Lemmikkiaiheista ilmoittelua

[Deni]

Ah, en huomannutkaan tuota shäferiä. Mutta sattuuhan noita.



Ostin piskille oranssin huomioliivin, kun mä olen niin helkkarin arka pimeässä muutenkin ja koira kulkee pitkässä narussa tien laidassa. Nyt sen ainakin pitäisi näkyä... vielä kun saisin tuon poloisen ymmärtämään, että liivi on ihan hieno eikä sitä tarvitse hävetä. Ettei se haittaa mitään, vaikka näyttääkin vähän napapaidalta tuollaisen pötkön yllä...

[shaana]

Lumikki, berneillä lienee kaikkein yleisimpiä vaivoja ovat lonkka- ja kyynärnivelten erilaiset kasvuhäiriöt ja muunkin tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet. Edellisen koiran kasvattaja esimerkiksi vinkkasi portaista, kasvuiässä olevan pennun ei ole hyvä ravata alvariinsa rappusissa, tekee pahaa edellä mainituille nivelille. Keski-ikä on valitettavan lyhyt berneillä myöksin.

En muistanut oikeastaan kuin nuo kun niistä niin vouhattiin, mutta vilkaisin jalostuksen tavoiteohjelmaa rodulle ja sieltähän näitä selkisi roppakaupalla lisää. En tiennyt, että suomalaisen kartoituksen mukaan 43% berneistä kuolee jonkin syöpäsairauden nujertamina, aika suuri osa siis. Kaikilla, etenkin jossain määrin suosituilla koiraroduilla on näitä "tyyppivikoja" huolimattomasta ja epämääräisestä tehtailusta johtuen. Surullista on se. Berneillä noi nivelet täytyy muistakseni kuvauttaa ennen jalostustouhuja ja tietenkin sukutaulusta on hyvä varmistaa terveet geenit sille omallekin perheenlisäykselle.

Älkää menkö katsomaan bernipentujen kuvia, ne vie sydämen mennessään joka kerta.

[Lumikki75]

The dog has landed!
Nimeksi tuli suuren taistelun ja kädenväännön jälkeen Iines.

Viikonloppu menikin sitten pissakakkasiivousshowssa, syöttämisessä, leikittämisessä ja ulkoilun harjoittelussa. Sekä tietenkin sen jännittämisessä, miten kissa mahtaa suhtautua uuteen tulokkaaseen. Pelko oli aiheeton: minkäänlaista aggressiivisuutta ei ole havaittavissa (kummankaan taholta, vaikka koiran taholta ei sitä nyt odotettukaan). Kissaa kyllä ärsyttää pennun tapa kohkata joka suuntaan, mutta kun pentu on oikein väsynyt tai nukkuu, kissa tulee haistelemaan. Eilen kissan makoillessa portaiden alapäässä koira kohkasi kauempaa katsomaan ja kissa ilmoitti mielipiteensä moisesta käyttäytymisestä läppäämällä pentua päähän - mutta pehmeällä tassulla. Koira tuntui siitä jo joksikin aikaa tajuavan, että pitäisi ottaa vähän rauhallisemmin. Veikkaisin, että parin viikon sisään ollaan jo kavereita.

Ulkosalla olo on hurjaa ja kaikki pitää pistää suuhun pikkukivistä lähtien. Positiivista on se, että kun noin pieni pentu kohkaa täysiä menemään ulkona puoli tuntia, se onkin sitten ihan kanttuvei seuraavat 2 - 3 tuntia (vaikka se onkin aivan ihana, jatkuva lahkeessa roikkuminen ja yleinen riivaaminen on sen verran rasittavaa, että siitä on välillä kiva saada lepotauko). Saatan kuvitella, mutta musta tuntuu että se on jo ainakin jollain tasolla tajunnut, että sen halutaan kakkaavan ulos. Pissakin sinne tulee, jos ulkona ollessa sattuu pissattamaan, mutta jotenkin musta ei näytä siltä kuin se olisi välttämättä sitä pissaamisasiaa samalla tavalla tajunnut. Joka tapauksessa sisäsiistiksi opettaminenkaan tuskin tulee tuottamaan ongelmia.

Kuvallista todistusaineistoa on olemassa, mutta en ole vielä ehtinyt siirtää koneelle. Myöhemmin siis.

[Maija]

Voi että, Lumikin tekstistä tulee niin elävästi mieleen pentuajan ihanuus ja rasittavuus.

Pennut. Ne on vallan hassuja ihmetellessään suurta maailmaa ollen kaikesta ihan hurjan onnellisia koko ajan.

Kaverille tuli kissanpentu. Pikimusta. Odotan innolla, koska pääsen sitä katsomaan. Hyvin leikkisä tapaus kuulemma on hän ja syliin olisi koko ajan kova hinku. Ihana!

