Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[Lyyra]

Pahoittelen eilisiltaisen viestini mahdollisesti epäselvää sisältöä. Iski vaan kauhea paniikki ja ahdistus, ja kirjoitin mitä sylki suuhun toi, heh. Katotaan miten tilanne etenee. Taustalla on paljon hankalia asioita, jotka nyt vuotaa tilanteeseen ikävästi.

Miten musta on tullu taas näin raihnainen?

[marenkienkeli]

Näin tänään tyypin numero 2 (siis tyypin, jonka kanssa mulla on ollut säätöä, mutta hän ei ole se suuri ihastukseni) tänään ehkä viimeistä kertaa ennen ensi syksyä. Olo oli jotenkin hemmetin ristiriitainen. Vitsailin hänelle jotain ja hän pökkäisi mua kevyesti (kaverillisesti ehkä). Menin pikkuisen hämilleni ja olo on edelleen outo.

En ole saanut selvitettyä, onko meidän välillämme jotain vai olivatko bilejutut täysin kännin piikkiin pistettäviä. Sen kuitenkin tiedän, ettei kyseinen tyyppi ole mulle täysin yhdentekevä. Kyseessä eivät ole kuitenkaan mitkään suuret tunteet.

Jotenkin on tosi haikea fiilis. Mä en oikein ymmärrä itseäni. Tiedän jo nyt, että mulla taitaa tulla kyseistä tyyppiä ikävä.

[theia]

Vitsailin hänelle jotain ja hän pökkäisi mua kevyesti (kaverillisesti ehkä). Menin pikkuisen hämilleni ja olo on edelleen outo.

kaverillisesti pökkäilyä friends with benefits? edistyksellistä.

[marenkienkeli]

Vitsailin hänelle jotain ja hän pökkäisi mua kevyesti (kaverillisesti ehkä). Menin pikkuisen hämilleni ja olo on edelleen outo.

kaverillisesti pökkäilyä friends with benefits? edistyksellistä.

Ehkä olisi pitänyt valita sanat toisin. Ehkä tökätä kädellä kevyesti tai jotain Voisi ehkä miettiä noita sanavalintoja kaks kertaa ennen kuin lähettää viestin

[theia]

:lol: Ehkä olisi pitänyt valita sanat toisin. Ehkä tökätä kädellä kevyesti tai jotain Voisi ehkä miettiä noita sanavalintoja kaks kertaa ennen kuin lähettää viestin

Ai notta kädellä! onks se nyt yhtään kaverillisempaa?

[Emilia]

:lol: Ehkä olisi pitänyt valita sanat toisin. Ehkä tökätä kädellä kevyesti tai jotain Voisi ehkä miettiä noita sanavalintoja kaks kertaa ennen kuin lähettää viestin

Ai notta kädellä! onks se nyt yhtään kaverillisempaa?

"Vähän koitin sormella"


Anteeks...

Ei ilmoitettavaa tällä saralla. Paitti että ehkä taas sössin kaikki asiani unenpöpperössäni ja se ahdistaa aika paljon.

[marenkienkeli]

:lol: Ehkä olisi pitänyt valita sanat toisin. Ehkä tökätä kädellä kevyesti tai jotain Voisi ehkä miettiä noita sanavalintoja kaks kertaa ennen kuin lähettää viestin

Ai notta kädellä! onks se nyt yhtään kaverillisempaa?

Okei. En sano enää mitään. Mun kirjoitukset kääntyy jotenkin kuitenkin taas kaksimielisiksi...

[tgr]

Sinkku olen, edelleenkin. On tässä sotkua ollutkin kerrakseen..

Erosin syyskuussa, joulukuuhun asti meni sinällänsä ihan okei, kunnes eksä päätti saada mut takas.
Aikansa maaniteltuaan mä sitten suostuin tähän, tavallaan koeajalla muutamaksi kuukaudeksi.
(Tyypillä oli ollut ongelmia suhteemme ajan, mutta pääsi niistä eroon, mutta pääsikö lopullisesti, siksi
tuo koeaikajuttu). Kaikki oli aivan mainiosti, meillä meni hyvin. Aloin jo ajatella tulevaisuutta yhdessä.

