Kissamaisia juttuja

[Sippura]

Kissoja, kissoja, isoja kissoja...

Mein sällit kasvaa ihan silmissä! Ruokamäärä ollaan pyritty pitämään suositusten
mukaisena ja molemmat leikkivät ja juoksevat tarmokkaasti liki koko ajan mut-
ta silti Toivo on viittä vaille 5-kiloinen Sulokin tulee siinä ihan kintereillä 4,5-
kiloisena. Melkoisia mötkäleitä - varsinkin kun molemmat tykkäävät päikkäröidä
rinnan päällä samaan aikaan.

Eikä ensi viikon leikkausaika tule yhtään liian aikaisin. Molemmat on aivan älyttömän
levottomia ja mouruaminenkin on alkanut. Vähän on kyllä huono omatunto karvanoppi-
en poistamisesta, mutta eipä kai kisulit niitä enää leikkauksesta tokenemisen jälkeen
paljoa osaa kaivata. Tuntuu itsestä siltä, että sitten se poikien lapsuus on lopullisesti
ohi kun leikkaus on tehty. Omistaja tuntee luopumisen tuskaa mutta toisaalta on tyy-
tyväinen kun Dumb & Dumber rauhoittuu

Ja ensimmäiset kunnon mielenosoituksetkin on jo koettu. Viikonloppuna kun kotiuduim-
me reissusta, kissat eivät suostuneet osoittamaan minkäänlaista hellyyttä koko viikon-
loppuna vaikka normaalisti ne kyhnäävät sylissä ja kommunikoivat molemmat omalla ta-
vallaan koko ajan. Nyt annettiin vaan kylmää kylkeä, oltiin vissiin liian kauan poissa

[Kuolo]

Karvanopat

Tuskimpa tosiaan noita kaipaavat. Mein Viljo leikattiin jo vähän päälle 3 kilosena, eikä se paljoo oo kepeksiään kaipaillu.

Jos vaan raaskii pitää nälässä, niin melkein parikin päivää saa paastoilla ennen leikkausta. Aina se päivän paasto ei piisaa, vaan vatsassa on vieläkin sapuskaa.

[Nugat]

Sippuran kisujen painokyttäyksestä tuli mieleen, tai ajattelin oikeastaan että onpas pieniä. Mutta meidän iso poika 3 v. on saman kokoinen ja pikkunen vielä pikkunen. Yhdistin asian siis joitakin vuosia sitten kuopattuun Julle-poikaan. Hän painoi vaatimattomat 12 kiloa. Mutta ei siis ollut lihava, vaan oikeasti todella iso. Isompaa kissaa en ole tainnut nähdäkkään livenä. Ihme että siitä niin iso kasvoi, emo oli ainakin mahdottoman pieni.
Täytyykin joskus pistää kuvei, kunhan löydän kaikista kuvaavimman.

[Sippura]

Jos vaan raaskii pitää nälässä, niin melkein parikin päivää saa paastoilla ennen leikkausta. Aina se päivän paasto ei piisaa, vaan vatsassa on vieläkin sapuskaa.

Vakkarieläinlääkärin suositus oli, että 12 tuntia pitäisi olla väliä edellisestä
ruokailusta. Aika hurjalta kuulostaa tuo parin päivän paasto Mutta ehkä-
pä sitä voisi vaikka pienentää normaalia annosta esim. paria päivää ennen
leikkausta ja sitten 12 tuntia ennen antaisi viimeisen ruuan

Toivo nimittäin saa slaagin jo 5 tunnin ruuattomuudesta, saatika pitemmästä
paastosta

Sippuran kisujen painokyttäyksestä tuli mieleen, tai ajattelin oikeastaan että onpas pieniä. Mutta meidän iso poika 3 v. on saman kokoinen ja pikkunen vielä pikkunen. Yhdistin asian siis joitakin vuosia sitten kuopattuun Julle-poikaan. Hän painoi vaatimattomat 12 kiloa. Mutta ei siis ollut lihava, vaan oikeasti todella iso.

