Ilmoitusta

[Maija]

Tein jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Ostin sipsiä ja dippiä ihan tavallisena arkipäivänä. Pakko saada tuntea itsensä pikkuisen pläskiksi, näemmä.

Tänään ajattelin tehdä koulutöitä ja vahdata uutisia Ameriikan vaaleista.

Jännitys? Mitä se on? Jotain syötävääkö?

[Crazy_Clown]

Tein jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Ostin sipsiä ja dippiä ihan tavallisena arkipäivänä.

Nyh, nyt tekee mieli sipsiä ja dippiä.

Ens pe menen murun luokse kokonaisiksi kahdeksi viikoksi!
Nyt jo pesen tarvittavai vaatteita ja teen listää kaikesta muusta mukaan tarvittavasta, ettei sitten unohdu.

[Vanilla]

Tein jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Ostin sipsiä ja dippiä ihan tavallisena arkipäivänä.

Nyh, nyt tekee mieli sipsiä ja dippiä.

Niinpä. Onneksi mieleni tekee kuitenkin myös laiskotella tänään, ja mukavuudenhaluni voittaa sipsinhimoni tällä kertaa. Päätin sitä paitsi toissaviikonloppuna, että yritän olla herkuttelematta suklaalla, karkeilla ja sipseillä arkisin. Tähän asti päätökseni on pitänyt. (Pullaa ja muita leivonnaisia ei tarvi vältellä, jos niiden syönti ei ihan kohtuuttomuuksiin mene. Toistaiseksi en ole kyllä viime viikkoina ehtinytkään leipoa.) Pitäisi alkaa liikkuakin enemmän. Haluan laihtua! Aion ostaa vaa'an. Vähintään viisi kiloa pitäisi saada pois. Mie en viihdy itsessäni tämänkokoisena.

Keksin tänään, että voisin lähteä ehkä käymään kotikotona viikonloppuna. Onhan sentään isänpäivä, ja äidin syntymäpäiväkin olisi maanantaina. Tällä hetkellä lähtöni riippuu vähän töistä. Lauantaiksi olen jo luvannut mennä töihin, mutta voisinkin hypätä töitten jälkeen bussiin ja tulla takaisin vasta maanantaina. Mie haluan! Koiraakin hirmuinen ikävä. Ja onhan siitä jo muutenkin neljä kuukautta, kun olen kotona käynyt...

Väsyttää, kun heräsin viime yönä jostain syystä neljän aikaan panikoimaan kaikkea mahdollista. En saanut unta yli puoleen tuntiin, ja kuudelta pitikin sitten jo herätä.

[Outolintu]

Melkein voisi kiroilla, mutta on niin tujut lääkkeet, että ei mua suututa. Ei kyl pal nauratakaan, paitsi aina välillä.

Liikunta tulisi kieltää. Tein selkälihasliikkeitä, mikä ihmeen hyvää huomenta se onkaan. Siinä tuntui tuo vaivaava olkapää vähän oudolta, mutta se tekee sitä aina välillä, joten en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Sitten erehdyin kokeilemaan sivuttaista liikettä, eli heilautin kämmentä niskan takana pitäen kyynerpään kohti vastakkaista polvea ja sitten oltiinkin lattialla. Olkapää jäi kyydistä. Naapurit varmaan luuli, että saan täällä villiä seksiä, koska hyperventiloinnin lomassa pystyin vain kirkumaan. Jonkinaikaa odottelin, josko se menisi takaisin niin kuin aina ennenkin, mutta sitten rupesi näyttämään (ja tuntumaan!) siltä, ettei tästä mitään tule. Siihen iski niin pahoja tuskia, että huusin vain kurkku suorana apua. Yläkerran poika on jenkki, huusin englanniksi, rukoilin että soita lanssi jos kuulet. Ei soittanut edes poliisia. Liekö sitten kuullut.

