Kissamaisia juttuja

[Sippura]

Onko Sippura nuo teidän kissat mistä kotoisin? Ovatko pentuna olleet normaalin ruokinnan parissa vai huonoissa oloissa?
... Ehkä teilläkin tilanne rauhoittuu kun ikää tulee lisää, toisaalta se, että kissoja on kaksi, voi osaltaan lisätä höyryämistä, pitää kisata vähän keskenäänkin vaikka ruokaa molemmille riittäisikin.

Kissat on kotoisin hyvistä oloista, ekat elinviikkonsa viettivät omakotitalossa
vastuullisen ja ikäisekseen kypsän (imo) 15-vuotiaan "kasvattajan" hoivissa.
Ruokaa on aina ollut ruoka-aikaan tarjolla ja muutenkin elinolot ovat olleet mi-
tä parhaimmat. Kai tuossa riehumisessa on takana myös kollimaista isottelua,
murinaa ja rähinää tosiaan ilmenee aina ruoka-aikaan.

Mä varmaan huolehdin ihan turhaan, mulla ei ole aikaisempaa kokemusta pen-
tukissoista tai edes nuorista kissoista, joten saatan suhtautua tuohon rehoami-
seen vähän turhan vakavasti

[Outolintu]

Oih, onnea Cruxille uudesta perheenjäsenestä! Miten on mennyt?

Mä kaipaan kissoja. Omia eniten, mutta myös ihan ryhmänä. Kissat on terapeuttisia. Tänä aamuna sovittiin kuitenkin lopullisesti, että kissat eivät muuta tänne mun kanssa. Äippä on aivan rakastunut niihin ja sille tekee varmaan ihan hyvää, että on jotain mitä hoitaa ja huolehtia. Tottapuhuen musta on oikein mukava, että se, joka on kissat hemmotelut piloille, ne myös hoitaa. Saas nähdä miten jatkossa käy, vaan nyt on vuoden verran taukoa niistä ongelmista.

[Kibaya]

Se mun kasvattaja-juttu oli vain yhden kasvattajan mielipide. Mun oma mielipide on, että pääasia että kissat voivat hyvin ja saavat tarpeeksi ruokaa, huomiota ja leikkiä. Ja että niillä on oikeasti hyvä olo. Jos ei suostu syömään jotain, ei sitten syö. Kuten sanoin, ei ne munkaan elikot pateita syö, enkä mä niitä kokeile pakotaakaan.

Neidit on nyt vähän päälle 5 ja edelleen ne remuaa ja huutaa keittiössä. Varsinkin aamuisin. Mä olen ite ottanut sen siltä kannalta, että ne on iloisia saadessaan ruokaa. Hännät pystyssä ja kauhea puskeminen samaan aikaan. Ja huutaminen! Oikeen meteli kehissä kun kokeilee laittaa sapuskaa kuppiin. Eikä ole yks tai kaks kertaa, kun ovat olleet repimässä multa housuja jalasta ja sääret verillä oon antanut kupit lattialle. Myyyllä, joka on tullut alkeellisista oloista, on sen ruuan suhteen villimpi meininki. Se repii vaikka sormet irti kinkun takia, kun hyvistä oloista tulleet vanhemmat neidit ottaa siististi ja rauhallisesti tarjottavat kädestä. Myyy on myös aina ensimmäisenä paikalla, tai kokeilee olla. Siitä huomaa ihan selkeästi että hää on joutunut taistelemaan ruuastaan.

Mutta on se mun mielestä söpöäkin kun kissa kokeilee tunkea itseään vaikka jääkaappiin ruuan perässä. Ihan joka aamu se sama katti on sinne menossa. Pölhö.

[@gen.fi]

Mutta on se mun mielestä söpöäkin kun kissa kokeilee tunkea itseään vaikka jääkaappiin ruuan perässä. Ihan joka aamu se sama katti on sinne menossa. Pölhö.

Vanhempien luona aikoinaan löydettiin kissa jääkaapin alaosasta, kun alettiin syömään
Oli jo hieman turkki kylmä kun se sieltä löydettiin.

Ja serkuilla kollikissa joka oli sellainen karvisen näköinen osasi avata ovet.
Mukaan lukien jääkaapin oven. Oli kuulemma kiva yllätys, kun ei enää sitä päälle kilon paistia löytynyt kaapista.
Mutta liikkumaton ja tyytyväisen näköinen kissa kylläkin.
Ei mikään pieni kolli ollut. 6kk vauva pystyi sillä ratsastamaan.

