Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[Vanilla]

Monettakohan miljoonatta kertaa mä pyörittelen näitä samoja asioita tässä ketjussa?

No mutta eihän se nyt haittaa! Sitä vartenhan tää ketju on olemassa.

Tahriksen viestejä tosiaan oli ihana lukea :romantikko:

Mie tässä kokeilen kolmatta päivää, saako tässä talossa ruokaa jos ei itse laita. Ei ole vielä näkynyt. Vessaa ei ole siivottu yli viikkoon, saati imuroitu. Pölyjen pyyhkimisestä taitaa olla useampi viikko... Tänään oli pakko viedä biojätteet ulos, kun alkoivat haista vähän liian pahalle. Kyllä tuo osaa siivota, jos sille päälle sattuu, mutta kun mä en haluaisi pitää mitään sellaisia hulluja rehkimispäiviä, vaan siivoilla vähän kerrallaan. Pääsisi itsekin helpommalla. Nyt olen tällä viikolla tosiaan heittäytynyt itse ihan vaan opiskelemaan ja ollut välittämättä mistään muusta. Pakko mun onkin, kun on tenttejä.

Olen kyllä jo muutaman kerran sanonut hepulle siitä, että musta olis kiva, jos sekin osallistuisi. Lähinnä mua ahdistaa se, että mulla on tässä työntekoa ja opiskelua kumpaakin. Jos alan laittaa ruokaa tai siivota, se on aina pois siitä ajasta, jonka voisin käyttää opiskeluun. Ja jos opiskelen, kämppä muuttuu hyvin äkkiä kaatopaikaksi (ainakin mun asteikolla). Jossain välissä on pakko vielä yrittää ehtiä rentoutuakin ja nukkua. Stressittää.

On silläkin toki kuuden ja puolen tunnin koulupäiviä, mutta kun se tulee kotiin, sen ei tarvi huolehtia enää mistään. Läksyjä tuosta opinahjosta kun ei tule. Sitten se vaan illat pelaa tuota #?&%¤een Xboxiaan ja istuu netissä. (Älkää toki kysykö, mitä mie tässä justiinsa teen Mutta pointti onkin siinä, etten koko iltaa kuitenkaan.)

Mie yritän aina pitää sellaisen periaatteen, että jos olen kotona ennen kuin poikaystäväni tulee kotiin, täällä olisi ruoka ainakin suunnitteluasteella, mieluiten jo hellalla valmiina. Mutta sitten kun tulenkin itte kotia pahimmillaan kuudelta illalla, pitkän päivän jälkeen, niin tuo istuu sohvalla. Ja sitten kun kysyn siltä, onko se syönyt, se on silleen "no emmää tienny mitä olisin kokannut". Ei muakaan aina huvittaisi miettiä sitä ruoanlaittoa, mutta pakko jonkun on se tehdä.

Ja sitten se vielä ihmettelee, miksen enää halua pussailla. Miehet.

[heartless]

Kiitos kommenteista, kiva kuulla etten ole mikään kummajainen. Itsestä vaan tuntuu hassulta, varsinkin kun kaverit tuntuvat tätä ratkaisua kummastelevan. No kaikki lähipiirissäni tapahtuneet erot ovatkin olleet seurausta riidoista ja kaikki yhteydenpito entisiin kumppaneihin on lopetettu kokonaan.

[Galileo]

Vessaa ei ole siivottu yli viikkoon, saati imuroitu. Pölyjen pyyhkimisestä taitaa olla useampi viikko...

[surunmurhaaja]

Kiitos ja anteeksi avautuminen ja tän ketjun muiden ongelmien/ilonaiheiden ignorointi. Nyt on vaan sellai fiilis, ettei pysty.

Menin viikonlopuksi ystäväpojan luokse, joka on myös miun exä. Hänellä on uusi naisystävä, todella mukavan oloinen tyyppi ja nyt kun tavattiin ensimmäistä kertaa, tultiin tosi hyvin toimeen. Ystäväpojan kanssa sen sijaan... koko viikonloppu, aina kun oltiin kahdestaan niin riideltiin, itkettiin ja huudettiin. Kaikki mitä mie tein tai sanoin tulkittiin ilkeilyksi ja loppusaldo oli se, että mie oon hankala ihminen ja ystävyys oli katkolla. Saatiin tosin sovittua ennen miun lähtöä, mutta paluumatkalla junassa melkein hajosin.