[Lumikki75]

Uutisia Lumikin eläintarhasta:

Kissan ja koiran ystävystyminen etenee, mutta tosi hitaasti. Kissa ei edelleenkään voi sietää koiran riehumista, mutta tulee jo silloin tällöin yläkerrasta (jonne koiraa ei päästetä) alakertaan koiran ollessa hereilläkin. Lähtee kyllä aika nopeasti pois, jos koira huomaa.

Pissa/kakkarintama ei ole vieläkään ihan täysin hanskassa, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Ruoka, uni ja leikki maistuu.

Niitä lupaamiani kuvia on tässä:

http://img.photobucket.com/albums/v313/ ... es/066.jpg

http://img.photobucket.com/albums/v313/ ... es/068.jpg

http://img.photobucket.com/albums/v313/ ... es/069.jpg

http://img.photobucket.com/albums/v313/ ... es/071.jpg

http://img.photobucket.com/albums/v313/ ... es/081.jpg

(Anteeksi pitkät kuvaosoitteet, mutta kun en jaksa askarrella lyhyempiä.)

[Suvi]

Iines on niin suloinen tapaus.

[lumikukka]

Voi miten herttainen hauvavauva Lumikilla.

[pampula]

Lumikin koikku

--

Meillekin tulee koira

Vihdoinkin! En voi oikeesti vieläkään uskoa tätä, enkä uskokaan ennenku haukku on täällä meillä kotona Tää on ollut oikeesti aivan v**unmoinen väsytystaistelu, parisuhdekin ollut koetuksella tämän takia Mutta vihdoinkin...viisi pitkää vuotta ehtikin kulua koiratonna.

Koira on 1-vuotias lapinkoiratyttö, josta luovutaan astman takia. Aivan ihana tapaus ja kaikenkaikkiaan lulleroinen koira, mitä nyt joskus lähtee jäniksen perään eikä kuuntele Uskon, että tää on oikeesti paras juttu, että siis saadaan täyspäinen, jo miltei aikuinen koira - vaikuttaa, että tää on tosi hyvä eka koira kanssanisäkkäälle, joka ei ole ollut yhtään niin innostunut asiasta.

Koira tulee varmaan ensi viikon alussa, ensin parin viikon koeajalle. Jännittää Ja ilostuttaa

[Crazy_Clown]

pampula, ihanaa! :hali:

Onko se millainen lappalainen? Suomenlapinkoira? Paimensukuinen lapinkoira?

Eihän niissä ihan kamalasti mielestäni eroa ole, mutta kuitenkin.

Ja Lumikin hauvva on suloi. Ja pampulakin sitten lähettää kuvia omasta rontistaan?

[pampula]

Onko se millainen lappalainen? Suomenlapinkoira? Paimensukuinen lapinkoira?

Siis ihan Suomenlapinkoira. Ei paimensukuinen. Ja kyllä mie varmaan kuviakin tänne jossain vaiheessa floodaan, kyllästymiseen asti

[marenkienkeli]

Lumikin koira on aivan ihana. Jopa mulle meinaa koirakuume iskeä, vaikka olen vakaasti sitä mieltä, että en lemmikkiä itselleni haluakaan.

[Maija]

Onnittelut pampulalle uudesta perheenjäsenestä!

Lumikin koira on kyllä aivan ihana.

[pampula]

Onnittelut pampulalle uudesta perheenjäsenestä!

Kiitos

Forden koiraihmisille muuten kysymys. Onko teillä ollut eläimillänne vakuutuksia? Jos, niin millaisia ja miten kalliita? Mulla ei edellisen koiran kanssa ollut, mutta jälkiviisaana voisi sanoa, että kyllä olisi kannattanut. Vakuutusmaksut (siis ne jotka korvaavat lääkärikäyntejä) vaihtelevat kai siinä 100-180 euron tietämissä vuodessa. En tiedä...kyllä kait se silti olisi turvallisempaa köyhälle se vakuutus ottaa.

[Lumikki75]

Mekin pähkäillään vielä tuon vakuutuksen kanssa. Kaipa semmoinen olisi hyvä hankkia, mutta mistä vetoa että jos sen hankkii, koira on koko elämänsä terve kuin pukki (mikä siis olisikin toivottavaa, tietty).

Asiasta kymmenenteen. Hei koiranomistajat, millä olette saaneet kitkettyä koiranpennuistanne pois lahkeissa roikkumistaipumuksen? On hieman ärsyttävää, kun suurimman osan ajasta joku näykkii lahkeita tai kantapäitä. Eit (painokkaat ja vähemmän painokkaat) sekä hellävarainen kuonolle napautus on kokeiltu, mutta eivät toimi kuin silloin tällöin ja vain vähän aikaa.