[Crux]

Oih, onnea Cruxille uudesta perheenjäsenestä! Miten on mennyt?

Kiitos vallan mainiosti! Tultiin siis kotiin jossain kahdeksan maissa kissanhakureissulta ja kello taisi olla jotain seitsemen yli kahdeksan kun Pedro jo alkoi tekemään tuttavuutta ja olisi tahtonut leikkiä. Pentu, joka sai automatkalla nimen Bruno, ei oikein vielä silloin antautunut leikkiin vaikka rohkea poika olikin, heti nuuskimassa joka nurkkaa . Nykyään, viikon jälkeen ne sitten jo jykeltää hirveetä kyytiä pitkin kämppää kun sattuvat yhtä aikaa leikkituulelle! Välillä käy niin, että Pedro ei ymmärrä, että pentu tarvitsee paljon unta ja välillä niin, ettei Bruno oikein ymmärrä, että Pedro ei ole koko ajan ihan niitä sosiaalisimpia kissoja.

Bruno on kyllä tosi sosiaalinen ja rohkea kissa. Vinkumista kesti autossa ehkä minuutin, pari ja sen jälkeen se nukahti laatikon nurkkaan ja heräili ainoastaan katselemaan maisemia välillä. Oikein ihana sylimussukissa siitä on kehkeytymässä Varustettuna julmetulla ruokahalulla! Kaikki menee, halvat märkäruoat, kalliimmat raksut, raaka liha ja jopa banaani! Tuo on aivan hulluna banaaniin! On olemassa kuvallista todistusaineistoakin jossa minulla on suussa pätkä banaania ja jota Bruno nakertaa toisesta päästä! Olen vaan miettinyt, että liekö kissalle niin terveellistä syödä hedelmää.. No eipä se sitä kovin paljoa kerrallaan jaksa.

Hurjan näköistä kun toinen kissa painaa kuusi kiloa ja toinen vain yhden! Hurjan näköistä kun isompi katti hyökkää nurkan takaa pienemmän kimppuun ja sitten koko paketti menee mukkelis makkelis! Kamalan kuuloistakin se on kun pienempi kissa miukuu ja viukuu suuremman kynsissä. Mutta ei siitä miukumisesta mene aikaakaan kun pienempi on jo isomman hännässä kiinni hampaillaan

Kaiken kaikkiaan aika hassua on ollut viimeisen viikon

[Kuolo]

Varustettuna julmetulla ruokahalulla!

No kasvavat pennut tuppaa olemaan semmosia Viljokin on vielä hulluna ruuan perään vaikka painoa on jo kahen ja puolen kilon paikkeilla. Pitää seurailla vähän, että pitääkö jossain vaiheessa ruveta vähentämään syömistä.

Ohan toi ilonen kilonen jo ihan hyvä koko, mutta vielä tossakin vaiheessa kannattaa pitää huolta, että se saa riittävästi nestettä. Märkäruokaa, vettä, maitoa (kissalle tarkotettua) ja jos ei muuten mee riittävästi, niin ruutalla maitua lärviin.
Kokemus on osottanu, että ainakin tosta pienemmillä on ero kuin yöllä ja päivällä kun ruuttaa joka päivä maitua. Menee sit muukin ruoka paremmin ja kasvaavat vähintään sen 100 grammaa viikossa.

[Sippura]

Bruno, aivan mieletön nimi kisulle

Kiva kuulla että yhteiselo on lähtenyt hyvin rullaamaan, ja mehän saadaan var-
maan piakkoin lisää kuvia näytille..?

Kuolo mainitsi tuosta nesteensaamisesta: me ollaan huijattu poikia juomaan niin,
että raakaa lihaa tarjottaessa laitetaan kippaan myös lihan nesteet jatkettuna pie-
nellä määrällä vettä. Siitä kissat lipittävät nesteen iloisesti parempiin suihin
Viime aikoina ollaan annettu kisuille myös vähälaktoosista piimää pieniä määriä, se
tuntuu maistuvan aivan älyttömän hyvin (ja pieruttomuudesta päätellen se sopinee
myös mahoille).

[Sippura]

Hemmetti kun pelästyin. Toinen kisuista on osoittanut outoa mieltymystä kumi-
hanskoihin, ja yrittää mm. metsästää niitä kun kuivailen tiskipöytää tiskaami-
sen jälkeen. Viikonloppuna hanskat jäivät poikkeuksellisesti pöydälle, ja Sulo oli
tietysti kärppänä paikalla nappaamassa hanskan parempiin suihin. Ajattelin sen
vain retuuttavan hanskaa suussaan ja murisevan huvikseen, mutta n. minuutin
leikkimisen jälkeen huomasin, että kahdesta hanskan sormesta puuttui sormen-
pää Hitto se oli mennyt nielemään ne kuminkappaleet.

