Aivan liikaa tietoa. Tuntuu, että opiskelusta ei tuu mitään. Tai siis tulee, mutta en vain opi mitään. 
Aivan liikaa tietoa. Tuntuu, että opiskelusta ei tuu mitään. Tai siis tulee, mutta en vain opi mitään. 

Olen kaikki erikoiskirjastot tonkinut ja kaivannut aiheeseen liittyvia asioita kuin neulaa heinäsuovasta, ja olenkin itsestäni ylpeä saadessani asiasta jotain irti. Materiaaleja olen kerännyt vanhojen asiakirjojen pienistä sanoista ja huomautuksista, kun missään ei lue selvästi etsimääni asiaa. Paljon on vielä etsittävää, mutta yleiset asiat ovat suht kasassa.
Hyvä luoja sentään, mun aivot ei toimi! Otsikon olen kirjoittanut. 


Sippura kirjoitti:Työt ärsyttää ja ärsyttää etten saa itsestäni irti tehdä niitä ikuisuuksiin
roikkuneita hommia alta pois. Mulla pitäis olla kaikissa jutuissa selkeät
dedarit niin sitten ehkä jotain tulisikin tehtyä, mutta "tee jossain välis-
sä kun ehdit" -tyyppinen ohjeistus ei vaan sovi mulle



Huomiseksi päätin olla valmis ja tätä päivää on vielä yli 3 tuntia!
Hirveän duunin joutuu tekemään jo sen takia, että vasta mietitään voinko oikeasti aloittaa.

Siitäkin on tosin vähän ristiriitaiset fiilikset... Toisaalta hienoa että jokin on nyt vihdoin varmaa, toisaalta pikkuveli ehti jo kommentoida että musta olis kuulemma parempaankin. (Mutta olisiko? Ja mihin parempaan? Kyllä mää tuonne nyt menen enkä valita!)
Eihän se nyt omaa alaa ole, mutta ihan ok hommaa. Varsinkin, kun sitä on jo tehnyt. Alku on aina se vaikein.
Päivät menee kuin siivillä ja viikot myös eikä enää ole ollut in-

Onhan se ikävää kun ei kykene auttamaan ja joustamaan muiden tapaan. Tuo ihminen kaivaa kyllä kuoppaa omien jalkojensa alta, tänään ei tule lainkaan töihin. Tulee ikävät oltavat kun muutkin hermostuvat "esimiehen" panokseen, joka on nolla.
Nugat kirjoitti:
Horoskooppi sanoi, ettei ihmiset ymmärrä mun työpanosta ja raatamista mitä olen erääseen asiaan tehnyt, että siltä pohjalta mennään.
Olin ensimmäinen ihminen, joka tuon homman oli ehtinyt tehdä. Ei sillä kuulemm näin kiire olis ollut vielä.
Jokin ostokielto koululla juuri nyt, kun oppilaat alkaa väsäämään niitä lopputöitä ja tavaraa tarttis. 
Tyhmä minä, jos edes joskus valmistautuisin huolella ja aloittaisin ajoissa niin ei kävisi näin. Tänään pitää tehdä yhtä kurssia varten pien tekstinpätkä, eihän siinä vielä mitään, mutta perjantai... Sillon olis yks uusintatentti joka olis nyt saatava läpi tai käytävä koko roska ens vuonna uusiks. Valmistautunut en ole. Sitten olis vielä perjantaiks yhden verkkokurssin tehtävien palutus johon tarviis kirjottaa yhteensä tuhatkunta sanaa... Ei ole helppoa minulle pitkien tekstien tuotto, tässä voipi käydä taas niin että hiki hatussa ja näppis sauhuten kirjotan puutaheinää vielä kello 23. 54 kun minuutin päästä palautus umpeutuu...
Ja tässä olis käytävä luennoillakin ja tahtoisin juhlia hieman avokin synttäreitäkin huomenna.(synttärit oli kyllä eilen jo, mutta juhlia meinattiin huomenna paikallisessa juottolassa) Tämän keskellä ilahduttaa suunnattomasti Kelan päätös lakkauttaa miun opintotuki helmikuusta alkaen. 25 opintopistettä olis saatava et saa hakea uudestaan, käytännössä siis varmaan ens syksynä.
ja 
Vanilla kirjoitti:Vaikka päivä onkin muuten ollut ihan tyhmä, jotain positiivistakin ehti jo tapahtua: pääsin aineenopettajakoulutukseen. Musta pitäisi siis joskus vielä tulla äidinkielenopettaja.
Lyyra kirjoitti: Minusta tulee näillänäkymin (ellei ihan ihan superpaska säkä käy) tänä keväänä ihan oikea humanististen tieteiden kandidaatti!