[Bunni]

Asiasta kymmenenteen. Hei koiranomistajat, millä olette saaneet kitkettyä koiranpennuistanne pois lahkeissa roikkumistaipumuksen? On hieman ärsyttävää, kun suurimman osan ajasta joku näykkii lahkeita tai kantapäitä. Eit (painokkaat ja vähemmän painokkaat) sekä hellävarainen kuonolle napautus on kokeiltu, mutta eivät toimi kuin silloin tällöin ja vain vähän aikaa.

Meillä ei tätä ongelmaa ollut, mutta veikkaisin että lahkeessa roikkumisella pentu hakee huomiota. Mikäs sen hauskempaa kuin roikkua liikkuvassa jalassa ja välissä se ihminen huomioikin hänet.
Kannattaa kokeilla, että aina kun koira lahkeeseen tarttuu, muuttuu ihminen patsaaksi. Et liiku, et katso koiraa, et komenna, et tee mitään. Loppujen lopuksi koira kyllästyy, kun ei se enää olekkaan hauskaa. Kun koira rauhoittuu ja päästää irti lahkeesta, niin palkitset sen ja jatkat matkaa.
Tätä toistetaan kunnes ongelma on poissa.

[Maija]

Kasvattaja, jolta koiramme hankimme, neuvoi torumaan pentua ottamalla koiraa löysästä niskanahasta kiinni ja siirtämällä sen näin hieman kauemmaksi, sillä myös emot paimentavat pienokaisiaan näin. Meilläkin oli tuollainen samanlainen ongelma kuin Lumikilla, mutta se poistui koiran vanhetessa ja viisastuessa. Huomiota pallero silloin vain kaipasi, vaikka osoittikin sen hieman epämiellyttävällä tavalla.

Jo mainitun kasvattajan kanssa puhuimme myös koiran vakuuttamisesta. Hän suositteli, ettemme hankkisi vakuutusta, sillä se todennäköisesti vain tulisi kalliimmaksi kuin mahdolliset tarvittavat toimenpiteet. Nyt jälkiviisaana voin sanoa, että ehkä olisi pitänyt hankkia, sillä Viiville on jouduttu tekemään tässä lähiaikoina jos jonkinnäköistä toimenpidettä, kuten esimerkiksi sterilointi ja virtsakivien poisto. Virtsakivet ovat vain kovin keljuja siinä suhteessa, että hoito jatkuu edelleen ja saattaa jatkua vielä pitkälle tulevaisuuteen.
Eli varmuuden vuoksi kannattaa, sanon ma.

Talven tuloa odotellessa kaipaisin hieman vinkkejä, jos vain kokemusta joltakin löytyy tällaisista vermeistä tai vastaavista. Meidän cavalierimme tassuihin tuntuu tarttuvan lumi niin pahoiksi kokkareiksi, että koira ei pysty lenkillä kävelemään lainkaan. Esimerkiksi tänään (joo, täällä on lunta ) lenkki jäi pahasti kesken koiran tassujen ollessa kainaloihin asti täynnä erikokoisia lumipalloja. Kävi toista ihan sääliksi, kun tytsy näytti erehdyttävän paljon Michelin-mieheltä.

[pampula]

Hiukan mukavaa koirapäivitystä täältäkin päin. Koiruli . Aamulenkillä palkkioherkuille kuolausta Koira on ollut meillä nyt viikon. Koeajasta vielä viikko jäljellä, mutta näyttää siltä että Karvakorva jää Alussa oli pientä ikävöintiä ja oudoksuntaa, mutta nyt alkaa näyttää hyvältä. Jotenkin koira on alkanut luottaa jo niin paljon enemmän ja...en mä tiedä. Toivon vaan, että se olisi meillä onnellinen. Tämä koira jos kuka olisi sen ansainnut. Niin monessa paikassa se on jo pienen elämänsä aikana ehtinyt olla.

[Maija]

Koiruli

Oi, kuinka hän on kaunis! Olen aina ollut heikkona tuollaisiin paksuihin, pehmeisiin turkkeihin. (Eläimen itsensä kantamana, tietenkin. :PETAismi: )

Oi.

Ilmeisesti toinenkin puolisko on hyväksynyt hauvan? Onko koira sitten hiljaisempaa tyyppiä, ettei mikään kovin herkkähaukkuinen?

Minä ainakin uskon, että koiralla on siellä teillä varsin onnelliset oltavat.

[pampula]

Olen aina ollut heikkona tuollaisiin paksuihin, pehmeisiin turkkeihin.

Sama Edellinen koirani oli samojedi, että joku noissa turkeissa sitten kai on, mikä tekee niistä tytön parhaan ystävän...

