähdä lukea noin pientä tekstiä?

Helposti!

En ehtinyt miettimään ennen kuin luin oikean vastauksen, mutta luulen, etten olisi keksinyt syytä.

[Kuolo]

En ehtinyt miettimään ennen kuin luin oikean vastauksen, mutta luulen, etten olisi keksinyt syytä.

Aijaa. No kyl miulla tuli heti mieleen, että tehtävän vastaus vois olla tämä. Looginen vastaus.

Ooks mie nyt siis psykopaatti?!

[Lyyra]

En ehtinyt miettimään ennen kuin luin oikean vastauksen, mutta luulen, etten olisi keksinyt syytä.

Aijaa. No kyl miulla tuli heti mieleen, että tehtävän vastaus vois olla tämä. Looginen vastaus.

Ooks mie nyt siis psykopaatti?!

Oot. Hullu tsykopaatti. Tuommosen näyttönimenkin oot keksiny.

Mutta siis joo tosiaan en osaa satavarmasti sanoa mikä mun vastaus ois ollu, kun kerkesin lukemaan pikkupräntin liian nopsaan, että älä vielä innostu vetämään mitään johtopäätöksiä.

[Shay]

Päättömien, säälittävien ja sairaiden mielitekojen toteuttamisen estäminen (sanoivat äänet päässä mitä tahansa)
tulisi pystyä toteuttamaan, jos ihimisesä on jäljellä ns. inhimillisyyden hiventäkään.

Ei kai inhimillisyys ja sairaus sulje toisiaan pois. Jos ihminen on sairas, hän voi tehdä sairaita tekoja, vaikka olisikin muuten miten inhimillinen.

En tiiä onko inhimillyys se sana, jota etin, mutta kai asia on sitten niin ku Lumikki sano, että ei
sairasta ihimistä kannata ees yrittää ymmärtää. En tiiä, en tiiä, en tiiä.

Ja määki oon tsykopaatti.

[L-S]

Kyllä itsekin uskon mieluummin jonkinlaiseen mielen järkkymiseen kuin johonkin yksinkertaiseen pahuuteen, ihan yleisesti ottaen. Tällaiset asiat eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia, tuskin kukaan pystyy varmasti selvittämään kummasta tai mistä oli ihan oikeasti kyse.

Toisaalta mun mielestä on myös hankalaa sanoa, ettei sairasta mieltä kannata yrittääkään ymmärtää. Totta kai on paljon sellaista mikä tuntuu käsittämättömältä, tavanomaisen arkiajattelun ulkopuoliselta, esim. juuri se ristiriita, että voi olla inhimillinen vaikka ei pystyisi estämään jotain pahaa. Mutta ikään kuin sairaus olisi jokin absoluuttinen toinen, johon voidaan ulkoistaa kaikki mitä ei käsitetä?

Tässä maailmassa tapahtuu kuitenkin paljon kaikkea käsittämätöntä ja pahaa tälläkin hetkellä. Onko se kaikki selitettävissä sairaudella? Tai että sairaus olisi asia, joka kuuluu muille, ei minulle. Periaatteessa kuitenkin kuka tahansa voi sairastua jollain tapaa. Monet ihmiset voivat tälläkin hetkellä liian huonosti. Suurin osa ei pura sitä näin. Eikä toisaalta sitä ketä tahansa meistä joka voi huonosti ole syytä olla yrittämättä ymmärtää jollain tasolla (menikö tää lause nyt oikein päin?).

En mäkään kyllä tiedä. Mistään.
Tämä siis muutaman viimeisimmän viestin herättämistä ajatuksista, joihin en välttämättä halua väittää vastaan, tuli vaan mieleen näistä ja muualtakin luetuista jutuista. Jätän laajemmat synteesit tapahtuneesta tekemättä.