Yhtäkkiä miun exällä onkin joku toinen! Se on vielä minnuu muutaman vuoden vanhempi ja sillä on lapsi, vaikutti jotenkin miljoona kertaa aikuisemmalta kö mie. Eihän sen pitäis vaikuttaa tai mitään, mut silti! Eka deittikumppani (meiän eron jälkeen) osoittautui elämänsä rakkaudeksi so far. Saatan olla vain kade ja myös kaihertaa se, että meidän pitkään suunnittelema kaveriviikonloppu meni ihan päin uuvattia.

Näiden lisäksi myös viime vuosien kestoihastuksella on uusi. Päätin, että nyt lopetan sen perään haikailun ja myös kaveruuden sen kanssa, kun en osaa sitä. Jos tässä on nyt jo ainakin 2 vuotta epäsäännöllisesti takonut päätään seinään, niin vois jo tajuta.

Anteeksi tylsä vuodatus. Mukavaa on kuulla myös hyviä uutisia ihmissuhderintamalta.

[tahris]

Vanilla ja surunmurhaaja Jaksamista.

Minä olen nyt sitten varattu nainen. Eikä pelota yhtään. Onhan tuota pohjustettu aika perusteellisesti, kyllä minä yritin miehen pelottaa
tiehensä purkamalla kaiken kuin kaatopaikan olisin kaatanut niskaansa. Mutta ei auttanut. Onneksi.
Olen niin
Niin, tulee se arki sieltä, mutta tulkoon, se voi olla se paras osa tässä.

[marenkienkeli]

Onnea tahris! Tuli tippa linssiin kirjoitustasi lukiessa. Ihanaa lukea tuollaisia uutisia. Oon ollut aika herkässä mielentilassa parina viime päivänä, mutta ei tällaiset jutut yleensä nyt näin voimakkaasti muhun vaikuta. Mutta siis mahtavaa! Paljon onnea vielä kerran!

Surunmurhaaja, monet varmasti pyöriskelevät saman kaltaisten asioiden kanssa tai ainakin ovat joskus pyöriskelleet. (Nyt tää kuulostaa siltä, että yritän vähätellä tunteitasi. ) Tarkoitin siis, että avautumisesi ei todellakaan haittaa. Hyvä, jos tunteitaan saa purettua. Mulle kirjoittaminen (fordeilun ja runojen kirjoittamisen muodossa) on ainakin yksi parhaista keinoista selvittää omia ajatuksiaan. Jaksamista.

Ja Vanillalle jaksamista myös.

[tahris]

Kiitos, marenkienkeli
Minä en varmasti nuku ensi yönä vaan ajatukset on ihan muualla.
Odotan viikonloppua aivan malttamattomana, kiitäisivät päivät nyt joutuisasti ja sitten saisi aika vaikka pysähtyä.

Muoks: tämä sopii niin hyvin tähän tunnelmaan

Ja sumuisen aamun koitteessa he kaikki juoksivat puutarhaan.
Itäisen taivaan ruusunpunainen kajastus ennusti hienoa elokuun päivää.
Se oli kuin uusi portti, joka kohti Uskomattomaan, Mahdolliseen ja Uuteen päivään,
jolloin saattaa tapahtua mitä tahansa, ellei kellään ole mitään sitä vastaan.

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

[Outolintu]

tahris, onnea! Mullakin tuli ihan tippa linssiin lukiessa. Ja mietin vain, että sun pitäis laittaa toi tunneskaala-kuvaelma miehelle myös.