Jossain vaiheessa iski tajuntaan, että nyt ei kyllä kukaan mua tule pelastamaan, joten oli selviydyttävä puhelimelle. Käsi oli siedettävä vain yhdessä asennossa ja istuin persiilläni lattialla, joten liikkumisen laadun ja nopeuden voitte kuvitella. Pääsinkin puhelimeen aherruksen jälkeen ja kiltti virkailijatäti lupasi lähettää apua. Siinä odotellessa onnistuin raahautumaan ovelle ja avaamaan lukon, mutta "alaovelle" pääsy ei onnistunut. Kun ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä lanssimiehet tulivat koputtelemaan, oli vielä huudeltava että soittakaa ovipuhelimella naapuriin.

Lanssipoijjat ja -tyttö olivat ihan hirveän mukavia. Ei edes hermostuttanut sen puolituntisen aikana kun dreeniä yritettiin saada mun minisuoniin. Dreenin kautta olisi tullut kipulääkettä, mutta eipä onnistunut. Pakko oli sitten könytä ylös ilman ja naapuritkin varmaan sen kuulivat hyvin, etenkin kun ulko-ovi oli jo auki. Ajoimme lanssilla sairaalaan, jossa seurasi lisää odottelua. Dreeni onneksi saatiin paikalleen sitten ekalla yrittämällä tohon ranteen sisäpinnalle, mikä ei nyt kuulu mun lempparikokemuksiini. Lääkettä vaan en saanut ennenkuin joku lääkäri tavoitettiin. Eka satsi vei pahimman tuskan pois noin 2 minuutiksi ja sitten varmaan reilun vartin odottelin lisää. Toisella kerralla tuli sitten jo diapamia suoneen kipulääkkeen lisäksi ja vihdoinkin alkoi mennä tajunta sille tasolle, ettei kipu pahemmiten haitannut.

Parasta oli, kun röntgenistä lähdin paareilla niin oven ulkopuolella kuului poksrukskrunts ja kas, nivel suvaitsi palata paikoilleen. Sitten otettiin uudet kuvat, joissa todettiin että ihan oikein se osasi mennä. Sinänsä ihan jees, ettei tarvinnut vielä käydä läpi sitä rempomista lääkärin osalta. Sairaalan vuode oli ihan hirvittävän mukava, mutta eivät antaneet mun jäädä kuin puoli yhteen. En kai mä sitten yksikseni tänne kämppään yön aikana kuole. Eivät ainakaan näyttäneet olevan huolissaan siitä. Morfiinijohdannaisesta on kiva pahoinvointi ja olkapää tuntuu siltä, ettei tartte kuin yön aikana kääntyä kerran hassusti, niin nivel löytyy ristiselästä aamulla. Ja aamukin tulee vähän liian pian, kymmeneltä mun pitäisi olla jo töissä.

Täytyy kyllä myöntää, että tähänastisesta oleilustani täällä tämä ilta on kyllä kaikkein eniten perseestä. Onneksi kaikki hoitajat ja lääkärit olivat ihan ylikivoja eikä päivystyksessä ollut kiirettä. Eräskin leikkaussalihoitaja, jolla ei ollut mitään osuutta mun hoitoon, tuli halaamaan mua ja toi nenäliinoja, kun itkin siellä tuskissani. Se vaan sanoi, että pakko oli tulla lohduttamaan. Lisäksi tulen huomenna näyttämään todennäköisesti aika coolilta, kun nuo dreenin paikat ja yritykset kehittänevät mojovat mustelmat.

Vaan jospa ei tarvitsisi kokea tällaista koskaan enää?

[Mr. Smith]

Ei tuohon voi muuta sanoa kuin pikaista paranemista ja että kuntoilu on vaan niille jotka eivät jo ole täydellisiä

[Plei]

Auts. Sympatiat sinne multakin. Tiedän tunteen, munkin olkapää tykkää irtoilla.

---------

Voi, miten ihana, aurinkoinen päivä.

[Sippura]

Outolintu, kuulostaa kyllä uskomattoman ikävältä ja kivuliaalta
Pikaista paranemista!

Voi kun olisi jo perjantai, ajatuksissa siintää jo Bondin ensi-ilta sekä
kaverin synttärituparikekkerit

[theia]

Outolinnun tarina kuulosti varsin järkyttävältä.