Kunnes. Tämä eksä sitten yks päivä tulee mulle ja sanoo, että on ihastunut toiseen. Ja tämä toinen on
yhteinen tuttu, joka vastikään erosi eksän serkusta... Että sillälailla. Tulipa pikkusen katkera olo.

Tässä pari päivää mietittyäni tulin siihen tulokseen, että eksällä on joku läheisriippuvaisuus taikka
vastaava. Se ei vain yksinkertaisesti pysty olemaan yksin. Silloinkin, kun meillä tämä koeaika oli,
hän oli melkeinpä aina mun seurassa. Aina oli illat mun luona, tai kutsu mut luokseen. Nyt sitten ei osannut
päästää minusta irti, koska ois joutunu olemaan yksin. Nyt sitten yrittää tän serkkunsa eksän kanssa.
Heidän suhde on luultavasti ollut jo kuukauden kehitteillä, mutta nyt vasta pääsi liekkeihin, koska tyttö
muutti samalle paikkakunnalle. Mut dumpattiin ja otettiin toinen tilalle. Rakkauden kohde vaihtui.

(Tai sit mä vaan olen katkera biatch ja kuvittelen kaikkee..)

Nyt ärsyttää suunnattomasti. Ahdistaa ajatus, että pitää jonkun ihmisen kanssa aloittaa täysin nollasta.
En mä osaa. En mä osaa edes tutustua ihmisiin noin vaan. Äh.

[diia]

Etäsuhteilija täällä hei vaan. En nyt tasan tarkkaan muista, mikä jäi eesmenneellä
vordella vikaks ilmoiluks, mutta luultavasti sillon oli joku tyyppityyppinen vähän niinkö
kokeiluasteella. Noh, sei toiminu, jotenka heivasin mäkeen. Pari viikkoa masentelin
notta ei tuu mistään eikä kestään mitään. Yks ankee sunnuntai annoin sitte kaiken
tylsyyden keskellä puhelinnumeroni yhelle sitkeelle tyypille ku oli vongannu jo hyvänki
tovin, ajattelin että en tässä liioin mitään menetäkään, joten menköön. Ja sanotaanko
näin, etten todellakaan menettäny, päinvastoin. Mies soitti seuraavana päivänä
numeron saatuaan, ja meinasin jo parin minuutin jälkeen lentää persiilleni, sen verta
puheliasta sorttia oli että jopa meikkis jäi toiselle sijalle verbaaliruoskinnassa. No eip
siinä midiä, myö juteltiin sille päivää liki neljä tuntia puhelimessa ja alettiin jo sivuaan
tapaamistaki, joka tapahtu vielä saman viikon perstaagina. Tuli oikein ruusujen kera
luo.

Kerrottavaa siitä hetkestä eteenpäin riittäis jos millä mitalla [eikä siitä hetkestä oo vielä
niin kovin kauaakaan, tulevana perstaagina tulee neljä viikkoa ], eikä kukaan jaksa uskoa
jos kerta toisensa jälkeen toitottaisin kuin uskomaton joku voi olla, mutta siltä se vaan
vaikuttaa. Viimesimmän niitin 'arkkuuni' sain tänään kampaajalla ollessa, ku luulin
kertovani täysin neutraalina miehestä, mutta oma ja naapurikampaaja sanovat kuin
yhestä suusta että 'kylläpä siinä hymytään niin vastarakastuneena'. Ajjaha, niin kai sitte.
Aiemmista pettymyksistä oppineena oon päättäny pitää matalampaa profiilia varmuuden
vuoks, mutta nyt alkaa kyllä tuntua siltä että ehkä tästä _oikeesti_ tulee jotain. Niin
hyvät ainekset on kasassa. Kattotaan.

