
Tultiin tuossa äsken kyläilemästä ja ajoimme kotio metsätietä pitkin. Tuijotimme tylsistyneenä pimenevää peltoa-metsää-petoa-metsää-pusikko!-metsää-peltoa-näkymää. Kunnes kuski löi jarrut pohjaan. Pelto oli aivan täysi peuroja! Auton säikyttämänä ne juoksivat metsää kohden. Yksi peura jäi pellolle, ilmeisesti lauman päälikkö, uhittelevaan asentoon ja seurasi katsellaan auton perään. Niitä peuroja oli ainakin parikymmentä!
Kamera OLI mukana, mutta oli jo niin pimeää, ettei kamerasta olisi ollut juurikaan mitään hyötyä. Siitä pomo-peurasta olisi varmaankin saanut kuvan, niin jylhänä se seisoi paikoillaan.Yksittäisiä peuroja näkee silloin tällöin, mutta että koko lauma!

------
Tänään palokärki naputteli pihalla, mutta en nähnyt. Kuulin vain.
------
Punatulkkuja ei tänä talvella ole näkynyt yhtään. Kummallista. Ennen oli lintulaudalla melkein joka päivä.
-----
Elikkä röpötystä luonnosta, voikukkaan kompastumisesta kusiaisten murhanhimon kohteeksi joutumiseen!

Ääni-




Kaksi! Ja niin pulskean oloisia. Maalla ei rusakoita useinkaan näe, ovat niin arkoja, mutta kaupungissahan asiat ovat toisin.
Tänään menin kävellen ystäväni luo. Kuuntelin lintujen ääntelyä ja alkasin katsella ympärilleni. Ja mitä näinkään? Kolme tikkaa ja kaikki vieläpä samassa puussa.