--

Hmm, mulla ei taida olla ilmoitettavaa oikeestaan. Elämä vaan menee eteenpäin ja mä en tee mitään. Plaa. PLAA!

tuli joku ihme voimattomuuden puuska, että ***tuaks tässä.

[Janet]

Piitkän hiljaisuuden jälkeen ilmoitan itsestäni jotain, jos jotakuta sattuisi vaikka kiinnostamaan.

Hankin kissan. Kissa on pikimusta ja todella ihmisläheinen. Nukkuu mahan päällä koko yön ja hengaa illat sylissä. Repukka on yksin päivät, mutta sitten kun tulen kotiin, se kertoo päivän tapahtumat. Kissan nimi on edelleen hieman hukassa. Pikiksi sitä alettiin nyt kutsumaan (ah miten tylsää!), kun mies ei hyväksyny kavereideni ehdottamaa Mirkkua. Kuulostaa kuulemma halvalta. Joten hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.

Työkuviot muuttu. En ole enää yksin kotona kakaroiden kanssa vaan painelen ympäri pitäjää sijaisena. Love it! Pidän työkavereista ja lapsista ja työmatkasta ja ja ja.. Että hyvin menee silläkin rintamalla pitkästä aikaa.

Mies on suuntaamassa Joensuusta pois uuden vuoden jälkeen. Ja 50%:n mahdollisuudella se pääsee tohon naapuripitäjään töihin, joten yhteenmuutto alkaa olemaan meillä ajankohtaista. Ahdistaa sanat "avoliitto" ja "avovaimo", mutta muuten ajatus ei ahdista. (Ymmärtääköhän kukaan?) Kaverin kanssa haukottiin henkeä noista sanoista varmaan puoli-iltaa, sekin kun on ensimmäistä kertaa muuttamassa miehen kanssa yhteen.
Mutta olis kyllä ihanaa olla miehen kanssa joka päivä, on se niin rakas.

Lisäksi vanhenin lauantaina. Olen nyt 24, mikä aiheutti myös ahdistusta. Joskus 12-vuotiaana päätin, että kun olen 25, mulla on talo, lapsi ja olen naimisissa. Alle vuosi aikaa, kohta pitäis alkaa siis paksuksi. Paniikki.

Kaiken muun kivan lisäksi lähden viikon päästä Kööpenhaminaan. White Sensation, here I come! (Ja onko mulla kivaa valkosta paitaa sinn bileisiin? NO EI! Paniikki.)

Mutta, tässä päällimmäiset kuulumiset. Kiitos nam.

[Pascal Lemoix]

Outolinnun tarina pitäisi liittää kohtaan PPP - päivän pienet pelastukset. Tarina on niin hyvin kuvailtu, että sen suorastaan elää mukana. Kaiken lisäksi syvimmässäkin ahdingossa voidaan nähdä valonkajastus lohduttavan leikkaussalihoitajan muodossa. Hyvin elämänmakuinen tarina, jossa kaikki ei käy kuten elokuvissa, mutta loppu on silti ainakin jokseenkin onnellinen.

Elokuvissahan vapaudutaan pakkopaidastakin siten, että muljautetaan itse olkapää pois paikaltaan, rimpuillaan irti pakkopaidasta ja lyödään seinää vasten olkapää takaisin paikalleen. Aika: 1 minuutti, kymmenen sekuntia. Forden elokuvaekspertit voivat samalla miettiä, mistä elokuvasta on kyse.

Voimia ja toivoa kaikille niille, joilla särkee kehoa tai mieltä.

--

Oma päiväni on ollut väsymystä vastaan rimpuilua, mutta silti olen jotakin saanut aikaankin. Ainut, mikä ihmetyttää, on se, että on JO taas keskiviikko. Viikot, miten ne hupenevatkaan!

[Walker]

Elokuvissahan vapaudutaan pakkopaidastakin siten, että muljautetaan itse olkapää pois paikaltaan, rimpuillaan irti pakkopaidasta ja lyödään seinää vasten olkapää takaisin paikalleen. Aika: 1 minuutti, kymmenen sekuntia. Forden elokuvaekspertit voivat samalla miettiä, mistä elokuvasta on kyse.