Surunmurhaaja, luulen tunnistavani nuo tunteet. Vaikkei me niin kauhean läheisiä kavereita oltu (olla?) eksän kanssa, niin kyllä mua silti satutti ihan hitosti se, että se löytää jonkun turskan. Ei sillä, etteikö se saisi olla onnellinen, olen oikeasti iloinen sen puolesta, mutta olen kiukkuinen itselleni siitä, etten onnistu elämässä yhtä hyvin. Etten kykene päästämään irti niin, että voisin ottaa elämääni jonkun toisen. Enkä onnistuisi saamaan toista, vaikka yrittäisin. Vielä kun se turskallaan nauraa koko ajan mun kurjalle elämälle täällä. Että mä en onnistu tutustumaan kehenkään, en nuoreen enkä vanhaan, en samaan enkä eri sukupuoleen. Ja se pska ei edes yritä, ja löytää hitto elämänsä rakkauden. Kuin näyttääkseen, että se pystyy löytämään sellaista joka paikasta, jonne yritän paeta uusien asioiden pariin. ttu. Tai sitten tämä ei ole ollenkaan samaa kuin sun mielentila, mutta höpötänpähän lämpimikseni... Ei mulla mitään lohduttavaa tai kannustavaa ole sanoa. Mutta kuitenkin.

[surunmurhaaja]

Onnea Tahrikselle! Tuo on aivan huippufiilis!
Vanillan experimentaatiota seuraan kyllä mielenkiinnolla myös, toivottavasti lopputulos ois plussan puolella.

Meillä on taas ollu silleen exän kanssa, että ollaan oltu tosi läheisiä. Siis tyyliin parhaita kavereita, soiteltu paljon kö ei välimatkan takia olla hirveesti voitu livenä pamista. Vielä kaksi kuukautta sitten olin sen kanssa erotiikan ihmemaassakin, siks tää kaikki on jotenkin tullu niin äkkiä. Mie luulen et minnuu puoliks kaihertaa se sen uusi suhde ja sen onnellisuus ja sitten toi viikonlopun typeryys. Just puhuttiin puhelimessa ja sovittiin, että ens kerralla asiat on toisin.

Outolintu, miulla menee välillä tiiätkö ihan samalla tavalla. Että siellä ne hemppistelee ja miulla ei oo saateri vieköön ketään, että mie tässä vaan joudun luopumaan. JOS miulla ois vielä jotain romanttisia tunteita sitä kohtaan, niin sitten hajoaisin lopullisesti. Tilapäisesti.

Toisaalta tää on miun eka kerta, kun _oikeasti_ olen ystävä exän kanssa. Tiiän, että hän arvostaa meidän ystävyyden korkealle, ei oo koskaan ollu perseen perässä kaveri ja on valmis näkemään vaivaa meiän ystävyyden eteen. Pitänee toivoa, että nää on vaan käynnistysvaikeuksia.

Ja kiits kaikille tuesta. Auttoi.

[Maija]

Tahrikselle ja Miehelle onnittelut!
Onneksi en ollut missään julkisella paikalla, sillä liikutus puski pintaan täälläkin.

Isot paijaukset myös kaikille niitä tarvitseville.

Itsellänikin nuo ihmissuhdekuviot tällä hetkellä aika solmussa. Ristiriitaiset fiilikset. Tavallaan sitä ja tavallaan tätä. En minä tiedä, kun en osaa ottaa ihmisistä (=ihmisestä) selvää.

Silti teille kaikille:
Ihanaa, kun olette olemassa.Voi hempeyksien hempeys.

[Vanilla]

Vessaa ei ole siivottu yli viikkoon, saati imuroitu. Pölyjen pyyhkimisestä taitaa olla useampi viikko...

Mie korostinkin, että minun asteikolla likaista.



Kääks, ! Tsemppiä kaikille sitä tarvitseville. Ihanaa. Hempeillään yhdessä! Tuo nyt taas kuulosti pelkästään kornilta, mutta noh.

surmu, kyllä mie uskon, että me tässä plussan puolella ollaan. Ajoittain tämä vaan tuntuu vähän... raskaalta, mutta kai se on aika normaalia.

Onnea tahrikselle ja miehelle!