[sybe]

Aseet on uutisissa kovin esillä.Tuli mieleen että kaupasta saa ilmakivääri nimikkeellä sarjatuli aseen, jolla myös lävistää ihmisen kallon. Olikos Aamulehdessä juttu, possun pää oli onnistuttu lävistämään ilmakiväärin luodilla.Pojat ampui ko vehkeillä nyssen lasit siruiksi Tampereella.Ilmakiväärieissä on paljon tehokkaampia versioita myynnissä, kuin se millä eilu kymmenen vuotta sitten iltasella aikaani intissä kulutin. Ilmakivääreissä on paineilma täyttöisiä "kilpa versioita" ja sitten on näitä ilmeisesti kaasupanoksella toimivia sarajatuli malleja.Kävele kauppaan ja osta pois, lupia ei tarvita,ilmeisesti ikääkään ei kysellä? Jotain tarttis tehdä.

[Kati]

Valitettavasti en ole kerinnyt seurata tapahtuman uutisointia eri medioissa (lähinnä tv), mutta onko mikään näistä käsitellyt asiaa mahdollisemman puolueettomasti, käsitellen kaikkia näkökulmia, hakien mahdollisimman vakuuttavat taustatiedot jne. vaikka mikään ei selitä "pois" mitään tapahtunutta, mutta antaisi edes jonkinlaisen selityksen miksi tämä tapahtui ja onko meillä yleensä enää mitään eväitä estää tulevia samanlaisia traagisia tapahtumia?

No huhhuh. Medianko nyt pitäisi pystyä vastaamaan kysymykseen "miksi" kun siihen eivät kykene edes psykologit tai muut asiantuntijat?
Se mitä olen mediaa nyt seurannut, kysymykseen "miten tällainen voitaisiin estää" on yritetty hakea vastausta. Mutta yksinkertaista vastausta ei ole. Yhtä oikeaa vastausta ei ole.
Mielestäni se on yksi vankka syy jatkaa asiasta puhumista.

Mietin myös mitä tarkoittaa puolueeton asian käsittely tällaisen tapahtuman yhteydessä.

Aseita koskevassa julkisessa keskustelussa on mielestäni menty jonkinlaiseen juupas-eipäs -tilanteeseen, jossa näkökannat on valittu ja niistä ei tingitä. Siitä on hyvin vaikea edetä mihinkään suuntaan. Enkä ole ihan varma ovatko aseet ja niiden lupakäytäntö edes se tärkein keskustelu jota pitäisi käydä. Toki se on helpompi aihe kuin mielen järkkyminen, hoitoon pääsemisen vaikeus, väkivallan ihannointi ja arkisuus tai silmitön tahto pahaan.
Itse olen kuunnellut tätä "hän oli ja he ovat lama-ajan lapsia" -puhetta miettien, että sama palvelujen karsinta on ollut käynnissä nytkin.

sybelle OT. Se ei ole nysse vaan onnikka.

[Lumikki75]

Toisaalta mun mielestä on myös hankalaa sanoa, ettei sairasta mieltä kannata yrittääkään ymmärtää. Totta kai on paljon sellaista mikä tuntuu käsittämättömältä, tavanomaisen arkiajattelun ulkopuoliselta, esim. juuri se ristiriita, että voi olla inhimillinen vaikka ei pystyisi estämään jotain pahaa. Mutta ikään kuin sairaus olisi jokin absoluuttinen toinen, johon voidaan ulkoistaa kaikki mitä ei käsitetä?

Vaikka et esittänytkään vastalausetta vaan mietiskelyä, vastaan silti.
Mä en tarkoittanut, että kenenkään ei kannattaisi yrittää ymmärtää sairaita ihmisiä, vaan että mun (ja mun mielestä myös muiden tavallisten tallaajien) ei kannata. Se on mun mielestä parempi jättää ammattilaisille, joilla on ehkä joku mahdollisuus saada tuollaisen ihmisen mielenliikkeistä jotain selkoa - paino sanalla ehkä.

[shaana]

Oikeastaan tämä tragedia on jäänyt mun kohdalla vähän kaukaiseksi, kun en ollut viime viikolla kotomaassa kokemassa kaikkea vyörytystä. Lontoon ilmaisjakelulehdissä oli juttua tapahtuneesta ja viestiä tuli puhelimeen kyllä. Jotenkin tämän ketjun lukeminen tekee jutusta todellisemman, enkä oikein osaa sanoa mitään, mitä ei olisi jo ketjussa mainittu. Sairas mieli voi olla hyvinkin terävä, kyllä. Toivon, että tämä jäisi viimeiseksi kaltaisekseen surunäytelmäksi, mutten siihen valitettavasti ihan osaa täysin uskoa.