Sen takia noita painoja tännekin raportoin, kun olen ottanut tavaksi punnita
pojat pari kertaa kuukaudessa. Näkee vähän että mihin suuntaan se paino lii-
kahtaa - ja aika noususuhdanteinen se on tähän asti ollut

Jullella onkin ollut komeasti kokoa Kuvamateriaali olisi kovasti mielenkiin-
toista nähtävää! Mun mielestä ehkä ihanimpia kissoja on just sellaiset isot jön-
tikkä-kollit, jotka puskemalla kumoaa vaikka ihmisen. Olen muutaman kerran
sellaisen kissan tavannut ja ne on kyllä upeita eläimiä Oma tarkoitus ei kui-
tenkaan ole mitenkään tietoisesti lihottaa omia kissoja mahtimittoihin, näyttää
kuitenkin siltä että Toivosta on väkisinkin tulossa isokokoinen ja nimenomaan
pitkä kissa. Sulo taitaa jäädä selkeästi pienemmäksi kuin pikkuveljensä.

[Outolintu]

Mein Viljo leikattiin heti kun ikä salli, painosta en ole ihan varma. Pahin hetki taisi olla se, kun nukutuslääke tuikattiin reisilihakseen. Onneksi eläinlääkäri oli aivan ihana ja kertoi jo ennen ruiskua, että nyt se todennäköisesti rääkäisee ja jos se haluaa karkuun niin päästä vain, ei se tästä huoneesta katoa ja parempi se kuin että väkisin pitää rimpuilevaa kissaa. Espoon Arkki Herääminen sujui mallikkaasti ja haavat olivat todella pienet. Pilkun ei tarvinnut pitää kauluriakaan eivätkä haavat tuntuneet häiritsevän lainkaan. Harmi, että olen ehtinyt jo unohtaa niin paljon (onhan tästä jo vuosi aikaa ). Oliskohan haavat liimattu yhteen, sillä tikkien poistossa ei ainakaan käyty. Tai sitten ne olivat niin pienet -muoks, haavat siis, karvanopat olivat oikein miehekkäät-, ettei tarvittu mitään toimenpiteitä. Mitään eroa käytöksessä en ole huomannut, enkä voi kyllä sanoa, että miuku olisi karvanoppiaan jotenkin kaivannut.

[puolikarkea]

Oliskohan haavat liimattu yhteen, sillä tikkien poistossa ei ainakaan käyty.

Ne on varmaan olleet sulavat tikit. Niitä käytettiin meillä erään toisen elukkalajin nopanpoiston yhteydessä.

[Nugat]

Oma tarkoitus ei kuitenkaan ole mitenkään tietoisesti lihottaa omia kissoja mahtimittoihin...

Se onkin terveellistä ajattelua. Isot roikalet kasvavat isoiksi roikaleiksi ilman mitään syöttämisiä ja kepulikonsteja, jos ovat kasvaakseen. Niinkö luonnostaan. Ja ne ovat kyllä komeita ne.
Lihava kissa taas, jonka oikeasti kuuluisi olla siro ja pieni ei ole kovin kiva näky. Lihavuudesta on omat seurauksensa. Oikeasti Isolla roikaleella on taas kaikki...ööh... ruumiin osat niin sisältä kuin ulkoakin niin kuin pitääkin. Niinkö ryhdikkäästi.

Mun mielestä on hassua, ettei kaikki ihmiset erota lihavaa ja Isoa kissaa toisistaan. Joku joskus valitti Jullen painosta pitäessään sitä sylissä, pitäisi kuulemma laihduttaa. Kissan ei kuulu olla näin painava. Mutta minkäs teet kun se on luonnostaan sellainen. Seuraavaksihan olisi ollut vuorossa aliravitsemus herranjestas.

[Sippura]

Sinne jäivät pojat eläintenhoitajan hoiviin Sällit ei olleen millänsäkään, taisi
omistajista tuntua pahemmalta kun ovesta piti lähteä ilman kantokoppaa ja ki-
suja.

Ilta meneekin sitten hoitaessa tokkuraisia, nopattomia poikia

[Pascal Lemoix]

Sippura pääsee sitten seuraamaan, miltä näyttäisi, jos kissat dokaisivat kuin ihmiset. Kävely horjuvaa eikä katsekaan normaalin terävä.

[Kibaya]

[@gen.fi]

Eipä tässä sitten muutakaan

[Nugat]

Pelkäsin kovasti, että pikku-elukka untahtaisi minut viikon aikana koulussa ollessani. Mutta onneksi pelko osottautui aiheettomaksi.

Heti kun tulin kotiin ja kutsuin kuului nurkan takaa Mä-ä-ä-ä! ja vauva tuli syliin rapsutettavaksi.
Iltaisin kisu kyttää koska menen nukkumaan. Odottaessaan kisu tappaa peittoa ja tyynyä. Mutta kun itse loikkaan sänkyyn käpertyy pieni kainaloon koisimaan koko yöksi.

