Ystävätär lihoo

[Crux]

Kodin Kuvalehti 8/08. Lukijan palsta.

Herääx ajatuksii? :keijo:

Miten lihavuus voi olla niin kamala ongelma joillekin? Ja vielä jonkun toisen suhteessa.

Me ollaan avokin kanssa aika lössähtäneitä tapauksia. Viime aikoina ollaan tosin otettu itseämme niskasta kiinni ja aloitettu kilojen karistelu ja terveellisempi elämä. Meistä tuo kirjoitus oli niin huvittava, että se päätyi suoraan jääkaapin oveen

[Maija]

En nyt keksi oikein mitään sanoja tähän. Jos kerran suhde on "ihan kiva", miten ihmeessä mies on "kiinni pullerossa"?

Nimimerkille Mitä tehdä? voisin antaa neuvon: mene itseesi.

[theia]

on muuten varmaan tehokas tapa lopettaa kaverisuhde "ooks muuten huomannu et oot läski, mieheskään ei varmaan halua kattella sua!" .. multa ainakin vois vähän kiehahtaa yli.

Hupaisa kirjoitus, ja vielä julkaistukin!

[Vanilla]

Voi tsiisus, löytyykö tuollaisiakin ihmisiä ihan oikeasti?

Joo, onhan tässä itse kullekin tullut jokunen kilo lisää seurustelun myötä... Ja useammankin kerran olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni siinä kuitenkaan onnistumatta. Mutta en välttämättä hyvällä katsoisi, jos joku kaveri tulisi mulle siitä sanomaan. Taitaa olla vähän enemmän kiinni siitä, että tuota kirjoittajaa hävettää kulkea ystävättärensä kanssa kuin siitä, että hän miettii tämän miehen tunteita.

[Shay]

Ymmärrän kirjoittajaa jollain tasolla, sillä ihtestään huolehtiminen on tärkiää
mullekin ja tykkään pitää ihteni hyvässä kunnossa ja tykkään olla näteissä
kamppeissa ja pitää hiukset kuosissa jne. En siksi oikein ymmärrä parisuhteessa
rupsahtamista noin yleisesti ottaen.

Aika naurettava tuo kirjotus on kuitenkin... Pissismeininkiä.

[Crux]

No mun kyllä täytyy sanoa etten ymmärrä tuon tekstin kirjoittajaa lainkaan. Eihän hän ilmaise sanallakaan olevansa huolissaan ystävänsä terveydestä vaan siitä miten poikaystävää mahtaa hävettää liikuskella julkisilla paikoilla moisen pulleron kanssa.

Sitä paitsi jos normaalipainoinen ihminen lihoo jotain 15kg niin ei puhuta vielä siitä, että terveys olisi menossa mihinkään. Uskokaa tai älkää, hieman pullerompikin voi olla terve ja fyysisesti hyvässä kunnossa.

[LazyBastard]

Kyllähän parisuhteen myötä kiloja tulee lisää niin miehille kuin naisillekin. Sekun on sitä hyvinvointia. Eikä siihen sipsipusseja ja limsaa tarvita.

Voisihan toki sitä huolestua, jos joku tuttava alkaisi sairaalloisesti lihomaan. Mutta, kuten tässäkin ketjussa on aikaisemmin todettu, taitaa tämä kirjoittaja olla oikeasti eniten huolissaan siitä, että mitä muut ajattelevat kun hän kulkee tuollaisen tukevan ystävän kanssa.

[friikkis]

Naurettava kirjoitus, mutta ei mitenkään yllättävä. Nykyäänhän se terveydestä vaahtoaminen ja muiden kyttääminen tuntuu olevan suuressa huudossa, joten kaikki on mahdollista. Yksikin päivä eräs valopää vaati duunissa tosissaan vaakoja baarien sisäänkäynneille, jotta ylipainoiset ei pääse sisälle pilaamaan maisemaa. Kaikenlaisia...