[Janet]

Tulen avautumaan, ah.

Miehet on ollu viime aikoina hieman hassuja. Kaveripojun kanssa harrastettiin pari kertaa ties mitä, jonka jälkeen meidän yhteydenpito on lähestulkoon loppunut. Ärsyttää, koska mun mielestä se aloitti kaiken. Niin sitten se ei vie juttua loppuun asti vaan antaa asian lopahtaa.

Exä, josta vuodatin joku aika sitten edellisessä fordessa, teki taas terävät temput. Se kun jätti mut tosi pätevillä syillä (mun mahdollinen lapsettomuus, jota ei ole edes tutkittu, välimatka, joka aiheuttaa niin suuren ikävän, ettei kestä, jne...). Mua ei ole koskaan loukattu niin paljoa. Ja siis sen eron jälkeen mä olen tuntenut silkkaa vihaa sitä kohtaan. Mutta nyt, viime lauantaina, tämä mies, itse "täydellisyys", oli pamauttanut jotain todella järkyttävää, joka sai verenpaineeni nousemaan. Se kun sattui olemaan kanssani samaan aikaan samalla paikkakunnalla ja oli kuullut tutultani, että mä saatan tulla illalla baariin. Tyyppi vain oli tokassu, että "Hyvä, sittenhän mulla on yöpaikka tiedossa." Milläköhän rahkeilla se tyyppi luulee, että se pääsis mun luokse enää koskaan?? Äijä saa kiittää luojaansa, etten tullut baariin. Sillä mä olisin saattanut pahoinpidellä sen. Oikeasti.

Ja sitten mulla oli tämä "nuori rakastaja", josta ei koskaan tullut nuorta rakastajaa (mua siis 5 vuotta nuorempi). Jokin meni loppu/alkuvuodesta vikaan. Ei ymmärrä. Tammikuussa heitin, että voidaanhan me joskus kahvitella tässä. Eilen se sitten kysyi, että keitätkö kahvit. Ja minä keitin. Ja meillä oli ihan muksaa. Mutta, joko a) tyypillä on TOSI pitkät piuhat tai b) sen on pitäny tänne asti kerätä rohkeutta. Ressukka.

Vaikka mitä hässäkkää aina on noiden miesten kanssa, niin veikkaan silti jääväni yksin. Huoh.

[Plei]

[epaileva][/epaileva]

Sain piilotetun treffikutsun. "Mulla on sulle x-aiheinen ehdotus, mutta en kerro sitä tässä näin, vaan oluen ääressä viikonloppuna. "

[epaileva][/epaileva]

[marenkienkeli]

Näin kakkostyypin tänään Oli mukava nähdä ja toivoteltiin hyvät kesät. Nyt minäkin voin hyvillä mielin odotella kesää, kun sai sanottua heipat tyypille.

[Crux]

VITUTTAA! Ihan suoraan sanottuna. [kiro][/kiro]

Meillä ei kotikotona ole koskaan matkailua harjoitettu. Porukat ei vaan oo sen luonteisia, että laittaisivat rahaa matkusteluun. Se ei ole niitä koskaan kiinnostanut. Itseäni sen sijaan kiinnostaisi mutta kun ei koskaan ole ollut varaa. Matkustelukokemukseni rajoittuukin yhteen espanjan- ja yhteen venäjän rajan ylitykseen. Tukholmaa ja Tallinnaa ei lasketa.

Avo sen sijaan on kiertänyt puoli maapalloa. Kreikat, Turkit, Italiat ynnä muut maat on tuttuja. Eikä turistirysinä vaan ihan paikallisessa fiiliksessä. Nyt sitten äitinsä on luvannut maksaa sen matkan Lontooseen jos tämä vaan lähtee sen kanssa ettei äitiparan tarvitse yksin reissata.