[teuwo]

Tulin pilaamaan hempeilyt omalla tuskailullani

Tahrikselle onnea, piristi päivää huimasti. Äläkä mieti niitä vuosia, ne on vain lukuja. Tärkeintä on se tunne, ja sitä näyttää ainakin näin riveiltä luettuna olevan

Omalla miesrintamalla on hyvin, hyvin, hyvin hiljaista, eikä se oikeastaan edes juuri tällä hetkellä haittaa.

Mietin kauan, että avaudunko tuonne Matkustusketjuun vai tänne ja päädyin, että ihmissuhdenarinaa tämä on enemmän kuin matkustushehkutusta.

[avautuminen]
Irmelin kanssa tuskailtiin muutama viikko sitten, että onpa elämä tylsää ja kurjaa ja kaikkea. Saatiin sitten hyvä idea, että lähdetäänpä reissuun ja tutkailtiin jo lentojen hintoja. Halvimmat liput meille sopivana ajankohtana olisi Irlantiin ja sovittiinkin, että lähdetäänpä sitten sinne. Liput sovittiin varattaviksi "lähiaikoina", jos vaikka osuisi tarjouksia kohdalle. Ja sellainenhan tuli (ja menikin jo). Irmeli ei ollutkaan enää varma, että haluaako hän Irlantiin, koska "siellä sataa aina" ja "siellä on kurjaa". Irmeli ei siis koskaan ole ollut Irlannissa. Joten matkasuunnitelmat laitettiin jäihin.

Näin viikonloppuna hyvän, pitkäaikaisen ystävän, jonka kanssa ollaan seikkailtu ympäri Skandinaviaa hyvällä menestyksellä. Paljon muistoja, paljon naurua ja monia toilailuja. Kertoilinpa sitten tälle Anelmalle, että ajattelin lähteä Irlantiin palkintona raatamisesta ja valmiiksi puserretusta julkaisusta. Anelmahan ilahtui ja alkoi miettimään omia aikataulujaan. Ehkäpä reissu onnistuisi, jos Anelma saisi yhden vuoronsa vaihdettua.

Tässä vaiheessa aloin jo raapia hiuksia päästä. Entä jos Anelma saakin vaihdettua vuoronsa ja entä jos Irmeli päätyykin vatuloinnissaan lähtemisen kannalle? Eilettäin sitten Irmeli puhuikin taas lomareissusta ja siitä, miten pitäisi katsella lentoja ja laskea rahoja riittääkö rahat lähtemään. Meinasi lähteä järki. Itse olin jo aiemmin tietenkin miettinyt, että miten paljon lennot/hotelli/eläminen saisi maksaa. Irmeli ei siis ole tuota laskelmaa vielä jaksanut tehdä, ja ei oikein tiedä riittääkö rahat vai ei. Kuitenkin Irmeli soittaa lähes joka päivä, että mennäänkö syömään illalla jonnekin, kun ei kiinnostaa keittää...

Mä en tiedä, mitä mä teen. Oon toivonu, että Anelma saisi vaihdettua vuoronsa ja voisin tilailla itselleni lipun, mutta Anelmasta ei ole kuulunut sitten lauantain mitään. Jotenkin tuntuu jo siltä, että jääpi Dublin näkemättä Vielä enemmän pelottaa se tilanne, että Anelma saa muutettua työvuoronsa ja pääsis lähtemään ja Irmelikin tahtoisi lähteä. Anelma ja Irmeli eivät siis ole koskaan nähneet toisiaan. Lisäksi Anelman kanssa meillä on suhteellisen paljon enemmän yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Irmelin kanssa Wicklow-vuoret jäisivät näkemättä, kun Irmeli on niin epäliikunnallinen kuin voi olla. Silti en uskalla vielä tässä vaiheessa todeta Irmelille, että moi mä lähden, jos en sit lähdekään. Ja luulisin, että ystävyys loppuis tuohon "ohariin".

Pattitilanne, eikä siistiä ulospääsyä näköpiirissä...
[/avautuminen]
Ohhoh, tästä taisi tulla pisin teksti tänne tai Fordeen

[Dnd]

Teuwo onkin nainen. Minä oon luullut aina mieheksi...

[DarkSide]

Teuwo onkin nainen.

Mistä niin päättelit?

No joo, teukan sukupuoli selvisi jo X-fordella.