Tuon kirjoittajan haluaisin kyllä joskus nähdä irl, ihan vaan että minkälainen tyyppi noin muuten hän mahtaa olla.

[tiipetti]

Tuon kirjoittajan haluaisin kyllä joskus nähdä irl, ihan vaan että minkälainen tyyppi noin muuten hän mahtaa olla.

Ja ajatelkaa sitä ahdistusta ja paniikkia, kun kirjoittaja itse ajautuu elämäntilanteeseen,
jonka tuloksena vartaloon kertyy muutama kilo lisää.



Mutta noin yleensä, jos miulla olisi tuollaisia "kavereita" ja "ystäviä", joita hävettäisi
jokin ulkoinen seikka olemuksessani, niin en olisi lainkaan pahoillani, jos sellainen
toveri sattuisi jäämään taivaalta tippuvan satelliitin tms alle.

[teuwo]

Kuten muut teilaan minäkin ko. tekstin kirjoittajan. <keittiöpsykologiaa> Oiskohan kirjoittajalla itsellään jonkinlaista ongelmaa painon suhteen? Eihän sitä muuten toljottais kaveriensa painoa ja murehtisi parisuhteen kestoa.</keittiöpsykologiaa>

[Crux]

Yhellä toisella foorumilla joku sanoi kiloista mielestäni aika hyvin, että ihmisen vartalo on ihmisen yksityisaluetta. Mitä se kellekään kuuluu mitä sillä vartalollaan tekee. Se on minun ja sillä siisti. Tietysti voidaan viisastella terveyskuluista mutta kuka oikeasti elää niin terveellisesti, että on varaa valittaa jolle kulle toiselle miten tämä itseään hoitaa? Ja sairauksista ei kuitenkaan koskaan tiedä. 2 tyypin diabeetes voi tulla kelle vaan. Tai syöpä. Ja ne voi olla tulematta.

[Liina]

Tietysti voidaan viisastella terveyskuluista mutta kuka oikeasti elää niin terveellisesti, että on varaa valittaa jolle kulle toiselle miten tämä itseään hoitaa?

Jossain tiede-lehdessä oli pieni juttu tutkimuksesta, jossa oli selvitetty että terveellisesti elävät ja itsestään huolta pitävät maksavat lopulta terveydenhuollolle öbaut - muistaakseni - 30% enemmän kuin ylipainoiset, tupakoitsijat sun muut tähän asti syyllistetyt. Näin siksi, että nämä itsestään huolehtivat roistot jäävät pidemmäksi aikaa roikkumaan järjestelmään ja sairastuvat sitten tauteihin joissa kroppa voi pärjätä vielä vuosia vaikka pää pehmenee.

Se yhteiskunnallisesta näkökannasta.

[LazyBastard]

Jossain tiede-lehdessä oli pieni juttu tutkimuksesta, jossa oli selvitetty että terveellisesti elävät ja itsestään huolta pitävät maksavat lopulta terveydenhuollolle öbaut - muistaakseni - 30% enemmän kuin ylipainoiset, tupakoitsijat sun muut tähän asti syyllistetyt. Näin siksi, että nämä itsestään huolehtivat roistot jäävät pidemmäksi aikaa roikkumaan järjestelmään ja sairastuvat sitten tauteihin joissa kroppa voi pärjätä vielä vuosia vaikka pää pehmenee.

Tällaisesta tutkimuksesta olisi ihan mukava saada jonkinlaiset viitetiedotkin. Ja esimerkiksi STM:n tuore tutkimus on tästä eri vähän eri mieltä, joskin siinäkin kiinnitetään huomiota siihen, että toimivia laskutapoja tällaisten kustannuksien laskutapoihin tulisi kehittää.

Kyseessä kai on se, että vaikka terveellisillä elintavoilla eletään pidempään, niin niitä nuodattamalla sairastetaan vähemmän ja eletään laadukkaampaa elämää siellä elinkaaren loppupäässä.