[LazyBastard]

Aseita koskevassa julkisessa keskustelussa on mielestäni menty jonkinlaiseen juupas-eipäs -tilanteeseen, jossa näkökannat on valittu ja niistä ei tingitä.

Kyllä mun mielestä on tullut aivan hyviä ehdotuksia. Toki on sitten ihan nämä ääripäät, joista toiset haluavat kaikki aseet pois ja toiset ovat sitä mieltä, että aselupia ei saa tiukentaa missään tapauksessa. Omasta mielestäni jotakin on pielessä, jos aseluvan saa ilman juuri mitään harrastaneisuutta ja lisäksi hankittava ase soveltuu erittäin huonosti mihinkään ammuntaharrastukseen. Tässä on kyllä myös alueittaisia eroja, täälläpäin ainakin olen aseita omistavilta tuttaviltani kuullut, että aseluvan saaminen on aika vaikeaa, ellei kuulu ammuntaseuraan tai reserviläisiin. Ja kyllä mun mielestä aseluvan myöntäjällä pitäisi olla oikeus saada tietoonsa aseluvan psyykkiseen terveyteen liittyen. Tässä kovasti puhutaan myös tietosuojasta, mutta käsittääkseni kenenkään ei ole pakko myöskään hankkia asetta.

Sairausaspekti taas vähän riippuu siitä, minkälaisesta sairaudesta on kyse. Masennus on yleensä ensimmäinen joka tulee mieleen, paitsi että vakavasti masentunut ei jaksa kyllä tuollaisia joukkomurhia tehdä. Persoonallisuushäiriöt taas ovat siitä hankalia, että niiden hoitaminen on vaikeaa ja niistä parannutaan lähinnä spontaanisti. Ja vaikka puhutaan sairaasta ihmisestä, niin vastuuta se ei millään tavalla poista. Saari ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin ollut psykoosissa ja tiesi toden ja kuvitellun rajat.


Eikä mediaa voi aina syyttää, tämän tapahtuman varjolla jopa Iltasanomat on intoutunut tekemään oikeaa journalismia.

[Lumikki75]

Ja vaikka puhutaan sairaasta ihmisestä, niin vastuuta se ei millään tavalla poista. Saari ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin ollut psykoosissa ja tiesi toden ja kuvitellun rajat.

Tässä on mun mielestä jonkunlainen ristiriita. Siis että jos ihminen on niin sairas, että sen koko arvomaailma on aivan erilainen kuin muulla yhteiskunnalla, silloinhan sen mielessä oikea ja väärä ovat ihan eri juttuja kuin normi-ihmisten oikea ja väärä. Näin ollen varmaan testeissä (tai miten se nyt sitten määritellään onko psykoosissa vai ei) vaikuttaa siltä, että tyyppi on tiennyt mitä tekee, koska tiesikin mutta vain sen oman ajatusmaailmansa mukaan. Onko tällainen ihminen sitten syyntakeeton vaiko ei?

[Lyyra]

sybelle OT. Se ei ole nysse vaan onnikka.

Eikös se Tampereella nimenomaan ole nysse? Oulussa ajaa onnikat.


Joo ei liittynyt. Anteeksi.

[LazyBastard]

Tässä on mun mielestä jonkunlainen ristiriita. Siis että jos ihminen on niin sairas, että sen koko arvomaailma on aivan erilainen kuin muulla yhteiskunnalla, silloinhan sen mielessä oikea ja väärä ovat ihan eri juttuja kuin normi-ihmisten oikea ja väärä. Näin ollen varmaan testeissä (tai miten se nyt sitten määritellään onko psykoosissa vai ei) vaikuttaa siltä, että tyyppi on tiennyt mitä tekee, koska tiesikin mutta vain sen oman ajatusmaailmansa mukaan. Onko tällainen ihminen sitten syyntakeeton vaiko ei?