[Lyyra]

Täällä on nyt sitten sovittu että ei sotketa kuvioita enää tämän enempää, vaan ollaan ihan vaan kavereita (vaikka eihän me sen enempää olla missään vaiheessa oltukaan). Mutta että ei siis enää yökyläilyjä.
Haikeaa , mutta lienee parempi näin.
Ihanan rakkaan ystävän sain kuitenkin, ja se yksistään on jo kaiken tämän tuskailun arvoista.

[tahris]

Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille!
Ehdotin Miehelle, että mentäisiinkö viikonloppuna katsomaan uusi Bond ja se kuulemma sopisi hyvin (no, miksei sopisi?). Kuulemma pitäisi päästä nyt perjantaina mahdollisimman
aikaiseen näytökseen, että hän sen jälkeen voisi viedä minut omaan kotiinsa ja tehdä meille iltapalaa (en ole tainnut mainita, että Mies on aikanaan opiskellut kokiksi ja pitänyt
pitopalvelua 7 vuotta täysipäiväisesti, ennen kuin päätti hypätä siitä oravanpyörästä pois ja alkaa tehdä jotain ihan muuta) ja sitten olisi aikaa viettää yhdessä koti-iltaa kaikessa
rauhassa. Sopii mulle . Sitten Mies kertoi, että hänellä on lahjakortti Vanajanlinnaan kahdelle hengelle, että lähdettäiskö reissuun. Tuohonhan ei voinut vastata muuta kuin iso KYLLÄ!
Ja juuri tuli Mieheltä sähköpostia, että nyt vain valitsemaan viikonloppua, jolloin lähdetään! Ja mulle sopii mikä viikonloppu tahansa, tytär tulee hoitamaan kisut, joten saa Mies päättää
mahdollisten omien menojensa ja sopimuksiensa mukaan. Mie oon siis ihan sanaton. En olisi ikinä uskonut, että mitään tällaista vielä tapahtuu mulle mun elämässä.
Just kun päätin, etten ikinä ala ketään, en halua ketään, haluan elää yksin ja sitten tulee tää ja sekoittaa kaikki mun suunnitelmat

[surunmurhaaja]

Voi paske Kaneli!

Virtuaalilohutus on kauheen haastavaa ja odottaminen ainakin miulle kaikkeist pahinta. Mut tiiätkö, jos miekkiin on selvinnyt alkuviikon paskelströmeistä, niin te selviätte kyllä kans! Kohta se soittaa ja sitten tullee kylään sopuli

Tahris! Voi että! Vanajanlinna kuulostaa romantiikan ylistykseltä. Oooooooooo.

[Crazy_Clown]

Hmmm, joko teuwo ei kertonut ihan kaikkea/ymmärsin väärin tai jotai muuta, koska mielestäni ratkaisu tuohon tilanteeseen on suht selvä:

Sanot Irmelille, että jos hän ei lähde,niin lähdet toisen kaverin kanssa. Ihan vain ilmoituksena. Ja vastaavasti kerrot Anelmalle, että ensisijaisesti olet lähdössä Irmelin kanssa. Ja ihan vain siitä syystä, että Irmelin kanssa asiasta ensin puhuitte, ja te sen idean saitte. Eli melkeimpä jo lupasit Irmelille lähteä hänen kanssaan. Ainakin mielestäni olisi aika roistomaista lähteä Anelman kanssa, jos Irmakin olisi lädössä. Ainakin jos kuvittelen itseni Irmelin housuihin, niin olisi aika karvas pettymys jos kaveri lähtisikin sitten toisen kanssa, vaikka minun kanssa se idea saatiin, siis jos olisin lähdössä. Mutta tietysti jos itse ilmoitan etten lähde, niin en pahastu että kaveri lähteekin sitten jonkun muun kanssa. Ja jos Irmeli ei kerran ole varma onko lähdössä vai ei, niin päätöstä saattaa helpottaa se, että Irmeli tietää että olet sitten jonkun muunkin kanssa lähdössä. Ainakin jos Irmeli ei olisi lähdössä mutta ei oikein raaskisi peruakkaan ja tuottaa pettymystä. Tosin en tietenkään tunne tätä Irmeliä, enkä tiedä vaikka hän olisikin ihminen joka häpeilemättä sanoo asiat suoran niinkuin ne ovat.