[Liina]

Jossain tiede-lehdessä oli pieni juttu tutkimuksesta, jossa oli selvitetty että terveellisesti elävät ja itsestään huolta pitävät maksavat lopulta terveydenhuollolle öbaut - muistaakseni - 30% enemmän kuin ylipainoiset, tupakoitsijat sun muut tähän asti syyllistetyt. Näin siksi, että nämä itsestään huolehtivat roistot jäävät pidemmäksi aikaa roikkumaan järjestelmään ja sairastuvat sitten tauteihin joissa kroppa voi pärjätä vielä vuosia vaikka pää pehmenee.

Tällaisesta tutkimuksesta olisi ihan mukava saada jonkinlaiset viitetiedotkin. Ja esimerkiksi STM:n tuore tutkimus on tästä eri vähän eri mieltä, joskin siinäkin kiinnitetään huomiota siihen, että toimivia laskutapoja tällaisten kustannuksien laskutapoihin tulisi kehittää.

Kyseessä kai on se, että vaikka terveellisillä elintavoilla eletään pidempään, niin niitä nuodattamalla sairastetaan vähemmän ja eletään laadukkaampaa elämää siellä elinkaaren loppupäässä.

Kaivan sen lehden jostain jos löydän. En ehkä lähtisi sen jutun äkkiä luettuani sitä allekirjoittamaan, musta se oli vaan hauska toisenlainen näkökulma.

[Max]

Kallistui kuppi sitten terveiden tai sairaiden puolelle, minusta on jotenkin erittäin merkillistä, kuinka julkisuudessa ihan tosissaan väläytellään vaihtoehtoja, joissa esim. tupakoitsijat, alkoholistit tai itsensä lihottaneet olisivat jotenkin enemmän velkaa yhteiskunnalle, kuin itsensä terveenä pitävät. Ymmärrän kyllä ajatuskulun, minusta se on vaan jotenkin todella tekopyhää luokittaa ihmisiä niin. Ehkä tämä on sitä, että yksilön vastuu korostuu taas ajoittaisesti kaikkeen muuhun nähden.

Minusta on päivänselvää, että keinot tulisi olla ongelman alkupäässä, eli haittaverojen nostossa, rehellisessä mainonnassa (jota EU ilmeisesti yrittää ajaa) ja vaikka sitten valistuksessa mielummin kuin rankaisussa "huonosti eletystä elämästä". Tuossa ajattelutavassa on jotain todella kuvottavaa.

Mitäs aloitte puhumaan yhteiskunnallisesta näkökulmasta. :tilt:

[pampula]

Hoh. Mulle tulee tuosta mieleen yhden luokkatoverin pohdinta: "Mitä sanositte tai tekisitte, jos joku meistä vaan lihois tosi paljon?" Kaikki oli vaan siihen ihan hiljaa, ja sitten että "...niiiin?" Jäinpä taas kerran miettimään, että voi helvetti. Eikö ihmisillä ole parempaa tekemistä kuin murehtia toisten kiloista? Kyseessä oli vielä henkilö, joka ei itsekään ole mikään pajunvitsa. Luulisi, että hän osaisi suhtautua asiaan jotenkin hienotunteisemmin, mutta ei se itsestäänselvyys näköjään ole.

En tiedä liittyykö tämä nyt enää asiaan, mutta suunnilleen mitään en vihaa niin paljon kuin sitä, kun yksi kaveri kysyy jostain tyypistä, jota ei ole pitkään aikaan nähnyt, että "onko se vielä samannäköinen, onko se lihonut". Suunnilleen ensimmäisenä. Siis voi helvetti, kilotko nyt on sitten maailman tärkein asia? Ei ole mitään väliä seurusteleeko se tai onko se valmistunut vaikka koulusta tai onko onnellinen - tärkeintä on, että onko se lihonut tai laihtunut.