Erilainen arvomaailma ja moraalikäsitys ei riitä perusteeksi siihen, että ihminen vapautuisi vastuusta. Jos ymmärrät, että ihmiset kuolevat, jos niitä ampuu, niin ymmärrät riittävästi ollaksesi vastuussa tekemisistäsi.

Sairaus vapauttaa vastuusta vain siinä tapauksessa, että ihminen ei voi mitenkään arvioida oikean ja väärän eroa, koska ei pysty erottamaan toden ja kuvitellun rajaa ts. on psykoosissa.

[Kati]

Tuntuu idioottimaiselta tulla nyt tämän kanssa, mutta menköön.

sybelle OT. Se ei ole nysse vaan onnikka.

Eikös se Tampereella nimenomaan ole nysse? Oulussa ajaa onnikat.
Joo ei liittynyt. Anteeksi.

Tampereella on nimenomaan onnikka, linjapiili tai linjuri. Onnikan tullessa pysäkille sanotaan "ny se tulee", josta ulkopaikkakuntalaiset ovat erheellisesti keksineet, että se "suuria kansanjoukkoja sisuksissaan paikasta toiseen vievä kulkuväline" olisi nysse.

Sitaatti Hannu Hyttisen toimittamasta Tampere-Suomi taskusanakirjasta.

Omasta mielestäni jotakin on pielessä, jos aseluvan saa ilman juuri mitään harrastaneisuutta ja lisäksi hankittava ase soveltuu erittäin huonosti mihinkään ammuntaharrastukseen. Tässä on kyllä myös alueittaisia eroja, täälläpäin ainakin olen aseita omistavilta tuttaviltani kuullut, että aseluvan saaminen on aika vaikeaa, ellei kuulu ammuntaseuraan tai reserviläisiin. Ja kyllä mun mielestä aseluvan myöntäjällä pitäisi olla oikeus saada tietoonsa aseluvan psyykkiseen terveyteen liittyen. Tässä kovasti puhutaan myös tietosuojasta, mutta käsittääkseni kenenkään ei ole pakko myöskään hankkia asetta.

Ihmettelen ihan samoja asioita. Erityisen kummissani olen tämän tapauksen kohdalla ollut siitä, että henkilö, joka armeijassa kesken palveluksen siirretään E-luokkaan (palvelukseen kykenemätön) ilmeisesti juuri aseen väärinkäytön vuoksi, voi saada aseluvan ja aseen, koska tietoturvasyistä tietoa asepalvelun keskeytymisestä ei saada.

Tietoturvakummallisuus on myös se, etteivät koulun kuraattori ja psykologi voi vaihtaa tietoja keskenään. Miten voidaan auttaa jos kaikkea oleellista tietoa ei ole? Meillä ilmeisesti tiedon vaihto ymmärretään kahvikeskustelujuoruamisena, ei henkilön terveyden kannalta oleellisen tiedon vaihtamisena. Tietoahan voitaisiin vaihtaa myös niin, että oleelliset faktat tarjotaan eteenpäin vaikka yhteisessä rekisterissä, varsinaiset keskustelut ja niiden tarkemmat sisällöt jäisivät kahdenkeskisiksi.
En tiedä, hämmästelen.

[L-S]

Toisaalta mun mielestä on myös hankalaa sanoa, ettei sairasta mieltä kannata yrittääkään ymmärtää. Totta kai on paljon sellaista mikä tuntuu käsittämättömältä, tavanomaisen arkiajattelun ulkopuoliselta, esim. juuri se ristiriita, että voi olla inhimillinen vaikka ei pystyisi estämään jotain pahaa. Mutta ikään kuin sairaus olisi jokin absoluuttinen toinen, johon voidaan ulkoistaa kaikki mitä ei käsitetä?

Vaikka et esittänytkään vastalausetta vaan mietiskelyä, vastaan silti.
Mä en tarkoittanut, että kenenkään ei kannattaisi yrittää ymmärtää sairaita ihmisiä, vaan että mun (ja mun mielestä myös muiden tavallisten tallaajien) ei kannata. Se on mun mielestä parempi jättää ammattilaisille, joilla on ehkä joku mahdollisuus saada tuollaisen ihmisen mielenliikkeistä jotain selkoa - paino sanalla ehkä.