Sydän syrjällään seurasin, että saako kissa jotain vatsanväänteitä tai suolisolmu-
ja, mielessä kummitteli jo mahdollinen kumihanskankappaleenpoistoleikkaus kaik-
kine riskeineen ja mitä kaikkia kauheuksia vielä siihen lisäksi.

Helpotus oli suuri, kun toinen kappaleista tuli alakautta ulos seuraavana päivänä
ja toinen kappale sitä seuraavana päivänä pitkän syljen kylkiäisenä. Aika julman
kokoisen kumihanskankappaleen se saikin oksennettua, pieni kissa

[shaana]

Huuuhuuuuuiiijj Onneksi selvisitte (ja mekin selvisimme) vain säikähdyksellä.

Omat tollerot viihdyttivät lievästi uupunutta emäntäänsä viime yönä sutimis-rallilla. Kumma kun käy itse aikaisin punkkaan ja kissat seuraavat tapansa mukaan perässä, niin johonkin aikaan sitten aamuyöllä on niiden välttämättä alettava sutimaan pitkin seiniä, lattioita ja kattoja mouruten ja mekastaen Teki mieli läväistä makuukammarin ovi kiinni ja jatkaa unia, mutta en voinut kuin loppupeleissä hihitellä unitokkurassani mouruaville ja mekastaville salamatolleroisilleni. Typy yritti skabojen jälkeen parkkeerata ahterinsa noin kahden sentin päähän naamaristain, johon jouduin hieman tylyyn sävyyn toteamaan sen tuoksahtavan epämieluisalle ja tuuppaamaan katin vähän edemmäs.

[Sippura]

Huuuhuuuuuiiijj Onneksi selvisitte (ja mekin selvisimme) vain säikähdyksellä.

No arvaa potkinko itseäni hanskan nappaamisen jälkeen ja lellittelinkö Suloa ekstrapaljon
kun viimeinenkin klimppi tuli ulos. Mä oon ihan kelvoton emäntä Luojan kiitos mitään
pahempaa ei käynyt.

Huvittavimpiin asioihin: oli taas lievän vaikeeta olla huutonauramatta täällä työpisteen
vieressä kun kuvittelin shaanan tolleroiset kimpoilemassa pisin kämpän seiniä keskellä
yötä kun emo yrittää nukkua

[shaana]

No arvaa potkinko itseäni hanskan nappaamisen jälkeen ja lellittelinkö Suloa ekstrapaljon
kun viimeinenkin klimppi tuli ulos. Mä oon ihan kelvoton emäntä Luojan kiitos mitään
pahempaa ei käynyt.

Elä turhaan itseäsi ruoski, pienet kissat ehtivät sinnekin mihin ei oma vauhti riitä ja kun silmä välttää niin aivan varmasti hyppivät sinne mihin ei saisi jos vain suinkin pääsevät. En edes halua tietää mitä Typy on pentuna syönyt, varmaan aivan kaikkea mitä on kynsiinsä saanut. Pentuna muistan kyllä pikku-Typyn pudonneen akvaarioon piirrettyjen tyyliin, onneksi oltiin paikalla onkimassa räpiköivä kissa vedestä kuiville..

[Lumikki75]

Ei siitä tosiaan kannata itseään ruoskia. Kissanpennut syövät mitä tassuihinsa saavat eikä kukaan pysty joka sekunti niitä vahtimaan. Onneksi ei käynyt kuinkaan!

[Nugat]

Puhuinko aikaisemmin, että haluaisin whiskas-kissan?

Nyt on pentu varattu ja se on luovutusiässä vuodenvaihteen jälkeen. Ei se mikään rotukissa-whiskas ole, mutta harmaa ja mustaraidallinen ja bonuksena jopa puolipitkäkarvainen versio. Lopullinen päätös tehdään kun pipanat ovat kasvaneet sen verran, että niistä saadaan jotain selkoa. Turkin pituuskin on vielä arvailun varassa. Mutta valinta tosiaan tehdään vasta paikan päällä. Ei sitä pelkkien kuvien peruusteella voi sanoa, että mikä on miun mirri. Sen tuntee sitten kun näkee.