Ja muutenkin, ylipäätään. Hirveän usein mainitaan tietyissä piireissä se, että jos joku on lihonut tai laihtunut jotenkin epäilyttävän paljon. Mulle tulee siitä aina tosi kurja olo. Muistelen niitä aikoja kun itse kärsin syömishäiriöstä, ja minua kehuttiin siitä, miten olen laihtunut ja hyvännäköinen. Nykyään, kun voin asian suhteen suht hyvin, kukaan ei sano mitään. Kukaan ei kehu hyvännäköiseksi, eikä muutenkaan. Normaalius ei kiehdo ihmisiä, painossakaan.

[Viisauden Lähde]

Ja muutenkin, ylipäätään. Hirveän usein mainitaan tietyissä piireissä se, että jos joku on lihonut tai laihtunut jotenkin epäilyttävän paljon. Mulle tulee siitä aina tosi kurja olo. Muistelen niitä aikoja kun itse kärsin syömishäiriöstä, ja minua kehuttiin siitä, miten olen laihtunut ja hyvännäköinen. Nykyään, kun voin asian suhteen suht hyvin, kukaan ei sano mitään. Kukaan ei kehu hyvännäköiseksi, eikä muutenkaan. Normaalius ei kiehdo ihmisiä, painossakaan.

Olen miettinyt samaa. Joko on liian lihava tai laiha ja sitä puidaan selän takana. Suoraan sanotaan vain laihtumisesta. Harvoin kuulee, että oletpa pyöristynyt somasti :D Ja toisaalta, moni nainen ottaisi sen varmasti loukkauksena. Toiselle positiivisen kommentin antaminen ulkonäöstä tuntuu olevan ihmisille vaikeaa. Miksiköhän? Onko se sitä "rumat ne vaatteilla koreilee"-ajattelua, että ei saisi panostaa ulkonäköönsä? Ja voi kai sitä olla kaunis panostamattakin siis.

Itse olen tietoisesti alkanut kehittää tätä taitoa. Sanon heti, jos tutulla on vaikkapa kauniisti laitettu hiukset. Ja tuntuu itsestäkin kivalta, kun sanotaan nätiksi. Vaikka en sitä suostuisi uskomaankaan. Mutta ajatus on tärkein. On kiva tietää, että minusta ajatellaan niin.

[Herkku]

Kodin Kuvalehti 8/08. Lukijan palsta.

Herääx ajatuksii? :keijo:

Miten lihavuus voi olla niin kamala ongelma joillekin? Ja vielä jonkun toisen suhteessa.

Maailmalla on tämäkin ongelma osattu ehkäistä, ettei tarvitse kavereiden huolta kantaa. Ilta-Sanomien uutisbanneri kuuluttaa: Julkkisten avioehdoissa sovitaan jopa seksistä ja syöpöttelystä.

"Eräs aviomies puolestaan halusi taata, ettei rakas vaimo haksahda syöpöttelyyn. Avioehdon mukaan liiasta lihomisesta seuraisi rouvalle sakkorangaistus."

[Vanilla]

Tässähän onkin loistava ratkaisu!

Olen välillä puolitosissani ehdotellut hepulle, että sen pitää sitten laittaa mut koville, jos alan joskus lihoa ihan hurjasti, enkä itse tajua laihduttaa. Kunnon sakot vaan kehiin, mielellään niin isot, ettei mulla ole enää varaa syöpötellä samalla tavalla. Ja pian ollaan taas ihannemitoissa!

[theia]

Siskon deittikaveri (tai joku sellanen, en mä sen suhteista saa selkoa ) oli sanonut männä viikonloppuna, notta "sä olisit tosi kuuma kissa jos muutama kiloa laihduttaisit"

Eipä kiinnosta siskoa se poikkis enää.

[annastindeli]

Olen miettinyt samaa. Joko on liian lihava tai laiha ja sitä puidaan selän takana. Suoraan sanotaan vain laihtumisesta. Harvoin kuulee, että oletpa pyöristynyt somasti Ja toisaalta, moni nainen ottaisi sen varmasti loukkauksena. Toiselle positiivisen kommentin antaminen ulkonäöstä tuntuu olevan ihmisille vaikeaa. Miksiköhän?