Ehkä tämä riippuu siitäkin minkälaista ymmärtämistä tarkoitetaan, ehkä Lumikki tarkoitti osin eri asiaa. Varmasti ammattilainen kykenisi mua paremmin ymmärtämään jollain tapaa psyykkisesti sairaan mielen ajattelua. Ainakin siinä mielessä, että osaisi kokemuksen ja koulutuksen nojalla tarjota vaikkapa masentuneen virheelliseen ajatuskulkuun jotain vaihtoehtoja. Mutta toisaalta, ymmärtääkö kukaan omia mielenliikkeitäänkään täysin? Pystyy sanomaan miksi esim. toimii tietyssä tilanteessa juuri tietyllä tavalla, ja tunnistaa kaikki siihen vaikuttavat tekijät, kokemukset, jne.?

Aiempaa viestiä kirjoittaessa ajattelin silti sitäkin, että ehkä tällaista ei voi selittää yksinomaan sairaudella, ainakaan sellaisella joka voitaisiin (olisi voitu) melko selkeästi diagnosoida. Joo, diagnoosit yleensäkin ovat tietenkin riittämättömiä luokitteluja kuvaamaan niinkin monimutkaista asiaa kuin ihmisen mieli. Mutta silti (ja juuri siksi), jos asia ei ole näin yksinkertainen, ehkä ymmärtämisvastuuta ei myöskään voi jättää ammattilaisille. Ehkä kaikkien nimenomaan pitäisi yrittää ymmärtää. Vaikka ei voisikaan ymmärtää.

[teuwo]

Omasta mielestäni jotakin on pielessä, jos aseluvan saa ilman juuri mitään harrastaneisuutta ja lisäksi hankittava ase soveltuu erittäin huonosti mihinkään ammuntaharrastukseen. Tässä on kyllä myös alueittaisia eroja, täälläpäin ainakin olen aseita omistavilta tuttaviltani kuullut, että aseluvan saaminen on aika vaikeaa, ellei kuulu ammuntaseuraan tai reserviläisiin. Ja kyllä mun mielestä aseluvan myöntäjällä pitäisi olla oikeus saada tietoonsa aseluvan psyykkiseen terveyteen liittyen. Tässä kovasti puhutaan myös tietosuojasta, mutta käsittääkseni kenenkään ei ole pakko myöskään hankkia asetta.

Ihmettelen ihan samoja asioita. Erityisen kummissani olen tämän tapauksen kohdalla ollut siitä, että henkilö, joka armeijassa kesken palveluksen siirretään E-luokkaan (palvelukseen kykenemätön) ilmeisesti juuri aseen väärinkäytön vuoksi, voi saada aseluvan ja aseen, koska tietoturvasyistä tietoa asepalvelun keskeytymisestä ei saada.

Tietoturvakummallisuus on myös se, etteivät koulun kuraattori ja psykologi voi vaihtaa tietoja keskenään. Miten voidaan auttaa jos kaikkea oleellista tietoa ei ole? Meillä ilmeisesti tiedon vaihto ymmärretään kahvikeskustelujuoruamisena, ei henkilön terveyden kannalta oleellisen tiedon vaihtamisena. Tietoahan voitaisiin vaihtaa myös niin, että oleelliset faktat tarjotaan eteenpäin vaikka yhteisessä rekisterissä, varsinaiset keskustelut ja niiden tarkemmat sisällöt jäisivät kahdenkeskisiksi.
En tiedä, hämmästelen.

Armeijan tietoturvasta en mitään tiedä, mutta sattuneesta syystä noista koulumaailman monimutkaisuuksista kylläkin. Mielenterveydelliset tiedot säilytetään ainakin omassa koulussani erillä muista terveystiedoista. Lisäksi meillä opettajilla ei ole mitään tietoa oppilaiden sairauksista, jos vanhemmat eivät ole erikseen kertoneet sairauksista. Esim. epilepsia tai diabetes jää liian usein tietämättä, kun vanhemmat eivät halua sitä jostain syystä kertoa. Terveydenhoitajalla tai lääkärillä ei ole oikeutta kertoa oppilaiden asioista meille opettajille tahi muille auttajille.
Yksilön oikeudet jne.
Mitään yhteistä rekisteriä ei ole. Esimerkiksi omat terveystietoni ovat böndellä, ythsllä, useammalla yksityisellä lääkärikeskuksella ja parilla sairaalalla sekä työterveydessä