VITUTTAA! Rakkaus ei kerskaa ja rakkaus ei kadehdi ja plaa plaa plaa. Suututtaa saatana. Joo ja olen ihan lapsellinen. "No en minä nyt oikeesti ees haluais lähtee mutta ei sitä ilmasesta passaa kieltäytyä.. ". No vittu ei lohduta yhtään.

[Forelock]

Nyt sitten äitinsä on luvannut maksaa sen matkan Lontooseen jos tämä vaan lähtee sen kanssa ettei äitiparan tarvitse yksin reissata.

Mikset sä kuulu tähän kuvioon mitenkään? Onko edes pohdittu jos voisit mennä mukaan? Sietäis maksaa sunkin matkan ku tuolleen jättää ulkopuolelle.

Parisuhdevaikeilua. En oikein osaa edes pukea sanoiksi. On ongelma, joka vaivaa minua todella kovasti. Hetkittäin pystyn sen siirtämään vähän sivummalle tai ainakin suhtautumaan siihen jotenkin järkevästi (vaikka en mielestäni ole täysin järjetön vaikka se asia minua vaivaakin, mutta pointti on että pystyn "unohtamaan" ongelman toisinaan hetkiksi), mutta usein pohdin ja pyörittelen sitä mielessäni. Asia saa minut myös suunnattomaan turhautumisen valtaan, koska asiassa ei tunnu tapahtuvan muutoksia, vaikka mitä yrittäisin. Asiasta on puhuttu, ja ihan rakentavastikin kai, ainakin ollaan aina tultu johonkin "ratkaisuun", että yritetään ottaa jotain jatkossa huomioon ja pyritään toimimaan jotenkin toisin jne. mutta tätä muutosta ei kuitenkaan koskaan tapahdu. Ehkä kerran ja sitten se taas unohtuu. Tämä kovasti siis turhauttaa minua. Koska tavallaan jotain olevinaan tapahtuu, asiasta keskustellaan ja sitä yritetään ratkaista, mutta kuitenkin tuloksetta. Tämä sekä puoliskon käyttäytyminen johtaa tunteeseen, että hän ei ota minua tarpeeksi vakavasti. Ei siis silleen hehehe-just-joo-on-iso-ongelma-hurlumhei, vaan tuntuu ettei hän ymmärrä kuinka isosta ja vakavasta asiasta on kyse. Sitten turhautuneisuudessani saatan räjähdellä tarpeettomasti, oireilen. Hän kyllä haluaa ymmärtää, lupasi tänään keskustelua aiheesta ja toivon että NYT tapahtuisi jotain. Ainakin olen hiukan saanut järjesteltyä ajatuksiani ja osaan perustella tuntemukseni paremmin, jospa nyt alkaisi pikku hiljaa tapahtumaan muutosta.

Anteeksi, että olen niin epämääräinen. En oikeastaan halua puhua tästä kenellekään, mutta kuitenkin haluan hiukan purkautua. Olen siis nainen, jos jollekin jäi epäselväksi

[Pvi]

Toinen naispuoleinen ilmoittaa, että pyysin tänään halauksen ja sain kaksi.
Ehkä vain kaverillisia rutistuksia... mutta iso juttu oli jo siinä että sain kysyttyä.

[Plei]

Viime aikojen tapahtumien johdosta päätin hävittää eksän elämästäni
vähäksi aikaa. Mese on blokattu, puhelimeen ei vastata ja jos nähdään,
moikataan ja vaihdetaan eri suuntaan.

En voi tajuta, miten ihminen, joka on väittänyt rakastavansa, voi pompottaa
näin.