Tästä tuli mieleen oma tilanne, oon tässä parisuhteen alun jälkeen lihonut kymmenen kiloa noin puolentoista vuoden aikana ja itselle se on ollut pienoinen kriisi. Olen edelleen normaalipainoinen, oikeastaan ihanne on tässä, mutta vähän on ahdistanut kun vaatteet ei enää sovi päälle. Mutta hyvääkin palautetta on tullut, eräs avokin ystävä (miespuolinen) on sanonut jo pari kertaa tavatessa et oonko miä lihonu, ja nimenomaan hyvässä mielessä, näytän kuulemma nyt paremmalta

[Dnd]

Jokainen päättää itse kiloistaan, niin kauan kunhan ei ala valittamaan erilaisia (läskistä johtuvia) sairauksia. Sellaisia ihmisiä ei jaksa kuunnella, kun ne ei halua ymmärtää, että syy on ihan täysin itsessä, kun ne polvet ei kestä yms. Erään kaverin äiti on tälläinen tapaus ja se on oikeasti todella lihava. Ei se pääse kerrostalohuoneistostaan mihinkään ja siellä haisee ihan kuvottavalle, vaikka siellä kuinka siivotaan... Siellä ei viitsi hajun takia edes käydä kylässä enää, kun vain silloin kun on pakko pyörähtää. Jos jotakuta toisen kilot haittaa, niin ei sitten lähde kyseisen ihmisen kanssa minnekkään.
"Anteeks vaan, mutta en voi lähtee sun kans kaupungille, kun sulla on muutama ylimääräinen kilo."

[Crux]

Ei se pääse kerrostalohuoneistostaan mihinkään ja siellä haisee ihan kuvottavalle, vaikka siellä kuinka siivotaan...

Siis hä? Sun kaveris luona haisee koska sen äiti on lihava? Lihavat on likasia ja haisee?

Kyllä mäkin tiedän tyyppejä joiden kotona haisee ihan järkyttävä paska mut enpä oo kyllä koskaan aatellu, että sillä ois mitään tekemistä sen kanssa miten lihavia ne on.

[Dnd]

Crux: Eipäs nyt vääristellä, tuon sinä sanoit nyt ihan itse.
Tapaus josta kerroin on pahimpia mahdollisia tuntemiani esimerkkejä. (Eikä kaverin luona haise, kun sen äidin luona.)

Olihan kerran tv-ohjelma siitä naisesta, jonka sen mies oli lihottanut tahallaan niin isoksi, että se oli kasvanut kiinni sänkyynsä, kun ei päässyt liikahtamaankaan.

Sanoin, että lihavuus on ihan jokaisen oma asia, mutta jos se menee yli (kuten tällä henkilöllä), niin lopputuloksena voi olla, että porukka lakkaa käymästä. Suoraan sanottuna siellä talossa haisee kusi, koska se ihminen vaan mättää lisää ruokaa sisäänsä, eikä pääse vessaan tai minnekkään muuallekkaan, vaan kusee allensa... Ei jaksa yksinkertaisesti lyllertää minnekkään. Hänellä käy siivoojat todella usein. Kyseinen henkilö valittaa vaivoistaan, mutta jos joku mainitseekaan ohimennen, että kiloilla saattaisi olla osuutta asiaan, niin sehän ottaa itteensä ja vaihtaa puheenaihetta. (Minun puolestani haiskoon siellä kopperossaan yksinään (kun kaikki lakkaavat käymästä), jos se sitten on niin mukavaa olevinaan.)

[Crux]

Pahoittelen mutta jätit kyllä aika paljon tulkinnan varaa tuohon edelliseen postaukseen. Et maininnut, että henkilö ei pääse liikkumaan lainkaan ja virtsaa alleen.

Tuo kyllä kuulostaa jo joltain mielenterveydenhäiriöltä jonka oireilu on tuo yletön syöminen ja sairaalloinen lihavuus.