Kisu.

[Sippura]

Sippura pääsee sitten seuraamaan, miltä näyttäisi, jos kissat dokaisivat kuin ihmiset. Kävely horjuvaa eikä katsekaan normaalin terävä.

Valitettavasti tämä jäi väliin, pojille oltiin annettu leikkauksen jälkeen
heräämiseen vaikuttavaa ainetta joten suht normaalisti ne touhusivat
heti kotiinpaluun jälkeen. Pöydille yritettiin hyppiä totuttuun tapaan,
mutta jalkojen tukevuus oli vielä vähän niin ja näin.

Kibayan postaaman kuvan kauhuskenaario kävi kyllä toteen, enää ei ol-
lut paljon mitään nuoltavaa down south

[Kuolo]

[shaana]

Noi otukset ovat kyllä hupaisia, kun joskus, aivan yllättäin muuttavat tottuttuja toimintamallejaan täysin. Meillä ilmenee lähinnä lepuutuspaikkojen vaihtumisena - esim. tyynypaikka vaihtuukin päittäin jalkopääpaikkaan jne. Nyt on Typy jostain keksinyt, että meikäläisen selässä tai vatsan päällä on hyvä ottaa torkut. Mikäs siinä rättiväsyneenä simahtaa päikkäreille naama tyynylle ja kissa selässä. Vatsan päällä siedän sitä jonkin aikaa, mutta leipomisen aloittaessaan saa kyllä vaihtaa paikkaa.

Typy on kyllä lady domina paikallaan, äiskän koira oli hoidossa viime viikolla ja voi koira parkaa mihin kouluun taas joutuikaan. Meillä, eli Typyn alueella yhtä aikaa oleillessa pomotus on kokoaikaista, koira sai kyllä katsoa mihin nokkansa tunkea. Äiskän luona Typy ei ihan niin kellon ympäri kiusaa koiraa.

Lopuksi voin vielä kertoa, että viime yönä Typy toi mieleeni tunturipöllön, valkoinen pää mustine silmineen.

[Sippura]

Kävin muutama viikko sitten Vantaan Jumbossa, ja siellä pääsin tutustumaan tar-
kemmin itselleni aikaisemmin tuntemattomiin sfinx-rotuisiin kissoihin. Lemmikki-
eläinliikkeessä oli kaksi sfinxin omistajaa kertomassa kiinnostuneille rodulle omi-
naisista luonteenpiirteistä ja muusta kiinnostavasta ja paikalla oli myös kolme ro-
dun edustajaa, joita sai silitellä halutessaan.

Täytyy kyllä myöntää, että ensimmäinen kosketus kyseisen rotuiseen kissaan oli mel-
koinen shokki: sänkiseltä tuntuva, lämmin nahka oli yllättävän oudon tuntuinen, mut-
ta samalla myös viehättävä. Paikalla olleet kissat vaikuttivat olevan luonteeltaan hy-
vin rauhallisia, vaikka häkin ympärillä parveili useita vieraita ihmisiä silittelemässä
ja pällistelemässä, eivät kissat olleet moksiskaan. Huvittavan näköisiä kisulit olivat,
kaikki kolme näyttivät murjottavan kun naamassa ei ollut karvoitusta "pehmittämäs-
sä" yleisilmettä

En mä nyt itse suorilta vaihtaisi turkillista kissaa turkittomaan, mutta oli hienoa pääs-
tä tutustumaan ihan kosketusetäisyydeltä näihin Suomessa vielä aika harvinaisiin ki-
suihin

Edit. niin ja tönäisy viestin kirjoittamiseen tuli Lyyran postauksesta Kuvakisa-ketjuun

[puolikarkea]

Yh, minusta sfinxit ja muutkin karvattomat elikot, jotka on tottunut näkemään turkispäällysteisinä, on kammottavia. En itselleni ottais missään nimessä. Varmasti ovat yhtä ihania luonteeltaan kuin karvallisetkin, mutta eivät viehätä minun silmää yhtään.

[puolikarkea]

Omaa kissilöä ei vielä ole, joten kissankaipuuta pitää paikkailla muilla keinoilla. Törmäsin taannoin blogiin Herra Mäykysestä ja tykästyin herran tekemisiin siinä määrin, että uudet kirjoitukset on luettava säännöllisesti. Ajattelin, että blogi voisi kiinnostaa myös muita forden kissi-ihmisiä.

Voi kissa.