[marenkienkeli]

Mulla on ollut tänään hirmuisen haikea fiilis ja ikävä. Mun suuri ihastukseni kohtelee mua kuin ketä tahansa kavereistaan, mutta mun on vaikeaa ajatella häntä pelkkänä ystävänä. Meidän välillämme tapahtui muutakin kuin pelkkää suutelua ja jotenkin jo ajattelin, että välillämme voisi olla jotain suurempaa. Hänen puoleltaan ei ole ja mä taas olen korviani myöten ihastunut häneen. Välillä on hetkiä, jolloin luulen, että alan vähitellen päästä hänestä yli. Ei siihen kuitenkaan tarvita kuin muutama sana ja hymy (,joka ei tarvitse olla edes osoitettu mulle), kun olen jo taas totaalisesti ihastunut. Niin kävi viimeksi juuri tänään.

Olisi paljon helpompi, jos en olisi ihastunut, mutta eipä tälle mitään voi. Yli pääsemistä vaikeuttaa se, että hän on sanonut, ettei voi seurustella kanssani ainakaan vielä. Tuo ainakaan vielä on sellainen asia, joka ruokkii ehkä turhia toiveita siitä, että meidän välillämme voisi olla joskus jotain enemmän.

[theia]

Mulla on ollut tänään hirmuisen haikea fiilis ja ikävä. Mun suuri ihastukseni kohtelee mua kuin ketä tahansa kavereistaan, mutta mun on vaikeaa ajatella häntä pelkkänä ystävänä. Meidän välillämme tapahtui muutakin kuin pelkkää suutelua ja jotenkin jo ajattelin, että välillämme voisi olla jotain suurempaa. Hänen puoleltaan ei ole ja mä taas olen korviani myöten ihastunut häneen. Välillä on hetkiä, jolloin luulen, että alan vähitellen päästä hänestä yli. Ei siihen kuitenkaan tarvita kuin muutama sana ja hymy (,joka ei tarvitse olla edes osoitettu mulle), kun olen jo taas totaalisesti ihastunut. Niin kävi viimeksi juuri tänään.

Olisi paljon helpompi, jos en olisi ihastunut, mutta eipä tälle mitään voi. Yli pääsemistä vaikeuttaa se, että hän on sanonut, ettei voi seurustella kanssani ainakaan vielä. Tuo ainakaan vielä on sellainen asia, joka ruokkii ehkä turhia toiveita siitä, että meidän välillämme voisi olla joskus jotain enemmän.

Kuulostaapa tutulta... oli yksi tyyppi, josta olin niiiin kiinnostunut, mutta tyyppi ilmoitti että ei halua seurustella. Ja mikäs siinä auttaa, kun aina kun nähtiin, poika silti jaksoi kertoa kuinka kiva mun kanssa on jutella ja kuinka olen ihana, joka kerta putosin siihen samaan ansaan ja olin ihan head over heels ihastunut. Elättelin toiveita, että kyllä se vielä tajuaa että haluaakin mun kanssa seukata.

Tai sitten ei. Kaksi (..vai kolme?!) ja puoli vuotta myöhemmin (oli siinä välissä ihastumisia muihin, ja pientä seurusteluntynkääkin) olin edelleen samassa tilanteessa - ihastuneena. sitten jokin napsahti, ja tajusin että ei enää.

Musta on vaan niin epäreilua, että toinen sanoo ettei voi seurustella vielä. Millon sitten? Tuskin ollenkaan. ihan niin kuin pidettäisiin kaikki vaihtoehdot avoimina, eli sitten jos tarvitsee, niin toisen voi vaan korjata talteen. Kun ei sitä osaa päästää irti, jos toinen sanoo että ehkä.

Tulipa mieleen Marilyn Mansonin biisi User Friendly

I'm not in love but I'm gonna fuck you
'til somebody better comes along

[Maija]

Musta on vaan niin epäreilua, että toinen sanoo ettei voi seurustella vielä. Millon sitten? Tuskin ollenkaan. ihan niin kuin pidettäisiin kaikki vaihtoehdot avoimina, eli sitten jos tarvitsee, niin toisen voi vaan korjata talteen. Kun ei sitä osaa päästää irti, jos toinen sanoo että ehkä.