)! 
Sitten syönti ja pienellä porukalla oli harjoituksia. Jännitti aluksi aika paljon, kun ton tapaisia juttuja ei ole meillä ennen ollut, mutta oli yllättäen aika hauskaa. Tunsin oppineeni uusia asioita ja taitoja, joista tulee olemaan käytännön työssä hyötyä. Jes! 
marenkienkeli kirjoitti:Jännitti aluksi aika paljon, kun ton tapaisia juttuja ei ole meillä ennen ollut, mutta oli yllättäen aika hauskaa. Tunsin oppineeni uusia asioita ja taitoja, joista tulee olemaan käytännön työssä hyötyä. Jes!
Suvi kirjoitti:Milloinkohan töissä olisi taas kivaa?

elegia kirjoitti:Kiva lukea tällaista ajattelua, että opituista asioista on työelämässä hyötyä. Itselläni ei moista tunnetta ole ollut varmaan "koskaan", mikä johtuu siitä että en ole ikinä tienny mihin olen ammattiin tai paikkaan työelämässä olen suuntaamassa. Se tosin johtaa monesti todella ikävään välinpitämättömyyteen opinnoista. Vaikka ne ovatkin mielenkiintoisia, ja tunnen usein olevani innostunut opiskeltavista asioista ja uuden oppimisesta, en osaa ajatella tarvitsevani niitä joskus tulevaisuudessa.
Olen aika hyvin siis koulutustani vastaavassa työssä, ja koulu oli kivaa ja usein innostavaakin, ja tykkäsin kovin. Jotkut aineet vain olivat niin kuivakkoja, ettei aina jaksanut olla hereillä. Ja nyt välillä harmittaa 
Uujea, jännää
Kiva oppia uutta, saada uusia haasteita, nähdä uusia naamoja, tietää monipuolisempaa työpäivää etc. Silti, kauhistuttaa. Missä vaiheessa tulee stoppi, enempään ei pysty, ei kykene, ei jaksa
Työmäärä on lisääntynyt ihan hulluna, varsinkin nyt kun opiskelee uutta ja opettaa toisia.
Sit kun ne on muutenkin isompia konttoreita, niin niillä ei ole näitä ylimääräisiä nakkeja, joita mä teen, kun pikkukonttorilla ei niihin voida palkata omaa työntekijää. Plus että mä hoidan oman konttorin lisäksi kolmea muutakin.


Kyllä se vielä joskus tärppää. Maija kirjoitti::pepsodent:
Yhteensä 13 esseetä: pakollisen kurssin kurssityöt. Aikaa yksi vuorokausi. Pelissä valkolakki.
Mission accomplished.
Mä saatoin aikanani tehdä yhtä sellaista monta päivää. Perfektionisti täällä hei.
Kummasti noita tuutorointihommia tulee oikeasti tehtyä ajoissa, kun tietää, että tuutoroitava odottaa saavansa palautteen tekstistään mahdollisimman pian. 

Vanilla kirjoitti:Tuo on kyllä ihan uskomaton suoritus, vaikka kyse olikin niistä parisivuisista ainekirjoituksista.Mä saatoin aikanani tehdä yhtä sellaista monta päivää. Perfektionisti täällä hei.


Maija kirjoitti:Vanilla kirjoitti:Tuo on kyllä ihan uskomaton suoritus, vaikka kyse olikin niistä parisivuisista ainekirjoituksista.Mä saatoin aikanani tehdä yhtä sellaista monta päivää. Perfektionisti täällä hei.
Toinen perfektionisti täällä hei.
Siksi oikeastaan nuo työt kasaantuvat mulla ja pahasti. Haluaisin, että jokainen niistä olisi niin kovin täydellinen, ja kun alan niitä väsäämään ja huomaan, ettei teksti olekaan sillä hetkellä sen tasoista kuin haluaisin olevan, siirrän niiden tekemistä aina vain kauemmas tulevaisuuteen, jos vaikka silloin lopputulos olisi jotenkin tasokkaampaa. Sitten käy näin. Yllätyksekseni kuitenkin nuo kiireessä väsätyt esseet olivat ihan hyviä, vaikka itse sanonkin.
Äikän opettajanikin on sanonut, että kiinnitän aivan liikaa huomiota kieleen, sillä perustasoni on jo kuulemma riittävän hyvä eikä minun siis tarvitsisi enää turhaan yrittää muokata teksteistäni ns. täydellisiä. Vielä kun tuon saisi taottua omaankin päähän.
Tänäänkään en alkanut kirjoittaa yhtä raporttia, kun lauseeni eivät kuulostaneet tarpeeksi hyviltä.
)Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa