Yritin maanataina suoltaa tänne traumaattiset koululiikuntakokemukseni, mutta meillä taisi katketa nettiyhteydet hetkeksi ja sitten se raapustus katosi jonnekin ja plaa. Yritän uudemman kerran.
Eli on traumoja. Pääosin liikunnanopettajista johtuvia. Tai sitten minusta, koska opettajiakin on ollut useampi, eikä kukaan mun mielestä ole kohdellut mua reilusti. En ole ollut mikään huippu missään, mutta en mitenkään surkeimmastakaan päästä. Monesta lajista pidin lajina, joskin esim. sählyn pelaaminen tyttöjen kanssa oli aivan painajaismaista. Koko kentällinen seurasi palloa kuin kalaparvi, hyvä ettei molketkin mukana

Jos oli parvessa mukana, niin kintut oli mustelmilla vyötäröstä alaspäin. Jos oli puolustamassa tai hyökkäämässä parven ulkopuolella, tuli noottia, kun "ei osallistu"

Opettajalta.
Koripallo oli mun pieni suuri rakkaus, vaikka tällainen hukkapala olenkin. Ketteryys ja pelisilmä kuitenkin korvasi paljon, ja koin olevani hyväkin koriksessa. Lukioaikoina sekin kostautui, kun luokalla oli pari Vasamatarta, Vaasan ylpeyden, lentopallojoukkueen tyttöä. Opettaja seurasi heitä kuin olisivat olleet kultamunia pyöräytteleviä ihmeolentoja. Pallotunteina, kun sai millä tahansa pallolla pelata, opettaja toimi lenttistuomarina ja kävi vain tsekkaamassa, että muutkin tekevät jotain. Lenttistä tietenkin inhosin, enkä koskaan sitä vapaaehtoisesti pelannut. Tee siinä sitten vaikutusta opettajaan.
Samainen opettaja aiheutti ehkä suurimman ketutuksen sillä, että alussa vakuutti, että tuloksia hän ei katso, vaan sitä, kuinka kovasti yrittää ja tekee. Ekan vuoden sitten pusersinkin ihan tosissani, vaan seiska sinne rapsahti. Koin sen olevan epäreilua, ja lopetin yrittämisen ja olin lähinnä vain läsnä tunneilla, niin sama seiska. Ei enää kiinnostanut pätkääkään sen jälkeen ja lintsasinkin reippaasti. No sama seiska sieltä tuli siltikin

Ehkä opettaja tarkoitti, että pitää yrittää tykätä lenttiksestä.
Ala-asteen liikunnanopettajalla oli joku fiksaatio tamburiiniin ja sen tahdissa jumppaamiseen. Vieläkin menee puistatukset, jos kuulen tamburiinin äänen

Takautumat opettajasta huutelemassa "Aukku, NOSTA niitä polvia, NOSTA! Tahtiin hop hop hop hop!" on pahoja. *ttu *rkele, kun muistaisi edes sen opettajan nimen, niin lähettäisin jauhekirjeen.
Kaverin kanssa sitten skipattiin nämä jumppatunnit, mentiin liikunta-/juhlasalin lavasteisiin leikkimään. Opettajahan tykkäsi ihan höpönä, kun sai selville, ja kaveri sai ehdotkin liikunnasta, kun kieltäytyi jumpasta ja heittäytyi maahan sätkimään

Mä taisin saada silloin kutosen. Kun en sätkinyt.
Tuo opettaja myös kielsi mua menemästä luisteluun varatulla tunnilla pelaamaan poikien kanssa jääkiekkoa ja pakotti "harjoittelemaan" valssihyppyjä sen sijaan. Se, että olin luistelukoulussa ja osasin valssihypyn ja paljon muutakin, ei vaikuttanut asiaan. Muistan vieläkin, kuinka pahalta se tuntui katsella viereisen kaukalon peliä sivusta. Olisin niin kovasti halunnut osallistua, mutta olin kiltti ja tunnollinen oppilas, eikä olisi tullut mieleenkään väittää opettajalle vastaan.
Yläaste ei ollut yhtään sen kivempi liikunnallisesti, toisessa koulussa opettaja pakotti liikkumaan, vaikka oli oikeasti kipeä, toisessa yksi (jostain syystä liikunnanopettajat vaihtuivat tosi tiuhaan siellä, ja vain tämä on jäänyt heistä mieleen) nälvi oppilaille, jos oli esim. huono kunto ja hengästyi helposti. No, ainakin kuulosti nälvimiseltä teinin korvissa, mene ja tiedä, kuinka paljon vikaa oli vastaanottavassa päässä näissä tulkinnoissa. Tämä toinen opettaja jäi mieleen muutenkin. Cooperin testissä täydet puserrettuani ja lähes 2400 m (vai oliko se 2800, mistä tuolloin sai kympin, ei voi muistaa) juostuani menin opettajalle nurtsilla läähättäessäni sanomaan, että jalat tuntuu juoksevan vieläkin. Opettaja tuumasi mun jaksottaneen juoksuni väärin ja alentavan sen vuoksi suorituksen numeroa. Sain seiskan

Olisi sitten edes opettanut sen jaksottamisen _ennen_ juoksua.
Opettajia vastaan puhuu sekin, että ala-asteen luokanopettajasta ei ole pahaa sanottavaa. Oli siis miespuolinen, eikä meidän tyttöjen varsinainen liikunnanopettaja. Hän vaan osasi lukea luokkaa tosi hyvin, ja joskus, kun meni oikein levottomaksi, niin vei meidät pihalle pelaamaan. Useimmiten pesistä

Pesiksessä en ole ollut mitenkään erityisen hyvä, en edes kohtuullinen. Osuessa sain pallon kyllä helpostikin takakentälle, mutta en vain osunut kovin usein

Ja olen tuhannen parempi pitkillä matkoilla juoksussa, kuin lyhyillä. Mut valittiin usein viimeisimpien joukossa, mutta sekään ei koskaan haitannut. Opettaja teki siitä erilaista. Ensinnäkin hän opetti pesiksen säännöt. Ketään ei koskaan nälvitty eikä haukuttu. Opettaja kehui _aina_, kun itsekin koki tehneensä jotain oikein. Tsemppasi, jos paukahti kolme hutia. Mulla on erittäin lämpimät muistot noista matikan- tai maantiedontunneista, jotka vietettiin kentällä luokkahuoneen sijaan. Ja siitä opettajasta.