Mutta joo, nyt kun ajattelee niin taidankin tietää miksi mua on aina kiehtoneet pohjoisehkot rodut - sammarit, lapinkoirat, laikat ja niin edelleen. Olenhan itsekin talvi-ihminen, niin ehkä se tulee siitä. Samojedeissa ja lapinkoirissa kiinnostaa ihan jo se historiallinenkin osuus, eli että miten rodut on kehittyneet ja millaista elämää ne on ennen viettäneet.

Ilmeisesti toinenkin puolisko on hyväksynyt hauvan? Onko koira sitten hiljaisempaa tyyppiä, ettei mikään kovin herkkähaukkuinen?

Toinen puolisko on jokseenkin lääpällään Eihän hän toki vielä mikään koiraihminen henkeen ja vereen ole, mutta ihan uskomattoman hyvin nää on tulleet toimeen. Yksi yö heräsin siihen, että raksu koulutti koiraa unissaan: "...istu! Nooooin, hyvä, hieno..." Vähän hymyilytti

Koiran haukkuvuus vaihtelee ainakin tähän astisen perusteella päivittäin. Yleensä hää on tosi hiljainen, mutta jonkun verran on pitänyt pihalla ollessa tiellä kulkijoita vahtia. Mutta uskon että tuo taipumus on vielä sietokyvyn rajoissa. Koira on tosiaan turkkinsakin puolesta aikamoinen ulkoilmaeläjä ja tarkotus olisi varmaan pykätä jossain vaiheessa joku aitaus, jossa koira voisi olla kun olen koulussa. Mietin että aika paljon tuota haukkumistarvetta saa rajoitettua niinkin, että yksinkertasesti sijottaa tarhan niin, ettei koiruus näe tielle! Lenkillä se ei ole onneksi hirveästi mekkaloinut, eli reviirin vahtimiseen lähinnä liittyy tuo haukku.

Minä ainakin uskon, että koiralla on siellä teillä varsin onnelliset oltavat.

Voi, samaa miekin toivon Tuolla koiralla on vaan ollut jotenkin aika paljon epäonnea matkassa. On joutunut muuttamaan jo turhan monta kertaa siitä itsestään riippumattomista syistä. Toivon, että kaikki menisi hyvin...

[Shay]

Koiruli

Oi, kuinka hän on kaunis! Olen aina ollut heikkona tuollaisiin paksuihin, pehmeisiin turkkeihin. (Eläimen itsensä kantamana, tietenkin. :PETAismi: )

Oi.

Ihana. Tuo värikin on älyttömän kaunis!

[Maija]

Kiva kuulla, pampula!

Onnea nyt vielä kerran!

---

Itselläni sen verran ilmoiteltavaa, että omaa koiraa on vain niin älyttömän hauska katsella, kun se on niin onnessaan lumesta.

[shaana]

Pampulan koiruus. Valloittava!

Äiskän lähdettyä vaihteeksi Lappiin ( ) Bobis päätyi siskosein luokse hoitoon. Bobishan on malliltaan se hieman lyttynokkainen ja sileäkarvainen, jonka nimeä en osaa kirjoittaa oikein. Eilen oli kaikilla mittapuilla mitattuna erittäin kova tuuli, lunta ja mitälie pieniä kinoksia satoi vaakasuoraan ainakin Helsingin Kalliossa. Bobis tykkää toki lumesta, ainahan se on riehakas, mutta sopivalle tuulten pyyhkimälle kadulle sattuessa se meni aivan oudoksi, raukka. Naama mutussa, kirsu kohti tuulta se kynti pitkin katua, silmät sirrissä ja korvat luimussa. Siitä naamasta olisi niiiin pitänyt saada napattua kuva, lumipyry kehystänyt kurtussa olleen naaman. Kaupalle hetkeksi pysähtyessämme koira kutistui muutaman sentin joka suunnasta, kun yritti mennä läjään lämpimikseen. Voi hömelöä - vähän se onneksi rauhoittui, kun otin sen omien koipien väliin istumaan.

Olen kyllä periaatteessa eläinten (turhaa) vaatettamista vastaan, mutta Bobikselle kyllä sopisi sellainen karvareunuksinen nahkatakki..

[pampula]

Meilläkin iloitaan lumesta Molemmat, sekä koira että emäntä.

Lumen vai minkä lie kunniaksi koiruus saalisti myös ensimmäisen myyränsä meillä ollessa

[Crazy_Clown]

Voi apua! Aluksi katsoin että kuvassa on oma piskinretale!
Paremmin katsottuani, ja etenkin toisesta kuvasta sitten kyllä näki että ei ne nyt aivan samanlaisia olekkaan

[Deni]

Joku noista pikku pötkylöistä on sitten minun.