[Nugat]

Omaa kissilöä ei vielä ole, joten kissankaipuuta pitää paikkailla muilla keinoilla. Törmäsin taannoin blogiin Herra Mäykysestä ja tykästyin herran tekemisiin siinä määrin, että uudet kirjoitukset on luettava säännöllisesti. Ajattelin, että blogi voisi kiinnostaa myös muita forden kissi-ihmisiä.

Voi kissa.

Herra Mäykynen on kyllä ihastuttava! Kuvat ovat mitä loistavampia.

Vaikka herra Mäykysellä on takki, jota pidän kissoilla aivan höpsöjen puuhasteluna, osaa herra Mäykynen olla siinä kuitenkin edukseen.


Omalla kissarintamalla kaikki normaalisti. En ole kyllästynyt Pikku-elukkaan vielä. On se niin hupaisa. Usein istuessani tässä koneen äärellä, tulee pikku-skidi syliin hakemaan hellyyttä ja lämpöä. Tänään elukka seurasi kaukaa, kuinka tulin tähän huoneeseen. Pikkuiselta oli kuitenkin mennyt jotenkin se tilanne ohi, että siiryinkin keittiöön. Keittiöstä näin kuinka pikku-elukka ryntäsi tietsikka-huoneeseen, hyppäsi tähän tuoliin ja.... rupesi mäykymään niiiiiin maan perusteellisesti! Tästä tuolista puuttuu pehmusteet!
Kisu rauhoittui kun kutsuin sitä. Tuli hetkeksi keittiössä syliin, mutta se ei ilmesti ole sama kuin koneen ääressä, sillä hän poistui hyvin pian.
-----

Mitens Sippuran poikien karvapallojen poisto? Onko ne jo toipuneet?

Lisäys: Herra Mäykysen ystävä Mauno, muistuttaa kovin pikku-elukkaa.

[Sippura]

Hyvä linkki ja loistavasti kirjoitettu blogi! Ihania nuo kuvat Mäykysestä

Mitens Sippuran poikien karvapallojen poisto? Onko ne jo toipuneet?

Onkin pitänyt tulla päivittämään kuulumisia - hyvin sujui noppaleikkaus ja pojat
ovat palautuneet ennalleen

Kisut olivat saaneet leikkauksen jälkeen jotain heräämislääkettä, joten ne olivat jo
pirteinä odottamassa meitä kun kävimme hakemassa ne kotiin myöhemmin. Oletin
molempien nukkuvan suurimman osan iltaa, mutta mitä vielä - koko ilta meni siinä,
että yritimme pitää innokkaat kissat poissa keittiön työtasoilta, kirjakaapin päältä,
joka paikasta.

Leikkauksen jälkeen luonteissa on näkynyt selvästi sellaiset muutokset, että jo en-
nestään rauhallinen Toivo on muuttunut entistä rauhallisemmaksi ja aikaisempi AD-
HD-tapaus Sulo on entistä energisempi ja riehakkaampi Suloa selkeästi harmit-
taa, ettei Toivo jaksa/viitsi leikkiä sen kanssa entiseen malliin, vaan preferoi läm-
mintä syliä raivopainin sijaan. Se on tarkoittanut sitä, että ihmispalvelijoiden on
pitänyt väsyttää duracell-kisu iltaisin jotta talossa saa nukuttua.

Aikaisemmat ruokailuhässäkätkin on mennyttä, nykyään molemmat jaksavat odot-
taa ruokaa kiltisti ja huom: sitä maltetaan myös pureskella. Ainakaan vielä ei ole
havaittavissa mitään ruokahalun kasvua. Sitä odotellessa.

[Janet]

Huoh. Täällä on alkanu kiima-aika.

Mirkku, tai siis Mirqvisti, on nyt kohta 7 kuukauden ikäinen ja tosiaan mouruaminen alkoi viime yönä. Yleensä se on nukkunut läpi yön mun vieressä, nyt se vain tepasteli ympäri huushollia, kurisi ja mourusi. Mutta sitten se teki tempun terävän. Se tuli mun sänkyyn, hyökkäsi varpaiden kimppuun ja sitten kusi mun peitolle. Oikein lirinän kanssa. Se ei ole kuin kaksi kertaa pissinyt sänkyyn ja siis silloin, kun se tuli mun luo. Kahtena ekana iltana. Sen jälkeen se on jopa vierailulla osannu käydä vieraan kissan laatikolla! Ja nyt se teki tollaset merkkaukset. Kaiken lisäksi se oli mun kaislamattoonkin tehnyt paritkin pissit. Onneksi se on niin pieni matto, että sen voi heittää menemään, mutta silti. Voiko tolle merkkaamiselle tehdä yhtään mitään? Ja voiko kissaa jo nyt viedä leikkaukseen vai pitääkö sen olla vuoden ikäinen tai jotain?