Pascal varmaan tarkoittanee Tappava ase 2:sta ja Martin Riggsiä

Ja Outolinnulle pikaista paranemista!

[urakka]

Outolinnulle jaksuja. Eiköhän se käsi pysy mukana kyydissä vielä hetken aikaa.

****
Tänään oli aivan hyvä päivä. Kerrankin harjoittelussa oli mukavaa, ei tuntunut koko ajan että otsassa lukee OPISKELIJA.
Olotila on kyllä äärettömän nuupea edelleenkin, mutta näköjään piristää kummasti ko pääsee näyttämään että osaa tehdä jotain. Tosin kotimatkalla olin ensin jäädä pyörällä auton alle, joka siis kaahasi kolmion takaa tuhatta ja sataa, ja lähempänä kotia sitten heitin kunnon voltin liukkaalla tiellä. Eka itketti ko polveen sattui aivan liikaa, ja sitten nauratti ko puoli tuntia aikasemmin oli päivitelly että kylläpä nyt näitä murtumia on kaikilla ko on ensimmäiset liukkaat. Koipi on kuitenkin kunnossa, mojova mustelma vaan tuli.


Niin, Janetin kissan nimeksi täytyy selvästi tulla Irma tai Pirkko, jos Mirkku ei kerta kelpaa.

Ensimmäinen keijoni täällä.

[Outolintu]

Kiitos kaikille

Käsi pysyi aloillaan koko yön, tai siis sen noin neljä tuntia, minkä nukuin. Luulisi niissä mömmöissä nukkuvan vaikka vuorokauden, mutta heräsin vähän ennen viittä pyörimään. Töissä kyllä sitten väsytti. Vammainen käsi on kovin kipeä jänteistään ja lihaksistaan, mutta kai kun sitä on kouristuksenomaisesti jännittänyt 2,5 tuntia niin se on ihan normaalia. Ikävä kyllä se myös muljahtelee oudosti, mikä ei ole hyvä etenkään kun keskustelee asiakkaan kanssa jostain: "laitetaan siis kaksi purkkiaaaiiiaaaah". "Terve" käsi on myös osittain käyttökelvoton. Mun pettymyksekseni kämmenselän piikittelyistä ei jäänyt kuin pienet reiät ihoon, tosin osaavat olla kipeitä nekin. Ranteen sisäpinta taas on yhtä sinermää, jossa keskellä mutkittelee erittäin ärtynyt suoni, joka ennen näkyi sinisenä, nyt pikemminkin punaruskeana. On se cool. Lisäksi kyynervarren tökkimisyritysalueet kipeytyvät, jos kyynerpäätä taivuttaa. Hengissä sentään.

[Sippura]

Niin, Janetin kissan nimeksi täytyy selvästi tulla Irma tai Pirkko, jos Mirkku ei kerta kelpaa.

Tai sitten suorilta Keijo, vaikka olisikin tyttö Keijokisu

Kuohahdin tänään kirjakaupassa niin, että meni ilta piloille.
Hain isänpäivälahjan Suomalaisesta ja asettauduin häröilevän massan jatkoksi kas-
sajonoon. Takanani nuorehko äiti sättäsi lapsensa kanssa ja meni noin pari sekuntia
kun hän korotti huomattavasti ääntään sanoakseen "Anteeksi VAAAAN, mutta me ol-
tiin tässä kyllä ensin". Kerrankin olin tilanteen tasalla, ja sain sanottua naiselle samal-
la äänenpainolla "Anteeksi vaan, mutta en tiennyt". Olisi seissyt siinä jonossa eikä
sählännyt pisin kauppaa. Ja pitikö sitä ääntä heti korottaa, vähemmästäkin olisin siir-
tynyt hänen taakseen kassajonoon Siirryin aika pian toiseen, paremmin vetävään
kassajonoon ja maksaessani ostoksiani katsoin naista vielä merkitsevästi hänen vielä
jonottaessaan ensimmäisessä jonossa Joo, olen paha, mutta pisti ärsyttämään.

[shaana]

Outolinnun kärsimys ja niin etevästi tapahtumat oli tallennettu tuohon naputeltuun muotoon, huij. Äkkiä se siitä kuntoutuu eiks je.