[surunmurhaaja]

Kaneli: niin miekkiin oon taas kuulemma ollu vaikea. Hmph, ihme puhetta kö en oikeasti ole.

Kyllä se ottaa, molen varma.

[teuwo]

Hmmm, joko teuwo ei kertonut ihan kaikkea/ymmärsin väärin tai jotai muuta, koska mielestäni ratkaisu tuohon tilanteeseen on suht selvä:

En varmaan kertonut ihan kaikkea tai selitin asiat huonosti. Jos pitäisi valita, niin lähtisin mielummin Anelman kanssa. Tässä viime aikoina on jurppinut useampaan otteeseen Irmelin tekemiset, sanomiset ja olemiset. Reissussa (väsyksissä, nälkäisenä jne) tulisi pian sanottua jotain, mitä ei pitäisi ääneen kailottaa. Anelman kanssa ollaan oltu koko mun elämä (Anelma on siis mua vähän vanhempi) yhteyksissä. Tunnen Anelman ja Anelma tuntee mut paremmin kuin halutaan tunnustaakaan. Me voidaan sanoa mielipiteemme suoraan ja simppailla just silloin, kun siltä tuntuu, koska hetken päästä se vain naurattaa. Tuon lisäksi vaakakupissa painaa sekin, että reissun tienoilla tuleepi tasavuosia eräistä ikävistä asioista, joita ollaan yhdessä ja erikseen koettu. Voisi tehdä hyvää meille molemmille (Anselmille ja mulle) olla kaukana sukulaisista ja viettää vuosipäiviä ihan omalla tavallamme. Irlannistakin niitä hautausmaita löytyy riittävästi muisteloihin.

Tänään Irmelin kanssa katseltiin lentoja, taas. Olivat kallistuneet roimasti sitten viime näkemän, joten Irlanti vaihtui Irmelin suunnitelmissa etelänreissuksi. Sellaiseksi perinteiseksi örvellysmatkaksi. Ja asteikolla 0-100 mua kiinnostaa örveltäminen etelässä 0. Toisaalta tilanne on nyt helpompi, voin todeta hyvällä omalla tunnolla, että a) mua ei kiinnosta lähteä etelään talvella (talvi on parasta aikaa vuodessa) b) en halua kuluttaa rahojani sellaiseen, mikä ei kiinnosta c) etelän reissu on kalliimpi kuin budjetti-omatoimimatka d) Anelma täyttää tasavuosia ens vuonna ja ollaan ehkä lähdössä pakoon vanhenemista. Ei ole varaa reissata lähteä kolmea kertaa maailmalle ja sen lisäksi vielä matkustella Suomessa saman vuoden aikana. Ens vuonna lähden repun kanssa maailmalle, kunhan saan nämä velvollisuudet kasaan. Siitä ei tingitä ja kaikki muut ylimääräiset kulut jää toiseksi tuon rinnalla.

Ei välttämättä ole paras kaveri -palkinnon arvoinen teko tuo kieltäytyminenkään, mutta eipä sille mitään voi, jos ei kiinnosta.

Mutta tietysti jos itse ilmoitan etten lähde, niin en pahastu että kaveri lähteekin sitten jonkun muun kanssa. Ja jos Irmeli ei kerran ole varma onko lähdössä vai ei, niin päätöstä saattaa helpottaa se, että Irmeli tietää että olet sitten jonkun muunkin kanssa lähdössä. Ainakin jos Irmeli ei olisi lähdössä mutta ei oikein raaskisi peruakkaan ja tuottaa pettymystä. Tosin en tietenkään tunne tätä Irmeliä, enkä tiedä vaikka hän olisikin ihminen joka häpeilemättä sanoo asiat suoran niinkuin ne ovat.