[Kuolo]

Ei sitä pelkkien kuvien peruusteella voi sanoa, että mikä on miun mirri. Sen tuntee sitten

No käsikopelollahan noi on mirrit ollu tapana kokeilla Mut ettei omaansa tunnista

[Sippura]

Onnea tulevasta perheenlisäyksestä

Ei sitä pelkkien kuvien peruusteella voi sanoa, että mikä on miun mirri. Sen tuntee sitten kun näkee.

Noinhan se menee. Kaveri on ottamassa kissaa, ja hän hakee yksilöä pelkästään
ulkonäön perusteella. Itsestä se kuulostaa vähän julmalta: otetaan kissa, jos se
sattuu miellyttämään omaa silmää ja se on oikean värinen.

Tähän samaan viestiin voisin vähän kehaista noita meidän palleroita. Ne on meinaan
fiksuja Tai sitten hyvin ehdollistuneita. Me laitetaan ne aina pesuhuoneeseen siksi
aikaa, kun laitamme niille ruokaa kippoihin. Nykyään niitä ei tarvitse kuin vähän kisit-
tää ja napsuttaa sormia pesuhuoneen suuntaan, niin ne juoksevat suoraa päätä istu-
maan pesuhuoneen lattialle odottamaan kiltisti, että antakaas nyt sitten sitä ruokaa,
me ootetaan jo

[Nugat]

Ei sitä pelkkien kuvien peruusteella voi sanoa, että mikä on miun mirri. Sen tuntee sitten

No käsikopelollahan noi on mirrit ollu tapana kokeilla Mut ettei omaansa tunnista

Äh tuota noinniin. Siis meinasin niinku, että jos katsoo kuvasta että toi on nätti toi on mun ja menee sen jälkeen hakemaan sitä elukkaa, joka osoittautuukin pidätysvaikeudesta kärsiväksi raivohulluksi, niin eihän sellaita pidä ottaa. Se tuskin tuntuu omalta. Siksi pitää vähän tutustua niihin mirrikseihin ja niiden luonteisiin.

Tai siis...äh aloitetaan alusta. Mitä sä Kuolo tarkoitat? En tiedä ymmärsinkö.

[Kuolo]

Tai siis...äh aloitetaan alusta. Mitä sä Kuolo tarkoitat? En tiedä ymmärsinkö.

No en ainakaan eläimiä

[Nugat]

Tai siis...äh aloitetaan alusta. Mitä sä Kuolo tarkoitat? En tiedä ymmärsinkö.

No en ainakaan eläimiä

Aarg nyt tajusin. Hidas sytytys.

[Shifty]

Shiftystäkin on tullut nyt kissamummo . Koko homma tuli vähän puskista. Oltiinhan me puhuttu Kolli 1. kanssa että hankitaan koira sitten kun sitä rahaa joskus vaan on niin paljon että voidaan muuttaa omakotitaloon jne. Kissakuumeen oireet kai oli ilmassa, näin jälkikäteen ajatellen. Kolli 1:n kaverilla on ihan mahtava Alley Cat, joka on kuin osa poikain jengiä ja sama kaveri otti sitten vielä kissanpennunkin. Siitä kissanpennusta riitti juttua aina kun hra kotiutui kylämatkoiltaan. Sitten eräänä pimeänä lokakuisena iltana tuli kuvaviesti, jossa kökötti kisuli Kolli 1:n sylissä, ja alla luki vaan että "tuonko kotiin?". Yksi ilta me asiaa pohdittiin ja niinpä seuraavana iltana meille tuli pikimusta poikapantteri. On sillä pari hassua valkoista karvaa rinnan alla, mutta muuten se on häikäisevän musta ja kiiltävä.

Me ollaan kolmas sijoituskoti nyt Röllille. Se on ilmeisesti n. vuoden ikäinen ja todellakin leikkaamaton kolli. Se asia tullee muuttumaan tässä lähiaikoina, jätkä on nyt arvaamattomina hetkinä päättänyt ruveta merkkailemaan paikkoja. Aluksi Kolli 2. säikkyi naisia, minuakin, ja mietittiin olisiko ihan ensimmäinen omistaja kohdellut sitä vähän huonosti. Tai sitten se vaan vaistosi että Kolli 1.n asiat on paremmin ja on parempi maata sen mahan päällä sohvalla ja huutaa ruokaa samaan aikaan. Ja mikätahansa ruoka ei tällekään kelpaa, kuten ei näköjään ihan kaikkien muidenkaan kissoille . Meillä syödään raksuja ja märkäruokaa, mutta onneksi Kolli 1. metsästysharrastuksen takia Kolli 2. on päässyt nauttimaan pyystä (meni kerralla) ja jäniksestä (nylkeminen oli taatusti sen elämän kohokohta ja tyyppi olisi halunnut koko raadon itselleen. Peto se on).