Minua voitte tästedes kutsua pelastuspartioksi.

Meillä on töissä sellainen portaikko eri kerroksissa sijaitsevien toimistojen välissä. Ovet hallitiloihin kun ovat avoinna melkein vuoden ympäri, ainakin useamman tunnin päivästä, niin sisään lentelee välillä huono-onnisia tipusia, lähinnä varpusia ja talitiaisia. Töihin viimeiseksi jäänyt on näitä lintuja useamman kerran jäänyt ajamaan ulos tiloistamme, saattaisi muutama turha hälytys siipiveikkojen lentelystä nääs aiheutua.
Viime viikolla oli eräs työntekijämme yrittänyt auttaa tuohon aikaisemmin mainittuun portaikkoon lentänyttä talitinttiä, joka oli hädissään tietysti lennellyt portaikon suuria ikkunoita päin. En tiedä tarkkaan mitä oli tapahtunut, ilmeisesti ainoa kättä pidempi oli ollut imurin letku ( ) ja lintu oli tästä mennyt vielä enemmän hätäännyksiin ja joidenkin minulle hämärien tapahtumien seurauksena kuollut pelastusoperaatioon.
Eilen tuohon pahuuden portaikkoon lenteli jälleen pahaa-aavistamaton tintti. Muutama duunikaveri pelkää kuollakseen lintuja ja kiljui ja kiersi portaikon, mutta mulle tuli kauhean paha mieli hätääntyneestä pikkulinnusta, ja hain hansikkaat, metsästin linnun hellästi nyrkkiini (älkää kysykö miten sain sen kiinni, en tiedä itsekään), kannoin sen ulos ja päästin vapaaksi. Se pieni hätääntynyt olento, sydän pakahtumaisillaan kauhusta, voi toista. Se lensi hyvännäköisesti pöpelikköön.

Olen aina ollut vähän herkkä kärsivien eläinten suhteen. Penskana mentiin johonkin puistoon Suomessa (olikohan se Wasalandia tai joku vastaava, en muista), jossa tuolloin oli vielä näytillä norsu. Norsu oli yllättäin kovin turhautunut ja flegmaattinen, ja sitä tovin katseltuani olin alkanut itkemään ja halunnut pois puistosta, kun norsukin on niin surullinen. Tämä siis tapahtunut ennen shaanan muistikuvien kehitystä.

[Sippura]

Penskana mentiin johonkin puistoon Suomessa (olikohan se Wasalandia tai joku vastaava, en muista), jossa tuolloin oli vielä näytillä norsu. Norsu oli yllättäin kovin turhautunut ja flegmaattinen, ja sitä tovin katseltuani olin alkanut itkemään ja halunnut pois puistosta, kun norsukin on niin surullinen.

Oisko ollut Liedon Zoolandia Turun liepeillä? Itsekin muistan aikoinaan surkutelleeni
Vanni-norsun surullista olomuotoa. Nythän Vanni onkin jo autuaammilla savanneilla,
pitkään se vankeudessa kestikin.

[shaana]

Penskana mentiin johonkin puistoon Suomessa (olikohan se Wasalandia tai joku vastaava, en muista), jossa tuolloin oli vielä näytillä norsu. Norsu oli yllättäin kovin turhautunut ja flegmaattinen, ja sitä tovin katseltuani olin alkanut itkemään ja halunnut pois puistosta, kun norsukin on niin surullinen.

Oisko ollut Liedon Zoolandia Turun liepeillä? Itsekin muistan aikoinaan surkutelleeni
Vanni-norsun surullista olomuotoa. Nythän Vanni onkin jo autuaammilla savanneilla,
pitkään se vankeudessa kestikin.

Jooooo, ny kun sanoit niin se se oli. Ja justiinsa Vanni.

[Shay]

Ääääääääääääääääää...

Miksi kaikki pittää aina jättää viime tinkaan.

[Maija]

Outolintu.
Oikein selkäpiitä karmi lukiessa, niin elävästi kuvailit tapahtumia.