[Kuolo]

Leikattavaks vaan. Paikalliset lekuri pitä rajana 3 kiloa, mutta sekin on ihan vaan siks, että pienempää on vaikee leikata. En nyt ihan varma oo, mutta mutu sanoo, että kiima pitää vissiin oottaa ohitte.

[Janet]

Joo, soitan kyllä elukkalääkärille heti aamusta ja kysäsen siltä. Tuo kun on niin pieni rääpäle vielä, tuskin painaa kahta kiloa enempää.

Nyt on sohvakin merkattu ja melkein ruokapöytä. Aattelin laittaa kissan yöks kylppäriin, muuten saan siivota koko huushollin heti aamusta. Molen niin järkyttyny, mamman murusta on tullu kiimanen narttu.

[Annis]

Ja jos ne ei leikkaa vielä sitä, voit kysyä kiimanestopillereitä. Niitä ei silleen kauaa kannata syöttää, aiheuttavan kohdun turpoamista yms.
Mun vanha rouva, joka tuli mulle vasta seitsemän vuotiaana ja leikkaamattomana, sille oli syötetty niitä pillereitä monta vuotta, kun ei ollut rahaa leikkauttaa sitä. Mä sitten vein sen heti leikkaukseen, ja kohtuhan siltä piti sitten kokonaan poistaa, kun se oli niin turvonnut. Ja kissa nuoreni heti jonkun viisi vuotta Leikkauksen jälkeen siitä tuli ihan hullu ja se jaksoi leikkiä ihan koko ajan. Kyllä se vieläkin jaksais, mutta se haluaisi leikkiä yksin, ja pikku kissa on aina sotkeentumassa asiaan

Meidän pikku kissasta on muutenkin tullut ihan vauva Se on alkanut nukkumaan meidän välissä tai miehekkeen tyynyllä. Lisäks mun pitäis käyttää kaikki hereillä olo aika sen seurassa ja sen paapomiseen. Sen mielestä en sais ees koulussa käydä

[Annis]

Meidän pikkukissa on keksinyt uuden leikin. Se saalistaa tietokoneen näytölllä liikkuvaa hiirtä. Onhan se vähän tai vähän enenmmänkin ärsyttävää, kun se hyppii tossa edessä ja heiluttaa häntää näppäimistölle, mutta on se myös niin äärettömän suloinen, niin ei sitä raaski kieltää.
Toinen uusi herkku ois kaktus. Se yrittää tunkea koko kaktuksen kerralla suuhunsa, ihmetellen vaan, et eikö piikit yhtään pistä sitä

Toinen kissa asia, et käytiin eilen taas pienen kanssa eläinlääkärissä, kun se rupesi oireilemaan niin, että pissatulehdus ois uusiutunut. Halvemmaksi olis tullut, jos olis saanut itse otettua pissanäytteen, mut mulle ei oo vieläkään oikeestaan selvinnyt, miten sen sais itse fiksusti otettua. Varsinkin kun pissatulehduskissa ei pissaa potalle, vaan kaikkialle muualle salaa, niin hyvä siinä lähteä tunkemaan jotain kulhoa sen alle kesken pissan. Onneksi eläinlääkäri uskoi mua, eikä pientä tarvinnut taas nukuttaa näytteen ottoa varten. Nukutuksesta heräävä kissa on tietty jotain niin söpöä mut parempi näin. Olin jo sitä mieltä aikaisemmin, et haluaisin vaihtaa eläinlääkäriä, mut kaipa sitä kannattaa samalla pysyä, varsinkin jos pissatulehdus uusii taas. Joku, joka ei ole ennen tota hoitanut, haluaisi varmasti nukuttaa sen. Sunnuntaista päästään sit tappelemaan kaksi pilleriä kissan suuhun päivittäin, se on aina yhtä ihanaa

Sitä olis eläinlääkäriltä pitänyt muistaa kysyä, että onko mitään, millä ennakkoehkäistä noita tulehduksia. Jossain foorumilla puhuttiin serotoniini pillereistä, mutta onkohan niistä sitten oikeesti mitään apua?