Se on niin hurmaava. Ja sylikissa. Se on oikeastaan aina jossain lähellä, silloin kun ei ole mönkinyt päiväpeiton ja peittojen alle nukkumaan. Aluksi olin hädissäni, että mihin se on kadonnut kunnes opin tarkistamaan sängyn ja huomasin siellä liikkuvan kohouman. Täytyy vaan olla tarkkana ettei istu sen päälle. Maalta kotoisin kun olen, olen tottunut siihen että kissat on ulkona. Meillä sitä lääniä riittää niin ettei heti tule naapurin kukkapenkit vastaan. Siksi mulle on tehnyt suorastaan pahaa katsoa kun Kolli 2. seisoo sohvalla etutassut ikkunalaudalla ja suorastaan tärisee kun näkee lintuja ikkunan takana. Mutta se ei ole koskaan ollut ulkona. Se kylläkin haluaa sinne, päätellen siitä miten se pyrkii hyppäämään tuuletusikkunalle, mutta meidän valjasharkat on vielä ihan kesken.

Onko teillä mitään vinkkiä? :epätoivoailmassa: Ollaan päästy siihen tilanteeseen, että mun kädet ei enää ole verillä ja kissa ei juokse kesken toimituksen sängyn alle, mutta kun saan ne kapistukset sen päälle niin sille iskee valjashalvaus. Se ei niinkään kaatuile, kun se ei raukka uskalla nousta seisomaan ollenkaan. Jos saan houkuteltua sen sohvalta niin se tulee kommandona ryömien lähelle. En toki halua pakottaa sitä ja en roudaa sitä väkisin ulos, vaan me koitetaan valjaita sisällä pieniä aikoja kerrallaan. Jos vaikka kevääseen mennessä saisi sen narun päähän niin päästään sitten ulos nuuskuttamaan.

[Kuolo]

Yhtenä semmosena yleismallisena ohjeena hankalan kissan käsittelyyn on niskaote. Voi tuntua alkuunsa vähän jopa julmalta, mutta ei siitä oo kissat moksiskaan. Päinvastoin ovat velttona ja rauhallisena jäpityksen ja stressin sijaan. Toinen juttu, mikä on tullu ton meijän puolivillin Ruskan kanssa todettua, niin helpointa sitä on hoitaa kun pitää sen pöydällä, eikä yritäkään pitää sylissä. Korvatkin onnistu putsaamaan ihan ongelmitta ja jopa onnistuin leikkaamaan sen kynnet, vaikka en ois ihan heti uskonu.

Melkein kannattais ehkä niitä valjaita pitää päällä pidempään. Nyt kun se vetää veltoks niitten kanssa ja kohta otetaan jo pois, niin ei oo mitään tarvetta edes yrittää liikkua kun se oppii siihen, että kohta lähteevät. Mie pitäisin valjaat päällä niin pitkään että se tottuu niihin.

[Shifty]

Muuten hää ei niskoittekaan vastaan, remmit on ainoa. Mä olen yrittänytkin pidentää niitä kertoja, mutta myönnettäköön että olen ollut ehkä liian kärsimätön ja hellämielinen ja vapauttanut katin kahleistaan kun ei näytä viesti menevän perille.

[Sippura]

Kokeile laittaa valjaat niskaan ruokailun aikana. Silloin kisulla on parempaa ajateltavaa,
eikä ylimääräiset remelit harmita yhtään niin paljoa (?) kuin normaalisti

[Outolintu]

Mun fiksumpi kissa, se eläinsuojeluyhdistykseltä otettu, ei sanonut valjaista yhtään mitään. Oli kuin kotonaan heti, liekö joku sitten aikoinaan opettanut sen. Mutta tuo pikkukissa, joka on kasvanut pumpulissa. Ei se nyt käsiä verille repinyt, muttei kyllä yhtään tykännyt. Pistin valjaat sisällä päälle ja pidin ensin vain pari minuuttia ja pikkuhiljaa pidentäen. Välillä myös leikitin, että se unohtaisi valjaat ja ryhtyisi liikkumaan niiden kanssa. Vaan meni varmaan pari kuukautta, eikä se liikkunut. Valjaat kun laittoi päälle, niin se nökötti lähes paikallaan. Keväällä vietiin se sitten kuitenkin ulkona käymään, kun oli varma ettei se valjaita ainakaan panikoi. Eihän se ressukka uskaltanut ulkonakaan liikkua, tuli kopasta ulos, mutta pelkäsi ja tärisi ja istui vain kyttäämässä. Vaan siitä pikkuhiljaa se rohkaistui. Isompi kissa oli välillä mukana näyttämässä mallia, jolloin toisen perässä jopa käveltiin pihasta pois. Kyllä meni varmaan kaksi kuukautta ulkoiluharjoituksiakin, ennen kuin se oppi kunnolla kulkemaan. Tai vieläkinhän se lähinnä istuu ja haistelee, muttei pelkää ja saa välillä hepuleitakin.