Sitten takaisin asiaan: Eilisessä Sunnuntaisuomalaisessa Jone Nikula kommentoi asiaa. Viimeiset lauseet pysäyttivät. Kuinka monta Facebook-kaveria Saarella oli? Ei yhtään. Määritelläänkö meidän olemassaolo tai kaverisuhteet Facebookin kaverilukumäärän perusteella? Olenko minäkin potentiaalinen ampuja, kun en edes ole Facebookin käyttäjä?

[pampula]

Mielestäni on mielenkiintoista, ettei esim. Lähi-idän itsemurhaiskujen yhteydessä mainita koskaan sanallakaan mielenterveyden häiriöitä. Ei koskaan. Kun itsemurhaisku tehdään Suomessa ja tekijä osoittaa vielä selvästi kuuluneensa jollei nyt eräänlaiseen seurakuntaan, niin ainakin tiettyyn ideologiseen ryhmään, puhutaan oikeastaan pääasiallisesti vain mielenterveyden häiriöstä ja syrjäytymisestä.

Oon yhä niin sekaisin tästä, etten todellakaan yhtään tiedä mistä tässä sitten oikein pitäisi puhua - olipahan vain tällainen havainto.

On tosiaan helppo tehdä murhaajasta "toinen" vetoamalla vain ja ainoastaan mielenterveyden häiriöön. ("Se oli hullu.") Mutta meillä Suomessa joka viides syö mielialalääkkeitä ja masennus on yleisin sairauseläkkeelle jäämisen syy. Veikkanpa, että moni kokee tämän jutun tosi henkilökohtaisena myös sen takia. Miusta olisi tosi tärkeää korostaa, ettei yksin vaikkapa masennus aja tuollaisiin tekoihin, vaan kyllä siinä vaikuttaa moni muukin seikka.

"Pahasta" puhuminen kuulostaa tosi kornilta, mutta jotakin sellasta siinä on, mitä ei miusta pitäis kokonaan hylätäkään. Toki mielenterveyden häiriö, sellasena kuin me se käsitetään, on vaikuttanut tässäkin, sillä eihän terve ihminen tee tuollaista. Mutta mun mielestä ei pidä työntää syrjään näitä ideologiajuttujakaan. Tottakai voidaan ajatella että esim. kaikki natsit olivat mielisairaita, mutta oli siinä ilmiössä varmaan muitakin ulottuvuuksia kuin vain mielen sairaus ja joukkopsykoosi.

En usko että kukaan ihminen on läpeensä paha, mutta ei pahuudesta saa mielestäni tulla tabuakaan tässä keskustelussa. Kyllä näistä ideologioista pitää mun mielestä puhua. Mielenterveysasioiden ohella voidaan puhua vaikkapa siitä mikä muu kuin mielenterveyden häiriö ajaa ihmisen toimimaan misantropian puolesta. Mikä meidän yhteiskunnasta ja arvoista ja maailmasta tekee sellaisen, että ihmisestä kehittyy vaikkapa juuri ihmisvihaaja, narsisti tai vastaava.

Jotenkin kyllä pelottaa kirjottaa näistä asioista julkisesti yhtään mitään, kun tuntee itsensä niin pieneksi ja typeräksi. Mutta kun tätä kuitenkin päivät pitkät pohtii varmaan vielä pitkän aikaa, niin kai sitä on ihan hyvä laittaa jotain ylöskin.

Mutta niin, en siis tarkoita että tuota tappajaa pitäisi nyt alkaa pitämään jonain pahan ilmentymänä, mutta jotenkin vaan toivois laajempaa näkökulmaa. Itse en jaksa uskoa, että aselain muutos, psykiatrian määrärahojen kasvattaminen tai muu yksittäinen teko lopettaisi nämä kamalat teurastukset. Toki ne voivat olla hyviä alkuja paremmalle, mutta kyllä toivois, että ihmiset miettis laajemmalti esim. sitä, millainen olisi hyvä elämä ja yhteiskunta, ja mikä on oikeesti arvokasta ja hyvää.

[Pascal Lemoix]

On tosiaan helppo tehdä murhaajasta "toinen" vetoamalla vain ja ainoastaan mielenterveyden häiriöön. ("Se oli hullu.") Mutta meillä Suomessa joka viides syö mielialalääkkeitä ja masennus on yleisin sairauseläkkeelle jäämisen syy. Veikkanpa, että moni kokee tämän jutun tosi henkilökohtaisena myös sen takia. Miusta olisi tosi tärkeää korostaa, ettei yksin vaikkapa masennus aja tuollaisiin tekoihin, vaan kyllä siinä vaikuttaa moni muukin seikka.

"Pahasta" puhuminen kuulostaa tosi kornilta, mutta jotakin sellasta siinä on, mitä ei miusta pitäis kokonaan hylätäkään. Toki mielenterveyden häiriö, sellasena kuin me se käsitetään, on vaikuttanut tässäkin, sillä eihän terve ihminen tee tuollaista. Mutta mun mielestä ei pidä työntää syrjään näitä ideologiajuttujakaan. Tottakai voidaan ajatella että esim. kaikki natsit olivat mielisairaita, mutta oli siinä ilmiössä varmaan muitakin ulottuvuuksia kuin vain mielen sairaus ja joukkopsykoosi.

Mun mielestä ei ole huono asia, että mielenterveyden ongelmiin kiinnitetään huomiota, koska niihin pitäisi joka tapauksessa kiinnittää huomiota edelleen vain enemmän. Riippumatta siitäkään, voidaanko Jokelat ja Kauhajoet estää, niin vaikea on nähdä, ettei sen kaltainen satsaus kannattaisi.

Jos nyt natsikortti vedetään esiin tai ylipäätään sotakortti, niin onhan se kiistatonta(?) faktaa, että eniten murhatöitä varmaan ovat tehneet sotilaat täysissä mielenvoimissa asiaansa uskoen. Tilanteet saavat esiin sadistin tai tappajan tai mitä nyt milloinkin tarvitaan. Tappaminen on ihmisellä aika lähellä pintaa ja sopivasti kun raaputtaa, se tulee sieltä esiin. Varsinkin, jos voi mielestään syyn vierittää jollekin aatteelle.

[Lyyra]

Sitten takaisin asiaan: Eilisessä Sunnuntaisuomalaisessa Jone Nikula kommentoi asiaa. Viimeiset lauseet pysäyttivät. Kuinka monta Facebook-kaveria Saarella oli? Ei yhtään. Määritelläänkö meidän olemassaolo tai kaverisuhteet Facebookin kaverilukumäärän perusteella? Olenko minäkin potentiaalinen ampuja, kun en edes ole Facebookin käyttäjä?

Ja mistäköhän Nikula on tämän tiedon saanut? Ehkä Saari dellasi kaverilistansa v*uspäissään ennen h-hetkeä? On mullakin meinaan käynyt mielessä useammin kuin kerran.

[pampula]

Mun mielestä ei ole huono asia, että mielenterveyden ongelmiin kiinnitetään huomiota, koska niihin pitäisi joka tapauksessa kiinnittää huomiota edelleen vain enemmän.

No ei ei, mutta tarkoitin siis tosiaan vain sitä, että mielestäni keskustelua ei pidä rajata vain johonkin psykiatrian määrärahojen korottamiseen. Henkilökohtaisesti en usko, että sieltä taivas aukeaa enää tälle yhteiskunnalle, vaikkei kyseisten palveluiden tärkeyttä en kysenalaistakaan. Kun jotenkin itestä vaan tuntuu, että tässä yhteiskunnassa ajatellaan että rahalla voi hoitaa kuntoon mitä tahansa rikki mennyttä, kuten yhteisöllisyyttä. Tovioisin siis vain, että ei keskityttäisi suppeasti vain aselakiin tai psykiatriaan, vaan mietittäisiin myös isompia kokonaisuuksia.

Äh, en mä osaa selittää.