Tiedän tunteen, munkin olkapää tykkää irtoilla.

Täällä vielä yksi lisäjäsen Irtoilevien Olkapäiden Kerhoon.

Yliliikkuvat nivelet.

[shaana]

Onpa teitä monta, liikkuvaisten nivelten omaavia.
Mulla on oikea olkanivel todella löysä, muljuu ja paukkuu kivasti (joo-o, pesistä oli koulussa hyvä pelata takakentällä ...), mutta ei se ole koskaan sijoiltaan mennyt tms.. Voinko odottaa tulevaisuudessa jotain karmeutta? Kyllä tuota olen varonut aina, viime keväänä tosin mälläsin laudalla hyvin olkapää edellä, mutta silloin selvisin ainakin vain säryillä.

[damn]

Viikonloppuna menen parhaita ystäviäni moikkaamaan jyväskylään . Inhottaa kun asutaan eri paikkakunnilla eikä siksi voida nähdä usein. Tuleehan tuota yhteyttä pidettyä muuten melkein päivittäin, mutta ei se ole sama asia. Välillä minua häiritsee todella paljon ettei minulla ole täällä yhtä läheisiä ystäviä, olisi niin ihana kun täälläkin voisi vaan mennä jumittamaan ystävien luo ilman mitään varsinaista syytä. Tuntuu että täällä tapaamiset pitää sopia niin suunnitelmallisesti ja käydään vaikkapa kahvilla. Onhan sekin kivaa, mutta minä kaipaan meidän omituisia juttutuokioita, hengailua ja kaikkea sitä ihanaa mitä meillä on ollut. Tykkään asua täällä, mutta ainoa miinus puoli on tosiaan sosiaalinen elämäni. On täällä kivoja kavereita, mutta tuskin tulen enää ikinä löytämään samanlaisia hengenheimolaisia kuin nuo ihanat neidot .

Huomenna alkaa minun viikonloppu. Pitäisi jaksaa siivota ennenkuin lähden yhtään mihinkään reissaamaan. En ole siivonnut täällä kunnolla moneen viikkoon ja etenkin parin viime päivän aikana lattia on alkanut lainehtia erilaisista roskista, kun olen kouluhommia varten joutunut leikkaamaan ja silppuamaan kaikkea mahdollista. Haluaisin olla siisti ja järjestelmällinen ihminen, mutta en aina vaan osaa... Itsekseen asuessa minua häiritsee se, että annan kaiken sotkun vaan kasaantua, mutta jos asuisin jonkun kanssa niin minua häiritsisi, että joku muukin joutuu kärsimään laiskuudestani ja siivoaisin sen takia. Pitäisi löytää jostain joku tyyppi tänne, joka saisi potkittua minut liikkeelle.

[theia]

Tässä näkymä kun heräsin aamulla:



Tosin toi on toiselta puolelta, mutta suurin piirtein.

[marenkienkeli]

Outolinnulle pikaista paranemista.

Muutaman tunnin yöunet viime yönä ja nyt muka pitäis jaksaa opiskella. Oli tarkoitus käydä bileissä juomassa ilmaiset juomat ja lähteä kotiin klo 20-22 välillä. No, enhön minä mitään kotiin lähtenyt. Baarissakin kävin tanssimassa, menin jatkoille ja pääsin nukkumaan kuuden maissa aamulla. Kaiken huipuksi olen flunssassa. Ja silti biletin läpi yön. Äärimmäisen järkevää.

[Outolintu]

Hui mikä herätys theialla!

Mä sain tänään jo poimittua postit laatikosta vasurilla! Tää on näitä mun elämän huippuhetkiä. Tämän parempia jälkiä en onnistunut kehittämään. Vaan voihan tuo tuosta vielä tummua.
Kaverin kanssa just höpistiin, että sen kerran ku tulee vammoja, niin pitää myös olla todistusaineistoa niistä. Muuten on mennyt kärsimys ihan hukkaan.

[Crazy_Clown]

Tämä tyttö menee tänään "aikaisin" nukkumaan, että huomenna jaksan herätä, en toki hlua myöhästyä junasta. Ihanaa taas nähdä kultaa.