Eli ei kai siinä muuta vinkkiä ole kuin aika. Ja ensin valjaat löysällä vain päälle, ja herkkuruokaa kitusiin tai leikitystä. Ja pikkuhiljaa voi kokeilla kiristää remmejä. Voi tosiaan olla, ettei sisällä koskaan opikaan täysin sietämään valjaita, mutta kunhan ei panikoi, niin ulkoilu saattaa saada unohtamaan mokomat remmit. Tsemppiä harjoitteluun.

[Sippura]

Sippuran kisuille sattuu ja tapahtuu, pt. 2.

Soittelin juuri eläinlääkärille. Toivo on ruokainnostuksissaan onnistunut saamaan
takajalkansa varpaaseen, juuri kynnen viereen ilkeännäköisen haavan Mitä to-
dennäköisimmin sen on aiheuttanut pesuhuoneen ovenkarmista irronnut puunsäle,
joka on osunut varpaaseen kun kissa on ängennyt voimalla kohti ruoka-astiaa.

Kisu ei pahemmin arista haavaa, mutta on kuitenkin sen verran ikävänoloinen, että
on parempi näyttää lääkärille. Onnistuin saamaan ilta-ajan vasta keskiviikolle, on-
neksi ensiapua voi kuulemma antaa kotikonstein putsaamalla haavaa Septidinillä tai
laimennetulla Betadinella.

[Annis]

Mun pienenpi kissa on viimein oppinut tavoille. Tai ainakin parempaan suuntaan ollaan menossa. Tässä on mennyt jo muutama viikko eikä ole löytynyt pissa yllätyksiä mistään. kesällä eläinlääkärissä selvis, että sillä oli kuin olikin pissatulehdus, mutta pissaaminen vääriin paikkoihin ei loppunut hoidonkaan jälkeen (ja voi niitä antibioottien syöttämistä, eka pilleri meni hyvin ja sitten alkoikin hirveä tappelu kahdesti päivässä). Mutta nyt se on kai itsekseen päättänyt käydä potalla. Vessaan kantamisen en usko auttaneen ollenkaan, sitäkin yritettiin. Sen lisäksi yritettiin eliminoida kaikki paikat minne se tykkää pissata. Silloin muutama viikko sitten se kävi kakalla vierashuoneen sängyllä ja siihen se sitten loppui. Oon mä aika ylpee Norriksesta

Vanhempi kissa on taas päättänyt, ettei se nuku kuin pizzalaatikon päällä. Mies on sitä mieltä, ettei sitä raaski heittää poiskaan sitä laatikkoa ja siitä syystä meillä on nyt ollut monta kuukautta olohuoneen lattialla tyhjä pizzalaatikko. Se on myös päättänyt, ettei se juo kuin makkarin vesimukista. Se on sinäänsä aika huono juttu, koska makkarin ovi on aina päivisin kiinni jos kumpikaan meistä ei ole siellä ja se tarkoittaa sitä, että kissa juo ainoastaan illalla kun mennään nukkumaan.

Sitten kun kissat jättäis vielä viherkasvit rauhaan (niillä on myös omaa heinää, mutta se ei näköjään riitä) ja matot ei olisi aina ihan kasassa kun tulee kotiin, niin olisin tyytyväinen.
Lisäksi se on aika ikävää, että jos ei kertois vieraille, niin ne ei varmaan ees tietäis että meillä on kaks kissaa. Aina kun on joku muu kuin me kotona, se on suurimman osan aikaa sohvan takana tai keittiössä odottamassa, että mä tuun sinne leikkimään sen kaa. Eikä se ole miehellekään kovin kaveria yleensä. En tiedä oonko mä lellinyt sen pilalle vai mitä, mutta olisi kiva jos se ei vierastaisi kaikkia muita kuin minua niin paljon.