[Kati]

Pampulalta mietteliääksi pistäviä ajatuksia. En itsekään usko, että vain raha on se autuaaksi tekevä, jolla tällaisten tapahtumien toistuminen estetään.

Jotain nyt kuitenkin on saatu aikaan. Käsiaseen saa jatkossa vasta vuoden harrastuksen jälkeen. Käsiaseluvan hakijalta vaaditaan myös lääkärinlausunto, josta selviää, "ettei henkilöllä ole sellaista psyykkistä sairautta tai mielenterveydellistä ongelmaa, johon liittyy vaara vahingoittaa itseään tai muita".
HS 30.9.2008

Harrastusmahdollisuudet ja sitä myötä harrastuneisuuden todistaminen eri puolilla maata ovat varmaan erilaiset. Päätös ei ehkä ole ihan tasapuolinen kaikille, mutta tässä asiassa voi kai tehdä vain huonoja kompromisseja.

Lääkäriliitto kommentoi, etteivät lääkärit vartin terveyskeskuskäynnillä pysty selvittämään hakijan mielenterveystaustoja eikä lääkäreiden työtaakkaa saisi lisätä.
Entä jos se raha puhuisi tässä? Tai jos niitä terveysrekistereitä nyt oikeasti olisi edes jossain määrin olemassa? Ei yksityiskohtaisia tietoja keskusteluista, mutta ne oleelliset tiedot saatavilla.
teuwo jo tuota koulumaailmaa kuvasikin. Mutta kun terveyskeskuksissa ei tunnu olevan merkintöjä mistään, ei edes lääkkeistä, joille on allerginen. Ei kai sellainen tieto voi heikentää potilasturvaa vaan pikemminkin päinvastoin?

[LazyBastard]

Jotain nyt kuitenkin on saatu aikaan. Käsiaseen saa jatkossa vasta vuoden harrastuksen jälkeen. Käsiaseluvan hakijalta vaaditaan myös lääkärinlausunto, josta selviää, "ettei henkilöllä ole sellaista psyykkistä sairautta tai mielenterveydellistä ongelmaa, johon liittyy vaara vahingoittaa itseään tai muita".
HS 30.9.2008

Nämä muutokset aselupakäytäntöihin kuulostavat minusta aivan järkeviltä.

Mutta kun terveyskeskuksissa ei tunnu olevan merkintöjä mistään, ei edes lääkkeistä, joille on allerginen. Ei kai sellainen tieto voi heikentää potilasturvaa vaan pikemminkin päinvastoin?

Se on kyllä kumma, että mistä sitä tietoa löytyy ja mistä ei. Mielenterveysongelmaisten tukena olen ollut armeijan kutsunnoissa useamman kerran mukana ja kyllä niillä lääkäreillä tuntuvat olevan kaikki tiedot aina saatavilla. Miksei sitten näitä tietoja saataisi esiin, jos aselupaa halutaan hakea?

[Purple]

Tuossa Katin linkittämässä Hesarin jutussa sanotaan:

"Ampumaharrastus näillä aseilla on aloitettava ampumaseurojen valvotussa ohjauksessa, ja hankkimisluvan voi saada vähintään vuoden aktiivisen harrastuksen jälkeen. "

Eikö viikko sitten vielä sanottu, että aselakiin ei vaatimuksista huolimatta ole voitu laittaa pykälää kuulumisesta ampumaseuraan, koska sitten pitäisi muuttaa perustuslakiakin, jossa määritellään yhdistymisvapaudesta? Miten se nyt voidaan tehdä? Eikö perustuslaki sittenkään kuulu tähän ja sitä on käytetty vain tekosyynä? Vai antavatko ampumaseurat valvottua ohjausta ilman niihin liittymistä?

Osaako joku selventää?

--

Pitää vielä mainita L-S:n aiempi viesti. Tässä on mun mielestä tiivistetty jotain hyvin olennaista, eikä pelkästään liittyen just tähän tapaukseen:

Mutta silti (ja juuri siksi), jos asia ei ole näin yksinkertainen, ehkä ymmärtämisvastuuta ei myöskään voi jättää ammattilaisille. Ehkä kaikkien nimenomaan pitäisi yrittää ymmärtää. Vaikka ei voisikaan ymmärtää.