Suurimpana ongelmana tässä taitaa kuitenkin olla se, että Irmeli inhoaa talvea, ja mä en halua lähteä rantalomalle mihinkään, en kesällä saati talvella. Lisäksi etelässä ei ole talvella kovinkaan lämmintä (siis siellä, minne Irmeli lentoja katseli). Mä voin istua sisällä Suomessakin ja kattoa, kun vettä sataa ja järvessä/meressä on vaahtopäitä. Siitä jopa maksetaan palkkaa
Me siis halutaan sinänsä lähteä maailmalle, mutta kohde on niin erilainen ku olla ja voi. Mä haaveilen Irlannin sateista ja koleudesta ja Irmeli hiekkarannoista. Anelma innostui heti Irlannista ja oli valmis lähtemään, jos saa työvuoronsa vaihdettua. Se vaihtoehto on täysin poissuljettu, että mä, Anelma ja Irmeli istuttuis samassa koneessa. Voisin kuvitella, miten Irmeli kuittailis koko matkan mun kustannuksella ja Anelma yrittäis olla korrekti. Ei, sitä tilannetta mä en halua olla todistamassa, eikä se reissu olis kovinkaan onnistunut mun osalta.


Lippujen hintoja kun katsoo, niin taitaa käydä niin, ettei teuwo lentokentälle eksy kuin autonkuljettajana. Kallistuneet ovat

[Sippura]

Awwww, tahriksen viestejä on kyllä niin ihana lukea

Sitten Mies kertoi, että hänellä on lahjakortti Vanajanlinnaan kahdelle hengelle, että lähdettäiskö reissuun. Tuohonhan ei voinut vastata muuta kuin iso KYLLÄ!

Vanajanlinna on todentotta romanttinen paikka, siellä mekin aikanaan päätettiin Miehen
kanssa konkreettisesti naimisiinmenosta Ihanan rauhallinen ja kaunis paikka, teille tu-
lee takuulla ihana viikonloppu

[shaana]

Vanajanlinna on todentotta romanttinen paikka, siellä mekin aikanaan päätettiin Miehen
kanssa konkreettisesti naimisiinmenosta

Elä tahris ota paineita...
Tjooh, ihanaa kyllä huomata, että joku on onnellinen.

Meigä on ihan tyytyväinen itsekseen ainanki nyt - vaikkakin esmeks tuommosella keikalla kun eilen, olisi ehkä maailman parhautta pitää käestä jotain ihanaa.

[tahris]

Meni viikonlopun suunnitelmat myttyyn. Miehen isä joutui eilen illalla sairaalaan ja Miehen pitää nyt olla äitinsä ja isänsä tukena, eli emme näe ollenkaan.
Ymmärränhän minä tietenkin ja toivon, että Miehen isä paranee ja ymmärrän, ettemme nyt näe, mutta tosi surkealta kuitenkin tuntuu, kun niin
hirveästi odotin tätä päivää ja näkemistä ja yhdessäoloa. Paksa. EI kai pitäisi odottaa mitään, kun koskaan ei tiedä, mitä sieltä nurkan takaa tulee.
Ja sitten kun vielä haluaisin olla Miehen tukena ja paijata ja hoivata ja halia, mutta kun ei voi kuin puhelimen välityksellä.

[shaana]

No se seuraava kerta on varmasti odottamisen arvoinen ja silloin on vielä mukavampi (mikäli se on mahdollista) nähdä. Tukeminen puhelimen välitykselläkin varmasti lämmittää Miestä.

[theia]

vaikkakin esmeks tuommosella keikalla kun eilen, olisi ehkä maailman parhautta pitää käestä jotain ihanaa.

Mä mietin ihan samaa, että keikoilla yleensä (siis jos on vähän.. hmm.. rauhallisempaa musiikkia) olisi kiva jos olisi joku siinä vieressä tai takana tai jossain pitämässä kiinni. Että jos vaikka vahingossa tirauttaisi sen kyyneleen, olisi joku siinä pitämässä kädestä että älähän huoli, kaikki on ihan jees.

Ihan tyhmää ajatella näin ja toivoa että joku olisi siinä.

Tai että joku tulisi ja pelastaisi mut multa. Tiedän ihan hyvin että mun itse se pitää tehdä.