Tästä tulikin mieleen entinen poikakaveri, joka piti mua otteessaan tolkuttoman kauan. Jossakin vaiheessa seurustelumme päätyttyä hän sanoi, että mä olen sellainen tyttö, jonka kanssa sitten mennään naimisiin ja ollaan koko loppuelämä yhdessä, mutta hän ei voi sellaiseen juttuun vielä ryhtyä, vaan ehkä joskus myöhemmin. Nimenomaan mun kanssa.

Silloin menin vähän sanattomaksi. Mietin, voiko tyyppi todella olla niin tyhmä, että kuvittelee mun odottavan tätä yhtä ja tiettyä yksinäni sellaiset kymmenen vuotta sillä välin, kun hän painelee menemään ja kokeilee kaikenlaiset pirjot ja tainat siinä samalla.

Ei käy mulle.

[marenkienkeli]

Kyllä mä ymmärrän, ettei tyyppi oo vielä kunnolla päässyt yli edellisestä seurustelusuhteestaan ja se on suurin syy, ettei se halua vielä uutta suhdetta. Ei vain pysty. Mutta silti tuntuu pahalta. Olisi paljon helpompaa, jos hän ei olisi sanonut tuota vielä-osuutta ollenkaan. Järki sanoo, ettei meistä koskaan tule mitään sen enempää kuin kavereita, mutta tunteet ei taaskaan kulje oikein käsikädessä järjen kanssa...

[shaana]

Onko tämä miesten vielä samankaltainen kuin naisten pieni tauko?

Jossain muistelisin miesten keskustelleen, että kun nainen haluaa pitää pientä taukoa/miettiä asioita/välimatkaa, niin peli on menetetty - miesten silmissä. Myönnän, että jokaisen kerran kun olen itse halunnut yllä mainittuja asioita ja hengähtää, on suhde pian päätynytkin eroon.

[Lyyra]

Apua. Minusta tuntuu, että olen nyt tuollaisen tilanteen toisessa päässä.
En vain ole uskaltanut/osannut vielä sanoa aiheesta mitään. Olen pyöritellyt erilaisia lähestymistapoja päässäni, mutta te torpedoitte ne kaikki!

Huono tilanne se on tältäkin puolelta katottuna. Tykätään kyllä molemminpuolisesti, mutta toisella on esteitä. Äää en osaa!

[Gluu]

Onko tämä miesten vielä samankaltainen kuin naisten pieni tauko?

Jossain muistelisin miesten keskustelleen, että kun nainen haluaa pitää pientä taukoa/miettiä asioita/välimatkaa, niin peli on menetetty - miesten silmissä. Myönnän, että jokaisen kerran kun olen itse halunnut yllä mainittuja asioita ja hengähtää, on suhde pian päätynytkin eroon.

Jep. Tauko on suhteen saattohoitoa. Kun on jo jollain tasolla tajunnut, että suhde päättyy eroon, mutta kerralla kaiken päättäminen
tuntuu liian raa'alta ja hiljaa hiipuminen on helpompaa. Esiintyy etenkin pidemmissä suhteissa.

[Lumikki75]

Esiintyy etenkin pidemmissä suhteissa.

Ja on joskus pitkässä suhteessa ihan hyvä tapa erota, tai ainakin mulla oli. Oltiin oltu kahdeksan vuotta yhdessä eikä kumpikaan enää oikein halunnut olla yhdessä, mutta eroaminen tuntui hirveän vaikealta, koska toiseen oli jo kasvanut kiinni. Tuolla tauko-tekniikalla pystyttiin lopettamaan sillä tavalla pehmeästi. Mutta meidän tapauksessa siis molemmat aika lailla tiesivät, että "tauko" tarkoitti eroamista.

[DarkSide]

Tuolla tauko-tekniikalla pystyttiin lopettamaan sillä tavalla pehmeästi. Mutta meidän tapauksessa siis molemmat aika lailla tiesivät, että "tauko" tarkoitti eroamista.

Kuulosta kyllä itsensä kiduttamiselta.